Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (19828)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasapainossa oleva ihminen ei ahdistu tavarasta tai sen määrästä.
Tasapainoinen ihminen ahdistuu elämänsä tuhlaamisesta täysin toisarvoiseen puljaamiseen, jollaista turhan suuren tavaramäärän kanssa eläminen on.
Tasapainoinen ihminen myöskin ymmärtää että liian suuri määrä (ihan sinälläänkin, mutta varsinkin turhaa tai jopa itsessään ahdistavia merkityksiä sisältävää) tavaraa liian pienissä tiloissa on erittäin ahdistavaa. Tasapainoton ihminen ei ehkä sitä niin huomaa, tai ymmärrä sen vaikuttavan epätasapainoisuuteensa.
Pakko nyt on vastata, että eikös tämä tavaroiden jatkuva kanniskelu ikean kasseissa ja laatikoissa kellariin tai autotalliin myytäväksi jossain nappikauppatorilla ole juuri mainitsemaasi "toisarvoista puljaamista". Varsinkin kun sitten toisella kädellä ostellaan taas kaikkea uutta, mikä on ihan "pakko" saada. Itse käytän aikaani kirjoittamiseen, hyvien kirjojen lukemiseen (joita on paljon), liikkumiseen ym. Mutta jokaisella on tietysti oma käsitys siitä, mikä on tasapainoista elämää... Ihme kyllä olen löytänyt tasapainoni ilman "konmareja" ym. tämän uususkonnon profeettoja, joiden henkeen täälläkin mammat laskevat ja hallinoivat pikkusäläänsä päivästä toiseen.
Jatkuvanahan tuo nimenomaan on sitä puljaamista jota tasapainoinen ihminen välttää. Vain epätasapainossa oleva hankkisi jatkuvasti uutta ja laittaisi toisesta päästä pois (tai vaikka sitten varastoisi ja unohtaisi vanhat - tai uudet - johonkin varaston perukoille). Se jatkuva ostaminen ja loppumaton materian kanssa sählääminen on juuri sitä hommaa, mihin tasapainoinen ihminen ei ryhdy. Jos sellainen ihminen alkaa kokea että sälää on liikaa, siitä hankkiudutaan yhden kerran eroon eikä samaan tilanteeseen hakeuduta enää uudelleen. Ei tätä nyt niin vaikeaa ole käsittää.
Mun elämä on nykyään just sitä jatkuvaa puljaamista. Kun muutettiin tähän kolmioon, oltiin lapseton pariskunta, joka rakasti kirjoja (ja minä mekkoja). Nyt samoissa neliöissä asuu nelihenkinen perhe leluineen ja harrastusvälineineen. En pidä itseäni epätasapainoisena, mutta onhan se rankkaa miettiä, mistä mekoista ja kirjoista luopuu että saa lisätilaa lasten haalareille. Ja sitten viikata taas pois niitä pieneksi käyneitä haalareita.
Eli en suostu ottamaan epätasapainoisen ihmisen leimaa, vaikka tässä kipuilenkin jatkuvasti kaman kanssa,. Mulla pelissä on isoja, omaan identiteettiin liittyviä tunteita ihan samoin kuin käytännön tilojen sanelemia realiteetteja. Ja jos minulla on näin, niin miksei sitten muillakin kaman kanssa kamppailevilla.
T. Ilman verhoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä väitettä siitä, että olisimme kaikki nyt heittämässä roviolle "tulevaisuuden arvokasta tavaraa". Ensinnäkin, se tavara vain vaihtaa paikkaa ja siirtyy jonnekin, missä sitä arvostetaan. Toiseksi, mikään ei pakota ostamaan uutta tilalle. Miksi esim. huonekaluja pitäisi uusia muodin mukaan? Itselläni on vanhaa 60-luvun kalustoa jota en uusi. Se on koko ajan ollut sitä samaa. Huonekalut eivät siis ole ongelma, mutta mm. kirjoista olen luopunut kokonaan - sähköiset kirjat ovat näkymättömiä ja vaatteet ovat yhä jatkuvasti pienenevä prosessi.
Simppeli vaatevarasto tarkoittaa simppeliä elämää. Monelle naiselle se voi olla jopa voimaannuttava ja vapauttava kokemus - ei enää puljata "mitä nyt laitan, ei ole mitään, miten yhdistän" vaan valitset vain parista vaihdoehdosta, yhdistät muutaman asusteen tai korun ja olet vapaa. Ja se näkyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasapainossa oleva ihminen ei ahdistu tavarasta tai sen määrästä.
Tasapainoinen ihminen ahdistuu elämänsä tuhlaamisesta täysin toisarvoiseen puljaamiseen, jollaista turhan suuren tavaramäärän kanssa eläminen on.
Tasapainoinen ihminen myöskin ymmärtää että liian suuri määrä (ihan sinälläänkin, mutta varsinkin turhaa tai jopa itsessään ahdistavia merkityksiä sisältävää) tavaraa liian pienissä tiloissa on erittäin ahdistavaa. Tasapainoton ihminen ei ehkä sitä niin huomaa, tai ymmärrä sen vaikuttavan epätasapainoisuuteensa.
Pakko nyt on vastata, että eikös tämä tavaroiden jatkuva kanniskelu ikean kasseissa ja laatikoissa kellariin tai autotalliin myytäväksi jossain nappikauppatorilla ole juuri mainitsemaasi "toisarvoista puljaamista". Varsinkin kun sitten toisella kädellä ostellaan taas kaikkea uutta, mikä on ihan "pakko" saada. Itse käytän aikaani kirjoittamiseen, hyvien kirjojen lukemiseen (joita on paljon), liikkumiseen ym. Mutta jokaisella on tietysti oma käsitys siitä, mikä on tasapainoista elämää... Ihme kyllä olen löytänyt tasapainoni ilman "konmareja" ym. tämän uususkonnon profeettoja, joiden henkeen täälläkin mammat laskevat ja hallinoivat pikkusäläänsä päivästä toiseen.
Jatkuvanahan tuo nimenomaan on sitä puljaamista jota tasapainoinen ihminen välttää. Vain epätasapainossa oleva hankkisi jatkuvasti uutta ja laittaisi toisesta päästä pois (tai vaikka sitten varastoisi ja unohtaisi vanhat - tai uudet - johonkin varaston perukoille). Se jatkuva ostaminen ja loppumaton materian kanssa sählääminen on juuri sitä hommaa, mihin tasapainoinen ihminen ei ryhdy. Jos sellainen ihminen alkaa kokea että sälää on liikaa, siitä hankkiudutaan yhden kerran eroon eikä samaan tilanteeseen hakeuduta enää uudelleen. Ei tätä nyt niin vaikeaa ole käsittää.
Mun elämä on nykyään just sitä jatkuvaa puljaamista. Kun muutettiin tähän kolmioon, oltiin lapseton pariskunta, joka rakasti kirjoja (ja minä mekkoja). Nyt samoissa neliöissä asuu nelihenkinen perhe leluineen ja harrastusvälineineen. En pidä itseäni epätasapainoisena, mutta onhan se rankkaa miettiä, mistä mekoista ja kirjoista luopuu että saa lisätilaa lasten haalareille. Ja sitten viikata taas pois niitä pieneksi käyneitä haalareita.
Eli en suostu ottamaan epätasapainoisen ihmisen leimaa, vaikka tässä kipuilenkin jatkuvasti kaman kanssa,. Mulla pelissä on isoja, omaan identiteettiin liittyviä tunteita ihan samoin kuin käytännön tilojen sanelemia realiteetteja. Ja jos minulla on näin, niin miksei sitten muillakin kaman kanssa kamppailevilla.
T. Ilman verhoja.
Niin. Olet siis nyt siinä tilanteessa että olet havainnut tavaraa olevan liikaa (suhteessa säilytysmahdollisuuksiin) ja olet vähentämässä sitä. Oletko siis hankkinut viisi mekkoa aina viittä poistamaasi kohti? Et? Niinpä.
Tuo ei ole sitä jatkuvaa tavaran kanssa säätämistä mistä tässä lainausketjussa on puhuttu, vaan ihan yksinkertaisesti olet keskellä tavaran vähentämisen prosessia. Sille, että toisesta päästä tulee tarpeellista ja sille elämäntilanteelle olennaista tavaraa ei varsinaisesti ole mitään syy-seuraussuhdetta tämän kanssa. Kyllähän ne lasten haalarit täytyisi kuitenkin hankkia riippumatta siitä montako mekkoa sinulla on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasapainossa oleva ihminen ei ahdistu tavarasta tai sen määrästä.
Tasapainoinen ihminen ahdistuu elämänsä tuhlaamisesta täysin toisarvoiseen puljaamiseen, jollaista turhan suuren tavaramäärän kanssa eläminen on.
Tasapainoinen ihminen myöskin ymmärtää että liian suuri määrä (ihan sinälläänkin, mutta varsinkin turhaa tai jopa itsessään ahdistavia merkityksiä sisältävää) tavaraa liian pienissä tiloissa on erittäin ahdistavaa. Tasapainoton ihminen ei ehkä sitä niin huomaa, tai ymmärrä sen vaikuttavan epätasapainoisuuteensa.
Pakko nyt on vastata, että eikös tämä tavaroiden jatkuva kanniskelu ikean kasseissa ja laatikoissa kellariin tai autotalliin myytäväksi jossain nappikauppatorilla ole juuri mainitsemaasi "toisarvoista puljaamista". Varsinkin kun sitten toisella kädellä ostellaan taas kaikkea uutta, mikä on ihan "pakko" saada. Itse käytän aikaani kirjoittamiseen, hyvien kirjojen lukemiseen (joita on paljon), liikkumiseen ym. Mutta jokaisella on tietysti oma käsitys siitä, mikä on tasapainoista elämää... Ihme kyllä olen löytänyt tasapainoni ilman "konmareja" ym. tämän uususkonnon profeettoja, joiden henkeen täälläkin mammat laskevat ja hallinoivat pikkusäläänsä päivästä toiseen.
Jatkuvanahan tuo nimenomaan on sitä puljaamista jota tasapainoinen ihminen välttää. Vain epätasapainossa oleva hankkisi jatkuvasti uutta ja laittaisi toisesta päästä pois (tai vaikka sitten varastoisi ja unohtaisi vanhat - tai uudet - johonkin varaston perukoille). Se jatkuva ostaminen ja loppumaton materian kanssa sählääminen on juuri sitä hommaa, mihin tasapainoinen ihminen ei ryhdy. Jos sellainen ihminen alkaa kokea että sälää on liikaa, siitä hankkiudutaan yhden kerran eroon eikä samaan tilanteeseen hakeuduta enää uudelleen. Ei tätä nyt niin vaikeaa ole käsittää.
Mun elämä on nykyään just sitä jatkuvaa puljaamista. Kun muutettiin tähän kolmioon, oltiin lapseton pariskunta, joka rakasti kirjoja (ja minä mekkoja). Nyt samoissa neliöissä asuu nelihenkinen perhe leluineen ja harrastusvälineineen. En pidä itseäni epätasapainoisena, mutta onhan se rankkaa miettiä, mistä mekoista ja kirjoista luopuu että saa lisätilaa lasten haalareille. Ja sitten viikata taas pois niitä pieneksi käyneitä haalareita.
Eli en suostu ottamaan epätasapainoisen ihmisen leimaa, vaikka tässä kipuilenkin jatkuvasti kaman kanssa,. Mulla pelissä on isoja, omaan identiteettiin liittyviä tunteita ihan samoin kuin käytännön tilojen sanelemia realiteetteja. Ja jos minulla on näin, niin miksei sitten muillakin kaman kanssa kamppailevilla.
T. Ilman verhoja.Niin. Olet siis nyt siinä tilanteessa että olet havainnut tavaraa olevan liikaa (suhteessa säilytysmahdollisuuksiin) ja olet vähentämässä sitä. Oletko siis hankkinut viisi mekkoa aina viittä poistamaasi kohti? Et? Niinpä.
Tuo ei ole sitä jatkuvaa tavaran kanssa säätämistä mistä tässä lainausketjussa on puhuttu, vaan ihan yksinkertaisesti olet keskellä tavaran vähentämisen prosessia. Sille, että toisesta päästä tulee tarpeellista ja sille elämäntilanteelle olennaista tavaraa ei varsinaisesti ole mitään syy-seuraussuhdetta tämän kanssa. Kyllähän ne lasten haalarit täytyisi kuitenkin hankkia riippumatta siitä montako mekkoa sinulla on?
Mutta siinä suhteessa olen ihan samassa tilanteessa kuin kuka tahansa tavaranvähentäjä, että kipuilen asian kanssa ja muovaan identiteettiäni uusiksi. Kahdenkymmenen festarimekon tyttö on muuttunut keski-ikäiseksi rouvaksi, ja totta kai sen tunnustaminen on haikeaa. Tuleeko koskaan tytärtä, jolle mekot kannattaisi säästää? En tiedä. Joku toinen siivoaa kuolinpesää, ajatuksien pohjavire on varmasti vielä kipeämpi.
En usko, että yksikään tähän ketjuun kirjoittaja poistaa viittä mekkoa ajatellen, että ostaa sitten toiset viisi tilalle. Jos niin käy, prosessi ilmeisestikin vielä jatkuu. Loputtomiinko? Toivottavasti ei. Ihminen kasvaa siinä karsiessaan, ei siinä että hänelle motkotetaan.
On minuakin hymyilyttänyt muutama asia tässä ketjussa - niin kuin se tyyppi joka halusi päästä eroon paperikasasta ja kyseli kokemuksia lidlin paperisilppurista. Mutta me olemme eri vaiheissa tätä prosessia, emme tuomittuja loputtomaan kulutukseen. Toivoisin.
T. Ilman verhoja.
Me heivattiin muutossa kaikki isot tavaransäilytys härpäkkeet kaatikselle. mm kaks isoa kirjahyllyä, keittiöpiironki ja liian iso monilokeroinen tietokonepöytä. En enää ikinä halua mitään semmosta asuntoon joka kerää pölyä ja liikaa roinaa. Kirjahyllyt on esim. semmonen mikä tekee siististäkin asunnosta epäsiistin näkösen jos ei kaikki tavarat hyllyissä oo siististi ja yhteensopivia. Sitten käytän myös taktiikkaa että jos en oo tarvinnu jotain esinettä aikoihin niin en tuu tarviimaa sitä todennäkösesti koskaan eli veks vaan. Ennen säilyttelin roinaa asunnosta toiseen aina sen ajatuksen turvin että "tuun ehkä joskus tarvitsemaan tätä" no vihdoin ymmärsin sen että jos jonkun asian takia ajattelee noin niin ei, sitä ei tuu tarviimaan koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ehkä tietävät varmasti mitä tarvitsevat ja mitä eivät tulevaisuudessa, minä en. Se että joku tavara on
ensin esim. 10 vuotta käyttämättä voikin sen jälkeen osoittautua tarpeelliseksi. Jostain syystä erilaisia esineitä osuu kohdalleni vastaan ilmaiseksi, ja sitten keräilen niitä talteen. Ja sitten kun vielä käsityöläisenä melkein kaikkea voi käyttää materiaalina tai melkein kaikesta voi tehdä jotain! Onneksi kotona on kuitenkin aika hyvä järjestys.
Jouluna tuli järjetön kasa leluja 1v lapselle. Osa semmoisia, millä ei edes osaa leikkiä pariin vuoteen. Huoh. Nyt vaan etsimään paikkaa kaikelle... Millä sukulaiset saisi tajuamaan, että välittämistä ei tarvitse osoittaa tavaroiden antamisella?
Minun puolen sukuni ei ole enää vuosiin antanut aikuisille lahjoja, joten tavaramäärä kasvaa ainoastaan miehen suvun puolelta.
Saatiin lahjaksi aluslakana. Kiva saada lahja, mutta kun meillä on jo kolme aluslakanaa. Ja tuo lahjaksi saatu on sellainen vanhanaikainen jossa ei ole kuminauhoja päissä. Mies pyörii unissaan niin paljon, ettei tuollaiset lakanat pysy paikoillaan meillä. Mitä ihmettä tuollekin lakanalle teen??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt puolisen vuotta minun ja mieheni tavaroita (mies on osallistunut omien tavaroidensa karsimiseen ja saanut kyllä pitää kaikki mitä on halunnutkin) ja olen todella tyytyväinen projektiin. Suuria määriä ei kahdelle 25-vuotiaalle ole kaksioon onneksi ehtinyt kertyä, mutta yllättävän paljon on ollut sellaista, joissa en näe mitään järkeä säästää. Esimerkiksi vanhoja papereita, epämukavia kenkiä, huonosti istuvia vaatteita, kaksin kappalein löytyviä tavaroita (tiedän joiden yhteenmuuttaessa säästävän kaksoiskappaleet eron varalta, itse en tätä voi ymmärtää), kirjoja jotka eivät ole olleet tarpeeksi hyviä, koruja joita ei nikkeliallergian vuoksi voi pitää... Osa tavaroista on lentänyt roskiin, mutta suurin osa on mennyt hyväntekeväisyyteen, kierrätykseen tai myyntiin. Tavarasta eroon pääseminen on ollut niin vaikeaa, että kovin helposti ei tee mieli tehdä heräteostoksia. Kirppismyynnistä (netti ja itsepalvelukirppis) saadut reilut 700€ ovat menneet matkakassaan. Tilaa on kodissa enemmän ja vaikka kuinka kliseiseltä kuulostaa, tavallaan täällä on helpompi hengittää.
Olen pohtinut omaa kulutustani ja olenkin pitänyt kirjaa ostoksistani, ne ovat vähentyneet reilusti! Joulu toi jonkin verran lisää tavaraa, onneksi iso osa oli toivottuja (ja tarvittavia) ja kosmetiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasapainossa oleva ihminen ei ahdistu tavarasta tai sen määrästä.
Tasapainoinen ihminen ahdistuu elämänsä tuhlaamisesta täysin toisarvoiseen puljaamiseen, jollaista turhan suuren tavaramäärän kanssa eläminen on.
Tasapainoinen ihminen myöskin ymmärtää että liian suuri määrä (ihan sinälläänkin, mutta varsinkin turhaa tai jopa itsessään ahdistavia merkityksiä sisältävää) tavaraa liian pienissä tiloissa on erittäin ahdistavaa. Tasapainoton ihminen ei ehkä sitä niin huomaa, tai ymmärrä sen vaikuttavan epätasapainoisuuteensa.
Pakko nyt on vastata, että eikös tämä tavaroiden jatkuva kanniskelu ikean kasseissa ja laatikoissa kellariin tai autotalliin myytäväksi jossain nappikauppatorilla ole juuri mainitsemaasi "toisarvoista puljaamista". Varsinkin kun sitten toisella kädellä ostellaan taas kaikkea uutta, mikä on ihan "pakko" saada. Itse käytän aikaani kirjoittamiseen, hyvien kirjojen lukemiseen (joita on paljon), liikkumiseen ym. Mutta jokaisella on tietysti oma käsitys siitä, mikä on tasapainoista elämää... Ihme kyllä olen löytänyt tasapainoni ilman "konmareja" ym. tämän uususkonnon profeettoja, joiden henkeen täälläkin mammat laskevat ja hallinoivat pikkusäläänsä päivästä toiseen.
Jatkuvanahan tuo nimenomaan on sitä puljaamista jota tasapainoinen ihminen välttää. Vain epätasapainossa oleva hankkisi jatkuvasti uutta ja laittaisi toisesta päästä pois (tai vaikka sitten varastoisi ja unohtaisi vanhat - tai uudet - johonkin varaston perukoille). Se jatkuva ostaminen ja loppumaton materian kanssa sählääminen on juuri sitä hommaa, mihin tasapainoinen ihminen ei ryhdy. Jos sellainen ihminen alkaa kokea että sälää on liikaa, siitä hankkiudutaan yhden kerran eroon eikä samaan tilanteeseen hakeuduta enää uudelleen. Ei tätä nyt niin vaikeaa ole käsittää.
Mun elämä on nykyään just sitä jatkuvaa puljaamista. Kun muutettiin tähän kolmioon, oltiin lapseton pariskunta, joka rakasti kirjoja (ja minä mekkoja). Nyt samoissa neliöissä asuu nelihenkinen perhe leluineen ja harrastusvälineineen. En pidä itseäni epätasapainoisena, mutta onhan se rankkaa miettiä, mistä mekoista ja kirjoista luopuu että saa lisätilaa lasten haalareille. Ja sitten viikata taas pois niitä pieneksi käyneitä haalareita.
Eli en suostu ottamaan epätasapainoisen ihmisen leimaa, vaikka tässä kipuilenkin jatkuvasti kaman kanssa,. Mulla pelissä on isoja, omaan identiteettiin liittyviä tunteita ihan samoin kuin käytännön tilojen sanelemia realiteetteja. Ja jos minulla on näin, niin miksei sitten muillakin kaman kanssa kamppailevilla.
T. Ilman verhoja.Niin. Olet siis nyt siinä tilanteessa että olet havainnut tavaraa olevan liikaa (suhteessa säilytysmahdollisuuksiin) ja olet vähentämässä sitä. Oletko siis hankkinut viisi mekkoa aina viittä poistamaasi kohti? Et? Niinpä.
Tuo ei ole sitä jatkuvaa tavaran kanssa säätämistä mistä tässä lainausketjussa on puhuttu, vaan ihan yksinkertaisesti olet keskellä tavaran vähentämisen prosessia. Sille, että toisesta päästä tulee tarpeellista ja sille elämäntilanteelle olennaista tavaraa ei varsinaisesti ole mitään syy-seuraussuhdetta tämän kanssa. Kyllähän ne lasten haalarit täytyisi kuitenkin hankkia riippumatta siitä montako mekkoa sinulla on?
Mutta siinä suhteessa olen ihan samassa tilanteessa kuin kuka tahansa tavaranvähentäjä, että kipuilen asian kanssa ja muovaan identiteettiäni uusiksi. Kahdenkymmenen festarimekon tyttö on muuttunut keski-ikäiseksi rouvaksi, ja totta kai sen tunnustaminen on haikeaa. Tuleeko koskaan tytärtä, jolle mekot kannattaisi säästää? En tiedä. Joku toinen siivoaa kuolinpesää, ajatuksien pohjavire on varmasti vielä kipeämpi.
En usko, että yksikään tähän ketjuun kirjoittaja poistaa viittä mekkoa ajatellen, että ostaa sitten toiset viisi tilalle. Jos niin käy, prosessi ilmeisestikin vielä jatkuu. Loputtomiinko? Toivottavasti ei. Ihminen kasvaa siinä karsiessaan, ei siinä että hänelle motkotetaan.
On minuakin hymyilyttänyt muutama asia tässä ketjussa - niin kuin se tyyppi joka halusi päästä eroon paperikasasta ja kyseli kokemuksia lidlin paperisilppurista. Mutta me olemme eri vaiheissa tätä prosessia, emme tuomittuja loputtomaan kulutukseen. Toivoisin.
T. Ilman verhoja.
Mutta edelleen, tuo on osa sitä normaalia prosessia. Ei sitä tasapainottoman ihmisen jojoilua, johon tässä lainausketjussa on viitattu.
Minä tosin uskon vakaasti että tässäkin ketjussa on heitä, jotka poistavat viisi mekkoa ajatellen että sitten on tilaa uusille (mekoille).
Enkä nyt yhtään ymmärrä mistä motkottamisesta puhut? Kuka täällä on motkottanut, vai oliko tuo joku irrallinen heitto joka ei liittynyt tähän lainausketjuun mitenkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin ketjuun viimeksi kesällä ja silloin mulle tuli vuosi täyteen tavaran hallintaa. Kirjoitin tunnollisesti exceliin kaikki poistamani ja hankkimani tavarat. Eteen tuli kuitenkin muutto pienempään asuntoon ja jouduin nopeassa tahdissa karsimaan paljon, joten luettelointi jäi siltä ajalta väliin.
Tänä vuonna aion rajoittaa sisään tulevien tavaroiden määrää paljon radikaalimmin kuin viime vuonna. Suosittelen edelleen excelia kaikille asiasta kiinnostuneille. Ilman excelia olisin ajatellut, etten ostanut vuoden aikana juuri mitään ja kuitenkin haaviin jäi 5-7 tavaraa per kuukausi! Järjetön määrä ja aionkin pudottaa sen 0-2/kk tänä vuonna. Viime vuodelle ei ollut mitään määrällistä tavoitetta, mutta nyt on aika kiristää tahtia.
Poistettujen tavaroiden määrä oli luetteloinnin katketessa lähes 200 ja joten reilusti yli sen mentiin. Ehkä 300-400. En usko että teen enää paljon poistoja, joten sitä suuremmalla syyllä sisään tulevan tavaran määrää tulee tarkkailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän jo valmiiksi, että meillä on aika paljon sellaista tavaraa, ettei sille ole juuri nyt käyttöä, mutta on kuitenkin hyväkuntoista ja tulevaisuudessa voi käyttöä löytyä. Meillä on valitettavan vähän säilytystilaa, eikä näille tavaraoille oikein olisi tilaa. Kuitenkin tuntuu ekologiselta kantilta katsottuna kamalalta, jos nyt laittaisi kiertoon nämä tavarat ja sitten jokusen vuoden päästä ostaisi vastaavan. Vai huijaanko mä vaan niin perinteisesti itseäni ja viiden vuoden päästä varastoja raikotessa nää tavarat on taas siellä pakattuna ja käyttämättömänä eli hilloan vaan turhaan?
Minusta tämä riippuu monestakin asiasta, esimerkiksi seuraavista: Kuinka paljon tuota "sitku"-tavaraa on? Paljonko se vie tilaa? Kuinka todennäköistä on, että sille tulee käyttöä? Kuinka pian käyttöä tulee?
Esimerkiksi lakanoita, pussilakanoita ja tyynyliinoja on tarpeettoman paljon. Kävin jo aiemmin kirjoittamassa kommenttia siitä, että siirryttiin tehostettuun käyttöön, eli yhdet käytössä, toiset pesussa ja loput varastossa. Tämän myötä sitten havaitsin, miten kamalan helppoa on kun niitä on käytössä vain näin vähän. Joten tekisi mieli saada lisää tilaa laittamalla loput kiertoon. MUTTA, koska kyseessä on kuitenkin kulutustuotteet ja kuosit miellyttää ja nämä ovat hyväkuntoisia, niin säästän ylimääräiset. Ihan ekologisista syistä.
Sitten on yhden harrastukseni välineet, nämä eivät vie kovin paljoa tilaa, mutta nykyisessä elämäntilanteessani tälle harrastukselle ei ole löytynyt aikaa. En usko, että aikaa tulee satunnaisia kertoja lukuun ottamatta tulemaan ainakaan viiteen vuoteen. Mutta toisaalta nuo satunnaiset kerrat ei ainakaan ole mahdollisia, jos tavaroista luovun. Lainaamismahdollisuutta ei näiden osalta ole, joten jos pistän pois, niin sitten pitäisi tarvittaessa ostaa uusiksi. En vielä tiedä mitä näille kannattaisi tehdä.
Ylimääräisistä astioista ja keittiötarvikkeista aion hankkiutua eroon. Taidan viedä konttiin. Valitettavaa huomata, että näistä iso osa on lahjaksi saatuja. Ihania, kauniita tavaroita, mutta rajatun käyttötarkoituksensa vuoksi meillä vain jäävät käyttämättä.
Lapselle on paljon isoa vaatetta odottamassa varastossa. Ollaan paljon saatu sukulaislapsilta vanhaa. Näitäkään en ole oikein osannut raivata, kun tuntuu mahdottomalta etukäteen tietää, minkälaiset vaatteet muodostuu suosikeiksi ja mitkä tulevat jäämään käyttämättä. Ja toisaalta mahdotonta tietää miten lapsi kasvaa, eli onko joku tietty kesävaate oikeaan aikaan lapselle sopiva, vai onko ensin yhtenä kesänä liian suuri, mutta seuraavana jo pieni.
Tämäntyylisiä siis, kyllähän näistä yhteenlaskettuna aika iso keko tulee. Meillä on tällä hetkellä yksi huone ihan puhtaasti varastona, ja olisihan se ihana saada tuokin huone normaaliin käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ääk, mihin mun välit katosi?
T. Edellinen
Mukava huomata, että tämä ketju on pysynyt "elossa" :)
Täällä odotellaan kevättä ja sen mukanaan tuomaa kirpparimyyntiä, jossa pääsen tyhjentämään varastoamme sinne kertyneistä kirpparitavaroista. Kaapeistakin varmasti lähtee tavaraa kiertoon, mutta vielä en uskalla hirveästi käydä niitä läpi kun en halua turhien tavaroiden täyttämien kassien pyörivän nurkissa montaa kuukautta.
Joulu ei aiheuttanut täällä "tavaraähkyä", sillä sain lahjaksi suurimmaksi osaksi tarpeellisia lahjoja. Olisi kiva kuulla, että miten joulu ja sen mukanaan tuomat lahjat vaikuttivat teidän tavarapaljouteenne vai vaikuttiko mitenkään :) Muutama onkin tänne jo kirjoittanut lahjoistaan.
- Sivustaseuraaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä pidettiin jälleen puolivuosittainen kaappikatsaus. En olisi uskonut, mutta kolme säkkiä lähti kiertikseen tai tuttaville ja yks säkki roskiin. Tuossa tosin oli sellaisia tavaroita/vaatteita myös, jotka ovat olleet meillä jo vuosia, mutta vasta nyt olin valmis niistä luopumaan, koska en hyvällä tahdollakaan osannut niitä käyttöön ottaa. Nyt on ihanan väljää kaapeissa ja kaikella oma paikka.
Joululahjoihin olin tyytyväinen. Vain yksi viritys päätyi kiertoon. Loput tulivat käyttöön tai on jo nautittu.
Nautimme siitä, että kaikella on oma paikka asunnossamme ja tavarat sopivat yhteen ja kaikki näkyvillä oleva miellyttää silmää. Kun uutta ostetaan, se on laadukasta ja tarpeellista, vanha vastaava laitetaan pois. Jos hankimme taulun tai jonkin koriste-esineen, sillä on jokin arvo mielessämme. Neljän vuoden aikana olen tutkinut omaa suhdettani tavaraan ja kasvanut pois tavaran keräämisestä. Totesin, että pahimmillaan tavara on taakka, jota raahaa mukanaan, mutta myös mielessään.
Mä jätin ostamatta kahvimitan, kun entinen hajosi. Huomasin, että kaapissa tyhjänpanttina lojunut rkl-mitta toimii tähän tarkoitukseen loistavasti. Näin sain näppärästi estettyä yhden uuden tavaran tulemisen meidän kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Mä jätin ostamatta kahvimitan, kun entinen hajosi. Huomasin, että kaapissa tyhjänpanttina lojunut rkl-mitta toimii tähän tarkoitukseen loistavasti. Näin sain näppärästi estettyä yhden uuden tavaran tulemisen meidän kotiin.
Jaa. Minä en ole edes varma mikä on kahvimitta, tai rkl-mitta. Ihan tavallinen ruokalusikka ajaa kyllä saman asian, jos halutaan mitata ruokalusikallinen jotain. Mutta onneksi olkoon silti :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jätin ostamatta kahvimitan, kun entinen hajosi. Huomasin, että kaapissa tyhjänpanttina lojunut rkl-mitta toimii tähän tarkoitukseen loistavasti. Näin sain näppärästi estettyä yhden uuden tavaran tulemisen meidän kotiin.
Jaa. Minä en ole edes varma mikä on kahvimitta, tai rkl-mitta. Ihan tavallinen ruokalusikka ajaa kyllä saman asian, jos halutaan mitata ruokalusikallinen jotain. Mutta onneksi olkoon silti :)
Aika usein sillä ei niin väliä ole. Mutta esimerkiksi leipoessa on väliä että mittaa nostatusaineen oikein.
Niin erilaiset esineet helpottavat eri ihmisten elämää. Siitä ollaan varmaan yhtä mieltä, että yksi mittasarja riittää tarkimmallekin kokille. Nimim "jotenkin ihmeessä meillä oli niitäkin kaksi".
T. Ilman verhoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jätin ostamatta kahvimitan, kun entinen hajosi. Huomasin, että kaapissa tyhjänpanttina lojunut rkl-mitta toimii tähän tarkoitukseen loistavasti. Näin sain näppärästi estettyä yhden uuden tavaran tulemisen meidän kotiin.
Jaa. Minä en ole edes varma mikä on kahvimitta, tai rkl-mitta. Ihan tavallinen ruokalusikka ajaa kyllä saman asian, jos halutaan mitata ruokalusikallinen jotain. Mutta onneksi olkoon silti :)
Me kokeiltiin ensin ihan tavallista ruokalusikkaa, mutta se ei mahtunut oikein mukavasti tuohon kaappiin, missä meillä on kahvit yms. Lisäksi kahvin vahvuus vaihteli aika paljon. Nämähän vaihtelee, mikä kenelläkin arkea sujuvoittaa ja mikä kenellekin on tarpeellista, meillä tämä on yksi sellainen :)
Mielestäni tämänkaltainen "kierrätys" on tavaramäärän vähentämistä parhaimmillaan, ts. Uuteen tarpeeseen pystytään vastaamaan jo kotona löytyvällä esineellä. Eli ei tarvitse ostaa uutta vaikkapa rikkimenneen tilalle.
Olipa kamalaa siivota taas 12-v tytön huonetta, kun leluaika on jäämässä taakse ja täytyy miettiä mitä laitetaan pois ja mitä säästetään.
Askartelutarvikkeet, koulun käsityöviritykset, petshopit miljoonine pikku tarvikkeineen, nukkekoti, lukuisat piirustukset, baby bornit...
Viime vuonna poistettiin isot pets-talot ja my little ponit, nyt on lähdössä zhuzhu-petsit ja kaikki vähän rikkinäiset mutta kuitenkin leikityt lelut. Jotenkin niin sydäntä raastavaa itselle vaikka tyttö olisikin jo valmis luopumaan niistä.
Jatkuvanahan tuo nimenomaan on sitä puljaamista jota tasapainoinen ihminen välttää. Vain epätasapainossa oleva hankkisi jatkuvasti uutta ja laittaisi toisesta päästä pois (tai vaikka sitten varastoisi ja unohtaisi vanhat - tai uudet - johonkin varaston perukoille). Se jatkuva ostaminen ja loppumaton materian kanssa sählääminen on juuri sitä hommaa, mihin tasapainoinen ihminen ei ryhdy. Jos sellainen ihminen alkaa kokea että sälää on liikaa, siitä hankkiudutaan yhden kerran eroon eikä samaan tilanteeseen hakeuduta enää uudelleen. Ei tätä nyt niin vaikeaa ole käsittää.