Subjektiivinen päivähoito pitäisi poistaa

Se, että vie vanhemman lapsen hoitoon kun on itse vauvan kanssa kotona, on pelkkää äidin laiskuutta, jota sitten lapsen virikkeiden tarpeella perustellaan. Onhan se paljon helpompaa olla kahdestaan vauvan kanssa kotona kuin mustasukkaisen uhmaikäisen ja vauvan kanssa.

Joku vetosi äidin mielenterveysongelmiin. No, joo aika paljon sitten on tässä maassa mielenterveysongelmaisia äitejä. Toisaalta sen kyllä tällä palstalla voi nähdäkin ; -)

kun paikkoja lakkautettaisiin, ehkä juuri se lähipäiväkoti johon haluaisit lapsesi, suljettaisiin, etkä saisi paikkaa kuin kauempaa päiväkodista.

Hoitopaikoista on huutava pula, lapsia on jonossa ja kunnat kehittelevät hätäratkaisuina parakkeihin hoitopaikkoja. Pistäisivät ne virikekakarat sinne parakkeihin kököttämään.

Siis töissä käyminen, opiskelu, sairaus, lapsen kuntoutus... Kuka nuo syyt sitten tarkemmin määrittelekin, joku viisaampi. Se ei ole syy että emmää jaksa, emmää halua, emmää viitsi.

nimenomaan naiset näin kärkkäästi vastustavat subjektiivista päivähoito-oikeutta. Sehän on meille upea asia! Ei ole pakko käyttää, mutta on hieno juttu, että mahdollisuus on olemassa.



STM on tutkinut pari vuotta sitten kuinka paljon "väärinkäyttäjiä" on, ja luku oli naurettavan pieni. Päiväkodissa olevilla lapsilla on kaikilla hyvä syy olla siellä, ja on hienoa, että vanhemmat saavat itse päättää hyvän syyn.



Minä olen käyttänyt subjektiivista päivähoito-oikeutta sekä esikoisen että keskimmäisen kohdalla. JOka raskaudessa on ollut raskausmyrkytys, mikä on vaatinut vähintään päivittäisiä käyntejä äitiyspolilla ja kahdesti olen ollut ennen synnytystä sairaalassa. Mies on ollut normaalisti päivätyössä, ja meillä olisi ollut käsissämme todellinen ongelma ilman subjektiivista päivähoito-oikeutta.



Esikoinen oli 6-vuotias keskimmäisen syntyessä, joten minusta olisi ollut jo kohtalaisen julmaa ottaa hänet pois päiväkodista kotiin minun ja vauvan kanssa.



Lapset ovat olleet päiväkodissa myös silloin kun olin työtön. Siksi että hain töitä. Ja kun niitä sain sain paikan ihan siksi, että pystyin aloittamaan heti enkä kahden viikon päästä. Lapset eivät ole paketteja joita otetaan pois päiväkodista ja laitetaan takaisin kun pätkätyöäiti saa taas työtä. Päiväkodissa syntyy ihmissuhteita ja lapsilla on oikeus pysyvyyteen.



Kaikkien tilanne ei ole sama kuin ap:n. On ihan ok, että ap tekee niin kuin tekee, mutta vaatimalla subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistoa hän yrittää pakottaa muita tekemään samoin. Ja se ei ole oikein.

mitkähän ne hyvät syyt on? Se että äiti ei kehtaa/jaksa/viitsi/ole kiinnostunut hoitamaan lastaan itse? Ja nyt ei pelkästään oo kysymys niistä lapsista, jotka ovat olleet hoidossa ennen vauvan syntymää. jotkut laittavat isomman hoitoon vaikka ei aikaisemmin olisi ollutkaan pk:ssa. Saa sitten rauhassa hoitaa vauvaa. Hirveesti perustellaan virikkeillä asiaa.

Kuka on tarpeeksi sairas? Onko osa-aikainen työ tai opiskelu peruste hoitopaikalle? Kuinka paljon ongelmia perheellä täytyy olla ennen kuin hoitopaikan saa?



Nämä ovat kinkkisiä juttuja. Esimerkiksi liikuntavammaiset ihmiset (ja lukemattomat muut ryhmät) joutuvat nykyisin näkemään hirveästi vaivaa saadakseen tarvitsemansa avun. Usein vastaus myös on, ettei henkilö ole tarpeeksi sairas/huonokuntoinen.



os subjektiivista päivähoito-oikeutta rajoitetaan, niin mihin vedetään raja. Mitkä oireet, vammat, taudit ja diagnoosit ovat tarpeeksi painavia, jotta hoitopaikan saa?

Miten oikeusturva toteutuisi? Se, ettei vanhempien sairaustiedot vuoda ulkopuolisille? Miten välttää leimautuminen?

Entä nykyisin varsin yleiset pätkätyöläset, jos töitä on vaikka pari viikkoa tällöin pari tuolloin, miten heidän päivähoidon tarve olisi mahdollista toteuttaa?

Entä yrittäjät, jotka tekevät osa-aikatyötä myös äitiyslomalla?



Itselläni oli tilanne, että nivelreumani vaikeutui pahasti kuopuksen syntymän jälkeen (erittäin tyypillistä ko. taudille). Juuri ja juuri pystyi nostelemaan vauvaa, 2-vuotiasta sen sijaan en. Emme pystyneet ulkoilemaan, en esim. olisi pystynyt juoksemaan isomman perään, ulkovaatteiden pukeminenkin oli lähes mahdotonta.

Haimme osa-aikaisen hoitopaikan isommalle. Emme perustelleen syytä kenellekään. Syynä pieni paikkakunta ja pienet piirit. Esim. päivähoidonjohtajan mies on samalla työpaikalla kuin minä. En todellakaan halunnut sairaudentilaani julkiseksi.

Suomessa ollaan aika tarkkoja siitä, että jokainen saa itse päättää kenen saatavilla omat terveystiedot ovat ja hyvä niin. Yksilönsuoja murenisi merkittävästi, jos päivähoito-oikeutta tulisi perustella terveydentilalla.

oletko kuullut lastensuojelulapsista jotka tarvitsevat ruokaa esim?

tai lasten sosiaalisesta kasvatuksesta?

tai päivähoitohenklilökunnan työllistymisestä?

Kuulehan, tänä päivänä harvat työnantajat odottavat edes sitä kahta viikkoa, että joku pääsee tulemaan töihin!



Itse olen lyhyitä pätkätöitä tekevä lähihoitaja (päiväkodeissa) ja kyllä mulla pitää olla valmius lähteä about samantien, kun jostain päiväkodista soittavat ja sijaista tarvitsevat. Jos en pääse heti, soittavat toiselle ja siinä meni sekin vähäinen "ylimääräinen" raha.



Tästä syystä poikani on kokoajan perhepäivähoidossa, TOSIN työttömyys-aikoinani muutaman kerran viikossa. Maksamme kuitenkin koko kuukaudesta, juuri siksi, että mulla on valmius lähteä töihin vaikka heti, jos soitetaan ja pyydetään.



Mun tilanteessani ei siis olis edes näitä muutamien päivien pätkiä (voi kun täällä oliskin asiat niin hienosti kuin pk-seudulla, jossa kuulemma päiväkodeissakin pätkätöitä tekevät saavat kuulemma vähintään muutamien KUUKAUSIEN pätkiä kerrallaan..Mulla ainakin toistaiseksi ollu just näitä tyyliin kolmen päivän sairaslomia, mitä oon tehny), jos lapseni olisi kotona ja hänelle järjestyisi VASTA kahden viikon kuluttua hoitopaikka. Mielummin sitäpaitsi pidän lapsen vanhalla tutulla hoitajalla kokoajan, eipähän tarvi lentää paikasta toiseen.

Kuka on tarpeeksi sairas? Onko osa-aikainen työ tai opiskelu peruste hoitopaikalle? Kuinka paljon ongelmia perheellä täytyy olla ennen kuin hoitopaikan saa?

Nämä ovat kinkkisiä juttuja. Esimerkiksi liikuntavammaiset ihmiset (ja lukemattomat muut ryhmät) joutuvat nykyisin näkemään hirveästi vaivaa saadakseen tarvitsemansa avun. Usein vastaus myös on, ettei henkilö ole tarpeeksi sairas/huonokuntoinen.

os subjektiivista päivähoito-oikeutta rajoitetaan, niin mihin vedetään raja. Mitkä oireet, vammat, taudit ja diagnoosit ovat tarpeeksi painavia, jotta hoitopaikan saa?

Itse asiassa, enemmän nämä liikuntavammaiset ymv. ryhmät tarvitsevat sitä apua ja hoitoa kuin lapsiperheet. Avun tarve on jatkuvaa. Pikemminkin niin, että subjektiivinen oikeus avustajapalveluihin liikuntavammaisille kuin subjektiivinen päivähoito-oikeus.

Entäs sitten pätkätöiden tekijät, niinkuin minä? Teen sijaisuuksia eri päiväkodeissa (olen lapsiin ja nuoriin erik. lähihoitaja). Ei olis mulla edes näitä pikkupätkiä (no ok, pisin pätkä tähän asti on ollut jopa kk, yleensä teen tyyliin niitä kolmen päivän sairaslomia jne. Toivottavasti jatkossa tulis pidempiä pätkiä..toivossa on hyvä elää), jos ei lapsellani olis jo valmiina hoitopaikkaa (perhepäivähoitajalla on, ikää tällä hetkellä 2v.).



Miten kuvittelet, että sijaisuuksiin tarjolla oleva ihminen voisi sanoa työnantajalle "sori, en pääse tänään töihin, enkä vielä huomennakaan..en itseasiassa kahteen viikkoon". Eihän se toimis mitenkään!

Hoitopaikoista ei todellakaan ole kaikkialla pulaa, päinvastoin. Monella muuttotappiopaikkakunnalla nimenomaan lakkautetaan päiväkoteja ja hoitomatkat pitenevät. Esim. omalla paikkakunnallani kuntalisän käytöönotto aiheutti päivähoitolasten vähenemisen. Mitä tapahtuikaan: ryhmiä yhdistettiin ja syrjäseuduilta lopetetiin kaksi pienempää päivähoitoyksikköä. Ei tilanne ollut ollenkaan mukava työssäkäyvien kannalta. On todella naiivia kuvitella että hoitolasten väheneminen johtaisi ryhmäkokojen pienenemiseen tai muuten laadukkaampan päivähoitoon. Myös ryhmäkokojen alarajat on kunnissa tarkkaan säädettyjä.

.

Hoitopaikoista on huutava pula, lapsia on jonossa ja kunnat kehittelevät hätäratkaisuina parakkeihin hoitopaikkoja. Pistäisivät ne virikekakarat sinne parakkeihin kököttämään.

Itse en veisi vanhempaa lastani hoitoon, vaikka minulla on vauva kotona ja välillä voi olla rankkaa, kun on tullut valvottua yö tms., mutta silti minulla ei omasta mielestäni ole oikeutta arvostella kenenkään toisen tekemiä valintoja! Eli jos joku toinen kokee tarvitsevansa hoitopaikan vanhemmalle lapselleen tai lapsilleen, niin se hänelle suotakoon. Uskon, että valinnoille on joka perheessä syynsä, jotka kyseinen perhe itse tietää ja punnitsee omien voimiensa ja arvojensa mukaan. Minun vanhempi lapseni, 3-vuotias tyttö, ei käy edes kerhoissa tai muussa ohjatussa toiminnassa, koska hän ei viihdy siellä, vaan toistaiseksi kotona ja naapurin lapsissa on hänelle virikettä ihan riittävästi. OLKAA SUVAITSEVAISIA, antakaa perheiden itse päättää ratkaisunsa ilman syyllistämistä ja arvostelua!

kotiin, mutta toisaalta ei ole tullut koskaan mieleenikään ihmetellä tai arvostella muiden valintoja. Kenties syy on siinä, että en ole juuri mistään kateellinen ja mulla on hyvä itsetunto jota ei tarvitse pönkittää...

Ei meinannut tulla toi 32-viesti ollenkaan, kirjoitin sitten uudestaan...*nolo*

Hoitopaikoista ei todellakaan ole kaikkialla pulaa, päinvastoin. Monella muuttotappiopaikkakunnalla nimenomaan lakkautetaan päiväkoteja ja hoitomatkat pitenevät. Esim. omalla paikkakunnallani kuntalisän käytöönotto aiheutti päivähoitolasten vähenemisen. Mitä tapahtuikaan: ryhmiä yhdistettiin ja syrjäseuduilta lopetetiin kaksi pienempää päivähoitoyksikköä. Ei tilanne ollut ollenkaan mukava työssäkäyvien kannalta. On todella naiivia kuvitella että hoitolasten väheneminen johtaisi ryhmäkokojen pienenemiseen tai muuten laadukkaampan päivähoitoon. Myös ryhmäkokojen alarajat on kunnissa tarkkaan säädettyjä.

.

Hoitopaikoista on huutava pula, lapsia on jonossa ja kunnat kehittelevät hätäratkaisuina parakkeihin hoitopaikkoja. Pistäisivät ne virikekakarat sinne parakkeihin kököttämään.

Mutta mainitsemissasi tapauksissa hoitopaikkojen lopettaminen ei todellakaan johdu virikelapsien poistamisesta päiväkodeista, vaan perheiden päätöksistä muuttaa pois paikkakunnalta.

On myös todella naiivia kuvitella, että virikelapsia on häviävän pieni määrä, mutta silti he käytännössä ylläpitävät tämä maan päivähoitojärjestelmää.

Meidän 3 vee käy 2 päivää viikossa tarhassa, vaikka olen äitiyslomalla. Jos tämä on jonkun mielestä aivan hirvittävän suuri moraalinen ja yhteiskuntapoliittinen ongelma, niin en voi muuta kuin onnitella. Pieniäpä ovat ongelmat tällaisen ihmisen maailmassa!

hän olisi ollut todella huomion nielijä ekaluokalla, jolloin kaikkien oppiminen olisi vaaraantunut. Jos lapset eivät pääse harjoittelemaan ryhmätaitoja ennen kouluikää, täytyy se järjestää koulun puolesta, jolloin on vaarana, ettei normaalit lapset saa laadukasta opetusta laisinkaan. Mun mielestä se olisi huono vaihtoehto

, harva työtään jätti sen vuoksi.

Ja se tosiaan nähtiin, että päivähoitoverkosto supistui merkittävästi, vaikka pois jäikin vain 15-20 %.

.

Mutta mainitsemissasi tapauksissa hoitopaikkojen lopettaminen ei todellakaan johdu virikelapsien poistamisesta päiväkodeista, vaan perheiden päätöksistä muuttaa pois paikkakunnalta.

On myös todella naiivia kuvitella, että virikelapsia on häviävän pieni määrä, mutta silti he käytännössä ylläpitävät tämä maan päivähoitojärjestelmää.

, harva työtään jätti sen vuoksi.

Ja se tosiaan nähtiin, että päivähoitoverkosto supistui merkittävästi, vaikka pois jäikin vain 15-20 %.

.

Mutta mainitsemissasi tapauksissa hoitopaikkojen lopettaminen ei todellakaan johdu virikelapsien poistamisesta päiväkodeista, vaan perheiden päätöksistä muuttaa pois paikkakunnalta.

On myös todella naiivia kuvitella, että virikelapsia on häviävän pieni määrä, mutta silti he käytännössä ylläpitävät tämä maan päivähoitojärjestelmää.

Kuntalisä vai muuttopako?