Minkä ikäisenä menetit neitsyytesi?

13vuotiaana

Jännä tämä vauva palsta. Neitsytkeskustelussa kaikki on menettäny neitsyytensä 18-30 vuotiaana,aika vanhana siis. Tuolla seksikumppanien määrä-keskustelussa taas kaikilla on ollu 50-100 seksikumppania jo kaksvitosena

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 15:52"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 15:45"]Saakohan tähän esittää miehisen näkökulman ilman, että tulee ristiinnaulituksi? En siis halua tällä mielipiteelläni perustrollata vaan puhun ihan vilpittömästi omasta kokemuksestani.

Luin nuo aiemmat vastaukset, ja toteanpa vaan, että todella myöhään on naisella neitsyys menetetty kun ikää on ollut 20-25v. Tuo on mielestäni todella ahdistavaa. Käytin itsekin jo termiä "menetetty" neitsyys. Miksi tämä asia on tytöille näin vaikea? Onko siinä jotain menettämistä? Pojilla kai kyse on poikuuden menettämisestä, mutta harva kundi sitä todella suree jälkeenpäin tai edes pohtii, ellei sitten ole tullut hyväksikäytetyksi tai vastaavaa traumaa. Onko tässä kyse kulttuurin tuomasta moralismista? Suomihan ei ole maailman avoimimmin seksuaalisuuteen suhtautuvia maita/kulttuureita, mutta pahempiakin paikkoja on.

Itselläni mielenkiinto tyttöihin heräsi jo ala-asteella. Olin luokallani ainoa, jolla oli avoimesti "tyttökavereita" jo silloin. En ymmärtänyt mikä siinä oli niin häpeällistä. En tietystikään kuvitellut, että mitään seksiin liittyvää silloin olisi tapahtunut, mutta jossain ehkä yläasteen aikoihin sekin puoli alkoi kiinnostaa. 7-9 luokkalaisena olin edelleen ainoa luokaltani, joka seurusteli, mutta mitään seksiin liittyvää ei tapahtunut kuin vasta 19-vuotiaana. Eikä olisi ollut minusta kiinni! Murrosikäisellä pojallahan seisoo muutenkin kaiket päivät pitkät.

Ehkä noin viidesluokkalaisena olen masturboinut ensimmäisiä kertoja ja varmasti fantasioinut oman ikäisistä tytöistä ja varmaan vanhemmistakin. Yksi seurustelukumppanini, jo aikuisiällä kylläkin, kertoi aloittaneensa masturboinnin jo viisivuotiaana, vaikka ei ehkä tiennyt mitä se tarkoitti silloin. Kyse ei siis varmaan ole sukupuolten eriaikaisesta seksuaalisesta heräämisestäkään, vaikka yksilötasolla asia olisikin näin.

Kyselin joskus naispuolisilta työkavereiltani, että mikä siinä "pillun antamisessa" on tytöillä niin vaikeaa. Ja kysehän on nimenomaan antamisesta, poikahan on vain saamapuolella ja aina se vonkaaja. Vastaukset pyöri suunnilleen jossain "haluaa odottaa" - "tytöille se vaan on enemmän henkinen asia" välimaastossa. Selkeää syytä ei oikein tuntunut olevan. Siitä huolimatta ajankohta, missä se ensimmäinen kerta sitten tapahtuu on aina onneton. Joko kännissä, tai sitten muuten vaan kokemattomuuttaan tuherretaan jossain kaverin bileissä. Ei minkäänlaista suunnitelmallisuutta. Vain hirveää pelkoa. Verta joillakin joka paikassa ynnä muuta kamalaa, mistä varmaan on jo etukäteen peloteltukin.

Tyttöjen ja poikien seksuaalisuus eriytetään jo varhaisessa vaiheessa ja minulla on esimerkiksi pitkä ajanjakso nuorten tyttöjen seksuaalisuudesta ja alastomuudesta täysin pimennossa. Omia nuorempia sisarruksia ja muita vauvaikäisiä olen nähnyt alastomia ehkä jonnekin 5-vuotiaaksi asti. Sitten seuraavat näköhavainnot on noin 17-18 vuoden väliltä. Pojilta on kokonaan suljettu pois se miltä edes alaston tyttö näyttää 13-14 vuotiaana. Tämä on aikanamme ehkä vieläkin tabumpi aihe, koska kaikenlainen hyväksikäyttö on nettimaailman myötä lisääntynyt. Aikuisena miehenä en luonnollisesti voi enää edes ajatella tuonikäisten tyttöjen seksuaalisuutta muussa kuin kylman analyyttisesä mielessä leimaantumatta pedofiiliksi tai muuten vain pervoksi.

Jos lapsille puhuttaisiin avoimesti seksuaalisuudesta ja opetettaisiin myös ehkäisyn käyttöä, sellaisista asenteista, että varhain aloitettu seksi johtaa automaattisesti teiniraskauksiin voitaisiin päästä pois. Eihän sen tarvitse näin olla. Miksi seksin harrastamista pelätään vaikka se on yksi parhaista asioista elämässä, kunhan sen tekee oikein? Veikkaampa, että moni teinipoika on valmis hommiin, kunhan mimmi vaan on valmis.

Joku tuolla jo kirjoittikin, että "täytin 16 ja valitsin itselleni miehen joka vei neitsyyden." Kuinkahan moni 16-vuotias poika voisi vaan valita itselleen kumppanin?

[/quote]

Sori en jaksanut edes lukea loppuun. Ja pahoittelut jos mun seksielämä tai sen puute ahdistaa. Ei kuulu sulle. Mulle neitsyys ei ollut mikään ihme juttu, se nyt vain meni silloin kun meni eikä sen takana ollut mitään aatetta tai ideologiaa. Pidä huoli omista asioistasi.

T: se yksi 25v:nä neitsyyden menettänyt

[/quote]

Sama juttu minulla, en tietoisesti säästänyt neitsyyttä eikä asiaan liittynyt mitään aatetta eikä ideologiaa. Olen siis noista alkupään vastaajista se, jolla oli ensimmäinen seksikokemus 22-vuotiaana. Oli kyllä jonkinlaisia kokemuksia sitä ennenkin, mutta 22-vuotiaana "menetin neitsyyden", siis olin yhdynnässä ensimmäistä kertaa.

Kirjoitin, että se kokemus harmitti jälkeenpäin. Sitä on vähän vaikeaa selittää, miksi näin on. Ainakin omalla kohdallani kyse ei ole niinkään siitä, että "neitsyys meni väärälle ihmiselle". Enemmänkin harmittaa se, että olin todella naiivi ja roikuin tuossa ihmisessä liian pitkään, vaikka hän kohteli minua välinpitämättömästi eikä välittänyt minusta oikeasti. Jossain vaiheessa menin opiskelijavaihtoon ulkomaille ja pysyin "uskollisena" tuolle ihmiselle, vaikka olisin varmaan voinut deittailla mukavia samanhenkisiä poikia/miehiä. Eli itseäni jotenkin harmittaa tähän ihmiseen jumiutuminen, koska aiheutin itselleni pahaa mieltä. Joskus olin hänelle katkera, mutta enää en. Olinhan kuitenkin aikuinen, ja itsepähän siihen ryhdyin. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta virheistä oppii.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 15:46"]18v. Halusin vaan hoitaa asian pois, parin illan juttu.

[/quote]

Kävi juuri näin. Turhan hätiköity juttu näin myöhemmin ajateltuna.

14 tai 15 ensimmäisen poikaystävän kanssa. Seurusteltiin 4 vuotta. En kadu.

Kiitos miehen näkökulmasta, paljon hyvää asiaa.

Itse olin 16. Poika oli mukava ja järkevä puolituttu. vaikken silloin ensimmäisellä kerralla seksistä nauttinutkaan kovin paljon, jostain syystä se tuntui tärkeältä saada vain tehdyksi, pois alta. Nyt jälkikäteen ajateltuna ihmettelen miksi se oli niin tärkeää. en pidä neitsyyden menettämistä mitenkään "menettämisenä" tai muutenkaan isona juttuna.

16, tosi humalassa miltei kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa. Ikä oli hyvä, kumppani ei. Kaiken kruunasi seuraavana aamuna "Sun pitäis varmaan lähtee kun avovaimo tulee pian kotiin. Saat viis euroo bussirahaa ja pysäkki on kilometrin päässä tossa vasemmalla"

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 15:58"]

Hyvä kirjoitus 18! Omassa lähipiirissäni kaikki tytöt haaveili aina vanhemmista pojista, omanikäiset ei kiinnostaneet pätkääkään. Kuinka moni niistä olisi sitten kuitenkaan Marky Markille tai New Kids on the Blockin Danielille pesää antanut tosi paikan tullen, aika harva. Niiden kanssahan piti mennä naimisiin! Pelkkiä prinsessahaaveita siis. Mulla oli aina kalu kovana Samantha Foxiin, mutta tuskin olisin sitä pystynyt panemaan pikkupoikana vaikka olisin halunnutkin. Teineillä varmaan angsti olisi vähempänä jos seksuaalikasvatus ja asenteet olisi vähän vapaampia.

[/quote]

Tuskin sää sitä Samantha Foxia nytkään pystysit paneen vaikka haluaisit.

Ms Fox on lesbo.

Oltiin molemmat 18, ja molemmat oltiin toistemme ensimmäisiä. Tosin molemmilla oli jo seksuaalisia kokemuksia, mutta varsinaista yhdyntää ei ollut tapahtunut. Nykyään ollaan 25 ja naimisissa. Seksi on mahtavaa, enkä hetkeäkään kadu, etten ehtinyt sitä harrastaa muiden kanssa.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 15:45"]

Saakohan tähän esittää miehisen näkökulman ilman, että tulee ristiinnaulituksi? En siis halua tällä mielipiteelläni perustrollata vaan puhun ihan vilpittömästi omasta kokemuksestani.

Luin nuo aiemmat vastaukset, ja toteanpa vaan, että todella myöhään on naisella neitsyys menetetty kun ikää on ollut 20-25v. Tuo on mielestäni todella ahdistavaa. Käytin itsekin jo termiä "menetetty" neitsyys. Miksi tämä asia on tytöille näin vaikea? Onko siinä jotain menettämistä? Pojilla kai kyse on poikuuden menettämisestä, mutta harva kundi sitä todella suree jälkeenpäin tai edes pohtii, ellei sitten ole tullut hyväksikäytetyksi tai vastaavaa traumaa. Onko tässä kyse kulttuurin tuomasta moralismista? Suomihan ei ole maailman avoimimmin seksuaalisuuteen suhtautuvia maita/kulttuureita, mutta pahempiakin paikkoja on.

Itselläni mielenkiinto tyttöihin heräsi jo ala-asteella. Olin luokallani ainoa, jolla oli avoimesti "tyttökavereita" jo silloin. En ymmärtänyt mikä siinä oli niin häpeällistä. En tietystikään kuvitellut, että mitään seksiin liittyvää silloin olisi tapahtunut, mutta jossain ehkä yläasteen aikoihin sekin puoli alkoi kiinnostaa. 7-9 luokkalaisena olin edelleen ainoa luokaltani, joka seurusteli, mutta mitään seksiin liittyvää ei tapahtunut kuin vasta 19-vuotiaana. Eikä olisi ollut minusta kiinni! Murrosikäisellä pojallahan seisoo muutenkin kaiket päivät pitkät.

Ehkä noin viidesluokkalaisena olen masturboinut ensimmäisiä kertoja ja varmasti fantasioinut oman ikäisistä tytöistä ja varmaan vanhemmistakin. Yksi seurustelukumppanini, jo aikuisiällä kylläkin, kertoi aloittaneensa masturboinnin jo viisivuotiaana, vaikka ei ehkä tiennyt mitä se tarkoitti silloin. Kyse ei siis varmaan ole sukupuolten eriaikaisesta seksuaalisesta heräämisestäkään, vaikka yksilötasolla asia olisikin näin.

Kyselin joskus naispuolisilta työkavereiltani, että mikä siinä "pillun antamisessa" on tytöillä niin vaikeaa. Ja kysehän on nimenomaan antamisesta, poikahan on vain saamapuolella ja aina se vonkaaja. Vastaukset pyöri suunnilleen jossain "haluaa odottaa" - "tytöille se vaan on enemmän henkinen asia" välimaastossa. Selkeää syytä ei oikein tuntunut olevan. Siitä huolimatta ajankohta, missä se ensimmäinen kerta sitten tapahtuu on aina onneton. Joko kännissä, tai sitten muuten vaan kokemattomuuttaan tuherretaan jossain kaverin bileissä. Ei minkäänlaista suunnitelmallisuutta. Vain hirveää pelkoa. Verta joillakin joka paikassa ynnä muuta kamalaa, mistä varmaan on jo etukäteen peloteltukin.

Tyttöjen ja poikien seksuaalisuus eriytetään jo varhaisessa vaiheessa ja minulla on esimerkiksi pitkä ajanjakso nuorten tyttöjen seksuaalisuudesta ja alastomuudesta täysin pimennossa. Omia nuorempia sisarruksia ja muita vauvaikäisiä olen nähnyt alastomia ehkä jonnekin 5-vuotiaaksi asti. Sitten seuraavat näköhavainnot on noin 17-18 vuoden väliltä. Pojilta on kokonaan suljettu pois se miltä edes alaston tyttö näyttää 13-14 vuotiaana. Tämä on aikanamme ehkä vieläkin tabumpi aihe, koska kaikenlainen hyväksikäyttö on nettimaailman myötä lisääntynyt. Aikuisena miehenä en luonnollisesti voi enää edes ajatella tuonikäisten tyttöjen seksuaalisuutta muussa kuin kylman analyyttisesä mielessä leimaantumatta pedofiiliksi tai muuten vain pervoksi.

Jos lapsille puhuttaisiin avoimesti seksuaalisuudesta ja opetettaisiin myös ehkäisyn käyttöä, sellaisista asenteista, että varhain aloitettu seksi johtaa automaattisesti teiniraskauksiin voitaisiin päästä pois. Eihän sen tarvitse näin olla. Miksi seksin harrastamista pelätään vaikka se on yksi parhaista asioista elämässä, kunhan sen tekee oikein? Veikkaampa, että moni teinipoika on valmis hommiin, kunhan mimmi vaan on valmis.

Joku tuolla jo kirjoittikin, että "täytin 16 ja valitsin itselleni miehen joka vei neitsyyden." Kuinkahan moni 16-vuotias poika voisi vaan valita itselleen kumppanin?

[/quote]

"Eriytetään", ei seniin mene. Tytöt ovat erinlaisia ihan luonnostaan.

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 01:17"]

Jännä tämä vauva palsta. Neitsytkeskustelussa kaikki on menettäny neitsyytensä 18-30 vuotiaana,aika vanhana siis. Tuolla seksikumppanien määrä-keskustelussa taas kaikilla on ollu 50-100 seksikumppania jo kaksvitosena

[/quote]

Neitsyys ei kuulu seksiin mitenkään?:D

16v ,eka poikaystävä..oltiin vuosi yhdessä ja erottiin,mutta 4 vuoden jälkeen yhdessä ja nyt seurustelua 6 vuotta.

Ei kaduta.

Syntymäpäivänäni kun täytin 16, valitsin miehen viemään neitsyyteni koska tuntui nololta olla neitsyt kokeneen kaverin silmissä. Onneksi mies oli minua vanhempi ja käytti kumia. Pari viikkoa tämän jälkeen tapasin ensimmäisen mieheni, joten olisinpa odottanut siihen asti.

Olin 22. Silloin olin mielestäni liian vanha. Jälkeenpäin ajateltuna kumppani oli aivan väärä, joten olisin voinut etsiskellä pidempään.

Sen ikäiselle itselleni sanoisin, että keskity opiskeluun äläkä haikaile kaikenmaailman luusereiden perään.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 14:46"]

Pari viikkoa tämän jälkeen tapasin ensimmäisen mieheni, joten olisinpa odottanut siihen asti.

[/quote]

Miksi et malttanut odottaa? Oliko se niin upeaa, kun sai olla itsekin "kokenut" kaverin silmissä?

Olin 25. Yritin monesti aiemmin muttei onnistunut. Tapailin sitä ennen hetken miestä joka ei koskaan edes yrittänyt harrastaa seksiä kanssani neitsyyteni takia. Nykyinen sitten survaisi kunnolla pohjaan ja minä huusin kuin riivattu, mutta olipahan homma vihdoin hoidettu.

16v olin ja ihan soppelin ikäinen, silloinen poikaystäväni oli myös ekaa kertaa asialla joten yhdessä sähellettiin.

17v, silloinen poikaystävä oli paljon kokeneempi (saman ikäinen), mutta odotti niin kauan kuin halusin. Oli erittäin hellävarainen ja huomioon ottava. Jäi mukavat muistot, vaikka ei oltu yhdessä paria kuukautta kauempaa. Ei mitään valittamista tai muutettavaa näin 10 vuotta jälkeen päin ajateltuna.

20 v. Olisin jonkin verran aikaisemminkin, jos olisin tavannut oikeanlaisen ihmisen. Toisaalta myös myöhemminkin, koska jätkä oli kyllä ihan sopiva, mutta ei herättänyt paljoa tunteita. En muuttaisi mennisyyttä tältä osin silti.

19-vuotiaana. Sopivan ikäisenä väärän miehen kanssa, ei ollut seurustelukumppani. Silloiselle itselleni sanoisin, että anna palaa, seuraavaa tilaisuutta ei tule.