Subjektiivinen päivähoito pitäisi poistaa

esim. kuntalisän käyttöönotto. Molemmat voivat toki tapahtua samassa kunnassakin.

, harva työtään jätti sen vuoksi.

Ja se tosiaan nähtiin, että päivähoitoverkosto supistui merkittävästi, vaikka pois jäikin vain 15-20 %.

.

Mutta mainitsemissasi tapauksissa hoitopaikkojen lopettaminen ei todellakaan johdu virikelapsien poistamisesta päiväkodeista, vaan perheiden päätöksistä muuttaa pois paikkakunnalta.

On myös todella naiivia kuvitella, että virikelapsia on häviävän pieni määrä, mutta silti he käytännössä ylläpitävät tämä maan päivähoitojärjestelmää.

Päätäs nyt, miten asia on.

Kuntalisä vai muuttopako?

kotona oleva/olevat vanhemmat ovat yleensä yhteiskunnan tuella muutenkin (äitiys/vanhempainvapaa, hoitovapaa...) ja heille yhteiskunnan pitää tarjota sitten vielä päivähoitopalveluita. Korkeinkin päivähoitomaksu ei kata edes puolia päivähoitopaikan kustannuksista. Eikä äitiys/vanhempainvapaalaiselta tule verotulojakaan normaaliin tahtiin.



Kun kaikki perheen perinteiset tehtävät ulkoistetaan yhteiskunnalle, ei ole ihme että kokonaisverorasitus lähentelee meillä jo 80%ia.



Minulla lapsi alle 3-vuotiaiden ryhmässä jossa 12 lasta. Näistä 5:dellä äiti kotona vauvan kanssa... Lapset ovat tarhassa aamuysistä iltapäivä kolmeen... En tiedä onko tämä jotenkin suuri poikkeus, mutta tuntuu hurjalta.



Hyvä hyvinvointivaltio!

hyppyyttää pätkätöiden tekijöiden lapsia vaihtuvissa hoitopaikoissa. Esim. meidän kunnassamme päivähoitopaikat ovat kortilla, ja kun olen tehnty 1-3 kk mittaisia työpätkiä, olisivat lastemme hoitopaikat vaihtuneet vähän väliä.



Siinä vaiheessa kun jää työttömäksi, ei muuten yleensä tiedä kuinka pian uudelleen työllistyy. Itselläni on ollut varma usko työllistymiseen ja aina onkin noita pätkähommia löytynyt ja nyt vuoden sijaisuus. Lapsillamme on pysynyt koko ajan sama tuttu hoitopaikka, työttömyysakausina toki olleet hoidossa vain muutaman päivän viikossa.

Itse olen liikuntavammainen äiti. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoitukset eivät ratkaise mitään. Sitä vaikeampaa on avun saaminen.



On nöyryyttävää anoa tukia ja palveluita, kun avuntarve on aito, mutta papereiden mukaan tai tietyn lääkärin mukaan välillä on ja välillä ei ole tarpeeksi vaivainen. Jos päivähoitoa varten vielä pitäisi ravata sossussa, lääkäreillä jne. selittelemässä ja vajaavaisuuksiaan esittelemässä, niin...



Hirveästi lisätöitä viranomaisillekin, kun oikeus päivähoitoon pitäisi tarkkaan tutkia ja arvioida.

että tällaisista asioista on aivan turhaa kiistellä. Meillä tilanne on se, että toisen lapsen synnyttyä esikoisen ollessa 1v 2kk, hoidin molemmat kotona niin kauan kuin olin kotona, eli kuopus oli silloin 1,5-vuotias.



Sitten tulin taas raskaaksi ja äitiyslomalle jäädessäni olin raskaudesta niin kipeä ja väsynyt, etten todellakaan olisi jaksanut koko päivää olla vilkkaiden 2- ja 3- vuotiaiden kanssa.



Vauvan synnyttyä oli se tilanne, että minun olisi pitänyt olla lasten kanssa neljän seinän sisällä parisen viikkoa, jokainen voi miettiä tahollaan miten sellainen käytännössä onnistuu...



Nyt sitten meillä on tulossa ensin remontti ja sitten muutto todella kauas tässä muutaman kuukauden sisällä, joten edelleen pidän vanhemmat lapset hoidossa.



Asumme paikkakunnalla, jossa meillä ei ole minkäänlaista hoitoapua, joten ilmaan mitään tunnontuskia käytän oikeuttani pitää lapset päivähoidossa silloin, kun todella koen sitä tarvitsevani.

kun lapsi on päiväkodissa, vaikka olen vauvan kanssa kotona...



Nyt ne voivat luulla, että on vaan ns. virikehoidossa, mikä on toisaalta paljon parempi. Moni vanhempi kun saattaisi karsastaa lastamme, jos tietäisi mistä asiassa on oikeasti kyse.

Oman lapseni tutkimukset ovat kestäneet nyt puoli vuotta ja vieläkin ovat kesken. Jonot neurologisiin tutkimuksiin, kuntoutustarpeen arviointiin ym. ovat todella pitkiä, saati sitten itse kuntoutukseen. Minusta on aivan erinomainen asia, että edes päiväkotipaikka järjestyi ongelmitta, jolloin saadaan edes laadukasta varhaiskasvatusta ja kelton tukea lapselle.



Ja juu, olen vauvan kanssa itse kotona.

Esimerkiksi Helsingissä on lakkautettu useita päiväkoteja alueilla, joilla hoitolasten määrä on vähentynyt.

Lienet jossain pk-seudulla?

Hoitopaikoista ei todellakaan ole kaikkialla pulaa, päinvastoin. Monella muuttotappiopaikkakunnalla nimenomaan lakkautetaan päiväkoteja ja hoitomatkat pitenevät. Esim. omalla paikkakunnallani kuntalisän käytöönotto aiheutti päivähoitolasten vähenemisen. Mitä tapahtuikaan: ryhmiä yhdistettiin ja syrjäseuduilta lopetetiin kaksi pienempää päivähoitoyksikköä. Ei tilanne ollut ollenkaan mukava työssäkäyvien kannalta. On todella naiivia kuvitella että hoitolasten väheneminen johtaisi ryhmäkokojen pienenemiseen tai muuten laadukkaampan päivähoitoon. Myös ryhmäkokojen alarajat on kunnissa tarkkaan säädettyjä.

.

Hoitopaikoista on huutava pula, lapsia on jonossa ja kunnat kehittelevät hätäratkaisuina parakkeihin hoitopaikkoja. Pistäisivät ne virikekakarat sinne parakkeihin kököttämään.

Hirveästi lisätöitä viranomaisillekin, kun oikeus päivähoitoon pitäisi tarkkaan tutkia ja arvioida.

Miksi lapsiperheet hyökkäävät niin voimallisesti toisten lapsiperheiden kimppuun? Tai ehkä paremminkin äidit äitien kimppuun? Nainen on naiselle susi aina ja yhä edelleen. Eikö voisi vaan hyväksyä sitä, että on erilaisia elämäntilanteita ja jokainen tekee ratkaisunsa varmasti oman perheensä parasta ajatellen?

Esimerkiksi Helsingissä on lakkautettu useita päiväkoteja alueilla, joilla hoitolasten määrä on vähentynyt.

Lienet jossain pk-seudulla?

Hoitopaikoista ei todellakaan ole kaikkialla pulaa, päinvastoin. Monella muuttotappiopaikkakunnalla nimenomaan lakkautetaan päiväkoteja ja hoitomatkat pitenevät. Esim. omalla paikkakunnallani kuntalisän käytöönotto aiheutti päivähoitolasten vähenemisen. Mitä tapahtuikaan: ryhmiä yhdistettiin ja syrjäseuduilta lopetetiin kaksi pienempää päivähoitoyksikköä. Ei tilanne ollut ollenkaan mukava työssäkäyvien kannalta. On todella naiivia kuvitella että hoitolasten väheneminen johtaisi ryhmäkokojen pienenemiseen tai muuten laadukkaampan päivähoitoon. Myös ryhmäkokojen alarajat on kunnissa tarkkaan säädettyjä.

.

Hoitopaikoista on huutava pula, lapsia on jonossa ja kunnat kehittelevät hätäratkaisuina parakkeihin hoitopaikkoja. Pistäisivät ne virikekakarat sinne parakkeihin kököttämään.

Helsingissä on lakkautettu päiväkoteja virheellisten laskelmien takia eli lapsia syntyikun arvioitua enemmän.

meillä on viisi lasta, jotka kaikki ovat olleet aina kotona, kun itsekkin olen ollut hoitovapaalla tai äitiyslomalla. Nyt olen vuodenvaihteessa jäämässä äitiyslomalle ja tällä kertaa tarkoituksena on samalla sivussa suorittaa opintoja ja opinnäytetyötä eteenpäin, mikäli vauvan tempperamentti sen sallii. Ensimmäistä kertaa isosisaruksen on myös tarkoitus jatkaa nykyisessä hoitopaikassa 2krt viikossa 5-6 tuntia kerrallaan. Olen asiaa sulatellut pitkään ja oikeasti uskon ja luotan, että tämä on hyvä ja oikea ratkaisu. isompi lapsi saa kuitenkin onneksi olla kotona 5 päivänä viikossa ja hoitopäivät ovat lyhyitä.

Monen lapsen kokemuksella voin sanoa myös, että se paras hoitovaihtoehto riippuu niin lapsen iästä, perhetilanteesta kuin lapsen temperamentistakin. Kerhotoiminnassa olisi paljon parannettavaa, jotta osapäivähoitoa tarvitsevat voisivat siirtyä niiden pariin. Meillä aikanaan 5v ei meinannut enää viihtyä viimeistä kotivuotta ennen esikoulua kotona, kun oli niin vähän kavereita. Lähin päiväkerho oli 2km päässä ja kun sinne kuskasi edes takaisin 2krt viikossa pienten sisarusten kanssa isosiskon 3 tunniksi, niin eipä sillä aikaa ehtinyt juuri mitään puuhailla, kun piti jo lähteä hakemaan kotiin, toisaalta puistoiluun pienten kanssa tuo aika oli kuitenkin turhan pitkä. Jälkeenpäin ajatellen päiväkodin osapäivähoito olisi ollut parempi vaihtoehto esim 2-3krt viikossa, isi olisi pystynyt viedä aamulla, pk olisi ollut 400m päässä ja pienten kanssa olisin hakenut puolenpäivän jälkeen. Sitä en kyllä oikeasti ymmärrä, että isompi sisarus käy päivähoidossa 8-9 tuntia päivässä, vaikka äiti olisi äitiyslomalla. Mutta kukin tyylillään.

vaikka olen itse kotona. Loppuraskaus menossa ja olen todella väsynyt. Nukkuminen on pätkittäistä eli päivisinkin on pakko nukkua. Ulkoilemaan en enää uskalla lasten (3 ja 4 v.) kanssa lähteä kun isompi karkailee enkä voi juosta perässä. Eli jos pitäisin lapset kotona olisimme istuneet sisätiloissa jo kuukauden päivät ja lisää istumista olisi tiedossa. Kun vauva syntyy aion edelleen pitää lapset hoidossa, tosin 3 pvää viikossa. Perheellämme ei ole sukulaisia paikkakunnalla joten ainoat "vapaa"hetket minulla on kun lapset ovat hoidossa. Eli lapsille ei ole hoitajaa saatavilla muualta kuin päiväkodista. Hoidin lapsia kotona 2 ja 3 vuotiaiksi joten tiedän myös millaista on olla kotona pienten kanssa. Ja siinä samalla opiskelin ja valmistuin. Meidän lapset ovat melko vilkkaita ja tarvitsevat kavereita. Isompi myös tarvitsee harjoitusta sosiaalisiin taitoihin joita ei kotinurkissa opi. Mielestäni on todella lapsi/perhekohtaista onko päivähoito tarpeellista vai ei vanhemman ollessa kotona. Itse jaksan paremmin lasten kanssa kun saan välillä hengähtää.

Ainakin kolmasosa ajasta menee päiväunien nukkumiseen, lopun aikaa saa touhuta kavereiden kanssa.

otetaan pois hoidosta se johtas vääjäämättä siihen et ryhmiä alettas yhdistää ja ylimääräiset työntekijät laitettas pihalle eli tilanne ei siitä helpottus yhtään.

viedä esim. 2-vuotias kokopäivähoitoon, kun itse on kotona. En vaan käsitä. Työssäkäynti tai opiskelu on toinen juttu, töihinhän sitä lasta EI SAA tuoda ja hoitopaikka on pakko hommata ja tuleehan siinä samalla hankittua toimeentuloa perheelle. Mutta että viedä esikoinen hoitoon vain sen takia että saa kölliä vauvan kanssa päiväunia, huh huh!



Ihmetyttää senkin takia, kun aina mainostetaan kuinka äitiys tekee epäitsekkääksi, kasvattaa ihmisenä ja laajentaa maailmankuvaa. Näitä lukiessa tuntuu että monille käy lähinnä päinvastoin. Tehdään juuri niin kuin mukavuudenhaluinen pikku laiskimusäiti haluaa, ja se on sitten "meidän koko perheen parhaaksi", kysymättä muilta perheenjäseniltä mitään.

Eikö lapsella ole oikeus olla vaikka vain osapäiväisesti tutun ryhmän mukana, jossa vanhat ystävät, tutut ohjaajat, ohjattu toiminta, tuttu ja turvallinen ympäristö päiväkodissa. Sen sijaan itsekäs kotiäiti ottaa lapsen päiväkodista ja vie uuteen kerhoon, jossa kestää pitkän aikaa ennenkuin rutiinit, lapset ja aikuiset ovat turvallisia ja tuttuja. Sitten kun 9kk kulunut otetaan lapsi taas tästä rutiinista pois ja laitetaan uuteen päiväkotiin kun äiti palaa töihin. Toistamiseen saa lapsi taas tutustua uusiin ihmisiin, ryhmäänsä, rutiineihin ja kaipaa vanhoja ystäviään.

Helpompaa lapsen kannalta olisi jäädä siihen vanhaan tuttuun ympäristöön sen 2 kertaa viikossa ja äiti voisi vaikka käydä vaunulenkillä vauvan kanssa tai nukkua pienet kauneusunet sen ajan sen sijaan että juoksee hikihatussa kerhosta kerhoon ja yrittää jotenkin todistella miten he ovat kaiken kansan yläpuolella kerhoilunsa knassa. Se kun on vain lapsen parhaaksi :)

Siis töissä käyminen, opiskelu, sairaus, lapsen kuntoutus... Kuka nuo syyt sitten tarkemmin määrittelekin, joku viisaampi. Se ei ole syy että emmää jaksa, emmää halua, emmää viitsi.

Näille emmää halua, emmää viitsi -ihmisille oikeampi ratkaisu olisi huostaanotto ja ainakain tulevien raskauksien ja sitä kautta uusien lapsien synnyn ehkäisy, ei se että käytetään päivähoitoa äipän omien päiväunien takia.

Mt-ongelmista johtuu, voin sanoa suoraan. Mutta sitä en tajua, miksi niin moni ei käsitä tätä, vaan pitää leikkiä tyhmää täällä foorumillakin??

Kyllä Suomessa (sivistysvaltio kun on) pitää olla jokaisella lapsella mahdollisuus ohjattuun varhaiskasvatukseen, olivat vanhemmat sitten missä tilanteessa tahansa. Kysehän on LAPSEN oikeudesta varhaiskasvatukseen, vanhempien näkökulmasta kyse on lapsen hoidon järjestämisestä kodin ulkopuolella!