Subjektiivinen päivähoito pitäisi poistaa

Ei koske enää meidän perhettä.

Onneksi on jo isommat lapset.

Ja se esikoinenko ne mielenterveysongelmat aiheuttaa, kun äiti ei jaksa häntä mutta vauvaa kyllä jaksaa hoitaa?

Kärsin siis mielenterveysongelmista ja yhteiskunnan on hoidettava siivoukseni ja pyykkäykseni.



Kotiäidin logiikkaa.

Ne äidit jotka hoitavat kotona vauvaa, eivät tarvitse isommille lapsille päiväkotihoitoa, vaan voivat hyödyntää (esim. seurakunnan) kerhoja, perhekerhoja, avoimia päiväkoteja yms.

Meillä keskisuuressa kaupungissa ei todellakaan ole mitään kunnallista osa-aikaista päiväkerhotoimintaa, leikkikenttiä tai -puistoja tai avoimia päiväkoteja. Ainoastaan kirkon järjestämä jeesus-kerho, jonne en todellakaan lastani halua laittaa.

Päivähoidon johtajan mukaan tilanne on kaupungissamme ratkaistu niin, että ne lapset joiden toinen vanhempi on kotona, jäävät/pääsevät ns. sopimuspäiville päiväkotiin eli käyvät siellä 10 pv kuukaudessa. Tällä siis korvataan puuttuva kunnallinen kerhotoiminta. SOpimuspäivt on sovittu niin, että yksi lapsi "vie paikan" ma ja ke, joku toinen taas ti ja to. Tyhjäkäyntiä siis on vain perjantaisin, johon hoitajienkin ylimääräiset vapaapäivät ja ylityövapaat ajoittuvat.

Tämähän sopii meille paremmin kuin hyvin, koska ajattelemme vain ja ainoastaan lastemme parasta. Nyt

1) Lapset saavat jatkaa vanhassa tutussa hoitopaikassaan, tärkeiden ystäviensä ja rakkaiden hoitajiensa kanssa. Eivät joudu riistetyksi ihan uusiin sosiaalisiin ympyröihin, kuten jossain muussa kerhossa olisi käynyt.

2) Lapset saavat jatkaa taas täysipäiväisinä omassa hoitopaikassaan (joka on muuten kaupungin halutuin ja jonotetuin) taas kun palaan työelämään. Myös tämä kolmas tulokas pääsee samaan päiväkotiin "jonon ohi" sisaruksena.

3) Voin hoitaa tylsät virastoasiat, työhön liittyvät opiskelut ja muuta lasten inhoamat jutut niinä päivinä, kun lapset ovat päiväkodissa ja kaikilla on mukavampaa.

Tietenkin JOS olisin laiska ja ajattelisin omaa mukavuuttani ja omaa parastani, olisin ottanut vanhemmat lapset kokonaan kotiin. Koen kuitenkin rankempana lasten viemisen ja hakemisen aikataulun mukaan vastasyntyneen kanssa kuin jos kaikki viettäisimme päivät vain kotona. Mutta mitäpä sitä ei lastensa vuoksi tekisi :-)

Ai niin, maksamme lapsista maksimi päivähoitomaksut vaikka olenkin äitiyslomalla. Lisäksi veroprosenttini äitiyspäivärahasta on taatusti suurempi kuin keskimääräisen työssäkäyvän "ei-virikelapsen" äidin. Eli kuka tässä elättää ja ketä..?

Täällä istuu yksi äiti, joka vie 3,5 v lapsensa 10 krt/kk hoitoon (8-15:30), vaikka on kotona 6kk ikäisen vauvan kanssa. Vanhempi lapsi on ollut samalla pph:lla 1,5 vuoden ikäisestä eli siitä kun aloitti hoidon. Itse olin siis ennen kuopuksen syntymää töissä ja samaan työhön palaan vajaan vuoden päästä. Yhtään en pode huonoa omaa tuntoa, päin vastoin olen onnellinen esikoisen puolesta, joka menee aina innoissaan hoitoon leikkimään kavereiden kanssa. Jaksaisin ja pystyisin vallan mainiosti hoitamaan myös esikoisen kotona, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että hänelle on parempi, että hän pääse silloin tällöin leikkimään ikäistensä kanssa. Todettakoon vielä, että täällä ei ole kerhoja alle 4 vuotiaille. Lisäksi asumme melko syrjässä, joten esim leikkikentälle emme todellakaan pääse joka päivä. Ja totta kai... Toiveissa on, että saan kuopuksenkin samalle loistavalle hoitajalle, kun taas aloitan työt. Joten antaa tulla: kuka heittää ensimmäisen kiven?

äitiyspäiväraha kun on kokonaan KELAn maksamaa etuutta, eikä sinun omaa tuloasi...



Eli minä sinua =) sanoisin...

niin TÄLLÄ HETKELLÄ minä sinua, koska työnantajani maksaa minulle edelleen normaalia palkkaa (3kk äitiysloman alusta) ja maksan siitä 35,5% veroja. Olen myös kyllä ihan mukavasti maksellut päivärahaani etukäteen yhteiskunnalle tuon veroprosentin ansiosta... Ja kyllä äitiyspäiväraha on ihan omaa tuloani, jonka olen raadannallani ansainnut - ihan sama kuka sen maksaa. Ai niin, äp-rahalle siirtyessäni tuota veroprosenttia tietenkin nostetaan kahdella prosenttiyksiköllä Kelan pettämättömän logiikan vuoksi.

äitiyspäiväraha kun on kokonaan KELAn maksamaa etuutta, eikä sinun omaa tuloasi...

Eli minä sinua =) sanoisin...

ei se sitä muuta miksikään että KELAn etuus on yhteiskunnan tukea. Jos sitä ei olisi niin käsittääkseni olisit nollatuloilla, eli eiköhän se tukea ole. Vai maksaako joku muu kuin yhteiskunta vauvan hoidosta jotakin. Meidän kaikkien yhteisellä raadannallahan KELAn tuet rahoitetaan, ei niitä ole kenellekään korvamerkitty... valitettavasti.



Ja työnantajasi saa sitten KELAlta palkkasi ja äitiyspäivärahasi erotuksen, joten tukea tukea tulee sinnekin suuntaan.



Enkä sano ettei pitäisi, mutta kyllähän tällainen järjestely melko kallis on yhteiskunnalle, sen varmaan sinäkin myönnät. Elämä on!

No onpas täällä aiheet riidellä. Siis tuo kuka elättää ketä... Nyt en voi enää muuta ku nauraa tälle koko keskustelulle. Mielenkiintosta on kyllä tuo kuinka sen pitäis olla normaali käytäntö että isommat lapset on hoidossa kun äiti pienemmän kans kotona. Ymmärrän poikkeukset (erityislapsi, perheen ongelmat, vanhempien ongelmat jne.), mutta oman mukavuudenhalun lapsi viedään hoitoon niin huh huh. Ai niin ne virikkeet, niitähän ei saa ku päiväkodissa...

En yhtään ihmettele että kouluampujia tulee vaan lisää kun asenteet on luokkaa "masennus on vain tekosyy laiskotella"!! Kuinkahan moni olisi edes hengissä sellaisen elämän jälkeen, jonka esim. minä olen kokenut?? Te vitun kermaperseet voitte tukehtua rikkaiden miestenne kulleihin...te että masennuksesta mitään tiedä, jos on varaa haukkua laiskaksi ihmistä, joka on itsemurhan partaalla!!

Mitä pahaa laiskottelussa on? Häh?

Päivähoito kuuluu niille lapsille, joiden vanhemmat ovat töissä. On aivan turhaa yhteiskunnan varoin hoitaa isommat lapset päiväkodissa, jotta äiti saa hoitaa uutta vauvaa rauhassa kotona.

Työttömällä, joka työllistyy, on tälläkin hetkellä oikeus saada 2 viikon kuluessa hoitopaikka. Neuvolan suosituksella saisi hoitopaikan ne perheet, jotka sosiaalisista/lastensuojelullisita/mielenterveydellisistä (kuten äidin masennus) yms. syistä tarvitsevat hoitopaikan.

Ne äidit jotka hoitavat kotona vauvaa, eivät tarvitse isommille lapsille päiväkotihoitoa, vaan voivat hyödyntää (esim. seurakunnan) kerhoja, perhekerhoja, avoimia päiväkoteja yms.

Moni vanhempi perustelee hoitopaikan pitämistä sillä, ettei menetä lapsen hoitopaikkaa äitiysloman ajaksi.. Kun subjektiivista päivähoitoa ei olisi, paikkoja järjestyisi helpommin niitä tarvitseville. Nyt kaikki hoitopaikat ovat ylitäynnä. Sitä paitsi lapselle 10 kuukauttakin on pitkä aika, kun saa olla äidin kanssa kotona.

Itse en olisi voinut kuvitellakaan pitäväni kaksivuotiastani päiväkodissa kuopuksen syntyessä, vaikka rankkaa välillä olikin kun mies teki pitkiä työpäiviä. Hoitopaikat järjestyivät sitten kun töihin palasin. Nyt kun olen taas jäämässä kolmannen syntyessä kotiin, otan lapset päivähoidosta pois. Ovat viihtyneet päiväkodissa todella hyvin ja tarvitsevat tekemistä, mutta jatkossa vien heitä kerhoon 2 kertaa viikossa ja alamme käydä perhekerhossa. Itsekin pysyy virkeämpänä, kun on "pakko" lähteä liikkeelle isompien lasten kanssa. Vanhin aloittaa ensi syksynä eskarin, joten silloin viimeistään loppuu hänen kohdallaan mahdollisuus mukavaan kotonaoloon.. :)

Olen täysin samaa mieltä kanssasi!!!!!

Päivähoito kuuluu niille lapsille, joiden vanhemmat ovat töissä. On aivan turhaa yhteiskunnan varoin hoitaa isommat lapset päiväkodissa, jotta äiti saa hoitaa uutta vauvaa rauhassa kotona.

Työttömällä, joka työllistyy, on tälläkin hetkellä oikeus saada 2 viikon kuluessa hoitopaikka. Neuvolan suosituksella saisi hoitopaikan ne perheet, jotka sosiaalisista/lastensuojelullisita/mielenterveydellisistä (kuten äidin masennus) yms. syistä tarvitsevat hoitopaikan.

Ne äidit jotka hoitavat kotona vauvaa, eivät tarvitse isommille lapsille päiväkotihoitoa, vaan voivat hyödyntää (esim. seurakunnan) kerhoja, perhekerhoja, avoimia päiväkoteja yms.

Moni vanhempi perustelee hoitopaikan pitämistä sillä, ettei menetä lapsen hoitopaikkaa äitiysloman ajaksi.. Kun subjektiivista päivähoitoa ei olisi, paikkoja järjestyisi helpommin niitä tarvitseville. Nyt kaikki hoitopaikat ovat ylitäynnä. Sitä paitsi lapselle 10 kuukauttakin on pitkä aika, kun saa olla äidin kanssa kotona.

Itse en olisi voinut kuvitellakaan pitäväni kaksivuotiastani päiväkodissa kuopuksen syntyessä, vaikka rankkaa välillä olikin kun mies teki pitkiä työpäiviä. Hoitopaikat järjestyivät sitten kun töihin palasin. Nyt kun olen taas jäämässä kolmannen syntyessä kotiin, otan lapset päivähoidosta pois. Ovat viihtyneet päiväkodissa todella hyvin ja tarvitsevat tekemistä, mutta jatkossa vien heitä kerhoon 2 kertaa viikossa ja alamme käydä perhekerhossa. Itsekin pysyy virkeämpänä, kun on "pakko" lähteä liikkeelle isompien lasten kanssa. Vanhin aloittaa ensi syksynä eskarin, joten silloin viimeistään loppuu hänen kohdallaan mahdollisuus mukavaan kotonaoloon.. :)

Olen täysin samaa mieltä kanssasi!!!!!

Olen samaa mieltä kaikesta alkuperäisen kirjoittajan kanssa.



Meillä lapset aloittivat päivähoidon 2v ja 4v ikäisenä, minun lopetettua opiskelut ja siirryttyä työelämään. Olen aiemmin ollut ottamatta kantaa tähän päivähoitoasiaan, mutta tätä syksynä silmäni avautuivat: poikani ryhmään ei meinattu saada ketään täyttämään uupuvaa virkaa ja koko ryhmä meinasi startata vajaamiehityksellä, koska ketään ei ollut!! Onneksi sitten viimehetkellä saatiin ryhmään ihana aikuinen, mutta silloin ymmärsin, ettei Suomen kokoinen valtio pysty isossakaan kaupungissa ylläpitämään näin isoa päivähoitokoneistoa johtuen siitä, ettei työntekijöitä kohta enää ole. Jonkinasteinen kierre on jo alkanut, sillä väen vähentyessä työ kovenee ja se taas vähentää väkeä entisestään. Kuulinpa tuossa seminaarissa taannoin ikävän luvun: jos nykyistä koneistoa jatketaan, kunta ja valtiosektori työllistää 7 henkilöä 10stä ikäluokkansa koulunkäyneistä. 3 henkeä jää siis per 10 töihin yksityiselle sektorille. Tilannehan on mahdoton yhteiskunnallisesti.



Ainoa ratkaisu on luopua subjektiivisesta päivähoidosta. Tarjota päiväkodit siihen tarkoitukseen, mihin ne on tehtykin. Sitten ne lapset, jotka ennen olivat päiväkodissa, koska "kaikki muut ovat päiväkodissa" ovat kotona, sillä "kaikki muut ovat kotona" ja mielestäni tilanne ei kuulosta kovin vakavalta. Epäilemättä kysynnän lisääntyessä kerhoja yms. toimintaa tulisi enemmän. Mahdollisesti yhteiskunta voisi aloittaa eskarin, eli varhaiskasvatuksen, jo 5-vuotiaana, mikä vähentäisi epäilemättä jo hieman isompien lasten vanhempien ongelmia mahdollisen päivähoidon loppumisesta. Eskarintätejä voisi saada paremmin rekrytoitua sillä palkat ja koulutukset voisi saada sopiville kohdilleen niin, että työ olisi mielekästä. Jotkut vetoavat siihen, että paikat vähenevät jos heidän lapset otetaan pois päiväkodista. Tilanne tuskin olisi ihan niin yksioikoinen. Paikkamäärä vastaa aina ja vastakin kysyntää ja mikäli kysyntä on pienempi on helpompi paikkoja järjestää, rekrytoida henkilökuntaa, löytää sijaiset yms. mikä tällä hetkisellä koneistolla tuntuu olevan mahdottoman hankalaa. Jos tilanne on jo nyt mahdoton ja päiväkodit ylitäynnä, miten tilanne siitä pahenisi? Jokunen päiväkoti suljettaisiin kyllä, mutta silti kokonaisuudessaan matkat voisivat lyhentyä, sillä eivät nytkään kaikki saa lapsiaan päivähoitoon lähipäiväkotiin.



Luonnollisesti sitten nuo vanhemmat, jotka eivät jaksa hoitaa lapsiaan, voisivat viedä lapsensa vedoten mielenterveyteensä tms. päivähoitoon. Mutta tässä voisi aloittaa ihan uuden ajatusmallin, missä hoito yms. palvelut tuotaisiin kotiin. Jos vanhemmat ovat väsyneitä, en usko, että lapsista erottaminen siihen on ainoa ja oikea ratkaisu aina. Itse ainakin kahden pienen kanssa kaipasin eniten tukea sinne kotiin, kotiapua, siivousta, ruoanlaittoa jne. Kyllä ne lapset jaksoin hoitaa, mutta kämppää en. Minusta ainakin lapset ovat päiväkotipäivän jälkeen vaativampia, kiukkuisia, väsyneitä ja huomionkipeitä ja kotivuosina asiat rullasivat mukavammin kotona. Monet vanhemmat, jotka eivät kotielämää edes kokeile voivat erehtyä luulemaan, että lapset olisivat kokoajan kotona ollessaan yhtä vaativia kuin päivähoitorumbassa.

Mitä pahaa laiskottelussa on? Häh?

Eihän siinä periaatteessa mitään pahaa ole. Laiskan ihmisen pitäisi vaan lopettaa paskanjauhanta siitä kuinka äitiys tekee epäitsekkääksi ja kasvattaa luonnetta ja suoraan myöntää, että vien lapseni hoitoon halusi tämä tai ei että saan loikoilla vauvan kanssa kotona.

Ja suoko se laiska kotiäiti lepoa myös muille perheenjäsenille? Saako esim. työstä palaava isä joskus huilata kotona, vai pistetäänkö hänet heti imurin varteen "kun äitillä on niiiiiin rankkaa"

Että viestistäni voi saada tietysti kuvan, että subjektiivisen päivähoidon poisto olisi ainoa ratkaisu tuohon pikkuiseen työntekijäongelmaan, mutta tietysti siis se on vain yksi osa ja sitten on paljon muitakin asioita mitä yhteiskunnan pitää tehdä, jotta saadaan ihmisiä tekemään yhteiskunnalle töitä, mutta niin että ihmisiä riittäisi suomessa muihinkin töihin. Täytyy sanoa, että vähän voisi nähdä vaivaa myös tuon palkkauksen ja työolojenkin kanssa...

En yhtään ihmettele että kouluampujia tulee vaan lisää kun asenteet on luokkaa "masennus on vain tekosyy laiskotella"!! Kuinkahan moni olisi edes hengissä sellaisen elämän jälkeen, jonka esim. minä olen kokenut?? Te vitun kermaperseet voitte tukehtua rikkaiden miestenne kulleihin...te että masennuksesta mitään tiedä, jos on varaa haukkua laiskaksi ihmistä, joka on itsemurhan partaalla!!

Kielenkäytöstä päätellen ongelmanasi on paljon muutakin kuin masennus.

En väitä että masennus on yhtä kuin laiskuus, vaan kysyn että mikä masennus se sellainen on, joka helpottaa kun esikoinen/isommat lapset ovat hoidossa ja vauva on kotona? Itsemurha-ajatukset siis lievenevät kun ei-vauvaikäinen lapsi poistuu näköpiiristä ja palaavat kun lapsi tulee kotiin?

joku syy kuitenkin löytyy.

Esim. kaksikielisyyden tukeminen, mikä on todella yleinen syy sille, että lapsi on hoidossa vanhemman ollessa kotona.

Meillä esikoinen oli 4v. kun syntyi toinen. Hän oli pph:lla hoidossa. Säilytin hoitopaikan, kesäksi en vienyt. Hänelle pari kertaa viikossa kerhossa ei olisi riittänyt. Hän pitää ystävistä ja tekemisestä päivittäin. Kävimme pari kertaa kerhossa, mutta itse en viihdy, en ystävysty helposti ja hyvänpäivän tutut ei kiinnosta. (oma ongelmani) Nyt jos olisi kolmas lapsi tulossa, keskimmäiselle riittäisi varmasti se kaksi päivää viikossa päiväkodissa. Hän viihtyy myös kotona ja leikkii itsekseen, ei kysele jatkuvasti kaverin perään. Tietysti varmistelisin mahdollisuutta jatkaa täysipäiväisenä äitiysloman jälkeen.

Eli kannatan kaikille oikeutta hoitopaikkaan.

Takala, Pentti (toim.) 2005. Onko meillä malttia sijoittaa lapsiin? s.75.

asiassa päivähoito-oikeus alle 2-vuotiailta pitäisi mielestäni poistaa.