Päivähoitopaikat tiukalla! Äidit kotona - lapset tarhassa.

Kun ei provosoidu, näkee kirkkaammin. Kanaparvi rähisemässä nokkimisjärjestyksestä.



Jos oikeasti haluaa vaikuttaa, kanava on ihan toinen, ei vauvalehden keskustelupalsta. Ennen seuraavia kunnallisvaaleja kannattaa kysellä ehdokkaiden kantaa asiaan tai asettua itse ehdolle ja vaikuttaa....

Keskustelupalstat tietysti on keskustelua varten, eikä mitään keskustelua oikein synny, jos kaikki ajattelevat kaikesta samalla lailla.Itse näkisin nuo päivähoitomaksujen korotukset yhtenä keinona, jota nämä nykypäättäjät ovat ottaneet käyttöön. Luulisin, että korotuksen myötä vanhemmat miettivät ratkaisujaan hiukan enemmän. Näyttää siltä, että ihmiset näkevät päivähoidon sillä lailla eri tavalla, että toisille se on paikka, jossa lasta hoidetaan, kun vanhemmat ovat töissä. Toiset taas pitävät sitä etuoikeutena, joka taataan kaikille lapsille ja joka pitää siksi käyttää. Itse ajattelen tuolla ekalla tavalla, en itse asiassa kauheasti arvosta nykypäivähoitoa. Ryhmät on turhan suuria ja meluisia, kaikesta on karsittu paljon ja nythän oli Hesarissakin juttua, että työpaikkoina päiväkodit ovat aika huonoja, on kiusaamista jne. Itse olen tässä kotosalla seuraillut päiväkotien touhuja, oma lapseni on ollut hoidossa, olen itse ollut päiväkodissa töissä ja minulla on paljon päiväkodeissa töissä olevia ystäviä. Täällä ihmiset kovasti rummuttavat oikeudesta päivähoitoon ja virikkeisiin. Voisi olla ihan kasvattavaa käydä katsomassa, mitä ne virikkeet käytännössä ovat ja millaisia päivähoitopäivät oikeasti ovat. Pitää myös huomata, että suurin osa päiväkodeissa työskentelevistä on todella vähän koulutettuja. Voisi olla ihan aiheellista miettiä, miten he sitten ovat niin kykeneviä tuottamaan lapsille näitä ns. virikkeitä. Olen itse korkeasti koulutettu ja väitän, että osaan tukea esim. lapsen kielellistä kehitystä huomattavasti päiväkodin hoitajia paremmin. Molemmat lapseni itse asiassa ovatkin kielellisesti huomattavasti ikäisiään edellä. Toki tiedän, että lapsi kaipaa lapsiseuraa, mutta ei sen järjestäminen näin kotihoidossakaan ole mitenkään ylivoimaista. Kaupan päälle saa äitiseuraa, mikä tekee itsellekin todella hyvää. Ei voi hautautua kotiin masentumaan, kuten olen edellä sanonutkin.Minusta tässä keskustelussa ja muissakin tätä asiaa sivuavissa keskusteluissa päätöstä viedä lapsi päivähoitoon vaikka toinen vanhempi on kotona perustellaan ensiksi näillä virikkeillä mutta loppuargumenttina on kuitenkin se, että lasta ei kotona jakseta hoitaa. Kaikkien ei pidä kaikkea jaksaakaan, mutta itse pysyn kannassani siitä, että päivähoidon tulisi olla ennen kaikkea työssä käyvien vanhempien lapsille. Muut voivat käyttää avukseen esim. MLL:n tai Väestöliiton hoitajia, viedä lapsiaan kerhoihin jne. Käyttää siis vähän omaa päätään asioiden järkkäämisessä eikä vain odottaa, että yhteiskunta tulee joka asiassa vastaan.Ja tiedoksi: olen itse asiassa tälle asialle tehnytkin jotain. Minun aloitteestani tänne alueelle saatiin 10 kerhopaikkaa lisää. Toivon sen vähentävän kotona olevien vanhempien tarvetta viedä alle 3-vuotias lapsi hoitoon.

töihin pitäisi mennä kesäkuun alusta eli vajaan viikon päästä,eikä hoitopaikasta ole kuulunut mitään.



hakemus laitettiin jo alkuvuodesta ja joku aika sitten kyselin,niin sanottiin,että aikaisintaan 2viikkoa ennen tulee tieto



olen yrittänyt soittaa,mutta kun ketään ei saa kiinni,vastaajaan olen jättänyt viestiä ja soittopyyntöä. täytyy varmaan taas yrittää kohta soittaa.

kaikista hassuinta tässä on,että tarvitsemme vuorohoitoa ja täällä on ainoastaan yksi päiväkoti.joka sitä tarjoaa



joka tapauksessa töihin on mentävä oli paikka tai ei,enkä minä tai mies voi ottaa lasta mukaan töihinkään.



niin ja mun on siis pakko mennä töihin,kun hoitovapaa loppuu tai sitten on irtisanottava itsensä,enkä sitä haluaisi tehdä

Joo, en kommentoi nyt sen kummemmin tuota äitien/isien "laiskuutta" taikka virikkeiden tarvetta tai muuta. Onhan minulla siitäkin oma käsitykseni, mutta kuten joku muukin kommentoi niin aika hankalaa on tietää kunkin perheen taustat ja arvostella tietämättään heidän tekemisiään. Kaikilla on omat syynsä tehdä asiota omalla tavallaan. Mutta kyllä minuakin ketuttaa...olin suunnitellut meneväni töihin nyt kun esikoinen aloittaa syksyllä eskarin ja nuorimmainenkin on jo silloin 1,5 v. Hain kaikille kolmelle lapselle hyvissä ajoin päivähoitopaikkaa, mutta näin vaan nyt on asiat että pienimmälle ei tästä päiväkodista paikka löydy. Kyllähän kunta tietysti hankkii tarvittaessa jonkun paikan, mutta näillä näkymillä se on 10 km päässä tästä päiväkodista jossa esikoinen aloittaa eskarin sekä keskimmäinen päiväkodin. Ei ole kovinkaan mukavaa ruveta lapsia viemään kahteen eripaikkaan ja varsinkin kun vuodenpäästä taas tilanne muuttuu ja esikoinen menee kouluun ja keskimmäinen jatkaisi sitten päiväkodissa ja nuorimmainen siellä perhepäivähoidossa. Kolmeen eri paikkaan aamulla vieminen vie jo niin paljon aikaa että työpäivät venyvät jo 11 tuntisiksi eli se on jo lähes mahdotonta!



No onneksi minulla on mahdollisuus jäädä vielä kotiin hoitovapaalle vuodeksi ja laittaa uudet päivähoitohakemukset sisään ja vain toivoa parasta että vuoden aikana meidän molemmille päiväkotiikäisille sitten saataisiin samasta paikasta hoitopaikka. Näin ollen vapautuu sitten ainakin yksi hoitopaikka jonkun muun käyttööön ja myöskin joku onnellinen saa jatkaa minun tilallani töissä vielä vuoden verran =)



Mutta tästä nyt siis viisastuneena niin kannattaa tosiaan olla todella ajoissa näissä hoitopaikka asioissa, ei riitä 4 kk täällä pääkaupunki seudulla millään näihin kuvioihin.



Iloista kesää kaikille toivotellen,



kolomonen kera kolmen vintiön

Mielestäni lapselle kaikkein paras kasvupaikka vauvana ja varhaisessa leikki-iässä on oma koti. Oma äiti tai isä, omat lelut, oma sänky, kotiruoka ja kaikki tutut kuviot. Valitettavasti nykyään vain harvat vanhemmat kykenevät hoitamaan omia lapsiaan omassa kodissa.an Useimmiten lasten kasvattajiksi etsitään ulkopuolisia tahoja.

Mutta miksi? Ymmärrän, että vanhemmilla saattaa olla mielenterveydellisiä ongelmia, alkoholismia, huumeriippuvuutta tai muuta kykenemättömyyttä kasvattaa omia lapsiaan. Silloin on todella hyvä vaihtoehto saada lapsi valvottuun päivähoitoon. Yhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta näin on kaikkein kannattavinta.

Mutta entäs sitten, kun on tervejärkiset ja jaksavat vanhemmat? Eikö heidän juuri tulisi kasvattaa itse oma jälkipolvensa, koska he siihen oikeasti kykenevät? Hmm... vai vaihdetaanko pienokaisten ainutkertaiset ensivuodet rahaan?



Mielestäni yhteiskuntataloudellisesti on järkevämpää tukea niitä perheitä, jotka jostain syystä eivät omillaan jaksa. Että heidän lapsistaan tulisi edes jollakin tavalla "elinkelpoisia". He, jotka haluavat yhteiskunnan edullisia palveluja oman toimeentulonsa parantamiseksi, voivat mielestäni odottaa. Tai sitten palkata ihan mieleisensä hoitsun kotiin (vosi vaikka siivota ja laittaa ruokaakin samaan rahaan). Lopulliset kustannukset loppujen lopuksi eivät kovinkaan paljon kunnallisen ja yksityisen päivähoidon välillä eroa.

Olen saanut päivähoitopaikan aina ihan kohtuullisessa ajassa, kun on tarvinut hakea. Etukäteen on tietty alettu hakemaan hyvissä ajoin.



Minulla on ollut lähinnä määräaikaisia työsuhteita, vaikka tarkoitus on ollut olla työelämässä nyt loppuelämä ja ei tehdä enempää lapsia. Tulee välillä kuukauden tai muutaman tauko, ettei pääse seuraavaan työpaikkaan, mutta lopulta se paikka on aina löytynyt. Sen takia tuntuu tyhmältä ottaa lapsi pois hoidosta pieneksi aikaa ja hakea sitten 4 kk uutta paikkaa. Työhaastattelussa voi sanoa pystyvänsä aloittamaan heti työt. Ei meillä ole paikkaa minne lapsi laittaa, jos työt alkaa. Yksi syy on että se on lapselle rankkaa jos hoitorutiinit muuttuu. On tuttu hoitopaikka, tutut lapset ja hoitajat. Hoitopaikan vaihtuminen on aina rankkaa lapselle. Juuri pitkän odotusajan takia on pakko pitää kiinni paikastaan. Jos joku ei sitä tajua, niin ei ihme ettei itse ole saanut hoitopaikkaa lapsilleen.



Helpompaahan se lyhytnäköisesti olisi pitää lapset kotona. Ei tarvisi joka päivä ravata päiväkodin ja kodin valiä, joka on mielestäni rasittavampaa, kun että lapsi olisi kanssani kotona. Tarkoitus ei ole kuitenkaan olla työttömänä pitkään.



Toisaalta työttömyys ei minulle ainakaan ole ollut helppoa, vaan on ollut jatkuvaa työpaikkojen vahtaamista ja etsimistä, työhakemusten tekemistä, lähettelyä, soittelua, haastatteluissa käymistä pitkienkin matkojen päässä. Virastoissa ravaamista ja lomakkeiden viemistä. Menee yllättävän nopeasti asioita hoitaessa se pieni aika kun lapsi on osapäivähoidossa.



Ei ole muutenkaan etu työhaastattelussa, että on tuon ikäinen lapsi. Saati sitten, että raahaat sen sinne haastatteluun mukaan.

Itse olen kanssa huono äiyi kun sain/vein yhden hoitopaikan vaikka olenkin kotona, tai no en kauaa tänään sain tiedon lyhyestä työn pätkästä. tyttöni on kaksi kertaa viikossa 4 tuntia hoidossa.



Tyttö on pian 1v ja viihtyisi kotona kanssani, mutta se ei aina ole minun kannaltani hyväksi, en pääse mihinkään ellen ota tyttöä mukaan koska omat vanhempani on kuollut ja lapsen oikea isä ei ole missään tekemisissä ja nykyinen mieheni tekee sellaisia päiviä ettei siitä ole hyötyä virastoissa käymisen aikana tai miltä se näyttäisi kun menisin työhaastatteluun tytön kanssa, ei ois mitään mahiksia työpaikasta.



Alussa ero oli kauheaa niin minulle kuin tytölle ja itkin aina kun olin vienyt tytön hoitoon, mutta nyt jo nauttii uusista kavereista joita ei ole mll:n järjestämissä kerhoissa eikä perhekahviloissa, joissa käymme mahdollisimman paljon.



Ymmärrän niitä äitejä jotka olisi valmiit heivaamaan naapurin kakaran pois hoidosta keinoja kaihtamatta, että saisi paikan omille lapsille työn takia, mutta eniten mua ihmetyttää, että niitä äitejä solvataan jotka joutuu tekeen ehkä isomman uhrauksen kun laittaa lapsen virike hoitoon oman jaksamisen ja työn haun takia.

kuinka monta äitiä oikeasti tiedät lomailevan tai makaavan kotona? Jos samaan tyyliin jatkan niin voihan sitä todeta, että sen kun hoitaa lapsen 3-vuotiaaksi kotona ekä hinkua sinne töihin niin kiireellä, niin ei tarvitse viedä paikkoja näiltä virikelapsilta. Ei kaikissa pikkukylissä ole kerhoja, puistoja, leikkikavereita eikä virikkeitä. Jos on hyvä keksimään virikettä niin kotihoidon tuelle vaan ja kotiin.



t.A

Minua ihmetyttää tässä kirjoitusketjussa esiintyvä kotihoidon puolesta puhuvien äitien yksisilmäisyys. Toiset äidit täällä kertovat erilaisista tilanteistaan päivähoitoratkaisuidensa taustalla ja silti moraalisaarna on ainoa mihin kykenette. Ihmeellistä oman hännän kohotusta. Ei tuon ketjun aloittaneen äidin päivähoitotilanne ratkea tällaisella keskustelulla.



Ihmetyttää sekin, että työttömiä haukutaan laiskoiksi. Onkohan esim. ap sellaisella alalla, jossa työpaikan saa jotain vihreää nappia painamalla? Kyllä työnhaku on ihan kokopäiväistä hommaa. .



Olisiko tuo ketjun aloittaja mahdollisesti muuten tehnyt itse samoin, eli pitänyt vanhemman lapsensa osa-aikaisena tarhassa (jos tämä olisi siis siellä jo ollut), jos olisi tiennyt päiväkotipaikkojen olevan noin tiukassa...voi hyvin olla. Eikö ole myös aika selvää, että päiväkotipaikkoja vapautuu juuri elokuussa, kun esikouluikäiset lähtevät p.kodista kouluun. Ja kahdelle lapselle paikan saaminen kesken vuotta on tietysti hankalaa, jopa eri päiväkodeista. Saati nyt sitten samasta p.kodista.

on meidän hoitopaikkaa keväällä haluavien hankittava se jo syksyksi. Ainoa vaihtoehto on hankkia siksi aikaa hoitaja kotiin tms. Siinä viedään taas puoli vuotta jonkun sitä oikeasti tarvitsevan paikka. Minkäs teet?

Luulisi muuten että niitä päiväkotipaikkoja vapautuisi tasaisesti silloin tällöin muulloinkin kuin elokuussa, jos päivähoidossa olevan lapselle syntyy pikkusisarus ja vanhemmat ottaisivat sen pienen isomman kotiin...



Ja nyt puhe oli vanhempien ratkaisuista ja päivähoitopaikan riittävyydestä, mutta olisi kiva kun tuota päivähoitoasiaakin vanhemman ollessa kotona katsottaisiin LASTENkin kannalta, eikä vain äitien. Eli ettei unohdettaisi lapsia- tosin eiköhän joku vedä seuraavaaksi kaneetiksi että " äidin paras on lapsenkin paras" tai että " jokainen perhe tietää oman lapsensa parhaan" tms.



Puukotuksesta, kyseessähän on keskustelupalsta ja mielipiteiden vaihtoa perusteluineen. Eli juuri tälläistä varten olevan foorumi.

nimenomaan puhuvat oman lapsensa parhaasta - niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälilläkin. Kaikki kertovat minkälaisista syistä he ovat tulleet siihen lopputulokseen, että juuri heidän lapsensa kannalta parasta on pitää tuttu hoitopaikka myös uuden äitiysloman ajan. Ei ole kyse äitien parhaasta tai äitien mielihaluista, vaan jokaisen uniikin perheen omista lapsista.



Miksi te " selkäänpuukottajat" ette oikeasti lue näitä vastauksia, miksi ette usko ihmisten oikeita syitä? Miksi väitätte näitä pitkään ja hartaasti mietittyjä asioita valheiksi tai huonon omantunoon peittelyksi? (en muista mitä kummassakin näissä ketjuissa on kommentoitu, samaa kauraa tuntuu olevan molemmissa)



Jos ihan oikeaa keskustelua halutaan, niin silloin pitää myös ihan oikeasti ottaa huomioon, kuunnella ja sisäistää myös ne omista olettamuksista poikkeavat kommentit.

mutta pakko kommentoida tätä " lapsen paras" -argumentointia. Monista viesteistä tulee rivien välistä tai ihan suoraankin esille ajatus, että on lapselle parasta olla kotona (kun äiti on kotona pikkusisaruksen kanssa). Tämä tuntuu olevan yksi keskeinen perustelu syyllistettäessä lapsensa hoitoon vieviä, kotona olevia vanhempia (=äitejä). " Hyvä äiti hoitaa lapsensa kotona" - tämä lienee taustalla oleva perimmäinen ajatus?



Mikä on sitten lapsen paras, kun se kotona ollut vanhempi palaa töihin? Kotihoidossa ollut nuorempi lapsi on esimerkiksi alle vuoden ikäinen, ehkä 1,5 v, ehkä 2 tai 3 -vuotias. Onko tuolloin sitten " lapsen paras" päivähoito kodin ulkopuolella? Ja millä perusteella, jos vanhemman lapsen kohdalla on ollut lapsen kannalta parasta olla kotona äidin ja pikkusisaruksen kanssa? Vai onko taustalla ajatus, että lapset tulisi ylipäätään hoitaa kotona tiettyyn ikään saakka? Kunnes nuorinkin on täyttänyt 3 vuotta? Vaiko 5-vuotiaaksi saakka? Ehkä kouluikään?



Provosoivasti esitettyjä kysymyksiä, myönnän, mutta keskustelun mustavalkoisuus ja rivien välistä tunkevat piiloviestit siitä, mikä on " oikea" tapa järjestää lapsen hoito, ärsyttävät. Ei voi välttyä ajatukselta, että äiti, joka aidosti välittää lapsistaan, hoitaa heidät kotona. Onhan täällä esitetty päivittelyjä " nykymenosta" , jossa äidit uupuvat, eivät " jaksa" olla kahden lapsen kanssa yhtäaikaa, lapset laitetaan " syrjään" jonnekin jne. Eikö ole hieman yksioikoista päätellä, että lapsi laitetaan " syrjään" tai hänen kanssaan ei " jakseta" olla, sillä perusteella että lapsi on päivähoidossa? Joku veti jo yhteyden näiden asioiden (vanhempien hoitojärjestelyjen ja -valintojen) ja Jokelan koulutragedian välille.



Ja toisaalta sitten annetaan täysin kritiikitön siunaus " töissä käyvien vanhempien" lasten päivähoito-oikeudelle. Tässä kohtaa ei siis ole mitään kyseenalaistettavaa mitä tulee lasten hyvinvointiin yms.? Ei kyseenalaisteta millään tavalla sitä, minkä ikäisenä " töissä käyvän" lapsi (vauva) viedään kokopäivähoitoon, koska se työssä käyntihän pyhittää kaiken? Ei keskustelua siitä, mikä on " lapsen paras" ?





Ennen kuin joku täysin riehaantuu näistä kommenteista, kerrottakoon, että itse kannatan (rajoittamatonta) päivähoito-oikeutta. Toisen lapseni laskettu aika on maaliskuun alussa ja vanhemman lapsen päivähoitopaikan aion jatkossakin säilyttää. Esikoinen käy päivähoidossa kunnallisessa päiväkodissa 2-3 pvänä viikossa ja kuopuksen synnyttyä lienee max 2 pvänä viikossa -tahdilla. Olen yrittäjä ja " äitiysloma" sanan perinteisessä merkityksessä ei kohdallani ole mahdollinen. Joudun siis työskentelemään jossain määrin kotoa käsin myös äitiys- ja vanhempainvapaan aikana. En koe tämän olevan mahdollista, jos kotona on sekä vastasyntynyt että leikki-ikäinen 24/7. Jos joku pystyy em. olosuhteissa työskentelemään, nostan vilpittömästi hattua. Siitä, onko työskentely äitiyslomalla, vauvan ollessa aivan pieni, ylipäätään " hyväksyttävää" , en lähde edes väittelemään - mielipiteitä löytynee siitäkin joka lähtöön.



Myönnän vilpittömästi, että motiivina hoitopaikan säilyttämiselle on ollut myös se, että uuden paikan saaminen myöhemmin saattaisi olla erittäin vaikeaa, puhumattakaan että lapsi pääsisi takaisin samaan päiväkotiin. Tai että kuopus pääsisi samaan paikkaan. Mainitsenpa vielä senkin, että lapsi tuntuu viihtyvän varsin hyvin hoitopaikassa, vaikkei vielä ikänsä puolesta (2 v.) varsinaisia " virikkeitä" kaipaisikaan.



Kaiken uhallakin kerron vielä, etten ole ollenkaan sitä ihmistyyppiä, joka jaksaa keksiä " virikkeitä" , luoda kontakteja ja touhuta energisesti lapsen/ lasten kanssa päivästä toiseen. Ajatus päivittäisistä leikkipuistoreissuista ja kerhotoiminnasta pääasiallisena " työnkuvana" seuraavien 3 vuoden ajan lähinnä kauhistuttaa (ja tätä en tosiaankaan sano arvosteluna kenenkään toisen valintoja kohtaan). Mikä kamala äiti olenkaan - en varmasti ole edes lapsiani ansainnut. Olen kuitenkin mielestäni paljon " parempi äiti" ja ylipäätään mukavampi ihminen, kun voin myös tässä elämänvaiheessa tehdä jossain määrin omia juttuja, tässä tapauksessa oman yrityksen muodossa. Ja olen mielestäni tavallaan etuoikeutetussa asemassa, kun pystyn sovittamaan yhteen työn ja perhe-elämän näinkin joustavasti eikä lasten tarvitse kovin varhaisessa vaiheessa aloittaa kokopäiväsitä/ jokapäiväistä hoitoa päiväkodissa. Kaikilla ei tietystikään tätä valinnan mahdollisuutta ole.



Eksyin, kuten sanottu, kauas alkuperäisestä aiheesta, pahoittelut siitä. Mutta ajatuksena oli, että mustavalkoinen joko-tai -ajattelu ja toisten valintojen tyrmääminen on aika hedelmätöntä ja lyhytnäköistä. Tietämättä yksittäisen perheen tilannetta ja motiiveja on aika mahdotonta tulla osoittelemaan sormella ja esittämään epäilyjä siitä, etteikö jokainen äiti/ vanhempi haluaisi järjestää (hoito)asiat lapsensa kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.

Ymmärrän, että harmittaa, jos oma lapsi ei mieluista hoitopaikkaa saa, koska lähipäiväkodissa ei ole vapaita paikkoja. Siitä on kumminkin ihan turha syyttää niitä muita päiväkotiin tuotavia lapsia tai näiden lasten vanhempia. Suomessa kaikkien kuntien talous on niin tiukalla, että päivähoitopaikkoja ei pidetä yhdessäkään kunnassa tarjolla yhtään enempää kuin on ihan välttämättämätöntä ja kesken vuotta hoitoon lapsensa tuovalle tarjotaan paikka sieltä, missä hoitopaikka on vapaana.



Jos hoitoon tuotavien lasten määrä pienenee, niin siitä ei seuraa muuta kuin se, että päiväkoteja tai ainakin ryhmiä päiväkodeissa suljetaan. Silloin on entistä epätodennäköisempää, että hoitopaikkaa tarvitseva saa sen paikan läheltä kotiaan.



Näin ollen " virikelapset" eivät suinkaan vie työssäkäyvien lapsilta hoitopaikkoja, vaan heidänkin ansiostaan hoitopaikkoja on enemmän kuin muuten olisi ja hoitopaikkaa tarvitseva saa suuremmalla todennäköisyydellä hoitopaikan juurikin kotinsa läheltä.





Joo, tiedän, tämä on monelle moralisoijalle ihan liian monimutkainen asia ymmärtää...

Lastenpsykiatrien mukaan lapsen kokiessa suuren kriisin (tässä tapauksessa isän kuolema) kaiken muun pitäisi jatkua mahdollisimman stabiilina eli ei muita muutoksia elämässä. Rutiinit luovat turvallisuudentunnetta. Tässä asiassa uskon enemmän ammattilaisia kuin keittiöpsykologiaasi ja mutumielipiteitäsi.



Pitäisikö mielestäsi lapseni menettäåä vielä tutut PYSYVÄT aikuissuhteet (pk-väestä yli 50 % ollut töissä perustamisesta alkaen) ja kestävät kaverisuhteet (lapset ovat enimmäkseen vanhojen pk:laisten sisaruksia ja jopa lapsia, tulevat tähän päiväkotiin kaukaakin). Viskariryhmä jatkaa ryhmänä eskariin ja lähes kaikki (eli kaikki oman paikkakunnan lapset) jatkavat samassa koulussa. Eikö olisi kohtuutonta, jos lapselta riistettäisiin isän lisäksi pk-paikka?



Se, että päiväkoti järjestää mahdollisuuden musiikkiopistoon, retkiin, kansainvälisyysviikkoihin oman kokin luomine ruokineen kaikkineen, ei tosiaankaan tarkoita sitä, että äiti ei kulttuuririennoissa jne lapsen kanssa nauttisi.



Tietokoneista:

Elämme tietoyhteiskunnassa. Mielestäni on upeaa, että lapsille suunnattuja pelejä ja ohjelmia on tehty. 5-vuotiaani on sangen näppärä pelaaja. Seuraavana ostan alkupolku-ohjelmia, jotka ovat opetusohjelmia. Kun lapsi oppii lukemaan ja kirjoittamaan, mielestäni jokainen lapsi pitäisi opettaa hakemaan tietoa verkosta. Se on pääoma ja taito, jota hän tulee tarvitsemaan koko elämänsä ajan. Tietenkin lasten koneen ja varsinkin verkon (internet) käyttöä on valvottava ja aikaa rajattava järkeviin mittasuhteisiin, jos meinaa mennä överiksi. Koululaiselle taito on tärkeä ja uskon olevan mielenkiintoinenkin tapa oppia oppikirjojen asioita etsimällä netistä tietoja samoista asioista. Asiat esitetään ehkä eri näkökulmasta ja laajemmin.



En ymmärrä kielteistä näkemystäsi tietokoneista. Toisaalta vastustettiinhan junia ja autojakin aluksi, aiheuttivat kuulemma kuolemantauteja...

Hei, olisi vielä kiinnostavaa tietää, miten ketjun aloittaja tai te muut, jotka tuomitsette " virikelasten" vanhempien ratkaisut tekisitte itse moisessa tilanteessa. Eli olisitteko itse nyt valmiita näillä tiedoilla luopumaan lapsenne päivähoitopaikasta muiden hyväksi? Osoittaahan se toki melkomoista periaattellisuutta, mutta eipä nyt varsinaisesti " korjaa" päivähoitojärjestelmän rakennetta haluamaanne suuntaan.



On sinänsä mielenkiintoista, ettei keskustelun aloittaja tuominnut päivähoitojärjestelmää tai ollut sitä mieltä, etteivät alle 3-vuotiaat tarhaan kuulu. Hänhän olisi nimenomaa halunnut lapsilleen päivähoitopaikan.

Kukaan työnantaja ei ottaisi työntekijää, joka joutuu 1-3 kertaa viikossa ilmoittamaan " olen pahoillani, mutta joudun hoitamaan virastoasioita, tulen, kunhan olen hoitanut asiat" .

Edelleenkin toimisin samoin, kuin tein kaksostemme syntyessä, eli ottaisin vanhemman lapsen pois hoidosta. Ja tein tämän ja tekisin yhä oman lapsemme parhaaksi ensisijaisesti, hän oli iloinen päästessään kotihoitoon. Kävimme leikkipuistossa ja hän tutustui uusiin lapsiin.



Ja mitä tulee alle 3 v lasten kotihoitoon. Omat tyttöni laitoin nyt siis 2 v hoitoon, mutta olen sitä mieltä, että heillekin parempi paikka olisi ollut koti vielä sinne 3 v asti. Itse olisin ollut kotona 3 vuotta, jos minulla olisi ollut valmiina työpaikka odottamassa. Sitä ei kuitenkaan ollut ja olimme ostaneet hoitovapaalla ollessani asunnon (sillä jouduimme vuokra-asunnostamme pois putkiremontin alta), joten taloudellisestikin alkoi olla sen verran tiukkaa, että töitä piti alkaa etsimään. Ilman työpaikkaa on todella hankala ennakoida koska työt alkavat, töihin paluu ja hoitopaikan haku on paljon helpompaa kun on valmiina työpaikka odottamassa ja tietää jo vuotta etukäteen minä päivänä tulee aloittamaan työt.



En tuomitse ketään, enkä edes käytä termiä virikelapset, mutta ihmettelenpä vain asiaa (en toista itseäni, aiemman viestini voi lukea ketjusta).

Kiva Kada, kun kommentoit kysymystäni. Sinulla nuo olosuhteet painoivat päivähoitoratkaisun taustalla, vaikka et saanutkaan olla ihan niin kauan kotona kuin olisit halunnut. Ihan samalla lailla muuten kuin arvelit poikasi nauttivan kotihoidosta minä taas arvelin lapselleni olevan parasta kotihoidon ja päivähoidon (2-3 pvää viikossa) yhdistäminen. Päiväkodissa tähän ei ole ollut mitään vastahankaisuutta, päinvastoin ovat tyytyväisiä, että ryhmässä on väljyyttä alku- ja loppuviikosta (moni lapsi vain 3 pvää viikossa). Meidän p.kodissamme on muuten melkoisen paljon perheitä, joiden lapset ovat muistakin syistä osa-aikahoidossa (opiskelu, freelancer-työt yms). Päiväkotimme on ollut myös lakkautusuhan alla, eli kaikki ovat hurjan tyytyväisiä, että lapsia täältä alueelta riittää sinne.



Ymmärrän kyllä niitäkin näkemyksiä, jotka puhuvat sen puolesta, että vanhempien lasten on hyvä olla kotona, kun äiti tai isä ovat vanhempainlomalla. Kyllä 5 pvää viikossa on minustakin vähän liikaa, jos vähempääkin olisi mahdollisuus. Mutta tuo riippuu perheestä, enkä voi mennä arvostelemaan, kun en muiden tilanteita tunne. Ajattelen ehkä niin, että siinä vaan jää tilaisuus hyödyntämättä saada viettää aikaa myös vanhemman lapsen kanssa.



Itse pelkäsin etukäteen (olin melko huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen ja jo sitä ennen) arjesta selviytymisen kahden lapsen kanssa olevan tosi hankalaa, mutta rutiinien kehittyessä myös itseluottamus on kasvanut ja tilanteista on oppinut selviämään oikein hyvin ja maltilla. Olemme tosi tarkkaan seuranneet lastamme ja mikäli hän olisi ilmaissut, ettei halua päiväkodissa käydä tai hoitajat olisivat sitä mieltä, ettei hän viihdy, niin toki olisimme ottaneet hänet kotiin. Mutta hoitajat kertovat lapsen viihtyvän loistavasti ja hän myös lähtee sinne aamuisin mielellään.



Eli tällaista harkintaa meillä harjoitettu.

Minua ihmetyttää tässä keskustelulla muutamakin asia:



Miksi täällä syyllistetään vain äitejä? Meillä ainakin esikoisen pitäminen hoidossa äitiyslomani ajan on perheen yhteinen ratkaisu. Ja sen kannalla on mieheni vahvemmin kuin minä. Tosin itsekin ratkaisuun tyytyväinen.



Ja tuleeko minusta sitten hyvä äiti jos/kun otan esikoiseni pois hoidosta? Tosin ensin pitää olla viritettynä jotain muuta aktiviteettia sosiaaliselle ja aktiiviselle lapsellemme. Olen jo kysynyt kaupungilta asiaa, asuinalueellamme ei ole tarjota kaupungin puolesta kohtuumatkan päästä kerhoa eikä avointa päivätoimintaa (vaikka asuinalueemma on uudehko ja nimenomaan suunniteltu lapsiperheille). Ainoaksi jää seurakunnan kerhot, toivottavasti lapsemme saa paikan syksyllä ko. kerhosta. Tässä herääkin yksi kysymys, entä jos emme kuuluisi kirkkoon, emmekä haluaisi lapsellemme kristillistä kasvatusta? Eikö seurakunnan kerhot ole tarkoitettu kirkkoon kuuluville, jotka siitä lystistä maksavat verojakin?

Ja mitä MLL:n toimintaan tulee, niin ko. järjestö on lopettanut perhekahvilatoiminnan asuinalueellamme, eikä siellä oikein yli 4 vuotiaalle kavereita löydy.



Ja ihmettelen arvostelijoiden ristiriitaisuuksia. Toisaalta ollaan sitä mieltä, että jos vanhempi on sairas niin on hyväksyttävää pitää lapsi hoidossa, mutta toisaalta taas sanotaan, että kyllä kerho riittää masentuneelle äidille, hankikoot seuraa niin parantuu. Näin asia ei ole, tiedän sekä kokemuksesta että ammattini puolesta. Itselläni on hyviä ystäviä ympärilläni ja kotiin neljän seinän sisälle en ole jämähtänyt, silti minuun iski synnytyksen jälkeinen masennus (tai sitä oli jo raskauden aikana ilmassa). Masennus on vakava sairaus ja tässä tapauksessa oli esikoisen etu pitää hänet hoidossa. Elämä kun voi joskus yllättää.



Ja vielä, meidän päiväkodissa ainakin on niin, että alle kolmivuotiaiden lasten vanhemmat ovat pääsääntöisesti työelämässä. Kotiäitien lapsia on enemmän sitten yli 3 vuotiaiden ryhmissä. Joten jos haet alle 3 vuotiaalle lapselle hoitopaikkaa, niin tuskin kotona olevan äidin/isän lapsi sitä paikkaa on vienyt sinun lapseltasi. Täällä ainakin on pulaa nimenomaan alle 3 vuotiaiden hoitopaikoista, ei niinkään isompien lasten.



Onneksi täällä on ollut myös avarakatseisempia kirjoituksia. Elämä vaan ei ole aina oikeudenmukaista, aina ei saa sitä mitä haluaa. Sen luulisi jokaisen aikuisen jo oppineen.