Mua ärsyttäää, kun koulussa ja eskarissa lapselta kysytään aina maanantaisin ja lomien jälkeen

Itse olen ns. köyhästä perheestä, koskaan ei missään lomilla käyty. Mutta kyllä me lomilla ulkoiltiin paljon ja askarreltiin jne. Olin itse ainakin todella ylpeä, jos pystyin kertomaan, että opin esim. luistimilla piruetin jne. ja opettajat aina kehuivat sitäkin. Ei kai se ulkomaan loma kenestäkään sen parempaa tee. Jollain on rahaa, jollain ei ja niin se tulee aina olemaan.



Jos sua niin paljon ottaa se päähän, niin tee hyvä ihminen jotain sen lapsen kanssa! ei sitä varten tarvi edes ulos ovesta lähteä.



Meillä oli esim. eilen huippuhauskaa kun pyysin 4 vuotiastani opettamaan minulle hänen tanssityyliään. Esitin tietenkin että sitä on todella vaikea oppia ja tyttö nauroi kaksinkerroin vieressä :)



Kannattaa nähdä vähän vaivaa niin elämäkin näyttää paljon valoisammalta!

viikonloppuna?

" Miedän äiti ja isi ryyppäs koko viikonlopun" . Ei varmaan ope enää kyselis...

On leivottu, ulkoiltu, kyläilty jne. Ne vaan on niin tavallisia juttuja, että meillä lapset ei huomioi mitään leipomista ollenkaan. Se on arkipäiväinen asia, ei meille mikään erikoinen juttu.



Ja suurinosa tokaluokassa on käynyt kaikenlaisilla reissuilla.



Ja meidänkin eskarissa kiertää pehmolelu, jolla on vihko mukana. Ja vanhemmat on kertoneet sinne toinen toistaan huimempia tapahtumia. Usein mietin, että onko se pehmolelu edes ollu oikeasti mukana. Siellä kun on kirjoitettu pehmolelun näkökulmasta, että oli uimahallissa, Ruotsin risteilyllä ja sitten kävin balettitunnilla ja vielä Kanariansaarilla, sekä vielä kylpylässä. Siellä oli hauska pulikoida. Ottaako ne perheet oikeasti sen pehmolelun mukaan? -ap

superhuippupoikkeavia juttuja? Perus-perus-arkea minusta, sori vaan.

Sulla on ap kauhean huono itsetunto, kun kuvittelet olevasi jotenkin huonompi. Uiminen maksaa 4 euroa aikuinen, lapset ilmaiseksi. Bussilla mekin mennään ja uikkarit on kirpparilta.

Jäi kerran lentokoneeseen ja itkun kanssa haettiin löytötavaratoimistosta! Onneksi löytyi. Nenätön ja nuhruinen on jo.



Ja mun mielestä kylpylä, Ruotsin risteily, balettitunti ja joku etelänmatka on kyllä niin peruselämää kuin olla voi. Me ollaan käyty vuoden sisään kaksi kertaa risteilyllä, kerran etelässä, kerran Nykissä ja kerran Kiinassa. Ja lapsi tanssii balettia. Ja ihan ollaan taviksia silti.



En ymmärrä missä ja miten oikein elät. JA MIKSI??

uimahallissa uimassa, ja sitten vielä risteilyllä YÖK.

Sen takia " kaikki" kyvätkin joka viikonloppu ja lomilla kaikissa paikoissa, kun näköjään näin monen mielstä kanarian saaret, kylpylä ja ruotsin risteily on arkipäiväistä.

Meille ne on niin kalliita juttuja, että meille ne ovat kaukana arkipäivästä. Ja koska lasteni eskari/koulukaverit ovat parempituloisia, niin he sitten tekevät näitä arkipäiväisyyksiä ja meidän lapset ei.



Siksi se ärsyttää se maanantainen kysely, meidän lapset ei ole tehneet näitä muille arkipäiväisyyksiäkään. -ap

se ongelma on sinun ja sinussa, ei muissa.

eikä esim. leipominen ole mitään niin varmaan sitten kannattaisi esim. muuttaa alueelle jossa on oletettavaa etteivät vanhemmat ole parempituloisia ja etteivät harrastukset ja Kanarian matkat kuulu arkeen. Tosin tämä saattaa olla ongelmallista sillä esim. pahamaineisessa Itä-Helsingissäkin hyvin monet lapset harrastavat, käyvät kylpylöissä ja osa jopa Thaimaassa lomalle ja kertovat näistä asioista koulussa/päiväkodissa : )

...joissa tehdään metsäretkiä ja lumiukkoja ja leivotaan. Eivät kaikki enemmän tienaavat halua välttämättä käyttää lisätulojaan rehatakseen ympäri maailmaa, kun kotona on mukava olla.



Ajatella meidän lapsiparkoja, kun ei lioteta joka viikko kylpylässä vaikka ei ole edes rahasta kiinni... Ankea lapsuus!

Kyllä minä ainakin kysyn lapsiltani joka päivä, mitä he ovat tehneet, vaikken oletakaan heidän tehneen mitään erikoista. Entä saako sinulta kysyä mitä kuuluu? Iiiihan pientä ylireagointia, pätemisen tarvetta ja alemmuuden tunnetta havaittavissa...... =D

siis kaikilta vuorotellen kysytään mitä he ovat tehneet, Ja kaikki vastaa.

Ja jos kaikki ovat olleet puuhamaassa/lentokoneessa/kylpylässä ym. niin sellaiselle lapselle, joka on vaan kotona ollut tulee aika paha mieli. -ap

ei tietysti tartte olla käynyt jossain ja tehnyt jotain erityistä. Meillä lapsi kertoo esim. on hoitanut kissanpentua, tehnyt itse lumitöitä, paistettu makkaraa kiukaalla jne... Sitten joskus on niitä extroja. Miten muilla?

Voi sanoa, että luki kirjaa, kävi hiihtämässä, maalasi jotain, leikki siskonsa kanssa tms.

Meillä ainakin eskari-ikäinen osaa vielä iloita kotona tehtävistäkin jutuista, kuten leipomisesta, askartelusta, peleistä. Vai eikö teillä tehdä lapsen kanssa koskaan mitään yhdessä? Ei tarvitse järkätä mitään puuhamaata, jotta lapsi voi kertoa jotain viikonloppuna tehneensä. Enkä tosiaan minäkään usko, että kaikki muut olisivat aina tehneet jotain elämysreissuja, voisiko kyseessä olla klassinen " miks mä en pääse, kun kaikki muutkin pääsee" -tapaus, vai oletko itse ollut kuulemassa näitä kuulumistenvaihtotuokioita?

vaikkei mitään ihmeellistä olisikaan tapahtunut. Se on sitä small talkia, jota monet suomalaiset ei osaa, kun ovat niin alemmuudentuntoisia. " Enminämitäänerikoista" mutistaan hiljaa, kun voisi reilusti sanoa vaikka että kävin paskalla ja väänsinkin tosi ison tortun!

Ymmärrän kysymyksen, koska lapset yleensä palavat halusta kertoa mitä kivaa heille on tapahtunut, ja ilman lupaa " purkautua" voisi työrauha luokassa olla onneton kun kavereille kuitenkin pitäisi saada kertoa kuulumiset.. Ja onhan se kivaa sinänsä kun opettaja on kiinnostunut. Mutta myös ap pointti on tuttu.. Mekään harvoin mitään erikoista tehdään, ja mua joskus harmittaa kun ei esikoisella ole koulussa kivaa kerrottavaa. Ja esikoista harmittaa, kun moni luokkakaveri matkaa yhtenään ulkomailla, kylpylöissä yms. Mutta toisaalta.. Ei se ole tärkeintä! On siellä luokassa varmasti myös monta muuta jotka ei aina tee extraa, ja toisaalta ei lapset kaipaa aina niin ihmeellistä. Uimahallireissu, vuokraleffa ja herkut kotona, leikit pihalla, lautapeli perheen kesken.. Ne on monille lapsille tärkeitä ja isoja asioita :) Aika perheen kesken, kun vain oltiin, se on mun rakkain lapsuusmuisto. (Ja siis me käytiin kyllä paljon ulkomailla yms lapsuudenperheeni kanssa)

Vierailija:

mitä hän on tehnyt lomalla. Eli joka viikonloppuna tai lomalla tarvii aina tehdä jotain. On noloa, kun kaikki muut on aina käyneet jossain reissuissa ja oma ei missään. Ei ole edes tehnyt mitään erityisen mainittavaa.

Vähän eriarvoistavaa käytöstä tuollainen utelu.

Kyse on siitä että oppilaiden pitää opetella kuuntelemaan toisia ja toisaalta oppia esittämään suullinen puheenvuoro luokassa. Eli tavallaan pienimuotoinen esiintymisharjoitus. Kuuluu ihan äidinkielen opetussuunnitelmaankin.



T:Ope, joka aina maanantaisin kyselee viikonloppukuulumiset, mutta ei pakota ketään kertomaan, jos joku ei halua.

Maanantaisin ja lomien jälkeen kyselen kuulumisia. Monta kertaa olen esittänyt enemmän lisäkysymyksiä karkkipäivästä ja pulkkamäestä kuin kylpylästä tai muusta isommasta menosta.



Tietysti, jos ope ei anna arvoa tavalliselle asialle, niin surullista. Itse yleensä vielä aloitan, että kävin kaupassa ja imuroin - kerron tuiki tavallisia juttuja ja meillä ryhmässä lapset ovat tämän oivaltaneet. Kertovat hedelmäkarkeista ja kaverin kanssa majan rakentamisesta.