Voi että mä vihaan kroonisia myöhästelijöitä!

He huutavat uuden jos ei kuulu potilasta.

Itse olen joskus ollut lääkärissä niin että kävi ainakin 4 kertaa huutamassa potilasta mua ennen, otti sitten mut 10 min myöhässä huudettuaan ensin sitä edellistä viimeisen kerran.

Eli kyllä ne myöhästelijät vaikuttavat lääkärissä odottamiseen.

Vierailija:

En minä kattila ole kun en edes ärsyynny moisesta.

Nauran täällä :)

Luojan kiitos en omista tuollaista aikataulu luonnetta.

Sanot että toisen nipous varmasti ärsyttää. Niin ärsyttää se sinun myöhästelysikin. Luojan kiitos en omista tuollaista muista välinpitämätöntä luonnetta.

Minä nautin tästä :)

Vierailija:

Minä nautin tästä :)

Kuinka ihana ihminen oletkaan.

Eräs tuttavani on ihan paniikissa aikataulujensa kanssa, tulee suunnillen maailmanloppu, jos pari minuuttia on myöhässä jostakin, unohtuu tehdä jotakin, edellispäivänä seuraava päivä on suunniteltu kellonlyömän tarkkudella jne. Tuossa on se hyvä, että päivä tulee kyllä käytettyä tehokkaasti, mutta melko stressaavaa elämää se kyllä on.

Kuten omasta tekstistäsi huomaat.

Vierailija:

Ärsytät varmaan monia käytökselläsi?

Vierailija:

Kumpikaan tavoista ei ole varsinaisesti väärä- tämähän on vain kulttuurikysymys. Menkää johonkin afrikkaan tai intiaan ja teitä ajoissa olijoita katsotaan tosi outoina...

Mitä jos kumpikin yrittää vähän? Myöhästelijä myöhästyy 15 minuutin sijaan 7min ja ajoissa olija tulee tietoisesti 7min myöhemmin?

Minä itse en jaksa myöskään myöhästelijöitä. En ymmärrä mikä siinä on niin ylivoimaisen vaikeaa.

Itsellänikin on liukuva työaika. Tähtäilen töihin kahdeksaksi ja pääsen neljältä. Jostain syystä joillakin työkavereilla on ihan melkein mahdotonta ehtiä töihin liukuman puitteissa (6.30 - 9.30). Minä en ymmärrä, ettei se onnistu. Kolmen tunnin sisään ei saa omaa töihin tuloaan tähdättyä!

aika montaa ei vain tunnu muiden aikataulut kiinnostavan. Itse en ota enää vahingosta viisastuneena myöhästelijöitä töihin. En ole huomannut, että joku myöhästelijä olisi oppinut parantumaan. Muiden ajan haaskaamiselle ei ole mitään perusteita työelämässä.

saiskos oikeen diagnoosin?

Juu ja ärsytän nyt tahalleen.

[b]" onko hänen aikansa jotenkin arvokkaampaa kuin meidän?" [/b]

Äitini saattoi olla myöhässä vaikka 15-30 min, ja siis kyseessä esim. tilanne jossa hän itse on pyytänyt meitä hakemaan hänet töistä. Kuinka vittumaista onkaan istua autossa odottamassa jotain 30 min, joskus jopa ylikin.



Kun olin teini, odotin kerran pakkasessa 1,5 h äitiäni. Mulle oli luvattu että mennään kattomaan uusia talvikenkiä, ja tahdoin ne todella, joten siksi en lähtenyt pois. Tämä oli viellä ennen kännykkä-aikakautta, ja muistaakseni tunnin jälkeen soitin kotiin (puhelinkortilla) ja kerkesin kuulemaan että äiti vastas kotoa puhelimeen. Tullessaan oli todella pahoillaan, mutta tuntui silloin jo teininä todella " halventavalta" odottaa toista noin kauan.

Tästä viisastuneena olen itse [b]aina[/b] ajoissa.

Tästä tuleekin yhtälö että jos olen itse vaikka 10min ajoissa, esim. äitini sen 15 min myöhässä (mikä on jo todella vähän), odotan siis 25 min, ja se on jo aika pitkään.



Olenkin siis oppinut että eräs kaverini ja äitini ollessa kyseessä, tulen paikalle nykyään " tahallaan myöhässä" eli lähden niin että tiedän olevani sen 10 min myöhässä, koska tämä kyseinen ihminen ei ole koskaan ajoissa. Näin saavumme paikalle luultavasti melkein samaan aikaan, ja näin tämä myöhästyjä oppii, ettei ole kiva odottaa.

Toinen vaihtoehto on, että sanon tälle myöhästelijälle että tapaaminen on esim. 10-15 min aikaisemmin kuin todellisuudessa on. Tämä tuottaa saman tuloksen.. Ajoissa, ainakin melkein (siis siihen todelliseen tapaamisaikaan).

Ihan hyvä ratkaisu. Tosin minua kyllä hävettäisi olla aikuisena ihmisenä niin holhottava, että muut joutuisivat tekemään tuollaisia poikkeusjärjestelyjä takiani...

Vierailija:

Toinen vaihtoehto on, että sanon tälle myöhästelijälle että tapaaminen on esim. 10-15 min aikaisemmin kuin todellisuudessa on. Tämä tuottaa saman tuloksen.. Ajoissa, ainakin melkein (siis siihen todelliseen tapaamisaikaan).

Koska ovat silti myöhässä, joskaan eivät niin paljoa.



t:105 & 106

mun entinen tuttu oli todella ärsyttävä ainaisine myöhästymisineen.



kerran oltiin menossa teatteriin ja sovittu tapaaminen noin puoli tuntia ennen esityksen alkua. siinä kohtaa kun muut alkoivat jo valua katsomoon n. 5 min ennen näytelmän alkua, soitin tutulle että tuleeko hän pian, " hei joo, sori hei kun mulla on kestänyt! mä oon ihan just siellä, mä käyn nopeesti suihkussa ja lähden sitten tulemaan!"



kielsin menemästä suihkuun. mulla oli meidän molempien liput, enkä voinut muuta kuin odottaa. könyttiin sitten vartin verran myöhästyneinä paikoillemme häiriten muuta katsomoa ja näyttelijöitä myös.



sama tyyppi oli kerran työasioihinsa liittyen jonkun aikaa ulkomailla, majoittuen yhteisen suomalaisen tuttumme luona. majoituksen ehtona oli, että tämä myöhästelijä hyväksyy että majoittajalla on oma kiireinen elämä eikä oikein aikaa kestitä tms. vierastaan, ilmainen majapaikka kuitenkin löytyi.



majapaikan tarjoajan kiireisiin kuului mm. kuolemansairaan, huonokuntoisen ystävänsä kuljettaminen sairaalaan hoidettavaksi. yhdelle tälläiselle reissulle myöhästelijä lähti mukaan, sopivat että tapaavat autolla tiettyyn aikaan, kun potilas oli saanut hoitonsa. myöhästelijää ei sovittuun aikaan kuulunut, eikä kahteen seuraavaan tuntiin. ei vastannut puhelimeen. huonokuntoinen syöpä-potilas ja pahantuulinen majoittaja kökkivät tosiaan kaksi tuntia odottamassa.



lopulta myöhästelijä ilmaantui, pahoitteli tapahtunutta, oli piipahtanut sisään aivan hurmaavaan kirkkoon ja jäänyt sinne fiilistelemään ja hiljentymään. ja pannut puhelimen pois päältä.



mun mielestä tällainen käytös ei ole ihan vaan hassua ja harmitonta vaan kertoo täydellisestä kiinnostuksen puutteesta muita ihmisiä kohtaan.

Vierailija:

Tästä viisastuneena olen itse [b]aina[/b] ajoissa.

Tästä tuleekin yhtälö että jos olen itse vaikka 10min ajoissa, esim. äitini sen 15 min myöhässä (mikä on jo todella vähän), odotan siis 25 min, ja se on jo aika pitkään.

Mutta musta se on välinpitämättömyyttä että hän esim aamulla juo omaa kahviaan ja lukee ties kuin kauan niin että tulee kiire lasten tarhaan ja nämä tulevat myöhässä aamupalalle. Sitten syyttää, että kun noi lapset on niin hitaita. Siis musta se on tosi ikävää muita lapsia ja tätejä kohtaan.



Ja jotenkin, että eikai sillä nyt oo väliä, jos me mennnän vähän myöhässä vaikka on sanottu että ois kiva että kaikki olis paikalla sillon ja tällön.



Mutta kun hän ei VOI luopua siitä että saa litkiä kahviaan kauan, eikä toisaalta herätä aikasemmin.

Tulin keskijohtoon yhdessä organisaatiossa ja kun pidin ensimmäistä kokousta, huomasin, että yksi 35-vuotias mies valui huomattavasti muita myöhemmin kokoukseen. Ajattelin, että menkööt tämän kerran, ehkä kyse oli vahingosta. Mutta sama toistui, jolloin sanoin ystävällisesti, että kokoukset aloitetaan tasan kymmeneltä, piste. Vaan ei mennyt jakeluun, joten jouduin todella laittamaan kovan kovaa vastaan. Hänen myöhästelyään oli katsottu vuosikausia läpi sormien, koska hän hoiti tietokoneasioita ja suurin osa virastomme henkilökunnasta oli vanhempaa, tietotekniikkaa pelkäävää väkeä. He olivat siis riippuvaisia tämän miehen avusta, joka oli organisaatiossa huikean korkeassa mikrotukihenkilön asemassa... Eli joo, hänen osaamisensa on varmaan ihan näppärää, mutta kun vähän pintaa raaputti, ihan peruskauraa.



No, parin yhteenoton jälkeen jätkä alkoi lampsia ajoissa kokouksiin. Ja egokin pieneni, kun hän tajusi, että joku toinenkin tajuaa hänen osaamisalueestaan jotakin.



t: Virka-bitch

Niin työkavereina kuin muinakin kamuina. Onneksi sukulaisissa eiole näitä, sillä sukuaan ei voi valita. Mullakin oli alaisena krooninen myöhästelijä. arvatkaa onko enää sillä koeaikaa oli vielä jäljellä kun tämä vaiva tuli esille :)