Lue keskustelun säännöt.
Suomalaisuus on juurtunut syvälle sieluni maisemaan
26.11.2022 |
Luonto, musiikki, mielenmaisema, muinaiset perinteet ja tavat, kansamme kohtalot.
Koen olevani osa suurempaa, osa jatkumoa.
Onko muilla kansoilla yhtä vahvoja identiteettiin asti pureutuvia kokemuksia synnyinmaastaan ja omasta kansasta?
Kommentit (29)
Tykkään oman maani muinaisuskosta jne, mutta olisin voinut kesällä "saada" Kyproslaisen kumppanin, mikäli olisi ollut aikaa ja mahdollisuus jäädä saarelle pidemmäksi aikaa.
Harmikseni täytyi palata takaisin tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voinut valita maata johon synnyin en vanhempianikaan.Enkä sitä jäin orvoksi 11 vuotiaana tyttönä.Itä Helsingin metsät ja meren rannat on mun juttuni.Perinteistä en voi tietä mitään ,kun vanhempia ei niistä ollut kertomassa.Joten luon omat perinteeni itse.Ystävini kullu paljon vähemistökultuurin edustajia jo 25 vuotta. Joten ovat minun perheeni ja sydämessä heidän kultuurit,tavat.
Ei tarvi mennä kuin 4-5 sukupolvea taaksepäin niin suvustani kukaan ei edes ole Suomesta.
Siis sen vanhemman puolelta kuka on suomalainen. Toinen vanhempani asuu toisessa maassa.
En usko. Ainakin jenkeillä, jotka tituleeraavat itseään patriooteiksi, se on sellaista öyhötystä.
Vierailija kirjoitti:
Tykkään oman maani muinaisuskosta jne, mutta olisin voinut kesällä "saada" Kyproslaisen kumppanin, mikäli olisi ollut aikaa ja mahdollisuus jäädä saarelle pidemmäksi aikaa.
Harmikseni täytyi palata takaisin tänne.
No kokeiles asua muutama vuosi vaikka siellä Kyproksella, niin alat huomaamaan monet muutkin hyvät puolet kotimaastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiseutesi kostea pöheikkö mun mieleni sammakkoa kutkuttaa, se sinne sukeltaa ja tuntee olevansa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kulla mina pureudun suvalle suomineitoon.
Mehmet
Miun mora pureutuu syväl jos miul tullaa henkseleit paukuttelee!
Suomalaisuuden kokemus on oikeastaan hengellinen kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään oman maani muinaisuskosta jne, mutta olisin voinut kesällä "saada" Kyproslaisen kumppanin, mikäli olisi ollut aikaa ja mahdollisuus jäädä saarelle pidemmäksi aikaa.
Harmikseni täytyi palata takaisin tänne.
No kokeiles asua muutama vuosi vaikka siellä Kyproksella, niin alat huomaamaan monet muutkin hyvät puolet kotimaastasi.
Ihan on kuule niin hieno fiilis päällä, että en keksi yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään oman maani muinaisuskosta jne, mutta olisin voinut kesällä "saada" Kyproslaisen kumppanin, mikäli olisi ollut aikaa ja mahdollisuus jäädä saarelle pidemmäksi aikaa.
Harmikseni täytyi palata takaisin tänne.
No kokeiles asua muutama vuosi vaikka siellä Kyproksella, niin alat huomaamaan monet muutkin hyvät puolet kotimaastasi.
Ihan on kuule niin hieno fiilis päällä, että en keksi yhtään.
Ja oli tuo mies miltein sielunkumppanini muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisuus minulle on vaatimattomuutta, sisukkuutta, tasa-arvoa, ennakkoluulottomuutta, vapautta päämäärätietoisuutta, toivoa, kauneuden kaipuuta, hiljaisuutta, selviytymistä ja ohikiitäviä tuskattomia hetkiä ja kehollisia muistoja rutiineista, vuoden kierrosta ja elämistä maasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut koko lapsuuteni ulkomailla niin en koe olevani 100% suomalainen. Päinvastoin, meni pitkälle teini-ikään ennen kuin tajusin että niin tämähän on kotimaani eikä se toinen.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisuuden kokemus on oikeastaan hengellinen kokemus.
Hyvä vertaus. Itse ajattelen kuitenkin niin, että suomalaisuuden kokemus liittyy sosiaalisiin kokemuksiin, kokemukseen heimosta ja kansasta johon kuuluu. Ja kokemukseen siitä maasta tai alueesta, luonnosta, johon kuuluu. Hengellinen kokemus vaatii kuitenkin vielä yliluonnolisen, jotain äärettömän paljon suurempaa ja pyhempää, kuin meidän historiamme tai kokemuspiirimme.
Ei maata ilman kansaa. Olen osa jatkumoa ja kohtaloa, joka on suurempi kuin osiensa summa. Olen linkki menneisyyden ja tulevan välillä, ja olen velkaa sekä suomalaisille esivanhemmilleni että tuleville suomalaisille sukupolville.
Itse olen ylpein siitä, että suomalaiset tunnetaan rehellisinä ja luotettavina ihmisinä, jotka tekevät sen, minkä lupaavat. Ja Sisu tottakai. Voiko hienompaa mainetta olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisuuden kokemus on oikeastaan hengellinen kokemus.
Hyvä vertaus. Itse ajattelen kuitenkin niin, että suomalaisuuden kokemus liittyy sosiaalisiin kokemuksiin, kokemukseen heimosta ja kansasta johon kuuluu. Ja kokemukseen siitä maasta tai alueesta, luonnosta, johon kuuluu. Hengellinen kokemus vaatii kuitenkin vielä yliluonnolisen, jotain äärettömän paljon suurempaa ja pyhempää, kuin meidän historiamme tai kokemuspiirimme.
Suksipavittuun määräilemästä miten muut saavat kokea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään oman maani muinaisuskosta jne, mutta olisin voinut kesällä "saada" Kyproslaisen kumppanin, mikäli olisi ollut aikaa ja mahdollisuus jäädä saarelle pidemmäksi aikaa.
Harmikseni täytyi palata takaisin tänne.
No kokeiles asua muutama vuosi vaikka siellä Kyproksella, niin alat huomaamaan monet muutkin hyvät puolet kotimaastasi.
Ihan on kuule niin hieno fiilis päällä, että en keksi yhtään.
Ja oli tuo mies miltein sielunkumppanini muutenkin.
Pamputtanut jo simpanssiaja paria turistia jälkeesi, senkin hupakko.
Noin sen kuuluu ollakin. Ollaan ylpeitä kansastamme ja historiastamme. Pidetään puoliamme ja vaalitaan perinteitämme.