Voi että mä vihaan kroonisia myöhästelijöitä!

mä arvostan ihmisiä, tai arvostin tähän asti..



jep, en enää. t. 22

En myöhästele epäkohteliaisuuttani, ilkeyttäni enkä edes tahallaan. Jos mitenkään voisin, olisin aina ajoissa.



Tämä ei ole tapa, jonka voisi oppia vanhemmiltaan, periä kylläkin. En tiedä, kutsutaanko sitä geneettiseksi ominaisuudeksi vai miksi, mutta kyseessä siis on synnynnäinen ominaisuus.



Se muita ja minua häiritsevä ominaisuus näkyy päällepäin myöhästelynä, mutta se johtuu siitä, että en osaa arvioida aikaa. En osaa mitenkään arvioida, paljonko menee jonkin asian tekemiseen tai jonkun matkan kulkemiseen, olkoonkin asia tai matka ihan jokapäiväinen. AINA arvioin ajan alakanttiin.



Tottakai minullekin sitten sattuu myöhästymisiä, jotka johtuvat muista kuin minusta: bussit eivät kulje ajallaan, lapset pistävät pukemisen ranttaliksi jne. Kukaan ei vain usko, että syy on silloin muissa, koska " yleensä aina" myöhästelen.



Tätä voisi verrata siihen, että joku ei osaa arvioida vaikka etäisyyttä, ei metreissä eikä kilometreissä. Olen yrittänyt opetella ajan arvioimista, mutta mistään " pahasta tavasta" ei ole kyse.

Heillä on 5 lasta. Mutta niin on toisellakin siskolla ja he ovat sentään juhlissa oikeaan aikaan.

Mulla syynä on ADD, mut monille joilla ei varsinaista kyseistä häiriötä ole, voi olla joitakin piirteitä siitä.



Mä en yksinkertaisesti vaan osaa arvioida paljonko menee aikaa mihinkin, mulla ei ole ajantajua. Saatan unohtua tekemään jotain joka ei ole edes tärkeää ja sit yhtäkkiä huomaan et kello on jo sen verran että myöhästyn tapaamisesta.



Mutta, mä oon vihdoin tajunnut ja myöntänyt, että mulla ei ole sitä ajantajua, ja oon siten pienillä konsteilla pikkuhiljaa oppinu olemaan enemmän ja enemmän ajoissa, joskus jopa etuajassa. :) Eli mun rannekello ja seinäkello on 5 min etuajassa, ja kirjoitan aina tapaamisen ylös 10 aikaisemmaksi kuin se oikeasti on. Eli jos tapaan Mirjan klo 14, merkkaan kalenteriin 13.50, ja jos matka sinne kestää 10 min, pyrin lähtemään 13.40. Lopputuloksena on se, että olen suurinpiirtein ajallaan (koska munlaiset ihmiset harvoin LÄHTEE sillon millon ne PYRKII lähtemään).



Suosittelen kaikille myöhästelijöille. Se, että on ajallaan, viestii kunnioitusta toista kohtaan ja sitä että välittää toisesta. Tätä mä haluan viestittää ja on tosi ihanaa kun ei ole sitä raastavaa stressiä mikä on silloin kun on aina myöhässä.

tuskin sä enää ihan lapsi olet. sulla pitäis olla monenlaisesta tilanteesta kokemusta, kuinka kauan mihinkin juttuun aikaa kuluu.



ala nyt pitämään kirjaa ajankäytöstäsi. listaat esim. treffeille lähtö: sis. suihkun, meikin, pukeutumisen, matkat jne, sit lasten kans ulos lähteminen jnejnejnejne.



ok, sit ku oot jonkun aikaa listannu, minkä verran mihinkin menee aikaa, opit! kyllä sä paukapää opit jos sä haluat!!!! vai ooksä joku dorka??



ok, esim. lähtö treffeille. katsot listasta: jaahas, siihen menee 50 min. lisääppä sit huvikses siihen vielä 30 min - tällä kertaa saattaa sitten olla niin, että sinä oletkin paikalla puoli tuntia ennen tapaamaasi ystävää. pääset kokeilemaan, miltä se odottaminen vaikka stokkan kellon alla tuntuu.



sä olet raivostuttava. et todellakaan saa anteeks yhtään myöhästelyä enää.

kun lähdit töistä klo x ja olit keskustan tavaratalossa klo y? tai kuinka kauan bussilla kesti ruuhka-aikaan mennä tietty reitti? jne. Lisäät siihen sitten pukeutumis- + vessassakäynti- + avaimenetsintäajan, esim vartti...

No kun kerta harrastat tuota ajan arviointia (vaikka se pieleen meneekin), tee seuraavan kerran näin:



mietit paljon menee aikaa jonkin asian tekemiseen,saat ajaksi 20 min. No niin, tiedät että arvioit ajan aina alakanttiin, joten nytpä tuplaat sen ajan, eli saatkin 40 min. Kokeile kerkeätkö näin ajoissa paikalle.

Kumpikaan tavoista ei ole varsinaisesti väärä- tämähän on vain kulttuurikysymys. Menkää johonkin afrikkaan tai intiaan ja teitä ajoissa olijoita katsotaan tosi outoina...



Mitä jos kumpikin yrittää vähän? Myöhästelijä myöhästyy 15 minuutin sijaan 7min ja ajoissa olija tulee tietoisesti 7min myöhemmin?

Mieti paljonko johonkin menee aikaa. Kerro se kahdella. Lisää siihen vielä tästä puolet, niin saat ajan jossa pitäisi ehtiä. Eli jos ajattelet, että aamutoimiin menee 20 min, niin varaa tunti (20min x 2 + 40 min/2).



Jos et meinaa muistaa koska valmistautuminen pitää aloittaa, niin merkkaa se lapulle/kalenteriin/kännykkään merkkiäänen kera (ja jos olet paikassa jossa kännyn oltava ääneti laita se äänettömälle ja esille niin vilkkumisesta näet kun se " soi" ).



Ottakaa oppia numerosta 27 (aplodit sinulle)! Jos ajan arviointi ei suju, tehkää töitä sen eteen että oppisitte!

Olen aina paikalla hiukan myöhässä tai hyvässä lykyssä ihan viime tingassa. Minulla myöhästelyn syynä yleensä on, että lähden liikkelle yksinkertaisesti liian myöhään. Esim. aamulla nousen kyllä ylös riittävän ajoissa, mutta sitten jämähdän ryystämään kahvia ja lukemaan lehteä ja yhtäkkiä onkin hirmuinen kiire töihin.



En yleensä ota hitaista lähdöistäni sen suurempaa stressiä (minulla on onneksi aika joustava työaika). Sen sijaan, jos joskus on pakko olla TÄSMÄLLEEN jossakin, stressannun siitä niin kamalasti, että vietän suurinpiirtein unettoman yön!

Jostain luin, että myöhästyminen on tiedostamatonta vallankäyttöä.....mutta minä olen tehnyt niin, etten mene itse koskaan ajoissa sellaiseen tapaamiseen jossa vastapuolena myöhästelijä. Yhdelle ystävälle lisäksi ilmoitin, että häntä en tapaa enää koskaan, ellei hän soita ennen tapaamista, että milloin hän istuu junassa/bussissa matkalla tapaamiseemme, silloin minä aloitan valmistautumisen lähtöön. Nämä ovat näitä juttuja, jotka on vaan pakko tehdä, että toinen tajuaa olevansa törkeä, kun aina myöhästyy. Joskus kun meillä on joukkotapaamisia esim. treenien parissa ja yksi kaveri tulee aina myöhässä, me jatkamme välittömästä matkaa, kun treeni on ohi. Hän jää sitten joko yksin treenaamaan loppuun, tai tekee lyhyemmän treenin jos haluaa meistä jatkoseuraa esim. kahville. Usein hänen treeninsä jää lyhyeksi, mutta se on oma valinta. Älkää olko marttyyreja myöshästelijän vuoksi, pitäkää kiinni omista menoistanne ja jättäkää esim. tapaaminen sitten lyhyemmäksi.

itseäni!

mutta en pitkää?

työhaastatteluun ilman pätevää syytä.

jossai sokoksen kulmalla on tyhmä seisoskella 15 minsaa. ei siitä uskalla lähteäkään, kun kyttää että tuleeko se. hiukka hölmö olo tulee. ja kiukuttaa. on mullakin kalenteri täynnä ja kiire koko ajan, eikä kiinnosta venailla muita. hitto kun oon näin kiltti, muuten alkaisin eräiden kohdalla tekemään niin, että häivyn vaan paikalta sit kun vaikka vartti on kulunu eikä mitään kuulu

olisi kiva juttu. Mutta sehän onkin se toisen huomioonottaminen, mikä näillä myöhästyjillä on vaikeaa.

Oho, kylläpä tämä onkin virinnyt! Hienoa havaita, että muitakin sapettaa. Olen vastaisuudessa särmikkäämpi itsekin. Eli pois turha kiltteys!

Minä olen muuttunut myöhästelijäksi sen jälkeen, kun muutimme Hesasta kehyskuntaan. Täällä " maalla" julkinen liikenne toimii vähän niin ja näin. Bussit ovat monesti myöhässä ja jos joku onnettomuus on sattunut, niin motari on ihan tukossa. En viitsi kuitenkaan edelliselläkään bussilla lähteä, sillä vuoroväli voi olla pahimmillaan jopa pari tuntia pyhäisin. Ajokorttia minulla ei ole, joten tulen tapaamisiin aina noin-ajalla eli noin kello 15, jne.

Vierailija:

En ymmärrä, miksi on muka niin hienoa otta korostetun rennosti?

Ei se ajoissaoleminen niin vaikeaa ja stressaavaa ole, tai ainakaan se että sitten ilmoittaa myöhästyvänsä. Vai stressaako sinua puhelimen käyttö?

Näyttää olevan monelle mahdoton ymmärtää, että ei oo mikään itsestäänselvyys, kumpi ominaisuus on parempi. Ja näköjään monista hyvistä kuvailuista huolimatta joillekin on mahdoton ymmärtää, ettei se ajoissa oleminen ole kaikille yhtä helppoa kuin toisille. Ettei kyse ole vain tahdosta.

Ja mulla jää soittamatta juuri tuon takia, että puhelimen käyttö stressaa mua valtavasti. Mulla on hirmu korkea kynnys soittaa kenellekään. Yleensä suunnittelen kolme päivää neuvolaan soittamista, ennen kuin uskallan soittaa ja varata lapselle neuvola-ajan. Ihmiset kun on erilaisia.

Mutta en kyllä usko, että nämä ajoissa olijatkaan ovat mitään täydellisiä ihmisiä. Miettikää vain omia heikkouksiannekin, ja miettikää sitten uudelleen, että onko teillä oikeasti varaa arvostella toisia noin voimakkaasti.

En tee sitä tahallani tai ilkeyttäni, en ymmärrä miten se voi häiritä muita. Miksi pitää olla niin joustamaton? Miksi pitää saapua juuri tietyllä sekunnilla? Itsekään mua ei haittaa, jos satun olemaan ajoissa ja toinen myöhästyy. Olen rento luonteeltani, enkä nipottele turhista.