Mua ärsyttäää, kun koulussa ja eskarissa lapselta kysytään aina maanantaisin ja lomien jälkeen

Siinä on sitten lapsella kertomista.

Tosin lapsi ei kyllä jaksa pidemmän päälle jatkuvaa reissaamista. Voi käydä niin että ei jaksa lähteä kouluun kun jatkuvasti rahdataan johonkin suuntaan.

Ei minun eskarini ainakaan pidä mitään karkkikaupan myyjää tms. hyvänä ammattina vain koska läträä karkkeja. Keksisit jotain omaperäisempää.

Kyllähän sama lapsi sitten joskus puhuu, että kummitädin työ lääkärinä on hienoa työtä, mutta tällaisia lapset ovat. Ajatukset vaihtelee päivittäin.

mitä kaverit oli tehneet lomalla. Vastaus oli että ei mitään erityistä, olleet kotona. Tosin erään luokkakaverin perheen vauva oli sairaalassa ja siitä riitti tytöille illaksi ihmettelemistä. Tytöt ovat kolmannella ja ekalla luokalla.

Sit kysyin et oliko mitään erityistä saatu joululahjaksi. Vanhempi tyttö kertoi että eräs poika oli saanut kävelysauvat. Mikään muu ei ollut jäänyt mieleen.

ollaan mieheni kanssa molemmat akateemisia, johtavassa asemassa. Lapsen mielestä kaikkein, kaikkein hienoimmat unelma-ammatit olisi joko kaivinkoneenkuljettaja tai roskakuski! Ja ymmärrän täysin miksi!

Lapset ovat erilaisia ja samakin lapsi mainitsisi eri yhteyksissä luultavasti eri ammatit.

ja meidän tutuissa on paljon niitä, joiden lapsia raahataan aina jonnekin. On muskaria ja taidekerhoa ja sirkuskoulua ja viikonloppuisin ollaan jossain kylpylässä tai risteilyllä tai lapsi on mummulassa taas kun vanhemmat viettää pitkää viikonloppua Pariisissa.



Lapselle riittää eskari-ikäisenä pitkälle sämpylöiden leipominen tai hyvä leffa kainalossa.



Tiedättekö mitä tarkoittaa käsitteet slow food ja slow life? Eskarissa on riittävästi säpinää, että lapsen pitäisi edes viikonloppuna saada nauttia elämästä.

jotta kenellekään mamman mussulle ei vain tule paha mieli. Ja laitetaan kaikki palkkarahat yhteen pottiin ja jaetaan kaikille tasan, niin ei tule aikuisillekaan paha mieli. Paitsi ehkä niille, jotka ovat käyneet kouluja, ovat tehneet paljon uransa eteen ja ovat omalla älykkyydellään tai muulla osaamisellaan ansainneet isomman palkkansa. Mutta kukas niistä välittää?

Joskus silloin tällöin voidaan tehdä reissu jonnekin, mutta parasta ja tärkeintä on se ihan tavallinen arki kotona.



Meidän 5,5-vuotias on kertonut kerhossa hienoimpina juttuina niitä ihan tavallisia piparin leipomisia ja metsäretkiä eväskassin kanssa.

tärkeämpänä kuin loputonta juoksentelua Puuhamaasta ja maasta toiseen.



Mistä olet nyt niin katkera ja vihainen? Jäikö aamukahvi juomatta?

lukea yhdessä kirjaa sylikkäin ja leipoa pullaa.

se ei ole kaupunki. Helsinki on sitten taas kaupunki.



45

Siinä kyllä unohtuu Visulahti, oopperaesitykset, Unkari ja Irlanti alta aikayksikön.

(korjasin vain yhdyssanavirheen)

hienostokaupungin osassa. Onko teillä niin köyhää että kaupungitkin on pitänyt pilputa?

Yksi opettaa englantia, vaikkei osaa edes suomea.

Tuossa joku sanoi lapsen aliarvioimiseksi sitä, että lapsi arvostaa konkreettisesti ymmärtämäänsä työtä helpommin, kuin työtä, jonka sisältö on lapsen vaikeammin käsitettävissä. Mielestäni siinä ei ole mitään kummallista. Minun (seuraavan keskustelukuvauksen aikana 6-v) poikani ehdotti kaavailemaamme siivousrinkiin, johon työntekijää emme löytäneet kovin helposti, seuraavaa: (lapsi istui lukemassa, kun tiskasin) " Äiti isihän voisi tulla töihin siihen meidän siivousrinkiin" Minä: " Kuinka niin?" L: " No, kun sillä ei oo työtä" M: " No, mihinkäs sinä luulet isän menevän arkisin, kun se menee kotoa pois?" L: " Melkein ainahan se on täällä kotona" M: " Niin, mutta oletkos huomannut, että se on työhuoneessa ja tekee tietokonehommia?" L: " Niin, mutta ei ne oo oikeita töitä!" M: " Kyllä ne tietokonetyötkin on ihan oikeita töitä." L: " No, ei kai sille sentään siitä palkkaa makseta?" Tuumais siihen sitten lapselle, että kyllä sille isille niistä tietokonehommista maksetaan ja niin paljon, että saisi siivota vuorokaudet ympäriinsä, jotta tienaisi siivoamalla lähellekään samaa. Lapsi oli kyllä sitä mieltä, että onpa hölmöä.

Ainakaan minun 5-vuotiaani ei tee mitään mieluummin kuin käy vesipuistoissa, kylpylöissä, puuhamaissa. Ihan turha yrittää jotain sämpylöitä leipoa sen kanssa, tai jos sen saakin mukaan niin ei se hänestä mitenkään hohdokasta ajanvietettä ole. Ja ymmärrän kyllä miksi. Varmaan lapsia on erilaisia, mutta on kyllä melkoista yleistämistä väittää että kaikki lapset viihtyvät kotihommissa vaikka joka viikonloppu...

että kerrotaan lapsesta tekopyhiä sepustuksia.

tietenkin on erilaisia lapsia ja kyse siitä, mihin lapsi on tottunut. Silti meillä muksut arvostavat näitä tavallisia juttuja, vaikka ollaan käyty myös ulkomailla jne.