Voi että mä vihaan kroonisia myöhästelijöitä!

Ja kuten tuossa joku sanoikin, miksi SINUN aikasi on arvokkaampaa kuin muiden ja saat pitää heitä odottamassa tyhjänpanttina? Heillä on varmasti ihan yhtä tärkeää tekemistä kuin sinullakin.

Eli olen myöhästelijä, ja ymmärrän etteivät kaikki muutkaan pysty pysymään aina aikataulussa. Ja kun sen esimerkiksi jokainen tietää, että lääkäriin pääsee usein vasta myöhässä, niin en varaakaan lääkärikäynnin jälkeen mitään muuta menoa, ettei siellä lääkärissä tarvi hermoilla ehtiikö ajoissa pois. Mutta tällainen on ilmeisesti näille nipoille täysin vierasta.

Vierailija:

Vierailija:

Jos osa asiakkaista ovat myöhässä, kuinka pitkälle päivä venyy ja tulee ylitunteja tämän takia???

Todella toivon että ne myöhästelijät olisivat aina päivän viimeisiä ja saisivat odottaa eniten. Heitähän se tuskin haittaisi, kun ensinnäkin ovat kuitenkin myöhässä, mikä vähentää odotusaikaa ja toisekseen se ei heitä haittaisi kun osaavat ottaa rennosti.

Vierailija:

Miettikääpä sitä tyontekijää jolle on varattu asiakkaalle aikoja.

Jos osa asiakkaista ovat myöhässä, kuinka pitkälle päivä venyy ja tulee ylitunteja tämän takia???

Saan sitten sen 2 - 5 minuuttia lyhyemmän hieronnan. Ja totta kai asia menee näin, kun kerran itse olen myöhässä. En todellakaan oleta, että hieroja venyttäisi aikataulujaan minun takiani. En todella pidä itseäni niin tärkeänä ihmisenä. En ymmärrä mikä tuossa on ongelmallista.

Mutta kun aina se 45 minuuttiakaan ei riitä, ja muutakin pakollista hommaa olisi tehtävänä.



Ja miksi muiden tehtävänä on varata rutkasti ylimääräistä aikaa myöhästelijän takia, ja hän saa käyttää omaansa miten tahtoo?

Olisko sitten hyvä että leikataan vaan toinen puoli kun ei ole enempää aikaa koska myöhästyit. Aina siinä kuitenkin joku kärsii. Itse olen kampaaja ja inhoan myös myöhästelyä. Meillä se tarkoittaa usein sitä että koko päivä on myöhässä. Joskus olen jopa joutunut sanomaan etä sori sun aikas meni jo.

Vierailija:

En tee sitä tahallani tai ilkeyttäni, en ymmärrä miten se voi häiritä muita. Miksi pitää olla niin joustamaton? Miksi pitää saapua juuri tietyllä sekunnilla? Itsekään mua ei haittaa, jos satun olemaan ajoissa ja toinen myöhästyy. Olen rento luonteeltani, enkä nipottele turhista.

Kyllä mua ottaa pattiin, kun saman ajan voisin olla jossain lämpimässä vaikka lukemassa enkä hytisemässä ulkona. Minua ei muutama minuutti haittaa, mutta kyllä sellainen vartin venailu alkaa jo olla pirun tylsääkin.

48

myönnetään että on törkeää myöhästyä kokouksesta tms niin että iso ryhmä ihmisiä joutuu odottamaan. mutta, jos mulla on tapaaminen jonkun kanssa ja se myöhästyy vaikkapa vartin, on tosi helppo keksiä jotain tekemistä siksi aikaa. ja tapaamiset kannattaa sopia jonnekin sisälle ja lämpimään, jossa voi istua.

Yhdessä ei voi soittaa ennen kuin se yksi ikuinen myöhästelijä on saapunut. Jos itse tulee 25 km päästä ajoissa vietyään ensin kersat hoitoon jonnekin, niin kyllä sapettaa odotella sitä yhtä samaa naamaa.

Minä olen usein myöhässä. Töistä tai muista tärkeistä jutuista en myöhästy, mutta kavereiden tapaaminen ajallaan on minulle vaikeaa. Olisin joka paikasta vielä enemmän myöhässä, jos en koko ajan tekisi ajan käyttämisestä arvioita ja tsemppaisi ehtimiseni kanssa.



Olen kerta kaikkiaan synnynnäinen myöhästelijä. Myöhästelyni ei todellakaan johdu siitä, ettn arvostaisi ihmisia, joiden kanssa olen tekemisissä.



Kovasti miettimällä ja ajan arviointia harrastamalla saan aikatauluni pitämään.

siitä, miten lapsissakin on synnynnäisiä myöhästelijöitä. Hassua, että joku ajattelee sitä vallankäytöksi. Ehkä silloin on taipumusta ajatella muutenkin valtasuhteita missä tahansa ihmissuhteessa.

Minä varaan aina aikaa, jotta ehdin, pinnistelen ja katson kelloa ja kun saavun ja olen usein myöhässä. Töihin ehdin ajoissa sen takia, että mieheni piiskaa vauhtia ja olen hänelle kiitollinen, sillä ihan tosissani yritän, mutta en tajua, miksi aika kulkee välillä niin nopeasti. Viime perjantai oli minulle extremesuoritus, sillä mieheni oli työmatkalla ja minun piti yksin laittaa lapset ja itseni valmiiksi ja viedä yksi kouluun, kaksi päiväkotiin ja itse vielä töihin. Stressi oli melkoinen ja hiki hatussa, mutta olin 3 minuuttia ennen työn alkua paikalla ja olin ylpeä!

kirjoitti ihan minun ajatukseni asiasta. Minäkään en osaa arvioida aikaa ja olen aidosti aina harmissani omasta myöhästymisestäni. Yritän todella parhaani ja olen yrittänyt opetella arvioimaan aikaakin paremmin, mutta en tiedä syytä, miksi en ole oikein oppinut. Tosin myöhästely on jonkin verran vähentynyt tai myöhästymisaika lyhentynyt, mutta silti.



Minusta kyseessä on temperamentti. Oma äitini on aina ajoissa. Minä olen aina myöhästellyt. Lapsistani kaksi on ajoissa ja yksi myöhästelee ja selvästikin samasta syytä kuin minä. Aika kulkee minulla ja tällä myöhästelijälapsellani vähän eri tavalla kuin normaali-ihmisillä. En silti itsekään hyväksy myöhästymistä.



ps. Olen yrittänyt asettaa itselleni sääntöjä, että lähden aina tuntia ennen kuin lähtisin, jos vain arvioisin ja tämä auttaa minua lähtemään melkein ajoissa.



En myöskään osaa arvioida aikaa, joka kuluu ihan arkipäiväisten asioiden hoitamiseen, esim. hampaiden pesuun, lehden lukemiseen, aamupalan syömiseen, pukemiseen... ja olen korkeasti koulutettu ja muuten ihan fiksu ihminen, ettei tässä kuitenkaan tyhmyydestäkään ole kyse.

En ajattele käyttäväni valtaa, myöhästelyä vain tapahtuu tahdostani ja yrittämisestä huolimatta, mutta silti yritän aina entistä enemmän.



Aloin nyt silti miettiä asiaa laajemmaltikin ja huomasin, että oikeastaan olen myöhässä myös silloin, jos kutsun jonkun vaikka meille kylään. Siivoan ja leivon edellisenä päivänä ja jatkan hommailua vieraiden tulopäivänä. Haluan tarjota aina parasta ja usein stressaannun, kun en ehdi, vaikka kuinka haluaisin ehtiä tehdä kaiken ja silittää vielä pöytäliinankin. Eli kun vieraat tulevat, hommailen vielä yleensä 15 minuuttia keittiössä ja päästän helpotuksen huokauksen, kun olen saanut kaiken valmiiksi. Ajantaju on siis hukassa:-0

Vierailija:

. Onneksi sukulaisissa eiole näitä, sillä sukuaan ei voi valita.

Niin, että oisko se sit kuitenkin niin, että tää olisi jollain tavalla perinnöllinen ominaisuus. Kyllähän muuten kaiken todennäköisyyden mukaan teidänkin sukuun pitäisi edes yksi myöhästelijä osua.

Vierailija:

Ja kuten tuossa joku sanoikin, miksi SINUN aikasi on arvokkaampaa kuin muiden ja saat pitää heitä odottamassa tyhjänpanttina? Heillä on varmasti ihan yhtä tärkeää tekemistä kuin sinullakin.

Jos ihmiset eivät aikatauluttaisi päiviään niin sekunnilleen, niin parin minuutin odottelu ei olisi näin suuri asia.

Eikä missään ole sanottu, että sen odottajan pitää tönöttää siinä aivan tyhjänpanttina. Sen ajan voi käyttää mietiskelyyn, puhelujen hoitoon, musiikin kuunteluun, ympäristön tarkkailuun, jne. Minulle tällaisetkin asiat ovat arvokkaita, ja on kiva, kun joku ikäänkuin antaa mulle aikaa mietiskellä tulemalla myöhässä.

Ja automaattisestiko se odottelija ajttelee, että toinen käyttää aikaansa johonkin tärkeämpään, eikä siksi tule ajoissa paikalle. Hei, kuulkaas! On paljon inhimillisiä syitä myöhästyä, olkoon se vaikka sitten se, ettei osaa arvioida aikaa. Mutta ei siitä nyt heti tarvi niin loukkaantua, että toinen ei muka arvosta sinua. Nostakaapa vähän itsetuntoa, älkääkä hermostuko heti pikku myöhästymisistä. Tuntien myöhästelyt ovat sitten asia erikseen.

Se on aivan turha vaiva. Sen sijaan kannattaa hyväksyä se, että myöhästelijöitä on aina ollut ja tulee olemaan. Laadi itsellesi periaatteet, eli esimerkiksi odotat asiakasta max 10 minuuttia, ja sen jälkeen et enää ota häntä vastaan. Sitten veloitat asiakkaalta jonkun tietyn hinnan käyttämättä jääneestä ajasta, esim. puolet leikkauksen hinnasta, kympin, tms. Ja sitten tietysti tarjoat asiakkaalle uutta aikaa, joka sitten menee taas normaalin veloituksen mukaan.



Näin sun ei tarvi stressata asiakkaiden aikatauluja. Saatat ehkä menettää pari asiakasta, mutta tuskin sen enempää. Ja sitten toisaalta muut asiakkaat pysyvät tyytyväisempinä, kun olet aina aikataulussa. Ja sitten reilua olisi, jos sama pätisi myös toisinpäin. Eli silloin sinäkään et saa koskaan olla yli 10 minuuttia aikatauluista jäljessä.



Niin sinua kohdellaan, kuin annat itseäsi kohdella.

Vierailija:

Jos ihmiset eivät aikatauluttaisi päiviään niin sekunnilleen, niin parin minuutin odottelu ei olisi näin suuri asia.

Eikä missään ole sanottu, että sen odottajan pitää tönöttää siinä aivan tyhjänpanttina. Sen ajan voi käyttää mietiskelyyn, puhelujen hoitoon, musiikin kuunteluun, ympäristön tarkkailuun, jne. Minulle tällaisetkin asiat ovat arvokkaita, ja on kiva, kun joku ikäänkuin antaa mulle aikaa mietiskellä tulemalla myöhässä.

Siitä tulee yllättävän paljon aikaa jos usein joutuu odottamaan. Joskus myös on tilanteita kun aikaa ei vaan riitä kaikkeen olennaiseenkaan, saati sitten turhaan odotteluun. Kaikilla ei myöskään ole kannettavia musavehkeitä, puheluja soitettavana (etenkään kun ei tiedä millainen aika mahdollisen puhelun hoitoon on käytettävissä), luettavaa mukana tmv. Toki voi katsella ohikulkevia ihmisiä, näyteikkunoita yms. mutta paikasta ja asjankohdasta riippuen ei niistäkään välttämättä ole kovin pitkäksi aikaa huvia. Mietiskelykään ei ihan kaikkein vilkkaimissa paikoissa ole kovin helppoa.

Suoraan sanottuna en ymmärrä tätä. Jos tietää että myöhästelee niin miksei voi vaikka laittaa kelloa/kännykkää/munakelloa/jotain muuta ajastimella hälyttämään kun on aika toimia? Harvaa harmittavat satunnaiset minuutit, mutta jatkuvasta ja pitköllisetsä myöhästelystä on haittaa, myös sille myöhästelijälle.

Jos mulla on illalla meno, niin tähtään siihen aamusta lähtien. Silti mulla tulee lopulta aivan kaamee kiire ja ryntään paikalle viime sekunneilla. Minä vaan jotenkin aina ajattelen, että tässä ehtisi vielä siivota keittiön ennen kuin puen nätit vaatteet päälle. Ja sitten se pukeminen ei käykään parissa minuutissa, kuten olin kuvitellut. Tai sitten aattelen, etten voi vielä laittaa niitä lähtövaatteita, ettei ne ehdi likaantua. Vaatteet odottavat siinä valmiina, ja olen olevinani muuten valmis, kunhan puen vain. Mutta sitten kun olen pukenut, niin huomaan, että taskuista puuttuu nenäliinat, tukka meni pukiessa länään ja toinen sormikas on hukassa. Ja taas tulee kiire.



Vaikka olen olevinani kuinka huolellinen, niin en vain osaa sitä lähtemistä.

Tuolla munakellolla tarkoititn, että se olisi merkki jonka jälkeen ei tehdä _mitään_ muuta kuin valmistaudutaan ja lähdetään, ja merkkiääni mieluusti aiemmin kuin kuvittelee sen tarvitsevansa. Jos se aika ei riitä, niin ensi kerralla enemmän aikaa. Oikeasti, harva asia on sellainen ettei terve ihminen siinä voi kehittyä jos oikeasti harjoittelee.



Yksi kaverini on krooninen myöhästelijä. Kerran sitten myöhästyi lomalennolta, sinne meni nekin rahat, tämän jälkeen alkoi pikkuhiljaa oppia parantamaan tapojaan. Samoin se, että välillä kun olikin ajoissa muut tulivat parikymmentä minuuttia myöhässä mitä kaverini ihmetteli. Selitys tietysti oli että kukaan ei viitsinyt enää tulla ajoissa kun tätä joutui aina odottamaan. Nykyisin kaverini on usein ajallaan, tai korkeintaan muutaman minuutin myöhässä.