tavarapaljous :(

Älkää hävittäkö kirjeitä ym muistoja. Itse hävitin lapsena saamani kirjeet 15 vuotta sitten, nyt harmittaa. Silloin ne tuntuivat turhilta. Onneksi valokuvat säästin sentään. Itse en myöskään pärjäisi yhdellä maljakolla, esim juhlissa tarvitsee maljakoita. TIetenkin jos niitä on kymmeniä niin sitten pois. Kivoja verhojakin ja pöytäliinoja kannattaa säästää, mutta ei tietenkään kaapillista. 

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvä tavaton onko nyt jokin näppisvika nähtävästi koska kaikki ilmestyy ulos päin mäntyä kirjoitettuna - anteeksi.

Kuitenkin kun on itse AINA ollut köyhäksi itsensä laskevasta perheestä ja yhteiskunnan kriteerien mukaan myös, ei pysty ymmärtämään ihmisiä joista on ongelma se, on normaaleja tavaroita jopa ikään kuin olisi jotenkin - ongelma.

Jos minusta jokin ei ole ollut enää mieleinen enkä ole kokenut sitä tarpeelliseksi tai ehyeksi tai muutoin käyttökelpoiseksi, olen pistänyt sen kylmästi aina pois ellei kukaan tuttu huoli.

En ole tavannut ostaa tai tehdä kuin sellaisia verhoja ja pöytäliinoja kuin mistä pidän. En ole ostanut kuin maljakoita joista pidän. Käsityötarvikkeet käytän.

Miten niin joku muka "ei ehdi" käyttää pöytäliinoja? Ymmärrän suomea koska se on äidinkieleni mutta en ymmärrä tuollaista ajatusta, väitettä, lausetta. Mitä ehtimistä on pöytäliinojen käytössä? Miten ne käsitteet ehtiminen ja pöytäliinan käyttö / vaihto liittyvät toisiinsa? Millainen älytön prosessi se joistain oikein on?

Piirongin kaapista voi vaihtaa pöytäliinaa vaikka kerta viikkoon jos huvittaa?

Ei tätä kestä lukea kuin kerta viikkoon. Pää leviää moisesta. Siis kun en voi tajuta ---

Kaikilla ei ole aikaa pestä ja siistiä niitä liinoja sekä verhoja eli et osaa ajatella kuin omaa kotiasi.

Minulla 300 neliön koti ja kolme mökkiä joita vuokrataan, niin jos vaihtelisin verhoja monta kertaa vuodessa, niin työmäärä lisääntyisi hurjasti.

Muista toisten elämää arvostellessa ettei kaikkien koti ja elämä samanlaista kuin sinun.

Minusta koko ajatusmalli "iloa tuottavista esineistä" on ihan hanurista. 

Tavaroiden ei ole tarkoitus tuottaa aina iloa, itse asiassa aika harva kai tuottaakaan. 

Minullakin on lattialuuttu, ämpäri, pesuaineita, siivousliinoja, rikkaharja ja -lapio, lumikola, ruohonleikkuri jne. Yksikään ei tuota iloa, mutta pakkohan nuo on olla. 

En suoranaisesti hypi riemusta nähdessäni pölynimurin, mutta sitä ilmankaan on huonompi siivota ja siivous on pakollista puuhaa. 

Typerää koko ajatus. 

Raivauksen pitäisi lähteä ns. turhista nurkkiin keräytyvistä rojuista, joita ei enää käytä. 

Vierailija kirjoitti:

Ja tuossa yhden neuvojan mielestä jonkun ihmisparan kuuluisi vieläpä jättää itselleen vain yhdet verhot per ikkuna - ei minkäänlaisia vaihtoverhoja! Pitää vain yksiä ja samoja verhoja koko ajan! Herraisä!

Uskomatonta onko täällä naisia lainkaan vaiko ovatko kaikki kommentoijat jotain miesihmisiä ...

Miksi verhot pitäisi vaihtaa? Jos on hyvät, sopivat verhot, niin miksi ei pitäisi niitä samoja koko ajan. Enpä muista 40 vuotisen NAISelämäni aikana huvikseen vaihtaneeni verhoja, uusia on pitänyt ostaa enintään muuttaessa, jos aiemmat eivät ole käyneet (esim. ovat liian lyhyet, tai ikkunoita on enemmän). Viimeiset 10+ vuotta on makuuhuoneessa olleet samat mustat pimennysverhot, ja olohuoneessa valkoiset valoverhot. Jos tämä järkyttää sinua suuresti, suosittelen omien elämänarvojen syvällistä uudelleenarviointia.

Täällä takerrutaan epäolennaisuuksiin ja omin ympyröihin. Voi se olla ongelma toisille vaikkei sinulle olisikaan. Minun pääni ei leviä tätä lukiessa, herrajumala, kenen pää siitä kärsii! ;)

Mutta pöytäliina ongelmaan: jos niitä on niin monta ettei kaikkia tule käytettyä, on ehkä turhaa hillota niitä kaapissa. Jos imuri ei tuota iloa mutta sitä kuitenkin käyttää, niin se varmaan kannattaa säilyttää?

Minulla on ongelmana ikean vanhat astiat. Ne toimii, mutta ovat rumasti naarmuuntuneet. Hyvän kokoisetkin ovat. Harmittaa kuitenkin aina niitä käyttäessä se ulkonäkö. En osaa päättää ostanko laadukkaammat tilalle vai sinnittelenkö vielä vuosi tolkulla noiden kanssa. Nämä on hankittu 2010 eikä ole kuin 1 hajonnut käyttökelvottomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tuossa yhden neuvojan mielestä jonkun ihmisparan kuuluisi vieläpä jättää itselleen vain yhdet verhot per ikkuna - ei minkäänlaisia vaihtoverhoja! Pitää vain yksiä ja samoja verhoja koko ajan! Herraisä!

Uskomatonta onko täällä naisia lainkaan vaiko ovatko kaikki kommentoijat jotain miesihmisiä ...

Miksi verhot pitäisi vaihtaa? Jos on hyvät, sopivat verhot, niin miksi ei pitäisi niitä samoja koko ajan. Enpä muista 40 vuotisen NAISelämäni aikana huvikseen vaihtaneeni verhoja, uusia on pitänyt ostaa enintään muuttaessa, jos aiemmat eivät ole käyneet (esim. ovat liian lyhyet, tai ikkunoita on enemmän). Viimeiset 10+ vuotta on makuuhuoneessa olleet samat mustat pimennysverhot, ja olohuoneessa valkoiset valoverhot. Jos tämä järkyttää sinua suuresti, suosittelen omien elämänarvojen syvällistä uudelleenarviointia.

Aika järkkyä!!! Samat verhot vuosikymmenet. Yöks!

Vierailija kirjoitti:

Täällä takerrutaan epäolennaisuuksiin ja omin ympyröihin. Voi se olla ongelma toisille vaikkei sinulle olisikaan. Minun pääni ei leviä tätä lukiessa, herrajumala, kenen pää siitä kärsii! ;)

Mutta pöytäliina ongelmaan: jos niitä on niin monta ettei kaikkia tule käytettyä, on ehkä turhaa hillota niitä kaapissa. Jos imuri ei tuota iloa mutta sitä kuitenkin käyttää, niin se varmaan kannattaa säilyttää?

Minulla on ongelmana ikean vanhat astiat. Ne toimii, mutta ovat rumasti naarmuuntuneet. Hyvän kokoisetkin ovat. Harmittaa kuitenkin aina niitä käyttäessä se ulkonäkö. En osaa päättää ostanko laadukkaammat tilalle vai sinnittelenkö vielä vuosi tolkulla noiden kanssa. Nämä on hankittu 2010 eikä ole kuin 1 hajonnut käyttökelvottomaksi.

Jatkan vielä: naarmut saa hetkellisesti pois univesal suomella hankaamalla, mutta kuukaudessa ne naarmut on taas näkyvillä.

quote=Vierailija]Olen siinä pisteessä noiden roinien kanssa, että menkööt. On verhoja, pöytäliinoja, maljakoita, kehyksiä, kirjoja, askartelutarvikkeita yms. Osalla on tunnearvoa, koska jääneet edesmenneiltä äidiltä ja mummilta. Mutta siis nyt olen siinä pisteessä, että voisin karsia. Suurin kynnys onkin, että minne? Tässä kohtaa tulee sellainen psykologinen taistelu pään sisällä: Ilmaiseksi lahjoittaminen tuntuu pahalta, kun ei itselläkään paljon rahaa. Roskiinko hyvää tavaraa? Kirppismyyntiin ei riitä voimat ja aika.

Huoh. Pitää vain saada psyyke kuntoon ja viedä vaikka Konttiin kaikki (joskus toivoo, että ei olisi niin tunteikas, miettisi mitä läheiset ajattelee tai ajattelisivat. Että tavaroihin laitettu raha on jo mennyt)[/quote]

Ehkä voisit tehdä tavaroiden luopumista hitaammin?

Kaikki meistä eivät ole parhaimmillaan luopuessa nopeasti, koska osaa tavaroista voi sitten haikailla takaisin ja harmittaa hätäily asian kanssa.

Tämä on hyvä ketju, mutta sitä olen ihmetellyt, kuinka harva tuo selkeästi esille, että kunnollisesta tavarasta saa haluta rahaa. Itse pienituloisena en ole antanut pois esim. vaikka maljakoita, niistä voi saada hyvinkin rahaa, kotimaista lasia keräillään.

Jos nyt luovut/annat pois ne, mistä olet täysin varma ja rikkinäiset roskiin myös? Myymisen voi tehdä eri väylillä ja sitten kun jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tuossa yhden neuvojan mielestä jonkun ihmisparan kuuluisi vieläpä jättää itselleen vain yhdet verhot per ikkuna - ei minkäänlaisia vaihtoverhoja! Pitää vain yksiä ja samoja verhoja koko ajan! Herraisä!

Uskomatonta onko täällä naisia lainkaan vaiko ovatko kaikki kommentoijat jotain miesihmisiä ...

Miksi verhot pitäisi vaihtaa? Jos on hyvät, sopivat verhot, niin miksi ei pitäisi niitä samoja koko ajan. Enpä muista 40 vuotisen NAISelämäni aikana huvikseen vaihtaneeni verhoja, uusia on pitänyt ostaa enintään muuttaessa, jos aiemmat eivät ole käyneet (esim. ovat liian lyhyet, tai ikkunoita on enemmän). Viimeiset 10+ vuotta on makuuhuoneessa olleet samat mustat pimennysverhot, ja olohuoneessa valkoiset valoverhot. Jos tämä järkyttää sinua suuresti, suosittelen omien elämänarvojen syvällistä uudelleenarviointia.

Aika järkkyä!!! Samat verhot vuosikymmenet. Yöks!

Kerro nyt, kun en ihan oikeasti ymmärrä, mikä siinä on järkkyä? Olethan varmaan kuullut pesukoneista, vai luuletko ettei verhoja voi pestä välillä? Kuinka mielestäsi yksiväriset, mustat tai valkeat, verhot ovat vuosikymmenen jälkeenkään YÖKS?

Minä en jaksa vaihdella verhoja enkä käyttää arjessa pöytäliinoja. Maljakoitakin riittää pari eri kokoista, itselleni riittää korkea ja matala maljakko - pieniä luonnonkukkakimppuja laitan juomalasiin ja yksittäisiä ruusuja tai gerberoita lasipulloon. En myöskään vaihtele huonekaluja vaihtamisen riemusta. Mun elämän sisältö tulee muualta kuin sisustamisesta.

Minulla on 1 maljakko, jonka sain ylioppilaslahjaksi vuonna 1986. Se riittää hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta koko ajatusmalli "iloa tuottavista esineistä" on ihan hanurista. 

Tavaroiden ei ole tarkoitus tuottaa aina iloa, itse asiassa aika harva kai tuottaakaan. 

Minullakin on lattialuuttu, ämpäri, pesuaineita, siivousliinoja, rikkaharja ja -lapio, lumikola, ruohonleikkuri jne. Yksikään ei tuota iloa, mutta pakkohan nuo on olla. 

En suoranaisesti hypi riemusta nähdessäni pölynimurin, mutta sitä ilmankaan on huonompi siivota ja siivous on pakollista puuhaa. 

Typerää koko ajatus. 

Raivauksen pitäisi lähteä ns. turhista nurkkiin keräytyvistä rojuista, joita ei enää käytä. 

Jaa, meiltä hajosi imuri ja kesti n. viikon, että kerkesimme hakea uuden. Kyllä se vain tuotti iloa tuoda se imuri kotiin ja päästä imuroimaan roskat. Tuottaa myös iloa mopit, ämpärit jne välillisesti, sillä ilman niitä olisi melko likaista. Minulla itseasiassa rätit tuottavat muutenkin iloa, sain todella kauniita kestorättejä lahjaksi ja tykkään niistä kovasti.

Ehkä hieman turhaa takertumista nyt? En itse kyllä ole sitten lapsuuteni jälkeen konkreettisesti riemusta hyppinyt saati kiljunut asioiden vuoksi. Iloa tunnen paljosta silti. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta koko ajatusmalli "iloa tuottavista esineistä" on ihan hanurista. 

Tavaroiden ei ole tarkoitus tuottaa aina iloa, itse asiassa aika harva kai tuottaakaan. 

Minullakin on lattialuuttu, ämpäri, pesuaineita, siivousliinoja, rikkaharja ja -lapio, lumikola, ruohonleikkuri jne. Yksikään ei tuota iloa, mutta pakkohan nuo on olla. 

En suoranaisesti hypi riemusta nähdessäni pölynimurin, mutta sitä ilmankaan on huonompi siivota ja siivous on pakollista puuhaa. 

Typerää koko ajatus. 

Raivauksen pitäisi lähteä ns. turhista nurkkiin keräytyvistä rojuista, joita ei enää käytä. 

Itsehän juuri kuvasit mitä Marie Kondo tarkoitti käyttöesineiden ilon tuottamisella: niiden avulla siivous on helpompaa --> välineet tuottavat iloa verrattuna siihen ettei niitä olisi. Mutta ehkä suomalaisittain käsite olisi pitäny lokalisoida kysymykseksi "vtuttaako tehdä asiaa x jos minulla ei ole y. " Jos vastaus on kyllä, y säilytetään, jos ei, y poistetaan.

Suomalaisten luetun sekä käsitteiden ymmärtäminen on ihan käsittämättömän heikkoa nykyään, näin mutulla sekä tutkimuksienkin mukaan. Mielestäni tämä konmarin ilon tuottamis-käsite on todella hyvä esimerkki ajattelun kaventumisesta ja siitä, että takerrutaan sanapariin ja aletaan arvostella sitä ilman, että on edes vaivauduttu ottamaan selvää mitä sillä tarkoitetaan. Toinen esimerkki kirjasta on "roskiin laitto", miten monta kertaa siitäkin on tullut paha mieli. Jokainen varmasti voi nykyään ymmärtää, ettei roskiin laittamisella tarkoiteta sekajätteeseen tunkemista, vaan se on yleiskuvaava tavaran poistamiseksi sopivan kierrätysastian kautta ja jos kirjassa niin tarkoittettaisiin, jokainen varmasti pystyy silti laittamaan tavarat oikeisiin kierrätysastioihin kirjan ohjeesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Nyt tarviaisin tsemppiä ja apuja, ehkä hieman vertaistukeakin.. Pystyn jo aika hyvin karsimaan turhaa tavaraa pois. Lemppari avaimenperäni meni rikki, no roskiin vain, osa lasten muovilautasista kiertoon vain, sillä niitä on niin paljon jne. Jopa oma lapseni, joka on hyvin hamstraamiseen taipuvainen, on poistanut tavaroitaan kun olen kysynyt tuottavatko ne enää iloa jne.

MUTTA se ongelma itselleni on vaatteet. Kaapit pursuaa ja tursuaa vaatetta. SIlti niitä aina vain tulee lisää. Se on itselläni joku ongelma, sillä pidän kovasti vaatteista, etenkin lasten. Itselläni ei liikaa vaatetta ole.. Nyt tosin tilasin yhden vähän kalliimman ja laadukkaamman hupparin koululaiselle sen sijaan, että kävelin H&M ja ostin tarjouksesta kolme kahden hinnalla. Itselläni vaatekaupoissa lasten puolella hämärtyy jotenkin raja ja tulee vain ostettua kaikkea ihanaa..

Kaivat kaikki vaatteet, myös varastoista, olkkarin lattialle. Lajittele pinoihin

Roskiin - huonot ja rikkinäiset

Myyntiin/lahjoitukset - Liian pienet kaikille lapsilja muut mitä et halua tai tarvitse

Jokaiselle lapselle oma pino sopivia - näistä voi katsoa shortsit ja vastaavat jo pois, nyt kun kesä loppuu ja ensi vuonna on pieniä.

Välikoon vaatteet - omat kokolapuilla merkityt laatikot tai pussukat varastoon. Jatkossa shoppailet ensin näistä ja sitten, jos ei löydy, niin vasta kaupoille. Näistäkin voi katsoa onko seuraavalle lapselle sopiva tyyli, haluaako kukaan pitää sitä tai ehtiikö käyttää ennen kuin esim talvi loppu

Myös voi auttaa ostelua ja karsimista, jos kirjoitat ylös ne mitä tarvitsee oikeasti, sitten vertaat siihen käyttöön ja varastoon menevien vaatevuoreen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta koko ajatusmalli "iloa tuottavista esineistä" on ihan hanurista. 

Tavaroiden ei ole tarkoitus tuottaa aina iloa, itse asiassa aika harva kai tuottaakaan. 

Minullakin on lattialuuttu, ämpäri, pesuaineita, siivousliinoja, rikkaharja ja -lapio, lumikola, ruohonleikkuri jne. Yksikään ei tuota iloa, mutta pakkohan nuo on olla. 

En suoranaisesti hypi riemusta nähdessäni pölynimurin, mutta sitä ilmankaan on huonompi siivota ja siivous on pakollista puuhaa. 

Typerää koko ajatus. 

Raivauksen pitäisi lähteä ns. turhista nurkkiin keräytyvistä rojuista, joita ei enää käytä. 

Kyllä minun siivousvälineet tuottaa iloa, olen niitä pikkuhiljaa vanhojen mennessä huonoksi vaihtanut kivan värisiin ja laadukkaisiin tuotteisiin. Sinällään noita mainitsemiasi ja muutamia muita pakollisia tarvikkeita lukuunottamatta, tuo on hyvä kysymys. Miksi haluaisin säilyttää vaikka astiat, joista en pidä? Ihminen säilöö kaikkea, minullakin oli vanha villatakki, joka kutitti ja oli ruma, silti käytin sitä, kun se oli vielä ihan hyvä. Paljon iloisempi olen nyt uuden kauniin ja laadukkaan takin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta koko ajatusmalli "iloa tuottavista esineistä" on ihan hanurista. 

Tavaroiden ei ole tarkoitus tuottaa aina iloa, itse asiassa aika harva kai tuottaakaan. 

Minullakin on lattialuuttu, ämpäri, pesuaineita, siivousliinoja, rikkaharja ja -lapio, lumikola, ruohonleikkuri jne. Yksikään ei tuota iloa, mutta pakkohan nuo on olla. 

En suoranaisesti hypi riemusta nähdessäni pölynimurin, mutta sitä ilmankaan on huonompi siivota ja siivous on pakollista puuhaa. 

Typerää koko ajatus. 

Raivauksen pitäisi lähteä ns. turhista nurkkiin keräytyvistä rojuista, joita ei enää käytä. 

Jaa, meiltä hajosi imuri ja kesti n. viikon, että kerkesimme hakea uuden. Kyllä se vain tuotti iloa tuoda se imuri kotiin ja päästä imuroimaan roskat. Tuottaa myös iloa mopit, ämpärit jne välillisesti, sillä ilman niitä olisi melko likaista. Minulla itseasiassa rätit tuottavat muutenkin iloa, sain todella kauniita kestorättejä lahjaksi ja tykkään niistä kovasti.

Ehkä hieman turhaa takertumista nyt? En itse kyllä ole sitten lapsuuteni jälkeen konkreettisesti riemusta hyppinyt saati kiljunut asioiden vuoksi. Iloa tunnen paljosta silti. 

Todellakin minä myös koen iloa esim. siivousvälineistä! Dysonin pirun kallis mutta tehokas imuri, sitä on ilo käyttää. Näppärät mikrokuituliinat ja Sini-tuotteet! Kaikenmaailman Universal Stonet ja kaikista ihanin Mummi ja minä -sarja, jossa on POLKKAKARKIN tuoksuista pesusuihketta ja nestesaippuaa. Miten nämä voisivat olla tuottamatta iloa?

Halpakin nestesaippua on ihana asia, jos ostaa ison ja halvan jättipönikän josta lorauttaa kauniiseen pumppupulloon söpön väristä saippualiuosta. Erityisesti saippuatuoksut ovat myös nenälle iloa tuottavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liika ja turha/rikkinäinen on liikaa, mutta eikö nyt korona-aikana ole hyvä jos on jo valmiiksi ylimääräisiä vaatteita, kodin tekstiilejä ym. kaikenlaista kuitenkin tarpeellista alkaen vaikka niistä rumista servieteistä?  Nyt on mistä ottaa tarvittaessa eikä tarvitse lähteä ruuhkaisiin kauppoihin.

Samaa mieltä. Paljon parempi olisi jos ihmiset käyttäisivät loppuun kaiken omistamansa. Eri asia tietysti vaatteet jotka ei mahdu kenenkään päälle, mutta niitäkin voi jatkokäyttää. Nyt kaikki vain konmarittaa ja hävittää tavaroitansa ja sitten menevät kauppaan ostamaan uutta hävitetyn tilalle. Oikein vanhanajan marttameininki sopis paremmin nykyajan materialisteille. Kaiken loppuunkäyttäminen.

Mutta miten toimisitte kun on sellaista tavaraa, joka ei ole itse valittua? Opiskeluaikana saatua, lahjoja? Silloin riitti kun sai ilmaiseksi. Esim. yksittäisiä rumia mukeja. Miehen lapsuudenkodistaan tuomia petivaatteita joita käytti opiskeluaikana ja joita itsekin käytin ennen kuin hankin mieluisia. Lahjaksi saatuja pyyhkeitä. Sellaista jota vähän ärsyttää käyttää mutta tuntuu turhalta ostaa uutta tilalle ja heittää vanha pois, kun ei liikaa rahaakaan ole. Nyt sitten käytän niitä rumia tavaroita loppuun seuraavat 10-30 vuotta? :D

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvä tavaton onko nyt jokin näppisvika nähtävästi koska kaikki ilmestyy ulos päin mäntyä kirjoitettuna - anteeksi.

Kuitenkin kun on itse AINA ollut köyhäksi itsensä laskevasta perheestä ja yhteiskunnan kriteerien mukaan myös, ei pysty ymmärtämään ihmisiä joista on ongelma se, on normaaleja tavaroita jopa ikään kuin olisi jotenkin - ongelma.

Jos minusta jokin ei ole ollut enää mieleinen enkä ole kokenut sitä tarpeelliseksi tai ehyeksi tai muutoin käyttökelpoiseksi, olen pistänyt sen kylmästi aina pois ellei kukaan tuttu huoli.

En ole tavannut ostaa tai tehdä kuin sellaisia verhoja ja pöytäliinoja kuin mistä pidän. En ole ostanut kuin maljakoita joista pidän. Käsityötarvikkeet käytän.

Miten niin joku muka "ei ehdi" käyttää pöytäliinoja? Ymmärrän suomea koska se on äidinkieleni mutta en ymmärrä tuollaista ajatusta, väitettä, lausetta. Mitä ehtimistä on pöytäliinojen käytössä? Miten ne käsitteet ehtiminen ja pöytäliinan käyttö / vaihto liittyvät toisiinsa? Millainen älytön prosessi se joistain oikein on?

Piirongin kaapista voi vaihtaa pöytäliinaa vaikka kerta viikkoon jos huvittaa?

Ei tätä kestä lukea kuin kerta viikkoon. Pää leviää moisesta. Siis kun en voi tajuta ---

Luin tän parikin kertaa, enkä ymmärtänyt pointtia tai sisältöä lainkaan? Itsellä siis tilanne, että 30 vuoden aikana taloudessa on kasvanut 6 lasta mielenkiintoineen ja harrastuksineen vanhempiensa lisäksi. Vuosien varrella on menetetty isoisovanhempia, isovanhempia ja vanhapiika-täti. Palvelutaloon muuttanut äidinkin asunto on tyhjennetty. Itse tykkään muodista ja kauniista esineistä. Ja kas! yhtäkkiä kaappeihin onkin kertynyt niitä pöytäliinoja, maljakoita ja askartelutarvikkeita. Jos vielä ei ole 'kylmästi pois' - heittävää sorttia, huomaa, että säilytystilat onkin jo täynnä. Eli tullaan siihen pisteeseen, että jotain voisi karsia. Ikävää syntyä köyhään perheeseen, ikävämpää, että itsellä on se sama kohtalo (ilmaisesta ja hyvästä koulutusmahdollisuudesta huolimatta), mutta jo tällainen duunari-lähärikin voi saada kaappinsa täyteen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä vie aikaa, mutta vaatetta päättäessä kannattaa laittaa se päälle ja kokeilla miltä tuntuu. Helpottaa tosi paljon vaikeaa päätöstä koska jos on yhtään epämukava, en käytä, joten helpompi luopua.

Me käytiin usein äidin kanssa vaatteita läpi yhdessä. Kokeiltiin niitä päälle ja jos toinen nauroi niin vaate sai mennä lahjoitukseen :D

Nykyään ollaan molemmat käyty niin hyvin kaapit läpi ettei naurettavia vaatteita enää pitäisi löytyä.

Vierailija kirjoitti:

Älkää hävittäkö kirjeitä ym muistoja. Itse hävitin lapsena saamani kirjeet 15 vuotta sitten, nyt harmittaa. Silloin ne tuntuivat turhilta. Onneksi valokuvat säästin sentään. Itse en myöskään pärjäisi yhdellä maljakolla, esim juhlissa tarvitsee maljakoita. TIetenkin jos niitä on kymmeniä niin sitten pois. Kivoja verhojakin ja pöytäliinoja kannattaa säästää, mutta ei tietenkään kaapillista. 

Olen itse ajatellut ikuistaa esim lapsen saamat vauva- ja kastekortit sähköisessä muodossa. Miksei kirjeetkin voisi skannata ja säilyttää digitaalisesti. Projektia tässä toki tulee olemaan, mutta en tykkää siitäkään et nyt niitö pyörii epämääräisinä kasoina laatikoiden pohjalla. Eikä niitä kyllä ihan oikeasti tule koskaan katsottua.