Päivähoitopaikat tiukalla! Äidit kotona - lapset tarhassa.
... Tai jotain vastaavaa, kirjoittivat eräät fiksut länsinaapurimme kirjassaan hiljattain.
Olisi hauska nähdä miehet keskenään laskemassa euroja, spekuloimassa toisten motiiveja ja kyttäilemässä toistensa lasten hoitoonviemisiä ja - viemättömyyttä. Menkää saman tien kyttäilemään terveyskeskusten auloihin, että verovaroilla kustannettuja palveluita käyttävät varmasti vain ne oikeasti tarvitsevat. Onkohan tuokaan Tauno oikeasti yskässä, vai teeskenteleekö vain saadakseen saikkua ryyppyputkea varten?
Mistähän syystä juuri naiset onnistuvat olemaan toisilleen näin inhottavia kuin tässäkin nimenomaisessa ketjussa? Eikä tämä ole edes suomalainen ilmiö, vaikka juuri meillä suhtaudutaankin varhaiskasvatukseen eurooppalaisessa mittakaavassa poikkeuksellisesti nimenomaan lasten laitossäilytyksenä - ja meillä myös alan ammattilaiset näyttävät keskustelujen perusteella tekevän niin.
Silti: Eräs hyvä ystäväni Sveitsistä kommentoi hiljattain lähes samaa. Kun siellä joitakin vuosia sitten järjestettiin kansanäänestys muistaakseni äitiyslomiin tms. liittyvistä asioista, juuri _naiset_ äänestivät vastaan. "Kun ei meilläkään mitään tällaisia oikeuksia ollut ja ihan hyvin pärjättiin" kommentoitiin katugallupeissa. jep jep!
Kommentit (147)
P.L.:
Kuinkakohan moni lapsi jonka vanhempi kotona, on OIKEASTI koko päivän hoidossa? Väitänpä että aika pieni osa..
hoidattavat lapsiaan 7-17 tarhassa, samalla kun itse räkivät kattoon.
turhaan tarhassa. Voisivathan kaikki alle 3 v. lasten äidit jäädä kotiin ja ottaa kaikki lapsensa pois päivähoidosta. Siitä kotonaolemisesta kun maksetaan ja siihen on oikeus siihen asti kun nuorin täyttää 3 v.
Näin ne, jotka todella tarvitsevat hoitopaikkaa lapsilleen (eli perheessä ei alle 3 v. lapsia, eikä huoltajalla niin ollen oikeutta hoitovapaaseen) saisivat helpommin hoitopaikan.
Hei haloo ihmiset. Kyllä jokainen tekee päätöksen hoitomuodosta oman perheensä tilanteen kannalta, eikä siitä tai hoitopaikkojen määrästä pidä ketään syyllistää.
JuniperusII, lapset 3+ ja 3-, kaikki toistaiseksi kotona
järjestää hoitopaikka, joten en ymmärrä esimerkiksi Kadan tilannetta. Jos kunta/kaupunki ei työllistymisen sattuessa tarjoa hoitopaikkaa kahdessa viikossa niin asiaa voi vaatia virkateitse. Eli valittakaa kielteisestä päätöksestä, niin voitte saada yksityisen paikan kunnallisella hinnalla. Tämä siis tilanteessa, jossa hoitopaikan onnistui saamaan yksityiseltä puolelta, muttei kunnan puolelta. Toisaalta Kada taisi kieltäytyä jo kertaalleen saamastaan hoitopaikasta...? Mutta tuliko päätös kirjallisesti? Jos ei tullut, niin sitä pitää vaatia ja tehdä asiasta valitus ja vaatia kuntaa maksamaan erotus. Kukaan ei voi muuttua hoitopaikaksi, mutta jos kunta ei pysty tarjoamaan kunnallista paikkaa niin sillä on velvollisuus ostaa palvelu yksityiseltä sektorilta.
Ja niille, jotka arvostelevat muiden lasten hoitoon viemistä tai viemättä jättämistä niin miettikää kaksi kertaa, tuskin kuitenkaan tiedätte perusteita heidän ratkaisuilleen.
Hohhoi...Saatiinhan tänne onneks nyt näitä " älkää arvostelko toisten tekemisiä" -riimejä.... Mielipiteenvaihdosta on kysymys. Ken ei sitä kestä, niin ehkä foorumin palsta ei ole oikea paikka...
Kyllä, toki itsekkäästi jokainen oman (päivähoito)paikkansa pitää, ja hyvä kun sen sentään myöntää. Nimenomaan jokainen omansa hoitakoon, ja mielellään itse, jos kerran kotona makaa.
Joku sanoi, että hölmöähän se on paikkaa päästää käsistä, jos lapsi on VAIN 10 kk kotona! Öööh, hölmömmäksi minä tuntisin itseni viedessäni lasta muualle hoidettavaksi, kun hän ei kerran muun hoidon tarpeessa ole.
Ei ole kyse siitä onko lapsi siellä hoidossa 7-17 tai 10-16, vaan siitä, että tällainen on ylipäätään mahdollista. Ainahan sitä kaikkia löysiä sääntöjä hyödynnetään, jos ei laki suoraan tällaista toimintaa kiellä. Ei minulta ainakaan onnistuisi se, että kiikutan lapsen aamulla töihin ja tulen sitten itse kotiin olemaan.
" Virikkeitä" kaipaaville: Joku kirjoitti aiemmin (muussa ketjussa) päivähoitohenkilökuntaan kuuluvan näkökulmasta että monissa (ei siis kaikissa) paikoissa ylivoimaisesti suurin osa lapsen päivästä kuluu syömisen, ulkoilun ja nukkumisen valmisteluihin ja siirtymävaiheisiin. Voi toki olla ihanteellisempiakin hoitopaikkoja olemassa, mutta voin hyvin uskoa myös tämän kirjoituksen pitävän paikkansa.
Ja mitä tuohon hoitovapaaseen tulee, niin siitä nyt jokainen tietää totuuden. Ns. rikkaan perheen luksusta (no, tämä on toki omaa syytäni, voisinhan itsekin tienata paremmin!!). Paha moka. Pitänee muistaa seuraavassa elämässä tämäkin... Eli hoitovapaasta pitäisi tulla pakollinen juttu jonkun mielestä? No ratkaisuhan sekin olisi, tosin siinä vaiheessa kun alle 3 vuotiaat jatkaisivat kotona, niin varmastikin " virikelapset" kiikutettaisin joka aamu hoitoon.... Mistä he nyt muuten niitä virikkeitä saisivat?
Joku siellä kertoili miten vastasin itselleni jossakin lauseessa. Kiitos kielipoliisille. Ehkä en kyennyt yhtä tarkkaan ilmaisuun kuin sinä, mutta priorisoinnista pidän kiinni ja kyllä olen oman kirjoitukseni ihan ymmärtänyt ja sisäistänyt, kiitos vaan. Siis siitä on kyse, että katsotaan ONKO tarvetta päivähoitopaikalla! Jos esim. työssäkäyvä äiti joutuu heittämään tuollaisen parin tunnin hurjan reissun espoo-helsinki-akselilla lasten kanssa julkisilla, (SYMPATIANI SINNE!) ja naapurin hengailija vie lapsen lähitarhaan viidessä minuutissa, niin jotain on pielessä ja pahasti.
" Virikelapsen" päivähoitopaikka on todellakin vähemmän välttämätön kuin työssäkäyvien vanhempien lapselle myönnettävä. Järjestykseen nämä hakijat ihan ensimmäiseksi.... ja sitten jos paikkoja riittää (mitä ei näköjään tule tapahtumaan!) annettais jotain jämäpaikkoja näille, joiden virikkeet jää kotona köyhäksi!
Heh! Nyt alkaa kuulostaa jo hupaisalta tuo jatkuva vetoaminen " virikelapsiin" ja kotona makaaviin vanhempiin... Ehkä se on helpompi itsellesi ajatella näin naiivisti ja mustavalkoisesti, löytyypähän jokin taho (laiskat vanhemmat) jonne kiukkusi kohdistat :)
Jos tuon kiukun määrän ja sen vievän energian kohditaisit johonkin muuhun...voisit vaikka perustaa oman päiväkodin. Sinne pitäisit tiukat haastattelut niin ettei yhtäkään " virikelasta" hyväksyttäisi hoitoon. Se kun on tässä maassa jokaisen oma valinta haluaako lapsensa laittaa kunnalliseen hoitoon vai ei...syyttelysi ei auta tässä asiassa!!!
HariboNalle:
Se kun on tässä maassa jokaisen oma valinta haluaako lapsensa laittaa kunnalliseen hoitoon vai ei...syyttelysi ei auta tässä asiassa!!!
Niin, miksi niin moni äiti haluaa viedä vanhemman lapsen hoitoon, kun jää pienemmän kanssa kotia? Jokaisella on omat syynsä, mutta ei kait kukaan voi kieltää, että helpompaa se äidille on olla yhden vauvan kanssa kotona kuin vauvan ja leikki-ikäisen?!?
Jokainen tavallaan, mutta se 10 kk mitä lapsi on hoidossa pitääkseen vain hoitopaikan on aika pitkä aika, lapselle siis :)
oli PALJON helpompaa kun molemmat lapset olivat kotona. Kuten sen kirjoituksessani jo sanoinkin. Minusta esikoisen päiväkotipäivät olivat niitä rankimpia, kun aikataulu oli ennalta määrätty jne. Kuitenkin oman lapseni vuoksi jaksoin häntä päiväkodissa kuljettaa - en todellakaan ajatellut omaa etuani.
Miten ihmeessä muuten (lapsen kannalta) 3 krt viikossa päiväkodissa käyminen eroaa 3 krt viikossa olevasta seurakunnan kerhosta? Ihmettelen kovasti. Ai niin, seurakunnan kerhossa EI ole koulutettua henkilökuntaa, EI omaa leikkipihaa, EI yhteistä ruokailua, EI lepohetkeä satuineen, EI vanhoja tuttuja kavereita, EI jatkuvuutta lapsen elämässä...
Rose:
HariboNalle:
Se kun on tässä maassa jokaisen oma valinta haluaako lapsensa laittaa kunnalliseen hoitoon vai ei...syyttelysi ei auta tässä asiassa!!!Niin, miksi niin moni äiti haluaa viedä vanhemman lapsen hoitoon, kun jää pienemmän kanssa kotia? Jokaisella on omat syynsä, mutta ei kait kukaan voi kieltää, että helpompaa se äidille on olla yhden vauvan kanssa kotona kuin vauvan ja leikki-ikäisen?!?
Jokainen tavallaan, mutta se 10 kk mitä lapsi on hoidossa pitääkseen vain hoitopaikan on aika pitkä aika, lapselle siis :)
Hei karhumuori2! Mihin perustuu tietosi, että kaupunki on velvollinen järjestämään hoitopaikan kahdessa viikossa työllistymisestä? Onko esim. pv-hoitolaissa? Meillähän kävi siis niin, että kunta tarjosi hoitopaikkaa toiselta alueelta silloin kun vielä olin hoitovapaalla, eikä tietoa ollut työpaikasta. Silloin mietin, etten vastaanota sitä, kun en halunnut alkaa työttömäksi, laittaa lapsia hoitoon ja alkaa kuljettelemaan toiselle alueelle. Paikkaa ei tarjottu kirjallisesti, pk johtaja soitti siitä ja keskustelimme. Hän ei tehnyt siitä kirjallista päätöstä, sillä jos olisi tehnyt ja sen meille lähettänyt, ja sitten olisimme siitä kieltäytyneet, olisimme tippuneet jonon hännille. Eli kun ikäänkuin lykkäsimme hoidon tarvetta, saimme säilyttää jono paikkamme. Kun työllistyin, laittoi johtaja hoidon tarpeen alkavaksi heti. Itsehän olen siis tuolla toiminnalla sössinyt sen, ettei meillä nyt ole kunnallista paikkaa. Mutta purnaankin enemmän lähinnä siitä, ettemme saa paikkaa lähipäiväkodista. Tämä oli jo muinoin kun esikoisemme kävi päiväkodissa, emme silloinkaan saaneet lähipaikkaa vaan kuljettelin jo häntä, tosin vain yhdellä bussilla...
Ja sitten aiheeseen päiväkoti vs.seurakunnan kerho...Halvempi vaihtoehto meille, oli kodin vieressä, joku tarvitseva lapsi sai paikan päiväkodista. Seurakunnan kerhot ovat myös juuri tarkoitettu niiden perheiden lapsille, joiden äidit ovat kotona esim. vauvan kanssa, joten se ratkaisu tuntui itsestäni luontevalta. Esikoisemme oli kuitenkin vauvojen syntyessä jo 5 v, joten tarve saada ikäistensä lasten seuraa ryhmätoiminnan muodossa oli ilmeinen, verraten esim. alle 3 v lapseen. Seurakunnan kerhossa ei toki olekaan lastentarhanopettajia töissä, sillä eihän se ole päiväkoti :) Siellä on paljon päteviä lastenohjaajia, hengellisen kasvatuksen ammattilaisia ja hyviä askartelun ohjaajia. Kerhoajan pituus oli myös rajattu, siellä vietettiin aikaa max. 3 tuntia 2-3 krt / vk, toiminnan on tarkoitus ollakin kerhomuotoista, yhdessä toimimisen pelisääntöjen opettelua ja yhdessä tekemistä. Ulkoilut ja lepohetket eivät tietenkään kuulu kerhon toiminta-ajatukseen...
Lopuksi vielä kiitos annetus sympatioistasi! Hyvä, että aihe puhututtaa. Ketään en ole arvostellut, ilmaisen vain mielipiteeni ja sen, että järjestelmässä on jotain vikaa, kaikkien hoitoonviemis -motiivit ovat jokaisen omia juttuja enkä ole niistä kiinnostunut.
Kapsaisiini:
Miten ihmeessä muuten (lapsen kannalta) 3 krt viikossa päiväkodissa käyminen eroaa 3 krt viikossa olevasta seurakunnan kerhosta? Ihmettelen kovasti. Ai niin, seurakunnan kerhossa EI ole koulutettua henkilökuntaa, EI omaa leikkipihaa, EI yhteistä ruokailua, EI lepohetkeä satuineen, EI vanhoja tuttuja kavereita, EI jatkuvuutta lapsen elämässä...
:) Vastaanpa vielä tännekin.
Laitoin tuonne toiseenkin ketjuun aiheesta: eroaa sillä, että srk-kerho ei vie paikkaa päivähoitoa tarvitsevalta. Ja kyllä meidän seurakunnan kerhossa oli koulutettu henkilökunta, ulkoilua, yhteinen eväiden syönti ja mukavia kavereita naapurustosta.
Kapsaisiini:
Meillä ainakin muuten päivähoidon irtisanomisaika on 2 viikkoa. Ts. irtisanomisesta 2 viikkoa eteenpäin peritään vielä maksu.Rose:
päivähoitopaikkaa pitää hakea 4 kk ennen tarvetta, MUTTA kaupungilla ei ole velvollisuutta sitä osoittaa esim. 1 kk ennen vaan se voi jättää sen edelliseen päivään.KOSKA päivähoitopaikan voit perua ilman mitään aikaa, sanot vain, että huomisesta lähtien lapsi ei enää tule... Miten tuollaisilla tiedoilla voi suunnitella mitään.
Meillä itse asiassa riittää, kun sanoo, että huomenna ei tule enää ja laskutus lakkaa siihen. Aivan uskomaton systeemi!
Kapsaisiini:
oli PALJON helpompaa kun molemmat lapset olivat kotona. Kuten sen kirjoituksessani jo sanoinkin. Minusta esikoisen päiväkotipäivät olivat niitä rankimpia, kun aikataulu oli ennalta määrätty jne. Kuitenkin oman lapseni vuoksi jaksoin häntä päiväkodissa kuljettaa - en todellakaan ajatellut omaa etuani.Miten ihmeessä muuten (lapsen kannalta) 3 krt viikossa päiväkodissa käyminen eroaa 3 krt viikossa olevasta seurakunnan kerhosta? Ihmettelen kovasti. Ai niin, seurakunnan kerhossa EI ole koulutettua henkilökuntaa, EI omaa leikkipihaa, EI yhteistä ruokailua, EI lepohetkeä satuineen, EI vanhoja tuttuja kavereita, EI jatkuvuutta lapsen elämässä...
Päiväkodin ja kerhon välillä on eroja, mutta erot ovat paikkakohtaisiakin. Meillä näin:
KOULUTETTU HENKILÖKUNTA:
-seurakunnalla on koulutettu henkilökunta (keskiasteen koulutustakin, ei vain tosin lastentarhanopettajia)
-päiväkodissa lapsemme ryhmässä ei ollut puoleen vuoteen yhtään koulutettua lastentarhanopettajaa (tosin koulutettuja oli lastenhoitajia).
EI OMAA LEIKKIPIHAA:
-Seurakunnan kerhoissa on ollut oma leikkipiha
-Päiväkodissa on myös oma leikkipiha
YHTEINEN RUOKAILU:
-Seurakunnan kerhossa on yhteinen ruokailu eväiden muodossa
-Päiväkodissa on yhteinen ruokailu
LEPOHETKI SATUINEEN:
-Seurakunnan kerhoissa on satuhetkiä, mutta ei päiväunia
-Päiväkodissa on satu- ja lepohetki (tosin meidän lapsella ei satua luettu päiväunille mentäessä, koska sisarusryhmässä häiritsi pienimpiä)
VANHAT TUTUT KAVERIT:
-Seurakunnan kerhoissa kaverit olivat saman aikaa ja heitä oli mahdollisuus nähdä vapaa-aikanakin kun heillä oli aikaa. Monet näistä tulivat aikanaan samaan esikouluun.
-Päiväkodissa samat kaverit, mutta ne jokapäiväisesti olevat ehkä leikkivät paremmin yhteen ja virikepaikalla oleva voi jäädä helpommin ulos leikeistä. Vaikka kaverit olisivat kuinka tuttuja tahansa, niin lasten kesken suhteet elävät ja kaverisuhteet muuttuvat alle kouluikäisillä vielä paljon. Ne hyvät kaverit voivat löytyä ihan muualta kuin niiden joukosta joiden seurassa on viettänyt aikaa aikanaan 2v:na.
JATKUVUUS:
-Seurakunnan kerho voi olla uusi asia ja uudet kaverit. Tädit ovat usein uskomattoman pysyviä, mutta lapsissa voi olla joskus vaihtuvuutta, mutta on myös pysyviä.
-Päiväkodissa jatkuvuus sitten on taattu, jos työntekijät eivät vaihdu (valitettavan yleistä nykyään) ja sijaisia ei tarvitse käyttää. Lapset eivät ryhmässä vaihdu. Meillä lapsi ollut nyt puoli vuotta päiväkodissa ja sinä aikana ryhmästä on lähtenyt 1,5aikuista, tullut 1uusi ja ollut 4eri sijaista. Lapsia on ryhmästä lopettanut/siirtynyt 4 ja samanverran uusia tullut tilalle. Päiväkotielämä tuntuu olevan jatkuvaa muutosta.
Oletko ihan varma että olet oman lapsesi vuoksi tehnyt parhaan ratkaisun? Oletko varma ettei lapsellasi olisi sittenkin voinut olla parempi kotona tai vaihtoehtoisesti kerhossa?
Sen kummemmin kantaa ottamatta siihen, mikä on oikein tai väärin niin haluan vähän purkautua omasta tilanteestanikin tänne, kun täältä lukaisin muidenkin samassa tilanteessa olevien tarinoita.
Hoitopaikkaa odotan 2:lle lapselle ( 1v. ja 3 v. ). Työt alkavat maaliskuun alussa ja hakemuksen olen laittanut jo viime kesänä. Töihin on pakko mennä, vaikken sitä todellakaan haluaisi tehdä. Olen tällä hetkellä meidän perheen " elättäjä" sillä mieheni opiskelee täyspäiväisesti ( uutta ammattia, tultuaan työkyvyttömäksi aikaisempaan pitkäaikaiseen ammattiinsa ).
Hoitopaikasta ei ole vielä kuulunut mitään, mutta kuulemma 1kk ennen tarpeen alkua pitäisi kaupungin osoittaa hoitopaikka. Kovasti pelkään, etten saa paikkaa lähialueelta, mutta vielä enemmän pelkään että lapset joutuvat eri paikkoihin, mikä olisi pienemmälle tosi kova juttu. Sanottiin myös, että elokuusta jos hakee niin varmasti paikan saa, mutta muulloin on täysin arpapeliä. Viime elokuussa nuorempi oli aivan liian pieni ja ensi elokuuhun eivät rahat riitä mitenkään. Säästöillä pystyimme nämä muutamat kuukaudet hoitovapaalla olemaan, mutta yhtään pidemmälle ei rahat riitä ( ehdittiin ottaa asuntolainaa ennen miehen työkyvyttömyyttä vanhaan ammattiinsa.. ).
En ole ensi kertaa samassa tilanteessa vaan esikoisen kanssa on käyty ihan sama läpi. Silloin minulle tarjottiin ensin perhepäivähoitopaikkaa kahden bussin matkan päästä. Paikka oli vielä yli 3 vuotiaalle vaikka lapseni oli silloin vasta vuoden ikäinen. Kieltäydyin tästä. Viikon päästä tarjottiin tarhapaikkaa myös kahden bussin matkan päästä. En uskaltanut enää kieltäytyä sillä töiden alku lähestyi ja lapsi piti vielä ehtiä tutustuttaa tarhaan ennen töihin lähtöä.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että joka aamu ja ilta kuljin 5:llä eri julkisella kulkuneuvolla. Ensin kahdella tarhaan ja sitten kolmella töihin. Aikaa tähän meni per suunta 1-1,5 eli pahimmillaan 3h päivässä matkoihin. Miehen kanssa onneksi pystyimme välillä vuorottelemaan, mutta autoa ei ollut käytössä. Onneksi tulin uudestaan raskaaksi ja pääsin jäämään äitiyslomalle. Olin nimittäin täysin loppu tuosta joka päiväisestä rumbasta ja kaikkihan tietävät kuinka mukavaa lastenvaunujen kanssa on yrittää mahtua ruuhkabusseihin..
Kun jäin äitiyslomalle, otin esikoisen kotiin ja toivoin että nyt olisi päivähoitopaikkatilanne hieman parantunut, mutta samassa jamassa ollaan. Tuntuu turhauttavalta kuljettaa lapsia pitkiä matkoja joka päivä kun parvekkeelta näkyy 2 tarhaa ja muutaman minuutin matkan päässä on vielä kolmaskin. Mutta minkäs teet kun ei ole mahdollisuutta hakea tarhapaikkaa elokuussa.
Oli " mukava" lukea etten ole ainoa, joka tuskailee tilanteen kanssa ja pidän peukkuja että kaikille löytyisi hyvä hoitopaikka inhimillisen matkan päästä.
mutta heti alkuun huomautan, että en ole lukenut kaikkia kirjoituksia!
Jos kunnallisen puolen päivähoitopaikat ovat näin tiukassa kannattaisi ehkä katsastaa yksityisen puolen tarjonta. Yksityisessä päiväkodissa on mm. se hyvä puoli, että itse valitset päiväkodin joka mielestäsi sopii lapsellesi. Saat lapset samaan päiväkotiin ja mahdollisesti sisarusryhmään, jos sellainen päiväkodissa on. Meillä päivähoito yksityisessä päiväkodissa maksaa n. 40e enemmän kuin kunnallisessa päiväkodissa. Ja ero hoidon laadussa saattaa olla huomattava. Meidän lapset ovat olleet yksityisessä päiväkodissa kohta 2 vuotta ja tänä aikana on vaihtunut 1 työntekijä. Kaikki sijaisetkin ovat tuttuja eli täysin vieraita naamoja ei päiväkodissa ole näkynyt.
Vantaan tilanteesta ainakin näkyi olleen puhetta... Me asumme Vantaan puolella mutta lapsemme käyvät hoidossa Helsingin puolella. Siellä oli enemmän vaihtoehtoja ja itse asiassa ottavat mielellään lapsia hoitoon Vantaan puolelta, koska kaupunki tukee yksityistä päivähoitoa (varsinkin alle 3v kohdalla) paremmin kuin Helsinki. Päivähoitotarve tuli meillä yllättäen, kun minua pyydettiin töihin. Lapset saivat hoitopaikan viikossa; tosin aloittivat hoidossa vasta hieman myöhemmin mutta ainakin hoitopaikka asia selvisi nopeasti. Hyvän yksityisen päiväkodin merkki voi olla se, ettei vapaita paikkoja juuri ole. Ja päivähtoipaikkoja on kaikissa päiväkodeissa paremmin tarjolla elokuusta alkaen.
Ja niistä paljon puhutuista " virikelapsista" . Näistä lapsista nimittäin ainakin Vantaalla yllättävän suuri osa on päivähoidossa lastensuojelun avohuollon tukitoimenpiteenä. Tällaisille lapsille on järjestettävä päivähoitopaikka heti, kun sen tarve lastensuojelun puolelta esitetään. Silloin mennään jonojen ohi... Näistä lapsista ei tietenkään paljon puhuta mutta heitä on n. virikelapsien lisäksi päiväkodeissa. Eli päivähoito voi olla myös lastensuojelua. Onneksi päivähoitopaikat eivät ole vanhempien päätettävissä; jokainen tietysti haluaa että asiat ratkeavat omalta kannalta mieluisalla tavalla. Kunnallisella puolella tätä ei voi vaatia, valitettavasti.
Täytyy sanoa, että ymmärrän töissäkäyvien äitien kiukun paremmin kuin hyvin. Kun päivähoitopaikkoja on kerta kaikkiaan vaikeaa saada, totta ihmeessä kiukuttaa, kun näitä paikkoja annetaan myös sellaisille perheille, joissa toinen vanhempi on kotona ja periaatteessa siis aivan kykenevä hoitamaan lapsensa kotona. Yksityisiä päiväkoteja on suht. vähän. Itse en esim. Steiner-filosofiasta kovin pidä, joten en pidä niitä päiväkoteja vaihtoehtoina. Lapseni puhuvat vain suomea, joten yksityiset erikieliset päiväkodit putoavat myös pois. Näiden vähennysten jälkeen kohtuullisen matkan päässä ei meillä ole yhden yhtäkään yksityistä päiväkotia.
Minua ihmetyttää ennen kaikkea tämä päiväkodin tarjoamien virikkeiden korostaminen. Mitä virikkeitä päiväkodeissa sitten ihan oikeasti saa?? Tunnen useita päiväkodissa töissä olevia lastentarhanopettajia ja lastenhoitajia, ja laulu on kaikkialla ihan sama: resursseja on leikattu niin paljon, että aika riittää vain kaikkein välttämättömimpään. Esim. askarteluista on jouduttu kovasti tinkimään. Virikkeiden ohella päiväkodeissa on ainakin täällä päin tarjolla myös märkärupea, kihomatoja ja täitä. Tosi kivoja juttuja vauvaperheisiin.
Mitä sellaista päiväkodissa on, mitä terve aikuinen ei pystyisi lapselleen tarjoamaan kotona? Satutunteja voi järjestää kotona ja kirjastoissakin niitä on tarjolla ilmaiseksi. Ulkoilla voi puistoissa tai kotipihalla. Muita lapsia voi nähdä kerhoissa, perhekahviloissa ja heitä voi kutsua myös kotiin leikkimään ja vierailla vastavuoroisesti sitten heillä. Tällaista ainakin itse olen lapsille hommannut. Poikani käy lisäksi kerran viikossa MLL:n kerhossa ja muskarissa. Siellä hän on ystävystynyt lasten kanssa, joiden äitien kanssa sitten sovimme treffejä puistoon ja koteihin. Lisäksi lapseni tuntuvat nauttivan tosi arkisista jutuista, ripustamme yhdessä pyykkiä, käymme kaupassa, apteekissa, pankissa, postissa, uimahallissa. Askartelen tosi vähän, mutta meillä lauletaan paljon, tehdään yhdessä ruokaa jne. Nyt kevään kuluessa suunnittelen retkiä nukketeatteriin ja kotieläinpihaan. (Matka ei ole helppo, joudutaan menemään junalla ja bussilla.) Henkilökohtaisesti pidän tällaisia virikkeitä paljon tärkeämpinä kuin päiväkodin mahdollisesti tarjoamia.
Päinvastoin kuin täällä on väitetty, tuon MLL:n kerhon vetäjät ovat mielestäni todella päteviä. He ovat koulutukseltaan lähihoitajia, eivät siis lastentarhanopettajia tai lastenhoitajia. Mutta todella motivoituneita upeita ihmisiä. Koulutus ei todellakaan merkitse kaikkea. Meidänkin talossa asuu lastentarhanopettaja, jonka hoitoon en antaisi mitään elävää olentoa. Mutta se on eri kertomus :) Tuolla kerhossa syödään omat eväät, leikitään, lauletaan, leivotaan, ulkoillaan, askarrellaan, jumpataan, järjestetään naamiaiset, tehdään retkiä. Kaikkea sellaista, mitä päiväkodeissa tehtiin ennen, mutta mistä nyt säästökuurien takia on jouduttu suureksi osaksi luopumaan.
Täällä tulikin ilmi, että ns. virikelapset jäävät usein porukan ulkopuolelle, kun eivät siis ole hoidossa täysipäiväisesti. Valitettavasti myös täysipäiväisiä virikelapsia on. Hesarissa oli viime syksynä artikkeli, jossa haastateltiin pääkaupunkiseudun päivähoitoalueiden johtajia. Moni esitti siinä, kuinka valitettavaa on, että pienen vauvan sisarus on hoidossa jopa kymmenen tuntia päivässä. Se ei ole mitenkään kovin harvinaista edes. Lapsilta viedään siten mm. tilaisuus rakentaa sisarussuhde. Meillä lapsilla on jo kovasti seuraa toisistaan, ja jälleennäkeminen tuon kerhon jälkeen on liikuttavaa katseltavaa. Tuo, että iso sisarus jätetään hoitoon vauvan synnyttyä pitämään hoitopaikkaa, on tosi syvältä!
Oma poikani oli 2 v 4 kk, kun tyttäreni syntyi. Olen pitänyt molemmat tässä kotona. Oma kokemukseni on, että eri-ikäisten lasten hoitaminen on rikasta. Esikoisen kanssa voin puuhata isompien lasten juttuja vauvan nukkuessa. Vauvalle kehittyi tosi nopeasti hyvä päivärytmi, kun esikoisen tahdissa käytiin ulkoilemassa, syötiin, nukuttiin jne. Lapsentahtisuus ehkä kärsi, mutta niin on takuulla käynyt maailman sivu. Lisäksi kun on pakko tehdä ruokaa, ulkoilla jne. sitä tuleekin tehtyä. Esikoisen synnyttyä unohdin usein itse syödä, enkä saanut itseäni aina kammettua ihmisten ilmoille. Tyttäreni vauva-aika on siksi minusta mennyt paljon paremmin, vaikka työtä toki on ollut enemmän esikoisen myötä.
Eiköhän jokaisella saa olla mielipide, ja oma mielipiteeni on se, että päiväkotipaikat on kyllä tarkoitettu lapsille, joita ei kotona voida hoitaa vanhemman sairauden tai työn takia. Virikkeitä jokainen äiti voi etsiä lapsilleen muualta ihan omatoimisesti. Jos joku tuosta nyt syyllistyy, niin syyllistyköön ihan vapaasti. Syyllisyyttä on joskus tosi aiheellista tunteakin. Päiväkodeissa tehdään hyvää työtä, mutta kyllä koti on aina koti, ja pienelle lapselle ensisijainen paikka. Eikö se, että äiti hoitaa kaikki lapsensa, silloin kun on kotona, voisi olla ihan sellainen jokaisen kunnia-asia? Tiukan paikan tullen kotiin on kuitenkin mahdollista saada hoito- ja siivousapua, joka ei maksa useinkaan enempää kuin lapsen pitäminen hoidossa. Meilläpäin on toiminnassa myös Kotipalvelun ylläpitämä perhetupa kerran viikossa, jonne lapset voi jättä pariksi tunniksi ilmaiseksi. En ole sitä vielä käyttänyt, mutta olen pistänyt asian ns. korvan taakse, jos sitä joskus tarvitsisin.
Minusta tuo, että kotona oleva vanhempi vie lapsensa päiväkotiin, on ihan verrattavissa siihen, että terve ihminen menisi sairaalaan makoilemaan vedoten siihen, että siellä on seuraa ja ruokatarjoilu pelaa. Viis niistä muista apua tarvitsevista, onhan yhteiskunnalla rahaa.
...niin kauan kuin minä ja mieheni sen näkee tarpeelliseksi. Eli kun päivähoitopaikan esikoisellemme saatiin, niin virallisessa päätöksessä lukee, että hoitopaikka on myönnetty lapsellemme siihen saakka kun lapsi aloittaa koulunkäynnin. Joten eipä tähän ole kellään nokan koputtamista.
Jäin äitiyslomalle viime vuoden marraskuussa ja ainakin tämän kevään ajan esikoisemme (4v.) on päiväkodissa 3pv/vkossa. Tätä ovat suositelleet meille myös päiväkodin henkilökunta, ja vieläpä Vantaalla lapsiperheiden asuinalueella. Nyt kolmen kuukauden vauva-ajan jälkeen, voin sanoa, että on ollut onni tuo päivähoitopaikka sekä lastemme että itseni vuoksi. Kuopuksemme on osoittautunut huomattavasti isosisartaan vaativammaksi lapseksi, ja itse olen kärisnyt lievästä synnytysmasennuksesta. Ilman tuota hoitopaikkaa olisin varmaan jo itse hoidon tarpeessa. Itse en olisi ennen kuopuksemme syntymää edes osannut kuvitella, kuinka haastavaa voi vauvan ja leikki-ikäisen kanssa olla. Mieheni ei antanut minun ottaa esikoista hoidosta pois vuoden vaihteessa, sanoi etten jaksa, ja oikeassa hän oli, myös neuvolan mielestä.
Joten jos joku ajattelee, että makaan vain kotona nuo kolme päivää viikosta, niin voin sanoa, ettei vauvamme anna siihen tilaisuutta. Kolmeen kuukauteen pisin unipätkä tähän saakka itselläni on 3 tuntia, joten tämä äiti tarvitsee lapselleen tuon hoitopaikan. Sukulaisia meillä ei apuna ole. Ja kaupungilla ei ole meidän asuinalueellamme kerhopaikkoja tarjota, kun ei ole kuulemma tiloja eikä resursseja. Lisäksi mieheni tekee 12 tuntisia työpäiviä, myös viikonloppuisin.
Ja olenpa minäkin aluksi kuskannut esikoistamme pidemmälle hoitoon, kun nykyisessä lähipäiväkodissamme ei ollut vapaata, silloin ei tullut mielenkään syyttä ketään toista vanhempaa, vaan kaupunkia ja päättäjiä, jos joitakin nyt syyttää pitää.
Perheiden tilanteet ovat niin erilaisia että tässäkin mielestäni pätee vanha viisaus: kulje hänen mokkasiineissaan 2 viikkoa ennenkuin arvostelet.
Esim yksilapsisten perheiden lasten on tärkeää opetella sosiaalisia taitoja lapsiryhmässä. Missä muualla on EU-direktiivien ja lastenoikeuksien (Suomi on sitoutunut molempiin) mukainen hoitopaikka, jossa on mahdollisuus pysyviin aikuis- ja lapsikontakteihin turvallisessa ympäristössä?
Kuten moni tietää ja edellä kirjoitettiinkin, uusi vauva voi viedä äidin voimat tyystin.
On perheitä, joiden lapset tarvitsevat sosiaalisista syistä tukea ja pk-hoito on heille tärkeää.
Entä kun kotona oleva vanhempi sairastaa?
Silloin voi päivähoitopaikka olla perusteltu.
Jotenkin tuntuu etteivät äidit (ne jotka nyt keskustelevat ja hoitavat pienempiä lapsia kotona) tunne rooliinsa kuuluvan enää isompien lasten sosiaalisten suhteiden ylläpitoa. Niitä sitten haetaan päiväkodista, esim. tuo Arnican yksilapsisten perheiden lasten sosiaalisten taitojen opettelu lapsiryhmissä. Onko tosiaan äidin rooli supistunut nykyaikana tähän?
Niitä kontakteja lapselle saa lähipuistoissa, kaverilasten kanssa, perhekerhoissa, kyläilyjen muodossa, sukulaisia ja tuttavia tavatessa yms. Se että äiti hoitaa lasta kotona ei tarkoita että äidin ja lasten pitää aina olla kotonaan vain keskenään: Siihen kotona oloon tarvitaan omaa sosiaalista turvaverkostoa, jonka luomisessa menee kyllä joskus aikaa ja tarvitaan aktiivisuuttakin (toisilla sitä voi olla valmiina ja toiset joutuvat aloittamaan nollasta). Eri asia on jos on sairas/masentunut ja asuu keskellä korpea ilman autoa ja liikkumismahdollisuutta. Vauvan kanssakin voi liikkua, jossei vauva nyt satu olemaan sairas. Tosin työläämpäähän se on vaatii jaksamista. Ja jos ei ole nukkunut kovin kaksisesti niin väsyttäähän päivällä lähteä. Mietin vaan tuossa jonkun mainitsemaa ettei ole vauvan 3kk nukkunut enempää kuin 3h putkeen: Meillä olen pitänyt tätä normaalina, kun ei ne terveetkään vauvat meillä alkuun ole pidempiä unia nukkuneet. Luulisin että aika sama on monessa vauvaperheessä. Ja tässä varmaan voisi mies auttaa, että äiti saisi edes vaikka kerran viikkoon levättyä pidemmän pätkän.
Sitten mitä tulee mieleen päiväkotien PYSYVISTÄ kontakteista, niin eipä nuo kovin pysyviä ole. Nykyään ainakin pääkaupunkiseudun ja lähiympäristön (luulisi että muidenkin isompien kaupunkien) päiväkotiryhmien vaihtuvuus on iso. Meilläkin lapsen 0,5v päiväkotiuran aikana on ryhmän 4:stä aikuisesta lähtenyt/vaihtunut 1,5 henkeä ja sijaisia ollut ainakin yli 4kpl. Lapsia tänä aikana ryhmästä on vaihtunut 30%. Lisäksi ryhmässä on usein vieraita varahoitolapsia. Huoh, jatkuvasti tuntuu että lapselle on ryhmässä joku uusi aikuinen tai lapsi tutustuttavana. Ja päiväkodissamme on harvinaisen pysyvät työntekijät ja asuma-aluekin on lähinnä muuttovoittoinen, miten sitten niissä päiväkodeissa joiden alueella tilanne on toinen?
Arnicalle siitä kun kotona oleva vanhempi sairastaa, niin ainakin minulla pahimman vatsataudin (en pystynyt kantamaan edes vastasyntynyttä) mies sai sairaslomaa auttaakseen. Eikä se päivähoitokaan ympärivuorokauden kestä, jos on joku sairaus harvoin se vain sen 8-16 kestää....
Eihän kahden pienen lapsen hoitaminen kotona toki helppoa ole, enkä ole väittänytkään, että äidin pitäisi kaikesta selvitä yksin. Pysyn kuitenkin kannassani siitä, että päiväkodit ovat tarkoitettu työssäkäyvien vanhempien lapsille. Kotona olevat äidit voivat viedä esikoisensa esim. seurakunnan, puiston tai jonkun muun instanssin, esim. MLL:n kerhoon. Ja toki maksullisia lastenhoitajia on myös tarjolla. Kustannukset eivät juuri kasva. Pojallankin on hoitopaikka kouluikään asti, nyt kun olen kotona, paikka on jäädytettynä.
Omat lapseni ovat olleet myös vaativia, minusta kolmen tunnin unipätkä kaksikuukautiselta on oikein hyvin! Esikoiseni unet oli tyyliä 20 min kerrallaan. Toisen lapseni kanssa minulla sitten olikin takataskussa monta opittua kikkaa, joista osa toimi osa ei. Kuitenkin se, että esikoiseni takia oli pakko ulkoilla, pakko laittaa ruokaa jne. oli jälkeenpäin ajatellen tosi hyödyllistä. Puistossa tapasin muita äitejä ja kotimatkalla mieli oli paljon virkeämpi. Kotona jos on vauvan kanssa yksin, masennus voi vain lisääntyä. Ja muistan lukeneeni, että vauvalle, etenkin vaativalle, säännöllinen päivärytmi on avuksi myös, eli päivät erottuvat selkeästi yöstä.
Itseänikin hirvitti, kun mies lähti isyysloman jälkeen töihin, mutta niin sitä vain päivä kerrallaan mentiin. En sano tätä siksi, että olisin joku sankari, vaan siksi, että usein asiat menee kuitenkin paljon paremmin kuin mitä etukäteen pelkää. Ja työ neuvoo tekijäänsä. Itse opin kantapään kautta miten nukkumiset ja syömiset kannattaa hoitaa. Minulla ei ollut apujoukkoja, ja mies usein pari päivää viikosta poissa. Omaa päätöstäni vahvisti myös se, että puistossa ulkoillessani näin päiväkodin lapsia ulkoilemassa. Usein lapset istua nyhjöttivät yksin hangessa, eivätkä hoitajat kiinnittäneet heihin mitään huomiota.
Ainakin meillä päin puhe tutuista ja turvallisista hoitajista ja kavereista on virheellistä. Poikani oli puoli vuotta pienryhmässä, jossa oli yhdeksän lasta. Ryhmän koostumus on reilussa vuodessa muuttunut niin, että jäljellä on vain kaksi pojalleni tuttua lasta. (Tapaamme siis usein tätä ryhmää ulkoillessamme). Monet hoidossa olevien lasten vanhemmat valittavat myös hoitajien suurta vaihtuvuutta. Naisvaltaisella alalla ihmisiä on äitiyslomilla, hoitovapailla jne.
Usein hankaliin tilanteisiin löytyy kuitenkin ratkaisu. Täällä kun joku valitti, miten vaikeaa oli kauppakassien kanssa hakea lapsia hoidosta, ehdottaisin, että perhe ostaisi pakastimen, kävisi kerran tai kahdesti isosti kaupassa ja suunnittelisi ostokset etukäteen. Toki maitoa yms. tarvitsee joskus ostaa, mutta sitä varten voisi hankkia selkärepun, joka jättää kädet vapaiksi. Ja jos lapset ovat täyden päivän hoidossa ja vanhemmat syövät päivällä töissä, ruokaa ei niin kauheasti tarvinne ostaakaan.
En siis väheksy ihmisten vaivoja, olen vain hyvin vahvasti sitä mieltä, että kunnalliset päiväkodit ovat töissäkäyvien vanhempien lapsille.
Tosiaan kannattaa kulkea 2 vkoa toisen kengissä, ennen kuin arvostelee toisen ratkaisua.
Enpä tosiaan pidä vastasyntyneellä epänormaalina 3 tunnin unia tai lyhyempiä, ja mies ei meillä ole apuna lastenhoidossa, vaan osallistuu lastenhoitoon niin paljon kuin vain suinkin. Mutta jonkun se on elantokin tähän perheeseen tuotava. Ja kun elämä voi yllättää, minulle yllätys oli tuo synnytyksen jälkeinen masennus, joka onneksi on helpottamaan päin. Toistan vielä, meidän tilanteessamme tuo hoitopaikka on ollut todellinen pelastus.
Ja pitää vielä lopuksi kommentoida, että en pidä itseäni kotiäitinä, vaan työssäkäyvänä, joka on nyt väliaikaisesti kotona. Ja vieläpä maksetaan täysi maksu päivähoidosta, mielellään maksetaankin.
Annetaanhan kaikkien kukkien kukkia.
Ensiksi täytyy sanoa että olen täsmälleen samaa mieltä kuin Kapsaisiini! Veit sanat suustani.
Eli minä olen juuri niitä äitejä, jotka ovat kotona vauvan kanssa, kun esikoinen (4,5v) JATKAA päiväkodissa. Syitä on monia. Yksi on juuri tuo, että säilytämme paikan, vaikka jäänkin vielä hoitovapaallekin ainakin vuodeksi.
Kuulin epävirallista tietä että esikoisen ryhmään olisi n.16 jonossa! Ja tuskin jono siitä kokonaan tyrehtyy ikinä. No. Ketä minä auttaisin ja ajattelisin jos ottaisin esikoisen tarhasta? Ok, yksi lapsi saisi paikan. Miten sitten kun minun on aika mennä töihin takaisin? Sitten on sekä esikoinen että kuopus tarhapaikkaa vailla. Haluan tietysti että pääsevät samaan tarhaan, ja vieläpä niihin ruotsinkielisiin ryhmiin, koska lapset ovat kaksikielisiä ja jatkavat sitten ruotsinkielisessä esikoulussa ja koulussa. Eli kielellinen jatkumo on tärkeä.
En halua vaarantaa hyvää tarhapaikkaa, ja ainoaa meidän lähellä olevaa. En myöskään halua raahata lapsia eri tarhoihin. Tottakai pidän kynsin hampain kiinni paikasta, ja ajattelen todellakin myös lasten parasta. En ota sitä riskiä, että joudun samaan rumbaan kuin ap nyt.
Tuosta kokopäiväpaikasta. Vantaalaisia olemme mekin, ja esikoinen on myös tuollainen " kokopäiväinen" . Pokki on todellakin halunnut mediassa antaa sellaisen kuvan, että törkeät vanhemmat pitävät näitä lapsiparkoja joka päivä tarhassa klo.7-17 vähintään.
No; meillä tyttö keskimäärin 3pv/ viikko, n.6 h (10-16) tarhassa. Haluamme säilyttää myös kokopäiväpaikan " virallisesti" , koska sitä on vaikea saada takaisin sitten kun työt alkavat. Esikoinen on myös satunnaisesti oikeastikin kokopäivähoidossa, esim. silloin kun kuopuksella on poliklinikkakäyntejä tai osastojaksoja sairaalassa. Näitä satunnaisia päiviä varten meidän on mahdotonta saada muualta esikoiselle hoitajaa, eikä sairaalareissuille ole kovin mukava esikoista mukaan ottaa.
Joten meillä on siis kokopäiväpaikka, ja säännöllisiä poissaoloja n.8pv/kk. Tämähän näyttää tilastoissa huonolta.. Käytännössä siis, jos lapsi on vaikka YHTENÄ päivänä kuukaudessa 7,5h hoidossa, on se papereissa kokopäiväpaikka.
Kuinkakohan moni lapsi jonka vanhempi kotona, on OIKEASTI koko päivän hoidossa? Väitänpä että aika pieni osa..
Sitä paitsi, se että ryhmässä on osan ajasta pois, vähentää poissaolopäivinä lasten määrää jolloin on edes hieman rauhallisempaa ylikuormitetuissa ja isoissa ryhmissä..
Muita syitä lyhyesti;
-Esikoinen viihtyy tarhassa, ja siellä on tutut kaverit ja tädit.
-Lähistöllä ei kerhoja eikä puistotätitoimintaa tms. (etenkään ruotsiksi)
-Kuopus ekat 3kk sairaalahoidossa teholla, jolloin luojan kiitos oli myös hoitopaikka valmiina..
-Kuopuksen yllättäenkin tulevat sairaalakeikat, hoitopaikka esikoiselle välttämätön.
-Kuopusta ei voi viedä esim. muskareihin tai äiti-lapsi-kerhoihin tms. infektiovaaran takia. Punnitsimme pitkään riskejä. Esikoisen täytyy kuitenkin päästä muiden lasten kanssa leikkimään joskus, joten päiväkoti pienempi paha kuitenkin. Käsidesit käytössä, ja olemme välttyneet toistaiseksi flunssilta.
jne jne... listaa voisin jatkaa vielä..
Siitäkin olen täysin varma, että mikäli kaikki nämä " virikelapset" jäisivät kotiin, se ei lisäisi tarhapaikkoja eikä pienentäisi ryhmäkokoja pidemmän päälle. Näkeehän sen jo nyt, että välittömästi lakkautetaan päiväkoteja ja Vantaalla etenkin pienet yksiköt ajetaan alas. Sitten ihmetellään hetken päästä, että oho, niitä paikkoja onkin liian vähän..on ollut tosi lyhytnäköistä toimintaa.
Eli niin kauan kuin systeemi ja laki sallii, pidän täysin hyvällä omallatunnolla esikoista " kokopäivähoidossa" .
Ap:lle tsemppiä. Ymmärrän täysin harmituksesi, toivottavasti tarhapaikka selviää pian!