tavarapaljous :(

Muutossa lisää pois raivattua: ruokaryhmä, muutama kassillinen vaatetta ja pari pelikonsolia peleineen. Roskiin meni pari kassillista rompetta kellarikomerosta. Mitä muille raivaajille kuuluu, vai onko kaikilla joulukiireitä?  :) -1056

Me muutettiin putkirempan jälkeen takaisin kotiin ja joka paikka on täynnä laatikoita ja kaikenmaailman nyssäköitä. Tuntuu vähän epätoivoiselta urakalta saada kamat paikoilleen ja turhat poistettua. Ei kai se auta kuin käydä tavaroiden kimppuun, laatikko ja pussi kerrallaan.

Mä tiedän jo valmiiksi, että meillä on aika paljon sellaista tavaraa, ettei sille ole juuri nyt käyttöä, mutta on kuitenkin hyväkuntoista ja tulevaisuudessa voi käyttöä löytyä. Meillä on valitettavan vähän säilytystilaa, eikä näille tavaraoille oikein olisi tilaa. Kuitenkin tuntuu ekologiselta kantilta katsottuna kamalalta, jos nyt laittaisi kiertoon nämä tavarat ja sitten jokusen vuoden päästä ostaisi vastaavan. Vai huijaanko mä vaan niin perinteisesti itseäni ja viiden vuoden päästä varastoja raikotessa nää tavarat on taas siellä pakattuna ja käyttämättömänä eli hilloan vaan turhaan?

Vierailija kirjoitti:

Muutossa lisää pois raivattua: ruokaryhmä, muutama kassillinen vaatetta ja pari pelikonsolia peleineen. Roskiin meni pari kassillista rompetta kellarikomerosta. Mitä muille raivaajille kuuluu, vai onko kaikilla joulukiireitä?  :) -1056

Teillä ei siis nyt ole esim. ruokaryhmää? Minusta raivaaminen ja uudella korvaaminen ovat täysin eri asioita, siksi tarkentava kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Mä tiedän jo valmiiksi, että meillä on aika paljon sellaista tavaraa, ettei sille ole juuri nyt käyttöä, mutta on kuitenkin hyväkuntoista ja tulevaisuudessa voi käyttöä löytyä. Meillä on valitettavan vähän säilytystilaa, eikä näille tavaraoille oikein olisi tilaa. Kuitenkin tuntuu ekologiselta kantilta katsottuna kamalalta, jos nyt laittaisi kiertoon nämä tavarat ja sitten jokusen vuoden päästä ostaisi vastaavan. Vai huijaanko mä vaan niin perinteisesti itseäni ja viiden vuoden päästä varastoja raikotessa nää tavarat on taas siellä pakattuna ja käyttämättömänä eli hilloan vaan turhaan?

Minusta tämä riippuu monestakin asiasta, esimerkiksi seuraavista: Kuinka paljon tuota "sitku"-tavaraa on? Paljonko se vie tilaa? Kuinka todennäköistä on, että sille tulee käyttöä? Kuinka pian käyttöä tulee?

Olen koko talven käyttänyt vain mustia pipoja ja huiveja. Kesällä siivosin kaikki vaatteet KonMarin mukaan ja paljon meni roskiin/kirppikselle. Pitää ilmeisesti laittaa ne loputkin värikkäät ja muut koska ei niitä vaan tule käytettyä.

Vierailija kirjoitti:

Hei!

 

Onko teillä antaa Konmarin lisäksi jotain toista kirjaa inspiraatioksi?

 

Entä mitä mieltä olette tästä: Minulla on pieni tytär, ja haluaisin hävittää kirjoja, joita en enää lue ja matkamuistoja ym. krääsää, mutta toisaalta, jos lapsestani tulee kuten minä, muutaman vuoden päästä nuo matkamuistot ovat aivan ykkösaarteita, ja ehkä 10 (!!) vuoden päästä kirjat myös. Mitä tekisitte? Säästäisittekö vuosikausia lapselle?

Hyvän mielen vaatekaappi -kirja on hyvä, kun vaatteita miettii, inspiroi minua enemmän kuin Konmari. Ja lapselle säästäisin osan, mutta en suinkaan kaikkea. Kaikkea kun ei millään voi säästää.

Mä olen yrittänyt tässä raivailla, sain vaatekaapistani osan vaatteista kierrätykseen. Vielä se säkki nököttää huoneen nurkassa mutta yritys on kova.

Ongelma on, että haluaisin minimalistisemman kodin. Nyt meillä on vitriiniä ja lasikaappia missä on kaikenlaisia mummoilta perittyjä kahvikippoja ja vastaavia. Niillä on tunnearvoa, en haluaisi luopua niistä, ne kun ovat edesmenneiltä mummoiltani. Mutta en jaksaisi noita vitriinejä enää. Minne laitan kupit? Astiakaappiin ei kyllä mahdu enkä ole ajatellut että ne olisi käyttöönkään, en halua vain rikkoa, pelkäisin kahvia juodessani että rikon. Ne on niin pieniä ja siroja kuppejakin etten käytä sellaisia, käytän vain isoja Teema-mukeja.

Samoin kirjat. Niitä on paljon. Mihin minä ne laitan? En jaksa katsella kirjahyllyjäkään :/ Entä vanhat valokuva-albumit? Ne pitää säästää mutta katselen niitä ehkä 10 vuoden välein. Ei tarvitsisi olla lähimmässä laatikossa...

Ompa tämä vaikeaa. Meillä on myös vhs-soitin ja siihen lastenleffoja. Ei niitä tule ikinä katsottua. Pitää kai heittää pois? Entä lasten lelut? Heillä on vaikka mitä pet shoppia ja niiden isoja rakennelmia, zhu zhu hamstereita ja valtavia putkistoja, pari vuotta sitten lapset leikkivät niillä mutta ei enää yhtään. Meille on tulossa vielä yksi lapsi, sukupuolesta ei tietoa, joten pähkäilen että mitä säästää ja mitä ei. Pehmolelujakin olisi kellarissa kauhean paljon! Miten niistä raaskii luopua? Minne ne?

Täällä yksi, jonka heikko kohta on kosmetiikka. Minulla on vessan kaapit ja sängynaluslaatikko täynnä kosmetiikkaa, jota olen ostanut Hulluilta päiviltä ja vastaavilta varastoon. Saan myös ilmaiseksi työn kautta. Nyt yritän oikeasti käyttää niitä vanhoja purkkeja pois yksi kerrallaan, sillä vanhat tuotteet ovat aivan käyttökelpoisia! Ongelma on vaan se, että sorrun helposti trendisävyisiin huulikiiltoihin ja muihin, jotka helposti jäävät kaappeihin pyörimään, koska käytettyä kosmetiikkaa ei voi myydä kirpputorilla kirppiksellä...

Mänkkipyyhe kirjoitti:

Mä olen yrittänyt tässä raivailla, sain vaatekaapistani osan vaatteista kierrätykseen. Vielä se säkki nököttää huoneen nurkassa mutta yritys on kova.

 

Ongelma on, että haluaisin minimalistisemman kodin. Nyt meillä on vitriiniä ja lasikaappia missä on kaikenlaisia mummoilta perittyjä kahvikippoja ja vastaavia. Niillä on tunnearvoa, en haluaisi luopua niistä, ne kun ovat edesmenneiltä mummoiltani. Mutta en jaksaisi noita vitriinejä enää. Minne laitan kupit? Astiakaappiin ei kyllä mahdu enkä ole ajatellut että ne olisi käyttöönkään, en halua vain rikkoa, pelkäisin kahvia juodessani että rikon. Ne on niin pieniä ja siroja kuppejakin etten käytä sellaisia, käytän vain isoja Teema-mukeja.

Samoin kirjat. Niitä on paljon. Mihin minä ne laitan? En jaksa katsella kirjahyllyjäkään :/ Entä vanhat valokuva-albumit? Ne pitää säästää mutta katselen niitä ehkä 10 vuoden välein. Ei tarvitsisi olla lähimmässä laatikossa...

 

Ompa tämä vaikeaa. Meillä on myös vhs-soitin ja siihen lastenleffoja. Ei niitä tule ikinä katsottua. Pitää kai heittää pois? Entä lasten lelut? Heillä on vaikka mitä pet shoppia ja niiden isoja rakennelmia, zhu zhu hamstereita ja valtavia putkistoja, pari vuotta sitten lapset leikkivät niillä mutta ei enää yhtään. Meille on tulossa vielä yksi lapsi, sukupuolesta ei tietoa, joten pähkäilen että mitä säästää ja mitä ei. Pehmolelujakin olisi kellarissa kauhean paljon! Miten niistä raaskii luopua? Minne ne?

Koita ymmärtää, että tämä minimalismi ja tavaranraivaus on vain ajassa oleva muoti. Ihmiset ovat eläneet valtavassa materiayltäkylläisyydessä viimeiset kolme vuosikymmentä ja nyt on muotia purkaa tavaraan se oma sisäinen ahdistus. Tavara on ja pysyy, kun meitä ei enää ole. Se on sinällään ahdistava ajatus.

Jos nyt kuitenkin haluat pelkistää, voit vaikka yrittää myydä osan tavaroistasi kirpputoreilla. Se voi olla hyödyllinen prosessi sikälikin, että huomaat, kuinka vaikeaa tavarasta on ensinnäkin päästä eroon. Sinulle tunnearvoltaan tärkeä esine, ei kelpaa kenellekään. Tämä on tärkeä pointti sikäli, että seuraavan kerran kun ostat jotain uutta, mietit kaksi kertaa kannattaako, tarvitsenko jne.

Hyväkuntoinen arvoposliini kannattaa myydä alan erikoisliikkeisiin. Jos olet saanut astioita perintönä ja sinulla on sisäisesti tunne siitä, että et voi luopua niistä (aika hirveä koukku, kun on kyse jonkun edesmenneen ihmisen omaisuudesta) voit ehkä miettiä, kannattaako astiat antaa jollekin toiselle omaiselle, joka ehkä haluaa säilyttää ne. Perintökalleudet ovat  aikamoisia miinoja. Ne on täyteen ladattu merkitystä ja arvoa, usein tunteensiirtoa, jolloin kuolleen mummun kahvikuppi alkaa merkitä sinulle sitä mummua.

Joka tapauksessa raivaus on raskasta, koska oikeaoppisesti käyt tietoisella tasolla läpi kaikkia näitä tunteita ja merkityksiä, mitä esineet pitävät sisällään.

Kosmetiikkahamsterille, yllättäen kyllä, mutta kosmetiikka myy myös kirpparilla! Siis minä en ikinä ostaisi kosmetiikkaa kirpparilta, mutta kyllä joka kerta kun olen ollut myymässä kosmetiikkaa kirpparilla, niin kyllä ne on kaupaksi mennyt.

Kirjoja olen ihan rankalla kädellä poistellut viime vuosina. Ensinäkin ne kirjat jotka oli ihan kivoja kun luin, mutta ei jaksais kyllä lukea uudestaan. Ne kaikki, pois. Sitten oli kirjoja joita en ole vielä lukenut. Niiden kohdalla mietin että jos kirja on seissyt kirjahyllyssäni sen 5-10 vuotta enkä ole sitä siinä ajassa saanut vielä luettua, miten suuri on mahdollisuus että tulen koskaan lukemaan kyseistä kirjaa. OIKEIN, lähes 0%! Eli pois nekin kirjat. Samoin kaikki sanakirjat laitoin pois, en käytä niitä enää, vaan ihan google ja netti kääntäjät on käytössä. Eli kaikki ne kirjat laitoin pois. Osan vein divariin myyntiin, kartoitin ensin että mikä divari oli erikoistunut juuri näihin mun tyylisiin kirjoihin että ottaisi vastaan.

Loput kirjat vein ihan surutta kirjaston Ota tästä-laatikkoon. Hyvin ne sinnekin kelpasivat, sillä seuraavalla kerralla kun kävin niin eivät olleet enää paikoillaan.

Aika turhaa touhua on yrittää päästä eroon "tavarapaljoudesta", jos on henkisesti edelleen naimisissa kulutuskulttuurin kanssa. Eli kaikenlainen kuluttaminen, tavaran ostaminen, muodin seuraaminen on keskeinen elämänsisältö. Vaikka talostaan kantaisi kaiken tavaran ja "ylimääräisen" ulos, mitä siitä on hyötyä, jos toinen jalka on jo stockmannin  alennusmyynneissä. Mitähän uutta ja kivaa sieltä taas voisi löytää...? Ratkaiskaa tämä dilemma, niin olette jo askeleen lähempänä totuutta.

Tasapainossa oleva ihminen ei ahdistu tavarasta tai sen määrästä.

Vierailija kirjoitti:

Mänkkipyyhe kirjoitti:

Mä olen yrittänyt tässä raivailla, sain vaatekaapistani osan vaatteista kierrätykseen. Vielä se säkki nököttää huoneen nurkassa mutta yritys on kova.

 

Ongelma on, että haluaisin minimalistisemman kodin. Nyt meillä on vitriiniä ja lasikaappia missä on kaikenlaisia mummoilta perittyjä kahvikippoja ja vastaavia. Niillä on tunnearvoa, en haluaisi luopua niistä, ne kun ovat edesmenneiltä mummoiltani. Mutta en jaksaisi noita vitriinejä enää. Minne laitan kupit? Astiakaappiin ei kyllä mahdu enkä ole ajatellut että ne olisi käyttöönkään, en halua vain rikkoa, pelkäisin kahvia juodessani että rikon. Ne on niin pieniä ja siroja kuppejakin etten käytä sellaisia, käytän vain isoja Teema-mukeja.

Samoin kirjat. Niitä on paljon. Mihin minä ne laitan? En jaksa katsella kirjahyllyjäkään :/ Entä vanhat valokuva-albumit? Ne pitää säästää mutta katselen niitä ehkä 10 vuoden välein. Ei tarvitsisi olla lähimmässä laatikossa...

 

Ompa tämä vaikeaa. Meillä on myös vhs-soitin ja siihen lastenleffoja. Ei niitä tule ikinä katsottua. Pitää kai heittää pois? Entä lasten lelut? Heillä on vaikka mitä pet shoppia ja niiden isoja rakennelmia, zhu zhu hamstereita ja valtavia putkistoja, pari vuotta sitten lapset leikkivät niillä mutta ei enää yhtään. Meille on tulossa vielä yksi lapsi, sukupuolesta ei tietoa, joten pähkäilen että mitä säästää ja mitä ei. Pehmolelujakin olisi kellarissa kauhean paljon! Miten niistä raaskii luopua? Minne ne?

 

Koita ymmärtää, että tämä minimalismi ja tavaranraivaus on vain ajassa oleva muoti. Ihmiset ovat eläneet valtavassa materiayltäkylläisyydessä viimeiset kolme vuosikymmentä ja nyt on muotia purkaa tavaraan se oma sisäinen ahdistus. Tavara on ja pysyy, kun meitä ei enää ole. Se on sinällään ahdistava ajatus.

 

Jos nyt kuitenkin haluat pelkistää, voit vaikka yrittää myydä osan tavaroistasi kirpputoreilla. Se voi olla hyödyllinen prosessi sikälikin, että huomaat, kuinka vaikeaa tavarasta on ensinnäkin päästä eroon. Sinulle tunnearvoltaan tärkeä esine, ei kelpaa kenellekään. Tämä on tärkeä pointti sikäli, että seuraavan kerran kun ostat jotain uutta, mietit kaksi kertaa kannattaako, tarvitsenko jne.

Hyväkuntoinen arvoposliini kannattaa myydä alan erikoisliikkeisiin. Jos olet saanut astioita perintönä ja sinulla on sisäisesti tunne siitä, että et voi luopua niistä (aika hirveä koukku, kun on kyse jonkun edesmenneen ihmisen omaisuudesta) voit ehkä miettiä, kannattaako astiat antaa jollekin toiselle omaiselle, joka ehkä haluaa säilyttää ne. Perintökalleudet ovat  aikamoisia miinoja. Ne on täyteen ladattu merkitystä ja arvoa, usein tunteensiirtoa, jolloin kuolleen mummun kahvikuppi alkaa merkitä sinulle sitä mummua.

Joka tapauksessa raivaus on raskasta, koska oikeaoppisesti käyt tietoisella tasolla läpi kaikkia näitä tunteita ja merkityksiä, mitä esineet pitävät sisällään.

 

Kun mennään ajassa taaksepäin esim. 70-luvulle, silloin oli muotia hankkiutua eroon kaikesta vanhasta. Muovisilla materiaaleilla korvattiin 40-50- lukulaiset huonekalut. 80-luku halusi taas kiihkeästi eroon 70-luvusta, 90-luku kasarista jne.

Tänään ne 40- ja 50-luvun huonekalut ovat arvossaan. Samoin 70-luku on jo "klassikoiden" aikaa. 80-luvun renessanssi on vasta tulollaan. Hävittäkää kaikki, niin vuosikymmen päästä tajuatte heittäneenne tuhansia euroja roskikseen.

Vierailija kirjoitti:

Tasapainossa oleva ihminen ei ahdistu tavarasta tai sen määrästä.

Tasapainoinen ihminen ahdistuu elämänsä tuhlaamisesta täysin toisarvoiseen puljaamiseen, jollaista turhan suuren tavaramäärän kanssa eläminen on.

Tasapainoinen ihminen myöskin ymmärtää että liian suuri määrä (ihan sinälläänkin, mutta varsinkin turhaa tai jopa itsessään ahdistavia merkityksiä sisältävää) tavaraa liian pienissä tiloissa on erittäin ahdistavaa. Tasapainoton ihminen ei ehkä sitä niin huomaa, tai ymmärrä sen vaikuttavan epätasapainoisuuteensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasapainossa oleva ihminen ei ahdistu tavarasta tai sen määrästä.

Tasapainoinen ihminen ahdistuu elämänsä tuhlaamisesta täysin toisarvoiseen puljaamiseen, jollaista turhan suuren tavaramäärän kanssa eläminen on.

Tasapainoinen ihminen myöskin ymmärtää että liian suuri määrä (ihan sinälläänkin, mutta varsinkin turhaa tai jopa itsessään ahdistavia merkityksiä sisältävää) tavaraa liian pienissä tiloissa on erittäin ahdistavaa. Tasapainoton ihminen ei ehkä sitä niin huomaa, tai ymmärrä sen vaikuttavan epätasapainoisuuteensa.

Pakko nyt on vastata, että eikös tämä tavaroiden jatkuva kanniskelu ikean kasseissa ja laatikoissa kellariin tai autotalliin myytäväksi jossain nappikauppatorilla ole juuri mainitsemaasi  "toisarvoista puljaamista". Varsinkin kun sitten toisella kädellä ostellaan taas kaikkea uutta, mikä on ihan "pakko" saada.  Itse käytän aikaani kirjoittamiseen, hyvien kirjojen lukemiseen (joita on paljon), liikkumiseen ym.  Mutta jokaisella on tietysti oma käsitys siitä, mikä on tasapainoista elämää... Ihme kyllä olen löytänyt tasapainoni ilman "konmareja" ym. tämän uususkonnon profeettoja, joiden henkeen täälläkin mammat laskevat ja hallinoivat pikkusäläänsä päivästä toiseen.

up

Ihmeellistä ilkeilyä tälläkin asialla. Omat vanhempani ovat syntyneet 50-luvun alussa. Varsinkin isä haluaa säästää kaiken. Meillä on myös isoäitien, tätien ja pappijen tavaraa säästössä. Itselleni on selvää, että haluan asua siistissä ja avarassa kodissa ja siksi raivata pois tavaraa. Raha ja materia eivät merkitse. Jos nyt myyn joskus arvossaan olevia tavaroita halvalla, niin mitä sitten? Jos joku niitä haluaa, niin hyvä hälle. Itse säästän rahan siinä, ettemme tarvitse ylisuurta asuntoa ja varastoja. Mielestäni on hyvin tervettä, että ihmiset kyseenalaistavat kulutustottumuksiaan ja tavaraan kiintymistä. Things you own, owns you.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasapainossa oleva ihminen ei ahdistu tavarasta tai sen määrästä.

Tasapainoinen ihminen ahdistuu elämänsä tuhlaamisesta täysin toisarvoiseen puljaamiseen, jollaista turhan suuren tavaramäärän kanssa eläminen on.

Tasapainoinen ihminen myöskin ymmärtää että liian suuri määrä (ihan sinälläänkin, mutta varsinkin turhaa tai jopa itsessään ahdistavia merkityksiä sisältävää) tavaraa liian pienissä tiloissa on erittäin ahdistavaa. Tasapainoton ihminen ei ehkä sitä niin huomaa, tai ymmärrä sen vaikuttavan epätasapainoisuuteensa.

Pakko nyt on vastata, että eikös tämä tavaroiden jatkuva kanniskelu ikean kasseissa ja laatikoissa kellariin tai autotalliin myytäväksi jossain nappikauppatorilla ole juuri mainitsemaasi  "toisarvoista puljaamista". Varsinkin kun sitten toisella kädellä ostellaan taas kaikkea uutta, mikä on ihan "pakko" saada.  Itse käytän aikaani kirjoittamiseen, hyvien kirjojen lukemiseen (joita on paljon), liikkumiseen ym.  Mutta jokaisella on tietysti oma käsitys siitä, mikä on tasapainoista elämää... Ihme kyllä olen löytänyt tasapainoni ilman "konmareja" ym. tämän uususkonnon profeettoja, joiden henkeen täälläkin mammat laskevat ja hallinoivat pikkusäläänsä päivästä toiseen.

Eikö ideana ole lopettaa turhan ostelu? Kun on kerran kantanut tavarat kirpparille, ei tarvitse tehdä sitä kovin montaa kertaa, jos katkaisee ostelutavan? Kasvavilta lapsilta tosin jää vaatteita pieniksi ja käyttökelpoinen vaate on syytä kierrättää.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä ilkeilyä tälläkin asialla. Omat vanhempani ovat syntyneet 50-luvun alussa. Varsinkin isä haluaa säästää kaiken. Meillä on myös isoäitien, tätien ja pappijen tavaraa säästössä. Itselleni on selvää, että haluan asua siistissä ja avarassa kodissa ja siksi raivata pois tavaraa. Raha ja materia eivät merkitse. Jos nyt myyn joskus arvossaan olevia tavaroita halvalla, niin mitä sitten? Jos joku niitä haluaa, niin hyvä hälle. Itse säästän rahan siinä, ettemme tarvitse ylisuurta asuntoa ja varastoja. Mielestäni on hyvin tervettä, että ihmiset kyseenalaistavat kulutustottumuksiaan ja tavaraan kiintymistä. Things you own, owns you.

Siis se on ilkeilyä, jos sattuu olemaan eri mieltä?  Tämä koko ketju on ollut niin yksimielisen tunkkainen, jossa mantrana toistellaan jotain älynväläystä, jonka jokainen raivausintoinen yllättäen on saanut yhtä aikaa. Olette vain yhden muodin orjia. Ja uskallanpa väittää, että ne jotka jatkuvasti pohtivat sitä, mikä omassa asunnossa on "ylimääräistä", poisheitettävää ym. ovat nimenomaan oman materialisminsa vankeja. Heidän on jatkuvasti näperreltävä näiden tavaroiden parissa - tavalla tai toisella. Siitä kertovat nämä tunnustukselliset listaukset: tänään keräsin niin ja niin monta kirjaa, levyä, vaatetta, legopalikkaa vietäväksi kierrätykseen, kaatopaikalle tai minne nyt milloinkin  Yleensä tällaisiin tilanteisiin sisältyy jokin käsittelemätön ristiriita, ambivalenssi, joka on ulkoistettu esineisiin.

Sopisikohan tämän ketjun teemaan "ei uutta tavaraa" -vuosi 2016? Jokaiselle omilla säännöillään, toisia tuomitsematta tai turhia kyyläämättä.

Mietittäisiin porukalla esim. työkalujen ja koneiden, juhla-astiastojen ym. vuokraamista ostamisen sijaan. Noudatettaisiin käyttötavaroissa kuten vaatteissa yksi sisään-yksi ulos -sääntöä. Ja niin edelleen.

Itse haluaisin pyrkiä eroon konmarilaisesta ajattelumallista, että jokaista sukkaakin pitäisi rakastaa niin kauhean intohimoisesti. Itse olen ajatellut noin jo ennen konmaria, ja olen oikeuttanut paljon turhaa kulutusta tuolla ajattelutavalla.

Eli Hietasta lainaten: aion ensi vuonna rakastaa ennemmin läheisiäni ja itseäni kuin rätei ja lumpui.

Hyvää uutta vuotta kaikille. T. Ilman verhoja.

Yritän pysytellä kohtuudessa: kohtuullinen määrä tavaraa - ja kotona väljää ja helposti siivottavaa sekä kodikkaan näköistä. Kotona on takuulla mahdollisia turhia tavaroita, mutta koska en vielä tiedä mitä ne ovat, säilytän kaikki kunnolliset tavarat, joille riittää säilytystilaa. Käsityöharrastus edellyttää materiaalivarantoa. Vastikään keksin käyttöä 90-luvun alussa ostamalleni kankaalle (sain sen erittäin halvalla), ja olen ompelemassa siitä työasua. Tasapainoiluahan tämä on, mikä on riittävästi, mikä liian vähän tai liian paljon.