Mua ärsyttäää, kun koulussa ja eskarissa lapselta kysytään aina maanantaisin ja lomien jälkeen

ei sillä testata teidän kotioloja vaan opetetaan lapsi kertoimaan tarinoita, joissa on alku ja keskikohta ja loppu jossain loogisessa järjestyksessä ja jotka ovat ymmärrettäviä muille - ja sitten opetetaan myös kuuntelemaan vuorollaan muiden tarinoita.



Ihan sama MITÄ ne lapset kertovat (jos ei nyt tietty siitä että " isä ja äiti oli ihan humalassa ja sitten me kaikki odotettii rappukäytävässä kun ne tappeli" ), kunhan jotain kertovat.



Ja usko vaan, lasten suussa juttuen " arvojärjestys " on ihan toinen kuin aikuinen luulisi...

Ärsyttää tuo jatkuva utelu.

Kyllä meillä ainakin on kotona tuosta puhetta kun lapset kertovat kuinka kaverit ovat taas viikonloppuna/lomallaan reissanneet ym.

Ja miksei me ikinä lähdetä ulkomaille..



Paras oli eskarilaisen kotiin tuoma päiväkirja.

Päiväkirja kiertää pehmolelun kanssa kodista toiseen ja siihen kirjotetaan viikon tapahtumista.

Kaikki olivat muka viikon aikana kokeneet toista ihmeellisempiä juttuja.

Käytiin ravintolassa syömässä, lähdettiin hotelliin yöksi..

Eihän lapset jaksa tuollaista puuduttavaa kehuskelua kuunnella.

Itse kirjoitin hieman erilaisen version viikosta ( kuinka pehmolelu-kissa tutustui meidän kotieläimiimme ym. )



Toisilla on kova tarve päteä.

Lapsillekkin opetetaan pienestä pitäen mikä on hienoa.

Jos et lähde lomalla pohjoiseen laskettelemaan niin et ole mitään.

Kyllästyttää!

eikös se ollut lpasen eskariryhmän päivyri, jonne lapset piirtävät ja kirjottavat?

Johon vanhemmat kirjottavat mitä viikon aikana kotona on tapahtunut.

Toiset luettelivat toisensa perään mitä hienompia juttuja ovat tehneet.

Minä kirjotin tuon pehmolelu-kissan " silmin" kuinka tutustui meillä meidän kissoihin ym.

että joku on käynyt ulkomailla?



Meidän eskarista jo Ruotsin matka on jotain tosi isoa ja suurta, mutta ei ymmärrä sen päälle, että se olisi mitenkään kahdehdittavaa. Ei myöskään ymmärrä eroa siihen, että jos joku muu onkin käynyt vaikka safarimatkalla. Kadehdittavampaa hänen mielestään on, jos joku on päässyt vaikka Lintsille=)

Meilläpäin valtaosa vanhemmista matkustaa työkseen ja lapset ovat asuneetkin ulkomailla. Ei todellakaan ole big deal.

Kun ope kysyy mitä on tehty vaikka viikonloppuna niin ei kyllä tarkoita että pitäisi olla jotain erityistä kerrottavaa. Meillä on lapset kertoneet mummolareissusta tai viikkosiivouksesta esim. että kerättiin joulukoristeet pois tai pestiin ikkunat : )

Eikä sitä erityistä voi olla jatkuvasti samoilla lapsilla. Sensijaan on mahdollista että isossa luokassa on joka viikonloppu joku lapsista ollut jossakin reissun päällä ja siitä tulee sinun lapselle tunne että kaikki muut ovat aina jossakin puuhamaassa ynm. Jos luokassa on parikymmentäkin lasta niin helposti siinä riittää reissua vaikka kahdelle kymmenelle viikonlopulle ja osalla voi olla liikuntaharrastus tai muu jonka takia tosiaan reissataan.

Halusitko nyt itse vain päästä pätemään, vai mitä ihmettä?

Minä kirjoitin että pelailtiin tietokoneella, käytiin kaupassa, siivottiin, leikittii ja Pikku Kuu veteli yöunet repussa. Ei siellä kyllä toisillakaan mitään erityistä ollut. Useampi oli leikkinyt Kisun kanssa ynm. ihan arkisia askareita.

Ja ehkä yritit, muttet kyllä sanonut.



21

se oli sillä hetkellä hänestä kaikkein kivointa:) Eli siis ei puhunut mitään huvipuistoista, Muumimaailmasta tai eläinpuistosta.

Ei lapset välttämättä ole ihan samanlaisia toistensa ylittäjiä ja leuhkijoita kuin aikuiset.

se on toisille ala-asteikäisille vielä kovin vaikeaa, toiset osaa sen hyvin, mutta tärkeä taito.



Ja se mitä lapsi pitää hienona ja kadehdittavana voi tosiaan olla ihan toista kuin mitä me aikuiset arvostamme. Oma eskarini tuli tässä yksi päivä kotiin ja kysyi miksi minulla ei ole hienoa työtä (olen akateeminen ja johtavassa asemassa isossa kansainvälisessä yrityksessä). Kysyin siinä sitten, että mikäs se hieno ammatti sitten olisi. Lapsi kertoi kaverista jonka isä ajaa kaivinkonetta ja äiti on töissä karkkitehtaalla. Ja ne oli ne hienot ammatit :-)

sentakia ope kysyy viikonlopun tapahtumia.

Lapset aivan pakahtuvat halusta saada kertoa mitä on tapahtunut vaikka edellisenä iltana. Ei siinä ope saisi edes rauhaa opettaa mitään ellei ensin antaisi jokaisen kertoa vähän viikonlopun tapahtumiua.



Meidänkin tyttö oli varmaan neljä kertaa kertonut koulussa että pääsee syyslomalla serkuille yöksi ja serkut tulevat sitten meille yöksi. Ope kertoi minulle tuosta vanhempain vartissa.

Pitääkö jossain eskareissa vanhempien raportoida, mitä kotona tehdään viikon ajan?

Ei voi olla totta.

Opettaja ei kysele lapsilta viikonloppukuulumisia tai lomakuulumisia vertaillakseen lasten koteja tai arvottaakseen lapsia sen mukaan millaisiin tekemisiin perheillä " on varaa" . Perusopetuksen opetussuunnitelmaan (opetushallituksen sivuilta löytyy) kuuluu äidinkielessä juuri tässäkin ketjussa opettajien esille nostama tarinan kertomisen taito.



Arvostakaa omaa elämäntapaanne. Lapselle (lapsille) lukeminen, lautapelien yhdessä pelaaminen, yhdessä ulkoilu, makkaranpaistaminen, kalassa käyminen, marjastaminen, sienestäminen, lintujen tarkkaileminen, lumilinnan tai majan rakentaminen, pulkkamäessä käyminen, uiminen ja kotitanssiaisten (harrastamme tätä usein) tai levyraadin järjestäminen ei vaadi taloudellisesti suuria ponnisteluja, mutta ovat lapselle varmasti muistelun arvoisia. ERITTÄIN tärkeää on myös " vain" OLEMINEN. Loikoillaan yhdessä keskustellen, musiikkia kuunnellen tai vaikka luonto- tai lastenohjelmia katsellen.



Mikä meitä ihmisiä vaivaa, kun nykyään vain " suorittaminen" merkitsee ja arvottaa meitä ihmisinä. Rohkea on se, joka uskaltaa oravanpyörästä irti ja osaa ajatella itsensä itselleen hyvänä ja arvokkaana ihmisenä.



ps. lapsille lukeminen ja äänikirjojen kuuntelu sekä lapsen kanssa keskusteleminen kehittävät juuri tuota opetussuunnitelman tarinankertomisen taitoa.



terveisin puutarhuriäiti, jolla ei minkäänlaista kasvatusalan koulutusta, mutta joka on kiinnostunut lapsista ja lapsuudesta

vaikka ei se mitään erityistä ole (toimistotyötä), mutta sensijaan mummolan maatilasta riittää kadehtimisen aihetta ja juttua koulussa.

E

Suurin osa tutuista käy viikonloppuna jumpassa tai Mäkkärissä tai uimassa tai kavereilla kylässä. Siinä ne kiihkeimmät. Se on minusta tavallista. Joskus joku käy ulkomailla, mutta kerran vuodessakin on jo paljon.



Matkustimme junalla Tornioon ja kävimme Ruotsin puolella. Ei mitenkään ihmeellistä, mutta juttua on riittänyt viikoiksi.

Hän oli päässyt uimaan serkun kanssa uuteen pihalle laitettuun uima-altaaseen.

Tiedättekö te marisijat että lapset jokatapauksessa kertovat kuulumisia ja jos ei aina ma/lomien jälkeen anna tilaisuutta kertoa niin ne kuulumiset pulistaan kumminkin. Itse olen lapsityössä ja kyllä se ryhmä tasaantuu vasta sitten kun on pulistu ne asiat. Samalla lapsi oppii kuuntelemaan ja kertomaan itse. Ei tosiaan oo tarkotus se miten hienoa ja jännää kukin on tehnyt.

Hän mainitsi sellaiset asiat kuten:



- leikkinyt paljon siskonsa kanssa

- pelannut joululahjaksi saamiaan pelejä monta kertaa

- leipoi mummin kanssa pipareita sekä pullaa

- heräsi keskellä yötä rakettien ääneen



Ei mitään maatamullistavaa, mutta sellaista pientä kivaa, mikä lapsen mieleen on parhaiten jäänyt