Naisen hedelmällisyys EI romahda 35-vuotiaana.

Mitenköhän lapsettomuuslääkäreitä hyödyttää varoitella odottamasta liian pitkään? Heillähän riittää entistä enemmän asiakkaita, mitä kauemmin ihmiset odottelevat.

Se minusta tuntuu käsittämättömältä, jos joku muka ei tiedä. Twengellä muistaakseni sellainen pointti, että ehkä ne, jotka menevät lapsettomuushoitoihin, olisivat tarvinneet niitä jo nuorempinakin. Sitähän emme saa ikinä tietää, siksi lapsettomuushoitoja ei voi yleistää koko naissukupuoleen. Minusta artikkeli oli hyvä. Ja lisäksi siis, tiedetään, että hedelmällisyys heikkenee, mutta ei romahda. Olen 35 tasan, ja aika varma, että itselläni hedelmällisin ikä on jo ohi. Tunnen sen jotenkin kehossani, vaikea selittää. Mutta ei tässä mistään vaihdevuosista vielä kärsitä. 

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 13:37"]

Oikeasti ihmetyttää, että jonkun mielestä on ihan OK ikä odottaa 37-vuotiaaksi saada esikoinen? Siis suositteletko sitä oikeasti muille? Olet sitä mieltä, että se on paras ikä saada esikoinen? 

[/quote]

En minä muista tiedä, mutta itselleni olisi ennen tuota 36-vuotta ollut väärä aika, koska ei tuntunut siltä, että haluan lapsia. Halusin opiskella ulkomaita myöten, halusin mennä, tehdä ja kokea. (Myös miesrintamalla...) Lopulta törmäsin mieheen, joka oli vähän samankaltainen, eli ei ollut lapsia eikä avioliittoja takana, koska elämässä oli ollut niin paljon muuta mukavaa.

Ja kun päätimme perustaa perheen, se oli meille sitten harkittu ratkaisu, josta nautimme molemmat ihan sata lasissa. Lapset ovat nyt 5- ja 3-vuotiaat, ja pidämme perheenä olosta. Mies leikkii lasten kanssa aktiivisesti ja on aina osallistunut lasten perushoitoon niin, että meitä on oikeasti kaksi vanhempaa muutoinkin kuin paperilla. Kun poika sanoi vähän aikaa sitten olevansa väsynyt hoitoon lähtemiseen, mies piti viikon lomaa, että lapset saivat levätä. Minä teen lyhennettyä päivää niin kauan kuin laki sallii, sillä lapsille on hyväksi saada olla kotonakin eikä vain päivähoidossa. Meillä ei ole tarvetta laittaa lapsia yökylään tai emme muutenkaan koe lapsia rasituksena, koska perheenä ja vanhempana oleminen on oikeasti hienoa.

Minä en pitänyt mitenkään rasittavana täysimettää lapset ja sitten osittaisimettää yli vuoden ikään, en ikinä kironnut yösyöttöjä enkä pitänyt äitiyslomaa tai hoitovapaata ahdistavana. Tokihan rahallinen menetys on olemassa, vielä kaaaauan, koska en tee täyttä päivää, mutta emme me tarvitse ulkomaanmatkoja tai uudehkoja autoja.

Joku voi varmaan jo nuorempana rakastaa vanhemmuutta ja perhe-elämää kaipaamatta muuta, mutta me olisimme olleet varmasti onnettomia. Mielestäni lapsia pitää tehdä silloin, kun kokee ettei heidän takiaan jää paitsi mistään, vaan saa elämäänsä paljon lisää.

> Onko aikaisilla menkkojen alkamisiällä yhteys aikaisiin vaihdevuosiin? Tai toisinpäin, jos menkat alkaa myöhään niin tulevatko vaihdevuodet myös keskivertoa myöhemmkn?

Mä olen myös miettinyt tätä. Meidän suvussa menkat alkaneet 14-15-vuotiaana, ja esim. mummoni saanut lapsen vielä 45-vuotiaana! Itse tulin nelikymppisenä raskaaksi parin kk sisällä yrityksen aloittamisesta. Muutenkin on aina napsahtanut raskaudet melkeinpä heti.

Aivan käsittämätöntä, miten jotkut täällä haluavat kyseenalaistaa tuhansia potilaita nähneen spesialistin erittäin asialliseen sävyyn kirjoittamat seikat jonkin "minun mielipiteeni"- tai "tunnen eräänkin tapauksen lähipiirissä"-tyyppisen "argumentoinnin" nimissä.

Get real, ladies!

Kannattaa huomata, ettei kyse ole vain hedelmöittymisestä, vaan keskenmenoriskistä. Yli 35-vuotiailla se on jopa 45%. Tähän vaikuttaa myös isän ikä. 40-vuotiaan spermalla aikaan saatu raskaus johtaa keskenmenoon 60% useammin kuin 25-vuotiaan spermalla. 

Down riski kasvaa 12% jokaista isän 10 ikävuotta kohti 30-vuotiaasta lähtien.

Työkaveri sai down lapsen. Ei havaittu missään seulonnoissa, vaan syntyessä huomattiin. Ikä hänellä 38 ja miehellä 44. Takana tuolloin yksi normiraskaus, josta terve lapsi sekä usea keskenmeno.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 16:56"]

Onko isän iällä tosiaan merkitystä jonkun tutkimuksen mukaan? Itse olen ajatellut, että vaikutusta on lähinnä sillä, että iäkkäämmät miehet ehkä harrastavat seksiä harvemmin.

[/quote]

Isän iällä on monia vaikutuksia. Skitsofrenia, down, keskenmenot jne. http://www.vau.fi/Yritamme-lasta/Miehen-hedelmallisyys/Vanha-isa-on-riski/

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 16:24"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 14:27"]

Työkaveri sai down lapsen. Ei havaittu missään seulonnoissa, vaan syntyessä huomattiin. Ikä hänellä 38 ja miehellä 44. Takana tuolloin yksi normiraskaus, josta terve lapsi sekä usea keskenmeno.

[/quote]

Selvitettiinkö jollakin tavalla, että kyseinen henkilö ei olisi saanut nuorempana down-lasta? Syy oli siis vain korkeassa iässä?

[/quote]

Se ei ollut pointti vaan, että down ei näy aina seulonnoissa, kuten joku luulee. 

[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 00:24"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 22:58"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 20:01"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 19:55"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 19:53"]

..ei, vaan se, että se aloittaa tasaisen laskunsa jo kolmenkympin jälkeen..

[/quote]

Niin, 30-34-vuotiaista 90 % tulee vuoden sisällä raskaaksi, 35-40-vuotiaista 80 %. Melko hidasta laskua. Oikeastaan tuo raja pitäisi asettaa 40 vuoteen.

[/quote]

Lähde tähän?

[/quote]

Lue tämä ketju.

[/quote]

Luettu on alusta asti, mutta sellaista ei tästä ketjusta löydy. Ja se tanskalaistutkimus ei kelpaa, koska on huonosti tehty.

[/quote]

Aha :D No jospa itse esittäisit sen tutkimuksen, jossa todetaan, että hedelmällisyys romahtaa 35-vuotiaana. Yksittäiset lääkäreiden mielipiteet eivät kelpaa, eikä ranskalaiset kirkonkirjat.

Ei kai kukaan tahallaan ja tieten tahtoen lykkää lapsentekoa 35-vuotiaaksi tai sitä vanhemmaksi. Kyllä siinä useimmiten on ihan oikeita syitä takana, kuten se, ettei koe olevansa henkisesti kypsä äidiksi tai isäksi aikaisemmin. Nykyajan yhteiskunta on niin monimutkainen ja vaatii aikuisilta niin monenlaisia taitoja, että aikuisuus alkaa entistä myöhemmin. Vanhassa yhteiskunnassa riitti, kun osasit laittaa ruokaa ja hoitaa jokapäiväisiä maanviljely- ja karjanhoitojuttuja, lukutaito oli plussaa mutta ei välttämätöntä, samoin jonkinlainen peruslaskutaito oli hyvä olla, mutta mitään nykyisenlaisia koulutusvaatimuksia ei ollut. Ei tarvinnut opetella vieraita kieliä tai kouluttautua pitkään.

Nykyisin ihmisillä yleensä kestää entistä kauemmin vakiintua ja löytää työpaikka, oman asunnon hankkimisesta puhumattakaan. Ja tämä on vasta alkua. Pitäisi myös löytää kumppani, joka on valmis tekemään kanssasi sen lapsen ja mahdollisesti vielä ottamaan vastuuta lapsesta seuraavan 18 vuoden ajan.

Itse koin nuorempana hyvin yksisilmäiseksi lääkärien ohjeet siitä, mihin mennessä lasta tulee yrittää, koska ne ohjeet eivät lainkaan huomioineet elämän muita realiteetteja. Ikään kuin lasten saaminen olisi jotenkin muusta elämästä ja henkilökohtaisesta kehitystasosta irrallaan oleva biologinen seikka.

[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 08:39"]

[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 00:24"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 22:58"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 20:01"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 19:55"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 19:53"]

..ei, vaan se, että se aloittaa tasaisen laskunsa jo kolmenkympin jälkeen..

[/quote]

Niin, 30-34-vuotiaista 90 % tulee vuoden sisällä raskaaksi, 35-40-vuotiaista 80 %. Melko hidasta laskua. Oikeastaan tuo raja pitäisi asettaa 40 vuoteen.

[/quote]

Lähde tähän?

[/quote]

Lue tämä ketju.

[/quote]

Luettu on alusta asti, mutta sellaista ei tästä ketjusta löydy. Ja se tanskalaistutkimus ei kelpaa, koska on huonosti tehty.

[/quote]

Aha :D No jospa itse esittäisit sen tutkimuksen, jossa todetaan, että hedelmällisyys romahtaa 35-vuotiaana. Yksittäiset lääkäreiden mielipiteet eivät kelpaa, eikä ranskalaiset kirkonkirjat.

[/quote]

Ihmisen biologia ei ole muuttunut sitten 1600-luvun. Munasoluja häviää joka kuukautiskierrossa edelleen satoja, kun niitä on syntyessään kaikilla tietty määrä, joka ei enää myöhemmin uusiudu. Vaihdevuodet eivät ole siirtyneet sen myöhemmäksi. Ranskalaiset kirkonkirjat ovat aivan hyvä osoitus naisen biologisesta hedelmällisyydestä. Tätä toki tukevat kaikkien kliinistä gynekologiaa tekevien lääkäreiden "mielipiteet", eli kokemusperäinen tieto siitä, missä iässä raskausongelmat yleensä lisääntyvät. Tämä kokemusperäinen tieto ei voi olla ihan täysin arvotonta, koska n:ää löytyy satojen miljoonien potilasaineistoista. 

[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 09:08"]

Ihmisen biologia ei ole muuttunut sitten 1600-luvun. Munasoluja häviää joka kuukautiskierrossa edelleen satoja, kun niitä on syntyessään kaikilla tietty määrä, joka ei enää myöhemmin uusiudu. Vaihdevuodet eivät ole siirtyneet sen myöhemmäksi. Ranskalaiset kirkonkirjat ovat aivan hyvä osoitus naisen biologisesta hedelmällisyydestä. Tätä toki tukevat kaikkien kliinistä gynekologiaa tekevien lääkäreiden "mielipiteet", eli kokemusperäinen tieto siitä, missä iässä raskausongelmat yleensä lisääntyvät. Tämä kokemusperäinen tieto ei voi olla ihan täysin arvotonta, koska n:ää löytyy satojen miljoonien potilasaineistoista. 

[/quote]

Biologia ei tosiaankaan ole muuttunut. Jos eläisimme edelleen 1600-luvun kaltaisissa oloissa, joissa taudit jylläsivät ja ravinto oli ajoittain hyvin heikkoa, niin elinikämme olisi lyhyempi ja hedelmällisyys 35-vuotiaana taatusti heikompi. Mutta kun emme elä.

Siksi tämä tieto on nykynaisen hedelmällisyyden kannalta arvotonta, toki näillä kirkonkirjoilla on historiallista merkitystä, mutta eipä juuri muuta.

Tuota olenkin aina epäillyt ja miettinyt.

Mun oli vaikea tulla raskaaksi alle 30-vuotiaana. Sain kuitenkin lapsia, kun jaksettiin yrittää ja vähän apuakin saatiin. 40-vuotiaana tulinkin sitten raskaaksi nopeasti ja helposti. En millään muotoa kuvittele, että tätä voisi yleistää millään tavoin. Kunhan halusin kertoa, kun olen niin iloinen!

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 19:28"]

Mun oli vaikea tulla raskaaksi alle 30-vuotiaana. Sain kuitenkin lapsia, kun jaksettiin yrittää ja vähän apuakin saatiin. 40-vuotiaana tulinkin sitten raskaaksi nopeasti ja helposti. En millään muotoa kuvittele, että tätä voisi yleistää millään tavoin. Kunhan halusin kertoa, kun olen niin iloinen!

[/quote]

Tämäkin on sellainen seikka, joka unohdetaan usein eli hedelmällisyys vaihtelee. Esim. endoa sairastavilla hedelmällisyys yleensä paranee iän myötä, kun oireet helpottuvat.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 13:42"]

Milloin on hyvä aika perustaa perhe ja saada lapsia? Elämme aikana, jolloin kuvittelemme, että meillä on itsestään selvä oikeus ja mahdollisuus päättää milloin lapset saavat tulla. Ja näinhän se enimmäkseen on. Kuitenkin hyvin monien kohdalla tämä ei toteudu halutulla ja suunnitellulla tavalla. Ja tilanne tulee usein täytenä yllätyksenä.

Lapsettomuuden taustalla olevat lääketieteelliset syyt eivät ole yleistyneet merkittävästi. Mikä on muuttunut on, että raskautta yritetään paljon vanhempana kuin aikaisemmin. Tähän on monia sosiaalisia ja yhteiskunnallisia syitä, eikä niihin ole yksinkertaista ratkaisua. Naisten suurempi autonomia omaan elämäänsä on aivan luonnollisesti johtanut tilanteeseen, jossa lasten saamista suunnitellaan vasta sitten kun muut elämän puitteet; koulutus, talous ja sopiva isäehdokas ovat kunnossa.

Elinajanodote nousee Suomessa koko ajan, naisilla se on jo 80 vuotta, ja ihmiset ovat keskimääräin terveempiä kuin aikaisemmin. Mutta naisen hedelmällisyys ei noudata tämän päivän elämäntyyliä. Nainen on edelleen hedelmällisimmillään 20–25-vuotiaana, hedelmällisyys alkaa laskea 30 ikävuoden jälkeen ja päättyy 40–43-vuotiaana. Vaihdevuodet tulevat noin 10 vuotta hedelmällisyyden loppumisen jälkeen keskimäärin 51-vuotiaana. Hedelmällisyys ei kuitenkaan ole vakio, vaan se vaihtelee paljon. Joillakin naisilla hedelmällinen aika on selvästi pidempi kuin toisilla. Niinpä raskaus voi joskus alkaa aivan itsestään vielä 45-vuotiaana. Tämän todennäköisyys on kuitenkin vain muutama prosentti eikä sitä voida parantaa nykyaikaisilla hedelmöityshoitomenetelmillä. Toisilla naisilla hedelmällinen aika loppuu jo 35-vuotiaana. Tilannetta vaikeuttaa, että meillä ei ole mitään luotettavaa hedelmällisyysmittaria tai määritystä, joka kertoisi kulloisenkin hedelmällisyyden tason.

Hedelmöityshoidoilla ei voida parantaa munasarjojen ja munasolujen vanhentumisesta aiheutuvaa hedelmällisyyden laskua. Tätä tosiasiaa on monta kertaa vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Munasolut eivät uudistu, ne vanhenevat naisen mukana ja vuosien myötä niihin kertyy yhä enemmän DNA:n ja kromosomien eli perimän vaurioita, jotka huonontavat munasolujen laatua. Vaikka kuukautiskierto olisikin vielä säännöllinen, niin munasolut eivät ole riittävän hedelmöityskykyisiä enää 40-vuotiaana. Hedelmöityshoidot perustuvat siihen, että hedelmöitymistä ja raskauden alkuun pääsyä autetaan ja tuetaan, mutta munasolujen peruslaatuun ne eivät vaikuta.

Mikä neuvoksi? Onko mahdollista, että kaiken ei tarvitse olla aivan valmiina ennen kuin lapset tulevat elämääni? Voimmeko olla vähemmän kriittisiä pohtiessamme valmiuttamme vanhemmiksi? Voivatko miehet ottaa enemmän vastuuta? Vai hyväksynkö sen, että tarvitsen luovutettuja munasoluja saadakseni lapsen vai olenko halukas pakastamaan munasolujani 30-vuotiaana epävarmaa tulevaisuutta varten? Kaikki nämä mahdollisuudet ovat tarjolla. Tärkeintä mielestäni on olla tietoisia omista toiveistamme ja mahdollisuuksistamme. Tässä me asiantuntijat haluamme auttaa ja antaa mahdollisimman ajantasaista ja oikeaa tietoa.

Anne-Maria Suikkari
lapsettomuuslääkäri
Väestöliiton Helsingin klinikan ylilääkäri

[/quote]

Muuten olen samaa mieltä, mutta naisten eliniänodote Suomessa on nykyään jo reilusti yli 80 vuotta, lähestyy jo 85 vuotta. Miestenkin eliniänodote lähenee tuota 80 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 18:16"]

Vain joka kymmenes lapseton aikuinen ei halua lapsia

[/quote]

Mutta sukupuolten välillä tuossa on aika hurja ero. 5% naisista ja 15% miehistä ei halua lapsia.

Minäkin tiedän useita aikuisia ihmisiä, jotka ovat saaneet lapsen opiskelujen aikana. Eikä heitä voi millään muotoa sanoa huonoiksi vanhemmiksi, hyvin ovat menestyneet elämässä. Saivat lapsensa 23-25v.

Hyvä näin. Lisäännytään sitten vasta. kun on elatuskykyä ja kasvatustaitoa. Harvalla parikymppisellä on. Tämä sossumaa mahdollistaa kaikkien kanimaisenkin lisääntymisen, vaikka ois tyystin persaukinen. Mutta maailma muuttuu, mammaseni. Pian jokainen opinahjo ottaa lukukausimaksut. Siinäpä sitten maksat esim. 15.000 euroa/lukuvuosi. Se on pieni raha maailmalla koulutuksesta. Ethän halua, että lapsestasi tulee samanlainen ryysyläinen kuin itsestäsi.

Vaikeita ja murheellisia asioita ja ikävä kyllä tänäkin iltana niin ajankohtaisia monelle :( Voimia todella toivon kaikille lapsettomuuden kanssa kamppaileville! Oman kokemukseni pohjalta tiedän miten toivottoman musertavaa ja tukahduttavaa se kokonaisvaltainen ahdistus on.

Meillä kävi niin, että lasta alettiin yrittää 24-vuotiaana. Olin valmistunut yliopistosta juuri ja sain miehen vihdoin vuoden taivuttelun jälkeen suostumaan yritykseen. Kovasti olimme innokkaita ja täpinöissämme tulevaisuudesta. Mies alkoi suunnitella millainen auto tarvittaisiin ja katseli turvakaukaloiden testimenestyksiä. Riensin jo yritysvaiheessa kauppaan pieniä vaatteita hipelöimään ja alesta jemmailin kaikkea ihanaa. Ei ollut huolen häivää eikä käynyt mielessäkään, että tässä olisi jotain ongelmaa. Olin tullut raskaaksi samalle miehelle pillereiden pettämisen seurauksena 4 vuotta aikaisemmin. Paniikki oli silloin suuri, mutta lapsi päätettiin pitää. Tämä raskaus kuitenkin meni kesken jo rv6. Kai tämän raskauden seurauksena luotto onnistumiseen oli kova.

No, meni pari kiertoa ja havahduin, että oho, eipä tärpännyt heti. Ei mitään, koko aurinkoinen kesä kiehnättiin lakanoissa milloin teltassa ja milloin rantakallioilla. Yritys oli ihanaa ja kutkuttavaa! Mutta eipä ollut syksylläkään tulosta. Eikä seuraavana, sitä seuraavana eikä vielä kolmantenakaan syksynä, sen jälkeen tuntui että koko ajantaju meni ja kaikki vuodenajat olivat yhtä sumua. 1,5 vuoden yrityksen jälkeen mentiin asiaa ihmettelemään lääkäriin, mistään ei löytynyt mitään vikaa. Siis ei mitään korjattavaa tai mitään mitä olisi voinut tehdä toisin. Päädyimme hoitoihin, ensin inssit, sitten piikittelyt siihen päälle ja lopulta ivf-hoitoihin. 

Aina meille lohduteltiin, että kun olette niin nuoriakin vielä, mahikset on hyvät. Silti ivf toisensa perään toi pettymyksen. Pakkaseen ei kahdella ensimmäisellä kerralla saatu mitään, vain yksi alkio kitkutti siirtoon asti. Alettiin puhua, että munasoluissa jotain vakavaa pielessä kun laatu oli niin heikkoa. Kolmannella ivf-hoidolla tuli mullistava käänne ja silloin saatiin jopa pakkaseenkin 2. Tästä hoidosta tuli vihdoin 6 vuoden yrittämisen jälkeen plussa! Olin 30v. Pas tehtiin heti puoli vuotta synnytyksestä ja ihmeiden aika ei ole ohi, toinen alkio selvisi sulatuksesta ja saimme toisen lapsen kun olin 31v. 

Tämän jälkeen päätettiin, että lapsiluku on täynnä. Näin on hyvä ja olimme ikionnellisia ja kiitollisia siitä mitä olimme kovien ponnistelujen jälkeen saaneet. Ehkäisyä ei tietenkään käytetty kun ei sille ollut vuosikausiin mitään tarvetta ollut. Meni pari vuotta ja pienten lasten vuoksi seksiäkin oli aika vähän. Koskaan ei ajoiteltu ovulaatioiden mukaan, sille tielle ei enää jaksettu lähteä tai koko asiaa edes ajatella aiemman taustan vuoksi. Yllätys oli melkoinen kun huomasin olevani raskaana luomusti 33-vuotiaana! Tästä syntyi kolmas lapsemme, minulla ikää 34. 

Päätimme ottaa ehkäisyn käyttöön, vaikka aika absurdiltahan se tuntui meidän kohdalla. Pillereitä söin imetyksen jälkeen reilun vuoden, mutta tuntui,että kaikki halut katosivat. Joten jätettiin ehkäisy pois kun ajateltiin,että eiköhän vuodet ole jo tehneet tehtävänsä. Ensimmäisestä kierrosta napsahti neljäs raskaus, ikää 35. Tämä raskaus kuitenkin päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon rv12. Itku oli herkässä, vaikka aivan yllätysraskaus olikin. 

Päätimme yrittää vielä yhtä lasta, vaikka toiveet eivät korkealla olleetkaan. Kolmannesta kierrosta keskenmenon jälkeen tärppäsi ja nyt on rv34+3. Lapsen syntyessä olen 36v. Tämä jää viimeiseksi :)

Hullua, mutta meillä ikä auttoi johonkin ongelmaan x, mikä ei koskaan lukuisissa tutkimuksissa selvinnyt. Mikään ei ole muuttunut, ei elintavat, paino, stressiäkin on ja väsymystä ollut, päihteitä ei koskaan ole käytetty jne. Ihmeellisiä on nämä biologian asiat solutasolla, ei niitä riitä oma järki ymmärtämään!