Lue keskustelun säännöt.
Mies löysi uuden, espanjalainen opsikelijatyttö voitti perheen.
16.07.2013 |
Mies (aikuinen 40v) lähti syksyllä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, YOssa piti parantaa ihan jopa tohtoriksi asti.
Minä ja lapset (kaksi koulikäistä) kannustimme häntä kaikin tavoin.
Kävimme siivoamassa ja laittamassa kuntoon hänen opiskelijasolunsa.
Miehellä ei ollut varaa vuokrata omaa asuntoa, koska opiskelun aikana perheemme tulot vähenivät huomattavasti.
Syksyllä mies tuli kotiin joka viikonloppu, oli kotona usein 3-4 päivää viikosta. Yhtäkkiä joulua ennen se väheni, syy oli kuulemma että tenttejä, tenttejä.
Pakkohan se oli uskoa. Tai siis uskoin.
Kevät meni tenttien parissa. Kannustin ja maksoin osan ja autoin.
Skypetykset hiipuivat - joko huonon yhteyden takia tai siksi, ettei "kirjastossa saa skypettää".
Miehen lisäkoulutuksen kesto oli alunperin 2-4 vuotta, riippuen siitä, miten paljon ja ahkerasti opiskelee.
Luulin miehen opiskelleen todella hienosti ja kannustin ja kiitin ja ihailin häntä siitä - ei kuka tahansa 40-kymppinen yhtäkkiä selviäkään koulunpenkillä.
Mutta mun miespä selvisi!
Luotin siihen, että kahden vuoden opiskelun jälkeen saamme isän/miehen kotiin. Ajattelin, että jos mies opiskelee ja tentii 24/7 - tietenkin hän valmistuu nopeasti.
Ihailin miestäni jopa siitä, että hän rääkkää itseään tiivillä opiskelemisella, jotta suoriutuisi mahdollisimman nopeasti!
Mies on "opiskellut" koko kesän.
Päätimme lasten kanssa yllättää isin ja varasimme opiskelupaikkakunnalta hotellin, ihan sviittiin tuhlasin, ja sitten lähdimme hakemaan isiä rentoutumaan.
Mutta.
Isihän oli jo rentoutunut.
YO:ssa on paljon ulkomaalaisia opiskelijoita ja mieheni puhuu (suomen lisäksi) sujuvaa eestiä ja espanjaa - hän olikin rakastunut espanjalaiseen opiskelijaan (Patricia, 17v minua nuorempi) - ja nyt kun jäi kiinni, sanoi, että aikoo jättää perheensä.
Patricia kuulemma palaa Espanjaan ensi keväänä, ja mieheni kuulemma menee perässä.
Nyt on ongelma se, että Patrician perhe on katolinen. Eivät missään nimessä hyväsky naimisissa olevaa miestä (eronneen tohtorikoulutuksen saaneen miehen kuulemma hyväksyvät) - ja nyt mieheni siis laittaa eropaperit, jota ero ehtii astua voimaan ennen ensi kevättä.
Ja minä jäin kuin nalli kalliolle. Mies ei edes puhunut lapsista. Ei minusta. Ei talosta. Ei mistään.
Ja tässä sitä nyt ihmetellään elämän menoa kuin koomassa.
Aivan turta.
Ei mitään tajua.
Ei mitään.
En ole kehdannut puhua asiasta kenellekään, en edes ystäville - saati vanhemmilleni.
Ei hajuakaan mitä sanon lapsille.
Ja olen muuttanut kielet ja maat ja nimet tässä, en minä ihan naiivi ole.
Mutta tarina itsessään on ihan totta.
Ja nyt tässä pitäisi kasata jonkinlaista elämää.
Mies ilmoitti myös, ettei vastaa enää puheluihini; saan kommunikoida hänen kanssaan vain tekstareilla tai meileillä.
Että näin.
Aika raskaalta tuntuu.
Kommentit (253)
Sellasii miehet voi olla. ja vaikka olisi millanen vaimo ja vaikka millaset lapset, miehet ovat miehiä. Kun kauniin nartun saa ja jonka kanssa on hyvä sekstailla heips vaan kohta entinen muija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hihihiii, itsestä huolta pitämällä pitäisitte myös parisuhteesta huolta. Katsetta peiliin vaan, kumman ite valitsisitte?
[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 17:45"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 21:30"]
Talo voi olla miehen, kenties avioehto, elarit on työläitä espanjasta periä joten turhaa hehkutat toistaiseksi. Ja äkkäkös nuori nainen pari lasta pyöräyttää joten nou hätä.
[/quote]
Espanjassa tavallisin lapsiluku on 1. Siellä lapsiperheitä ei hyysätä samalla tavalla kuin Suomessa. On oltava varakas, jos aikoo hankkia enemmän kuin yhden lapsen.
[/quote]
Me asutaan Espanjassa ja ollaan varmaan köyhiä Suomen mittapuun mukaan (yhteiset bruttotulot alle 30.000 vuodessa) ja kyllä meillä on kaksi lasta. Ihan normaalia elämää eletään; lapset yksityiskoulussa, pieni omistusasunto, suht uusi auto, uusi tietsikka ja kännykät ym. pelit ja vehkeet. Ihan normaalia arkea eletään, rantalomalla ja Suomessakin käydään vuosittain, luksukseen ei tosin ole rahaa. Valtio ei tosiaan auta yhtään.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 11:33"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 17:45"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 21:30"]
Talo voi olla miehen, kenties avioehto, elarit on työläitä espanjasta periä joten turhaa hehkutat toistaiseksi. Ja äkkäkös nuori nainen pari lasta pyöräyttää joten nou hätä.
[/quote]
Espanjassa tavallisin lapsiluku on 1. Siellä lapsiperheitä ei hyysätä samalla tavalla kuin Suomessa. On oltava varakas, jos aikoo hankkia enemmän kuin yhden lapsen.
[/quote]
Me asutaan Espanjassa ja ollaan varmaan köyhiä Suomen mittapuun mukaan (yhteiset bruttotulot alle 30.000 vuodessa) ja kyllä meillä on kaksi lasta. Ihan normaalia elämää eletään; lapset yksityiskoulussa, pieni omistusasunto, suht uusi auto, uusi tietsikka ja kännykät ym. pelit ja vehkeet. Ihan normaalia arkea eletään, rantalomalla ja Suomessakin käydään vuosittain, luksukseen ei tosin ole rahaa. Valtio ei tosiaan auta yhtään.
[/quote]
Mitä maksatte tyypillisesti neljän hengen lennoista Suomeen ja takaisin?
Me muutimme pari vuotta sitten Saksaan ja ollaan nyt käyty pari kertaa vuodessa Suomessa, mutta lentoihin menee sen verran, ettei oikein muuhun isompaan lomailuun niin jää rahaa :-(
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 11:33"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 17:45"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 21:30"]
Talo voi olla miehen, kenties avioehto, elarit on työläitä espanjasta periä joten turhaa hehkutat toistaiseksi. Ja äkkäkös nuori nainen pari lasta pyöräyttää joten nou hätä.
[/quote]
Espanjassa tavallisin lapsiluku on 1. Siellä lapsiperheitä ei hyysätä samalla tavalla kuin Suomessa. On oltava varakas, jos aikoo hankkia enemmän kuin yhden lapsen.
[/quote]
Me asutaan Espanjassa ja ollaan varmaan köyhiä Suomen mittapuun mukaan (yhteiset bruttotulot alle 30.000 vuodessa) ja kyllä meillä on kaksi lasta. Ihan normaalia elämää eletään; lapset yksityiskoulussa, pieni omistusasunto, suht uusi auto, uusi tietsikka ja kännykät ym. pelit ja vehkeet. Ihan normaalia arkea eletään, rantalomalla ja Suomessakin käydään vuosittain, luksukseen ei tosin ole rahaa. Valtio ei tosiaan auta yhtään.
[/quote]
Mitä maksatte tyypillisesti neljän hengen lennoista Suomeen ja takaisin?
Me muutimme pari vuotta sitten Saksaan ja ollaan nyt käyty pari kertaa vuodessa Suomessa, mutta lentoihin menee sen verran, ettei oikein muuhun isompaan lomailuun niin jää rahaa :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 11:37"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 11:33"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 17:45"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 21:30"]
Talo voi olla miehen, kenties avioehto, elarit on työläitä espanjasta periä joten turhaa hehkutat toistaiseksi. Ja äkkäkös nuori nainen pari lasta pyöräyttää joten nou hätä.
[/quote]
Espanjassa tavallisin lapsiluku on 1. Siellä lapsiperheitä ei hyysätä samalla tavalla kuin Suomessa. On oltava varakas, jos aikoo hankkia enemmän kuin yhden lapsen.
[/quote]
Me asutaan Espanjassa ja ollaan varmaan köyhiä Suomen mittapuun mukaan (yhteiset bruttotulot alle 30.000 vuodessa) ja kyllä meillä on kaksi lasta. Ihan normaalia elämää eletään; lapset yksityiskoulussa, pieni omistusasunto, suht uusi auto, uusi tietsikka ja kännykät ym. pelit ja vehkeet. Ihan normaalia arkea eletään, rantalomalla ja Suomessakin käydään vuosittain, luksukseen ei tosin ole rahaa. Valtio ei tosiaan auta yhtään.
[/quote]
Mitä maksatte tyypillisesti neljän hengen lennoista Suomeen ja takaisin?
Me muutimme pari vuotta sitten Saksaan ja ollaan nyt käyty pari kertaa vuodessa Suomessa, mutta lentoihin menee sen verran, ettei oikein muuhun isompaan lomailuun niin jää rahaa :-(
[/quote]
Mies ei ole matkustanut mukana enää vuodesta 2008 eli lippujen hinnaksi tulee yleensä n. 650€ Finskin suora lento. Koneen vaihdolla voisi saada halvemmallakin. Suomessa yövymme/asumme ystävien ja sukulaisten luona joten muita pakollisia menoja ei ole.
Rannalle pääsemme autolla ja koska anopilla on kesäsunto siellä maksamme vain bensat ja ruuat.
Niin ja sellainen unohtui vielä mainita että teen lyhennettyä päivää. Siksi olemme noin köyhiä. Lasten aikataulujen takia se on meidän kohdalla pakko.
Ap moi.
En ole saanut mieheltä yhtäkään elonmerkkiä tänään, ei vastaa meileihin tai tekstareihin.
Kamalan epävarma olo.
Eropaperit vein, kaksin kappalein.
Senkin tein raskain sydämin.
Johan tämä asia on herättänyt palstalle kasapäin hörhöjä. Toivottavasti teillä on joku joka teistä välittää - vaikka en kyllä usko että on.
Kiitos kannustajille. Kävimme isän ja äidin mökilla lasten kanssa tänään. En uskaltanut kertoa mitään. Sormukset olin ottanut pois jo eilen, mutta ei kukaan huomannut.
En yhtään tiedä mitä tekisin. En yhtään. Kuljeksin ympäriinsä, en edes tiskikonetta saa laitettua päälle. Ja heti jos ajattelen tapahtumia, kyyneleet alkavat valua kuin hanan avaisi.
Ei ole ikinä ollut näin tyhjä ja epätodellinen olo.
Toivon vain että mies vastaisi viesteihin. Katson puhelinta ja meilejä joka viiden sekunnin välein, mistään ei tule mitään kun odotan vaan että hän laittaisi edes jonkin viestin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon voimia sulle ap. Minkä ikäisiä lapsia teillä on, jos saa kysyä?
Olen seurannut tätä ketjua,ja toivotan sulla ap voimia! Uskon että täällä ainakin osaa ihmisistä tilanteesi koskettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 14:51"]
Miksi helvetassa nin moni uskoo ja luulee että ois takasin tulossa.. ? On jo kertaalleen eroon päässy nii ei varmaan tuu olipa Patriciaa tai ei, kyllä tuonikäinen kaveri ei viikossa tuollaista päätä, on päättänyt jo kauan sitten, nyt vain helpompi toteuttaa kun on uusi misu millä huvitella. Ettii vaan seuraavan jos homma kylmenee, ei taatusti takas tuu kun on vapauteen tottunu.[/quote]
Ehkä siksi, että monella täällä on jo vähän enemmän elämänkokemusta kuin sinulla. :) Omassa tuttavapiirissä näitä neljän-/viidenkympinvillityksiä on ollut useammalla kuin joka toisella ukolla, ja joka IKINEN niistä on jossain vaiheessa takaisn vonkunut. Jokunen on otettukin. Ne loput taitavat kaikki elää tällä hetkellä yksin.
Jaa miksihän? Niin, kai sitä sitten tajuaa kun jossain vaiheessa siitä angstivaiheesta järkiytyy, että on siinä vaimossa puolensa vaikka ryppyjä ehkä onkin enemmän kuin teinipanossa. Ja aikuista miestä saattaa pidemmän päälle kuitenkin kiinnostaa omien lasten elämä ja tulevaisuus enemmän, kuin teinibileissä ryyppääminen. Etenkin aloittajan tapauksessa kun mies ilmeisesti on melko pa ja ihqu tyttis tuskin ihan miljonääri hänkään. Kyllähän sitä sitten jossain vaiheessa huomaa että onhan se peruselintaso ihan kiva, vaikka teinipiireissä boheemius olisikin muotia ja ehkä vielä menetteleekin, kun ei ole velvoitteita.
Tsemppiä ap. Järjestele asiat kuntoon, tarvittaessa vaikka kokonaan ilman miestä. Kerro läheisillesi, se kuitenkin helpottaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tässä herää epäilyksiä siitä mikä on tarinaa ja mikä on totuus
Jotkut ihmiset eivät vaan ajattele järjellä, vaan ovat tunteidensa vietävissä ap:n mies on tällainen tapaus. Tehdään isoja päätöksiä rakkauden alkuhuumassa. Jotkut oppivat kerrasta teineinä, jotkut eivät koskaan. Miehiä, jotka tekevät päätöksiä ja ratkaisuja tunteella on hyvinkin paljon. Eri asia on, kannattaako heidän kanssaan lisääntyä.