Lue keskustelun säännöt.
Naisen hedelmällisyys EI romahda 35-vuotiaana.
29.12.2013 |
Uusien tutkimusten mukaan naisten hedelmällisyys ei romahda 35-vuotiaana. Neljä viidestä 35 vuotta täyttäneistä naisista tulee raskaaksi vuoden sisällä.
Uskomus yli 35-vuotiaiden huonoon hedelmällisyyteen perustuu 1600-1800 luvun ranskalaisiin kirkonkirjoihin. Ajalta, jolloin ei ollut antibiootteja, rokotteita eikä edes kunnollista ravintoa.
HS tänään.
Siinäpä teille, hedelmällisyysnatsit.
Kommentit (198)
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 08:52"]
Mitenköhän lapsettomuuslääkäreitä hyödyttää varoitella odottamasta liian pitkään? Heillähän riittää entistä enemmän asiakkaita, mitä kauemmin ihmiset odottelevat.
[/quote]
Oletko koskaan kuullut sellaisesta asiasta kuin lääkärin etiikka? Lääkärinvala? Tai vaikkapa ihan yleisinhimillinen omatunto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä palstalla näyttää kirjoittelevan yllättävänkin moni terveydenhuollon ammattilainen. Olenko ymmärtänyt oikein, että he ovat siis yhtä mieltä siitä, että yli 35-vuotiaan tulee pidättäytyä lapsen hankkimisesta korkeiden riskien takia, vaikka elämäntilanne muuten olisi varsin sopiva lapsen hankkimiselle? Tämäkö on ollut näiden todennäköisyyslaskentapohdintojen, Wikipedia-taulukkojen ym. tarkoitus tässä keskustelussa? Vai olenko ymmärtänyt väärin?
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 16:17"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 08:52"]
Mitenköhän lapsettomuuslääkäreitä hyödyttää varoitella odottamasta liian pitkään? Heillähän riittää entistä enemmän asiakkaita, mitä kauemmin ihmiset odottelevat.
[/quote]
Oletko koskaan kuullut sellaisesta asiasta kuin lääkärin etiikka? Lääkärinvala? Tai vaikkapa ihan yleisinhimillinen omatunto?
[/quote]
En ole kuullut näistä kovinkaan usein enkä varsinkaan yhdistettynä lääkärinammattia harjoittaviin henkilöihin tai työelämään yleisimminkään nykyään.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 14:27"]
Työkaveri sai down lapsen. Ei havaittu missään seulonnoissa, vaan syntyessä huomattiin. Ikä hänellä 38 ja miehellä 44. Takana tuolloin yksi normiraskaus, josta terve lapsi sekä usea keskenmeno.
[/quote]
Selvitettiinkö jollakin tavalla, että kyseinen henkilö ei olisi saanut nuorempana down-lasta? Syy oli siis vain korkeassa iässä?
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 16:19"]
Tällä palstalla näyttää kirjoittelevan yllättävänkin moni terveydenhuollon ammattilainen. Olenko ymmärtänyt oikein, että he ovat siis yhtä mieltä siitä, että yli 35-vuotiaan tulee pidättäytyä lapsen hankkimisesta korkeiden riskien takia, vaikka elämäntilanne muuten olisi varsin sopiva lapsen hankkimiselle? Tämäkö on ollut näiden todennäköisyyslaskentapohdintojen, Wikipedia-taulukkojen ym. tarkoitus tässä keskustelussa? Vai olenko ymmärtänyt väärin?
[/quote]
Ei vaan se, että lasten tekoa ei kannata lykätä hamaan tulevaisuuteen, jos on mahdollista tehdä heitä aiemminkin. Moni 28-v. on valmistunut ja töissä, mutta ei esim. ole sitä omaa okt:ta vielä. Sellaisessa tapauksessa voi hyvin asua siellä kaksiossa pienen vauvankin kanssa, tms. muutaman vuoden. Ei kannata odottaa täydellistä hetkeä, jos puitteet ovat kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 13:37"]
Oikeasti ihmetyttää, että jonkun mielestä on ihan OK ikä odottaa 37-vuotiaaksi saada esikoinen? Siis suositteletko sitä oikeasti muille? Olet sitä mieltä, että se on paras ikä saada esikoinen?
[/quote]
oikea ikä on se ikä, minkä itse kokee sopivaksi. Monen "mummoäitien" haukkujien on tätä näköjään järjettömän vaikea ymmärtää
mä sain lapset 39v ja 41 v, mulle juuri oikea ikä, en olisi nuorempana halunnut. Mä en käsitä, miten se muita häiritsee, milloin toiset saa jälkikasvunsa
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 14:27"]
Kannattaa huomata, ettei kyse ole vain hedelmöittymisestä, vaan keskenmenoriskistä. Yli 35-vuotiailla se on jopa 45%. Tähän vaikuttaa myös isän ikä. 40-vuotiaan spermalla aikaan saatu raskaus johtaa keskenmenoon 60% useammin kuin 25-vuotiaan spermalla.
Down riski kasvaa 12% jokaista isän 10 ikävuotta kohti 30-vuotiaasta lähtien.
Työkaveri sai down lapsen. Ei havaittu missään seulonnoissa, vaan syntyessä huomattiin. Ikä hänellä 38 ja miehellä 44. Takana tuolloin yksi normiraskaus, josta terve lapsi sekä usea keskenmeno.
[/quote]
niin sai ystävänikin, ikää vain 30v, eikä huomattu missään seuloissa. Toinen raskaus. Ensimmäisen ja kolmannen tulos oli terve vauva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko isän iällä tosiaan merkitystä jonkun tutkimuksen mukaan? Itse olen ajatellut, että vaikutusta on lähinnä sillä, että iäkkäämmät miehet ehkä harrastavat seksiä harvemmin.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 16:41"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 16:19"]
Tällä palstalla näyttää kirjoittelevan yllättävänkin moni terveydenhuollon ammattilainen. Olenko ymmärtänyt oikein, että he ovat siis yhtä mieltä siitä, että yli 35-vuotiaan tulee pidättäytyä lapsen hankkimisesta korkeiden riskien takia, vaikka elämäntilanne muuten olisi varsin sopiva lapsen hankkimiselle? Tämäkö on ollut näiden todennäköisyyslaskentapohdintojen, Wikipedia-taulukkojen ym. tarkoitus tässä keskustelussa? Vai olenko ymmärtänyt väärin?
[/quote]
Ei vaan se, että lasten tekoa ei kannata lykätä hamaan tulevaisuuteen, jos on mahdollista tehdä heitä aiemminkin. Moni 28-v. on valmistunut ja töissä, mutta ei esim. ole sitä omaa okt:ta vielä. Sellaisessa tapauksessa voi hyvin asua siellä kaksiossa pienen vauvankin kanssa, tms. muutaman vuoden. Ei kannata odottaa täydellistä hetkeä, jos puitteet ovat kunnossa.
[/quote]
No eiköhän se lapsen haluaminen ja tunne siitä, että on valmis vanhemmaksi, ole tärkeämpi kuin muut jutut?? Luulisi ainakin... ja ihmiset ovat valmiita eri tilanteissa. Pääsääntöisesti sanoisin, että ihmiset hankkivat lapsia mieluumminkin LIIAN AIKAISIN kuin LIIAN MYÖHÄÄN.... Isompi ongelma on nykyvanhempien epäkypsyys ja epävakaus, lapsellisuus ja se, ettei ymmärretä lapsen tuomaa vastuuta ja sitä, mitä on olla läsnä lapselle. Väittäisin, että harvemmin nämä "liian" myöhään lapsia hankkivat säätävät enää niin paljon kotiolojen, biletyksen ja puolisonvaihtojen kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiahan hankitaan nykyään vanhempana kuin ennen, joten kuinka vanhaksi pitäisi odottaa?
Kaikkien synnyttäjien keski-ikä on ylittänyt jo 30 vuotta. Kuinka paljon tämän numeron pitäisi nousta, jotta nykyvanhemmat olisivat riittävän kypsiä? Miten aikaisemmin oltiin kypsiä jo nuorempina? Teiniäitejäkin on nykyään vähemmän kuin koskaan.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 16:58"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 16:41"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 16:19"]
Tällä palstalla näyttää kirjoittelevan yllättävänkin moni terveydenhuollon ammattilainen. Olenko ymmärtänyt oikein, että he ovat siis yhtä mieltä siitä, että yli 35-vuotiaan tulee pidättäytyä lapsen hankkimisesta korkeiden riskien takia, vaikka elämäntilanne muuten olisi varsin sopiva lapsen hankkimiselle? Tämäkö on ollut näiden todennäköisyyslaskentapohdintojen, Wikipedia-taulukkojen ym. tarkoitus tässä keskustelussa? Vai olenko ymmärtänyt väärin?
[/quote]
Ei vaan se, että lasten tekoa ei kannata lykätä hamaan tulevaisuuteen, jos on mahdollista tehdä heitä aiemminkin. Moni 28-v. on valmistunut ja töissä, mutta ei esim. ole sitä omaa okt:ta vielä. Sellaisessa tapauksessa voi hyvin asua siellä kaksiossa pienen vauvankin kanssa, tms. muutaman vuoden. Ei kannata odottaa täydellistä hetkeä, jos puitteet ovat kunnossa.
[/quote]
No eiköhän se lapsen haluaminen ja tunne siitä, että on valmis vanhemmaksi, ole tärkeämpi kuin muut jutut?? Luulisi ainakin... ja ihmiset ovat valmiita eri tilanteissa. Pääsääntöisesti sanoisin, että ihmiset hankkivat lapsia mieluumminkin LIIAN AIKAISIN kuin LIIAN MYÖHÄÄN.... Isompi ongelma on nykyvanhempien epäkypsyys ja epävakaus, lapsellisuus ja se, ettei ymmärretä lapsen tuomaa vastuuta ja sitä, mitä on olla läsnä lapselle. Väittäisin, että harvemmin nämä "liian" myöhään lapsia hankkivat säätävät enää niin paljon kotiolojen, biletyksen ja puolisonvaihtojen kanssa...
[/quote]
Teiniäitejä on todella vähän äitien kokonaismäärään nähden. 23-27 vuotias ei ole enää mikään lapsi. En ole koskaan kuullut, että kukaan olisi hankkinut vastoin omaa tahtoaan lapsen joten eivätköhän kaikki ymmärrä, että ensimmäinen olettamus on että sen lapsen haluaa ja pystyy hänestä huolehtimaan, mutta siihen ei tarvitse kahta mökkiä ja okt:ta vaan vähempikin riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. minun äiti sai minut 25-vuotiaana, jolloin oli maisteri. Kolmenkympin jälkeen väitteli tohtoriksi. Asuimme vanhemmat ja kaksi lasta vuokrakolmiossa, vasta ollessani 10v. muutimme omaan eliöön omakotitaloon. Olisiko äitini siis pitänyt odottaa siihen, että hän oli 35-v. vai oliko hän jo 25-vuotiaana tarpeeksi kypsä vanhemmaksi? No oli. Jos lapsen haluaa, niin ei tarvitse odottaa että kaikki on täydellistä ja valmista, riittää että on halua ja kykyä huolehtia lapsesta sen verran, että elämä luonnistuu. Omistusasuntoja ja jatko-opintoja voi tehdä viisivuotiaankin kanssa.
Ps. oma kokemukseni yliopistolta, lääkikseltä, on se että lapset tehdään usein alta kolmikymppisenä tai niillä main, ei vanhempana.
Mieluummin olisin itse lapseton kuin olisin tehnyt lapseni aikanaan väärään elämäntilanteeseen tai väärien miesten kanssa.
Ei kai kukaan meistä vasta hiukan vanhemmiten lapsia haluavista lastentekoa lykkää huvikseen, vaan siksi että elämäntilanne on aiemmin tuntunut täysin väärältä lastentekoa varten.
Sain itse esikoiseni tänä vuonna 37-vuotiaana. Tulin raskaaksi vuoden yrittämisen jälkeen ja raskaus sujui kuin oppikirjassa. En tunne itseäni mitenkään erityisen vanhaksi äidiksi. Olihan tuossa Hesarin jutussakin, että jopa joka neljäs synnyttäjä Helsingissä on yli 35-vuotias. Toista yritetään varmasti tässä hyvin pian. Vauva-aika ei ole tuntunut mitenkään erityisen raskaalta. Esimerkiksi ne yöheräilyt sujuvat rauhallisesti yhteistyössä mieheni kanssa.
Eliniänodotuksenikin on varmasti vielä suunnilleen 50 vuotta, joten todennäköisesti ehtii poikani miehen ikään ennen kuin vanhempansa joutuu hautaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkiksessä opiskelijoiden tulevaisuuden työtilanne on turvattu, joten lapsia tehdään usein nuorena.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 16:58"]
No eiköhän se lapsen haluaminen ja tunne siitä, että on valmis vanhemmaksi, ole tärkeämpi kuin muut jutut?? Luulisi ainakin... ja ihmiset ovat valmiita eri tilanteissa. Pääsääntöisesti sanoisin, että ihmiset hankkivat lapsia mieluumminkin LIIAN AIKAISIN kuin LIIAN MYÖHÄÄN.... Isompi ongelma on nykyvanhempien epäkypsyys ja epävakaus, lapsellisuus ja se, ettei ymmärretä lapsen tuomaa vastuuta ja sitä, mitä on olla läsnä lapselle. Väittäisin, että harvemmin nämä "liian" myöhään lapsia hankkivat säätävät enää niin paljon kotiolojen, biletyksen ja puolisonvaihtojen kanssa...
[/quote]
Itse sain esikoiseni 24-vuotiaana, enkä kyllä silloin enkä sen jälkeen säätänyt millään lailla biletyksen tai puolisonvaihdon kanssa. Sama mies ollut lukiosta asti ja biletykseenkin kyllästyin jo 20-vuotiaana. Oma äitini taas sai minut ja muut lapsensa reilusti yli 30-vuotiaana enkä kyllä valitettavasti (kaikella kunnioituksella oma äitini, mutta silti...) hänen kasvatusmetodejaan kutsuisi erityisen kypsiksi tai vakaiksi... Yleisestikin olen huomannut, että parikymppisillä vanhemmilla asiat sujuvat jotenkin luonnollisemmin. Kun nyt seuraan joitakuita kaveripiirini 30+ esikoisvauvan äitejä, he vaikuttavat keskimäärin paljon neuroottisemmilta ja kuormittuneemmilta kuin nuoremmat äidit. Yksi päivä yksin vauvan kanssa ja he ovat jo aivan henkisesti puhki ja kaipaavat viinilasillista sohvalla (ja kertovat siitä Facebookissa). :D
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 17:14"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 16:58"]
No eiköhän se lapsen haluaminen ja tunne siitä, että on valmis vanhemmaksi, ole tärkeämpi kuin muut jutut?? Luulisi ainakin... ja ihmiset ovat valmiita eri tilanteissa. Pääsääntöisesti sanoisin, että ihmiset hankkivat lapsia mieluumminkin LIIAN AIKAISIN kuin LIIAN MYÖHÄÄN.... Isompi ongelma on nykyvanhempien epäkypsyys ja epävakaus, lapsellisuus ja se, ettei ymmärretä lapsen tuomaa vastuuta ja sitä, mitä on olla läsnä lapselle. Väittäisin, että harvemmin nämä "liian" myöhään lapsia hankkivat säätävät enää niin paljon kotiolojen, biletyksen ja puolisonvaihtojen kanssa...
[/quote]
Itse sain esikoiseni 24-vuotiaana, enkä kyllä silloin enkä sen jälkeen säätänyt millään lailla biletyksen tai puolisonvaihdon kanssa. Sama mies ollut lukiosta asti ja biletykseenkin kyllästyin jo 20-vuotiaana. Oma äitini taas sai minut ja muut lapsensa reilusti yli 30-vuotiaana enkä kyllä valitettavasti (kaikella kunnioituksella oma äitini, mutta silti...) hänen kasvatusmetodejaan kutsuisi erityisen kypsiksi tai vakaiksi... Yleisestikin olen huomannut, että parikymppisillä vanhemmilla asiat sujuvat jotenkin luonnollisemmin. Kun nyt seuraan joitakuita kaveripiirini 30+ esikoisvauvan äitejä, he vaikuttavat keskimäärin paljon neuroottisemmilta ja kuormittuneemmilta kuin nuoremmat äidit. Yksi päivä yksin vauvan kanssa ja he ovat jo aivan henkisesti puhki ja kaipaavat viinilasillista sohvalla (ja kertovat siitä Facebookissa). :D
[/quote]
Itse toivoisin enemmän suvaitsevaisuutta kaikenikäisiltä! Äidiksi sopimattomia henkilöitä on kaikissa ikäryhmissä!
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 17:08"]
Ps. oma kokemukseni yliopistolta, lääkikseltä, on se että lapset tehdään usein alta kolmikymppisenä tai niillä main, ei vanhempana.
[/quote]
Tähän vaikuttaa varmasti lääkisläisten hyvä työtilanne sekä selkeä urapolku, verrattuna esim. humanisteihin, joihin itse kuulun. Oma ura ja sitä kautta toimeentulo selkiytyi ja vakiintui vasta reilusti kolmenkympin paremmalla puolella, kun pääsin eroon pätkätöistä yms. En tosin mitenkään kyseenalaista sitä, etteikö lapsia pitäisi hankkia mahdollisimman nuorena. : )
[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 21:23"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 21:13"]
niinpä niin tutkimus ei pidä paikkaansa sillä naisen hedelmällisyys laskee 30 vuotta täytettyään
[/quote]
Hedelmällisyys alkaa laskea paljon alle 30-vuotiaana, sekä miehillä että naisilla.
[/quote]
Ei ala ainakaan miehillä, vaan se kasvaa ainakin 30 ikävuoteen asti. Miehillä hedelmällisin ikä on myöhemmin kuin naisilla, miehillä se on noin 25-30-vuotiaana. Eikä miehillä hedelmällisyys putoa 30 ikävuoden jälkeen kuin hieman, vasta 40 ikävuoden jälkeen se putoaa reilummin.
Suomalaistutkimuksessa on todettu, että kolmikymppisenä miehellä on sperman laatu parhaimmillaan.
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/503647/Siittioiden+laatu+paranee+ian+myota
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 17:22"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 17:08"]
Ps. oma kokemukseni yliopistolta, lääkikseltä, on se että lapset tehdään usein alta kolmikymppisenä tai niillä main, ei vanhempana.
[/quote]
Tähän vaikuttaa varmasti lääkisläisten hyvä työtilanne sekä selkeä urapolku, verrattuna esim. humanisteihin, joihin itse kuulun. Oma ura ja sitä kautta toimeentulo selkiytyi ja vakiintui vasta reilusti kolmenkympin paremmalla puolella, kun pääsin eroon pätkätöistä yms. En tosin mitenkään kyseenalaista sitä, etteikö lapsia pitäisi hankkia mahdollisimman nuorena. : )
[/quote]
Paitsi hyvä työtilanne, myös se, että lääkiksessä näiden biologisten faktojen kanssa ollaan tekemisissä päivittäin. Jokainen lääkisläinen opiskelee asioita liittyen hedelmällisyyteen, raskauden komplikaatioihin jne. Silloin tietysti haluaa myös oman jälkeläisensä "tehdä" siinä iässä, kun se on turvallisinta ja fysiologisessa mielessä vähiten riskaabelia.
T: myös ex-lääkisläinen (joka sai lapsensa 25-, 28- ja 31-vuotiaana ja valmistui 30-vuotiaana)
[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 14:12"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 13:34"]
Joo, mutta jos ihan mitä tahansa ongelmia hedelmöittymisessä ilmenee, on 37-vuotiaana vaikea aloittaa vuosien lapsettomuushoitoja tms.
Voi näitä mummoäitejä :( Olen asunut Helsingissä koko elämäni enkä tunne tai tiedä yhtäkään yli 35-vuotiaana lapsensa saanutta. Ei kannata odotella siihen ikään "koska aikaa olisi".
[/quote]
Et taida olla korkeasti koulutettu. Omassa tuttavapiirissä on saatu lapsia enemmän lähellä neljääkymppiä kuin kolmeakymppiä. Juurikin jäi kollega äitiyslomalle, kun sai esikoisen 39-vuotiaana. Sitä ennen toinen kollega sai 3. lapsensa 43-vuotiaana. Ei yhtään epätavallista akateemisissa piireissä.
Mummoäiti on muuten sellainen, joka tulee mummoksi, vaikka voisi itse vielä saada lapsia. Ja tietyissä piireissä saakin, on jopa nuorempia lapsia kuin omat lapsenlapset. Ällöttävää.
[/quote]
En ole tämä, jolle kommentoit, mutta haluan sanoa sinulle, että ei tämä nyt ihan näin mene kaikissa akateemisissakaan piireissä. Itse olen lääkäri (eli akateeminen) ja suurin osa vanhoista opiskelukavereistani sai ensimmäisen lapsensa reippaasti alle 3-kymppisenä, monet kesken opiskelujenkin.