Lue keskustelun säännöt.
Mies löysi uuden, espanjalainen opsikelijatyttö voitti perheen.
16.07.2013 |
Mies (aikuinen 40v) lähti syksyllä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, YOssa piti parantaa ihan jopa tohtoriksi asti.
Minä ja lapset (kaksi koulikäistä) kannustimme häntä kaikin tavoin.
Kävimme siivoamassa ja laittamassa kuntoon hänen opiskelijasolunsa.
Miehellä ei ollut varaa vuokrata omaa asuntoa, koska opiskelun aikana perheemme tulot vähenivät huomattavasti.
Syksyllä mies tuli kotiin joka viikonloppu, oli kotona usein 3-4 päivää viikosta. Yhtäkkiä joulua ennen se väheni, syy oli kuulemma että tenttejä, tenttejä.
Pakkohan se oli uskoa. Tai siis uskoin.
Kevät meni tenttien parissa. Kannustin ja maksoin osan ja autoin.
Skypetykset hiipuivat - joko huonon yhteyden takia tai siksi, ettei "kirjastossa saa skypettää".
Miehen lisäkoulutuksen kesto oli alunperin 2-4 vuotta, riippuen siitä, miten paljon ja ahkerasti opiskelee.
Luulin miehen opiskelleen todella hienosti ja kannustin ja kiitin ja ihailin häntä siitä - ei kuka tahansa 40-kymppinen yhtäkkiä selviäkään koulunpenkillä.
Mutta mun miespä selvisi!
Luotin siihen, että kahden vuoden opiskelun jälkeen saamme isän/miehen kotiin. Ajattelin, että jos mies opiskelee ja tentii 24/7 - tietenkin hän valmistuu nopeasti.
Ihailin miestäni jopa siitä, että hän rääkkää itseään tiivillä opiskelemisella, jotta suoriutuisi mahdollisimman nopeasti!
Mies on "opiskellut" koko kesän.
Päätimme lasten kanssa yllättää isin ja varasimme opiskelupaikkakunnalta hotellin, ihan sviittiin tuhlasin, ja sitten lähdimme hakemaan isiä rentoutumaan.
Mutta.
Isihän oli jo rentoutunut.
YO:ssa on paljon ulkomaalaisia opiskelijoita ja mieheni puhuu (suomen lisäksi) sujuvaa eestiä ja espanjaa - hän olikin rakastunut espanjalaiseen opiskelijaan (Patricia, 17v minua nuorempi) - ja nyt kun jäi kiinni, sanoi, että aikoo jättää perheensä.
Patricia kuulemma palaa Espanjaan ensi keväänä, ja mieheni kuulemma menee perässä.
Nyt on ongelma se, että Patrician perhe on katolinen. Eivät missään nimessä hyväsky naimisissa olevaa miestä (eronneen tohtorikoulutuksen saaneen miehen kuulemma hyväksyvät) - ja nyt mieheni siis laittaa eropaperit, jota ero ehtii astua voimaan ennen ensi kevättä.
Ja minä jäin kuin nalli kalliolle. Mies ei edes puhunut lapsista. Ei minusta. Ei talosta. Ei mistään.
Ja tässä sitä nyt ihmetellään elämän menoa kuin koomassa.
Aivan turta.
Ei mitään tajua.
Ei mitään.
En ole kehdannut puhua asiasta kenellekään, en edes ystäville - saati vanhemmilleni.
Ei hajuakaan mitä sanon lapsille.
Ja olen muuttanut kielet ja maat ja nimet tässä, en minä ihan naiivi ole.
Mutta tarina itsessään on ihan totta.
Ja nyt tässä pitäisi kasata jonkinlaista elämää.
Mies ilmoitti myös, ettei vastaa enää puheluihini; saan kommunikoida hänen kanssaan vain tekstareilla tai meileillä.
Että näin.
Aika raskaalta tuntuu.
Kommentit (253)
Siis 23 -vuotiashan on ihan teini. Mitä yhteistä tuon ikäisellä voi olla nelikymppisen kanssa? Älä huoli, mies leikkii pikkutytöllä vähän aikaa ja palaa sitten luoksesi. Ei se sitä rakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 21:51"]
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 20:46"]
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 14:51"]
Miksi helvetassa nin moni uskoo ja luulee että ois takasin tulossa.. ? On jo kertaalleen eroon päässy nii ei varmaan tuu olipa Patriciaa tai ei, kyllä tuonikäinen kaveri ei viikossa tuollaista päätä, on päättänyt jo kauan sitten, nyt vain helpompi toteuttaa kun on uusi misu millä huvitella. Ettii vaan seuraavan jos homma kylmenee, ei taatusti takas tuu kun on vapauteen tottunu.[/quote]
Ehkä siksi, että monella täällä on jo vähän enemmän elämänkokemusta kuin sinulla. :) Omassa tuttavapiirissä näitä neljän-/viidenkympinvillityksiä on ollut useammalla kuin joka toisella ukolla, ja joka IKINEN niistä on jossain vaiheessa takaisn vonkunut. Jokunen on otettukin. Ne loput taitavat kaikki elää tällä hetkellä yksin.
Jaa miksihän? Niin, kai sitä sitten tajuaa kun jossain vaiheessa siitä angstivaiheesta järkiytyy, että on siinä vaimossa puolensa vaikka ryppyjä ehkä onkin enemmän kuin teinipanossa. Ja aikuista miestä saattaa pidemmän päälle kuitenkin kiinnostaa omien lasten elämä ja tulevaisuus enemmän, kuin teinibileissä ryyppääminen. Etenkin aloittajan tapauksessa kun mies ilmeisesti on melko pa ja ihqu tyttis tuskin ihan miljonääri hänkään. Kyllähän sitä sitten jossain vaiheessa huomaa että onhan se peruselintaso ihan kiva, vaikka teinipiireissä boheemius olisikin muotia ja ehkä vielä menetteleekin, kun ei ole velvoitteita.
[/quote]
Ihan hieno vuodatus, unohtui vain ettet tiedä minun elämänkokemukseni määrää. Puhun kyllä ihan omien kokemusten perusteella, ei tosiaan takas tee mieli kun on irti päässy, hirsipuukin on parempi vaihtoehto. Tietysti jos kovin on munaton rassukka niin saattaa nöyrtyäkin joku takaisin anelemaan, en vain todellakaan ymmärrä miksi, jos kerran jo irti muijastaan on päässyt. Uskon kyllä että puheenaollut mies helpostikin pitää vähintään peruselintason yllä, eikä muutenkaan raha kaikkea merkkaa jos on pannut asiat mielessään järjestykseen. Itsekin toki rahassa hävisin kun erottiin vaan takaisin en vaihtaisi vaikka elintaso kolminkertaistuisi.
[/quote]
ohiksena kommentoin. En tiedä mitään elämästäsi mutta ap:stä tiedät tasan sen, että hän on tukenut miehensä opiskeluj ja maksanut kaiken, hoitanut kodin ja lapset ja palkaksi mies jättää, ei suostu aikuiseen keskusteluun eikä välitä, mitä lapsilleen kuuluu. Jos olet toiminut niin kuin tämä mies, niin en keksi sinusta mitään muuta hyvää puolta kuin sen, ettet voi tehdä enää exäsi elämää onnettomaksi.
Pyristellä muijasta irti... Siis et ole tehnyt elämässäsi omia päätöksiä, muija ilmeisesti väkipakolla vaati parisuhteeseen, hankki lapset ja talon ja sinä vain ihmettelit menoa. Kun lopulta sait jostain munaa tehdä yksi oma päätös, koit, ettet ole vastuussa aiemmista teoistasi.
Syyllistöt muita huonoista valinnoistasi etkä kanna niistä vastuuta. Et todellakaan ole mikään saalis kenellekään naiselle eikä ole ap:n mieskään. Kukaan ei joudu vahingossa suhteeseen mutta moni ei uskalla sanoa ääneen, että on mokannut ja usein ei ole rahkeita vastata seurauksista eli niistä lapsista. Luuserit sitten ähkivät naisvihaansa ja yrittävöt löytää syyllisen omaan pahaan oloonsa muista, kun ne nuoret ja timmit espanjattaretkin ovat naisia, jotka jossain vaiheessa tajuavat, minkä mokan ovat tehneet.
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja hoidat asiat kuntoon. Sinun on pakko kertoa asiasta läheisillesi, he tulevat kyllä apuun. Jos miehesi kerran haluaa eron, niin anna hänen mennä. Vaadi itsellesi yksinhuoltajuus lapsiin, ota taloudellisesti kaikki irti minkä saat sillä perusteella, että lapset jäävät sinulle. Aluksi on varmasti rankkaa, mutta selviät kyllä! Hanki ulkopuolista apua niin paljon kuin tarvitset / kuin on mahdollista saada. Pidä yllä hyvää suhdetta myös miehen vanhempiin, heistä on tukea tulevaisuudessa.
Muista, että sinua ei ole "heitetty roskiin" etkä ole syyllinen miehesi keski-iän kriisiin. Jos miehesi ei ole tullut järkiin ja palannut luoksesi, ei häntä ole tarve odottaa, anna hänen mennä. Löydät kyllä toisen. Elä päivä kerrallaan, kyllä se aurinko vielä paistaa.
tuli tosi paha mieli tarinaasi lukiessa. Ei tuo miehesi romanssi tule kestamaan. Kunhan latinoihastus haalenee, on han tulossa takaisin. Siina vaiheessa sinun on tehtava viimeistaan paatos haluatko jatkaa miehesi kanssa.
Mielestani sina olet kaikkesi puurtanut miehen opiskelu-uran puolesta ja tama on sitten se kiitos. Kriisitilanteessa toimiminen auttaa, pida siis itsesi kiireisena ;)
Aloita tosiaan avioerohakemuksesta.
Sitten hankit juristin ja aloitat huoltajuuden ja elareiden haun.
Viet lapset yoksi hoitoon. Ja sitten oman iltasi vietteeksi avaat kalleimman viinipullon, joka teilta kotoa loytyy. Kokoat miehen tavarat ja laitat niista takapihalle rovion. Istut rovion aarella ja heittelet sinne lisaa kamaa ja kiroilet ja itket.
Soitat toihin ja otat lomaa tai saikkua. Sitten soitat lukkosepan vaihtamaan lukot.
Laitat toisen auton ja miehen arvotavarat, kellot, korut, jne panttilainaamoon. Sinne voit laittaa omatkin sormuksesi. Rahat talletat omalle henk. koht. tilillesi.
Jos teilla on yhteisia tileja, niin tyhjennat ne.
Turhat hapeat sikseen. Soitat kriisikeskukseen, vanhemmillesi, sisaruksillesi tai kenelle vain laheiselle, joka tulee tueksesi.
Todellakin ilmoitat miehen toihuista seka hanen vanhemmilleen, sisaruksilleen, jne.
Kerrot lapsille totuuden. He ansaitsevat tietaa missa mennaan. Ei nyt pakko ole mitaan vihapuheita pitaa, mutta sanot rehellisesti ja heidan ikatajunsa mukaan, etta isalla on toinen nainen, eika han aio tulla enaa kotiin ja etta teidan pitaa nyt parjata ilman isaa.
Tassa nyt muutama idea, mista voisit aloittaa. Toiminta auttaa ja kunhan surusi vaihtuu vihaksi, saat voimaakin. Parjaat kylla. Lammin halaus sulle!
Mies on hyväksikäyttäjä tyyppiä joten tuollaista ei takaisin kannata minusta ottaa.
Sinulla ei ole mitään häpeämistä. Tulipa mieleen laskeeko mies sen varaan, että sinä otat "häpeät" niskoillesi.
Kylmä järki nyt mukaan ja tekohyvistely pois ( sinulla saattaa olla taipumus liialliseen jalouteen väärille henkilöille) ja ajat kylmästi asiat niin, että sinulla ja lapsilla on mahdollisimman hyvin tulevaisuudessa asiat.
Asiat tulevat julki jokatapauksessa pikkuhijaa joten parasta, että sinä kerrot miten asiat oikeasti menivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli syksyllä hiukan sama tilanne. Mies nelissäkymmenissä löysi nuoremman ja sitä jatkui puoli vuotta ennen kuin sain pitävät todisteet. (Mies kiisti loppuun asti)
Laitoin eron vireille, mutta en ole vienyt sitä päätökseen, koska mies on selvästi valinnut meidät ja muutenkin muuttanut käytöstään. Katsotaan nyt tämä vuosi onko syytä jättää avioerohakemuksen kakkososa, vai onko muutos pysyvämpää. Jos olisimme kahden, niin monoa olisi tullut, mutta lasten takia en tahdo hätiköidä.
Eropapereiden jättö on hyvä veto, näkee mieskin sinun olevan tosissasi. Tähän asti hän on päättänyt yksin suunnan ja vauhdin. Nyt on sinun vuorosi näyttää, ettet suostu kaikkeen.
Olen iloinen miehesi puolesta, hän ei selvästikään ole ollut onnellinen kanssasi. Lapsenne ovat jo kouluikäisiä, joten näiden pärjäämistä ei isän tarvitse ajatella, lopun nuoruusajan elatusmaksuja saattaa ulkomailta olla hankala vailla. Teidän iässänne luulisi asunnon olevan jo miltei velaton, toivottavasti olet varautunut maksamaan miehesi ulos siitä, jotta hän saa "Espanjassa" kodin itselleen ja uudelle puolisolleen.
Miehelläsi on vain tämä yksi elämä, hän on sen noin 40-vuoden iässä ymmärtänyt, jos hän ei elä nyt unelmiaan, hän ei elä niitä koskaan. Kukaan ei halua kuolla katkerana. Jos talo tuntuu liian suurelta, niin myy pois ja muuta osakehuoneistoon: SOPEUDU!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se 23v. tyttö on 10v. päästä 33 ja miehesi on tällöin mitä? Yli 50v.? Tuskin onni kukkii näinkään pitkään, kun mies vielä köyhä kuin kirkon rottakin. Vie siltä kaikki ja jätä tyhjän päälle, ei se muuten mitään vastuuta opi. Älä vastaa mihinkään miehen viesteihin ja vaikene koko mätämuna kuoliaaksi kaikille, myös lapsille. Ei tosiaan kannata olla kiltti ja tehdä asioita helpoksi miehelle, joka itse on tämän sopan keittänyt. Tee vain selväksi se, että takaisin ei ole enää tulemista, eikä anteeksi voi saada. Mies katuu hyvin pian, kun herää v.pun. unelmistaan, mutta älä vaan ota tätä avosylin vastaan tällöin.
Kyllä on aika surkeeta läppää tämäkin keskustelu täynnä. Toiset kehottaa tuhoamaan lasten isän elämän kokonaan. Toiset taas kehuu lasten isää pelimieheksi.
Eiköhän tässä nyt vaan kannata hoitaa avioero mahdollisimman nätisti maaliin, mustamaalaamatta isää ainakaan lapsille. Pitkä oikeustaistelu vie rahat sinulta ja mieheltäsi, mutta älä kuitenkaan tyydy vähempään kuin sinulle ja lapsillesi oikeasti kuuluu.
Katkeruus pilaa vain sinun, ap, oman elämäsi, sure aikasi ja jatka matkaa. Katkeruuden ja vihan ruokkiminen aiheuttaa sen, että olet lopulta ihmisraunio, joka ei osaa iloita kuin toisen vahingoittamisesta. Onko tämä malli jonka haluat opettaa lapsillesi ja ennen kaikkea onko tämä elämää, jota haluat lastesi kanssa elää?
Ilmoitat miehellesi miten, mistä ja milloin hän saa tavaransa noudettua. Jos ei hae, vie ne kierrätyskeskukseen.
Isän sukulaisilta nyt ei ehkä kannata lohtua lähteä hakemaan saati miestä arvostelemaan sinne suuntaan. Mitä sillä saavuttaa? Heihin toki kannattaa pitää välit kunnossa ja kertoa mitä on tapahtunut. Varsinkin lapset varmasti haluavat olla yhteyksissä isovanhempiinsa, jos ovat aiemmin heidän kanssaan olleet tekemisissä. Näin saat itsekin helpommin aikaa itsellesi, jos tukiverkko lastenhoidossa on isompi.
Ehkä tärkein pointti viestissäni on, että älä katkeroidu. Mieti elämäsi hyvät puolet, keskity niihin, mutta muista kuitenkin surra ja läpikäydä tilanne, ettei se jossain myöhemmässä vaiheessa nouse esiin entistä isompana. Äläkä elä toivossa, että äijä palaa takaisin. Vaikka palaisi, niin haluaisitko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psst näille jotka koko ajan neuvovat nyhtämään mieheltä rahat: jos ap:llä ei ole avioehtoa, se taitaa olla niin päin että mies vie aloittajalta rahat. Se mieshän on rahaton, ja ositus toimii kyllä silloinkin kun hyödynsaajana on miesosapuoli.
Tunnen sympatiaa ap:tä kohtaan ja yritän toki ymmärtää miestäkin. Kuitenkin kaikkein vaikeinta on suhtautua siihen, mitä lapset joutuvat käymään läpi. Ajatelkaa nyt, nämä(kään) lapset eivät ole pyytäneet syntyä tähän maailmaan. Kuitenkin heidän vanhempansa ovat yhdessä päättäneet haluta lapsen ja sitten vielä toisenkin. Tehdäänkö lapsia tosiaan vain omien hedonististen halujen vuoksi? Sitten myöhemmin ollaan valmiita rikkomaan lapsilta koti ja muuttamaan pois heidän luotaan.
Miksi niitä lapsia on pakko ensin tehdä ja sitten hylätä? Tämä kysymys on suunnattu ihan kaikille, joilla on tästä kokemusta. Moni "lapsi" täällä haluaisi kuulla vastauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 08:23"]
Tunnen sympatiaa ap:tä kohtaan ja yritän toki ymmärtää miestäkin. Kuitenkin kaikkein vaikeinta on suhtautua siihen, mitä lapset joutuvat käymään läpi. Ajatelkaa nyt, nämä(kään) lapset eivät ole pyytäneet syntyä tähän maailmaan. Kuitenkin heidän vanhempansa ovat yhdessä päättäneet haluta lapsen ja sitten vielä toisenkin. Tehdäänkö lapsia tosiaan vain omien hedonististen halujen vuoksi? Sitten myöhemmin ollaan valmiita rikkomaan lapsilta koti ja muuttamaan pois heidän luotaan.
Miksi niitä lapsia on pakko ensin tehdä ja sitten hylätä? Tämä kysymys on suunnattu ihan kaikille, joilla on tästä kokemusta. Moni "lapsi" täällä haluaisi kuulla vastauksen.
[/quote]
Niitä lapsia kun tuppaa tulemaan ihan senkummemmin tilailematta kun kaksi rakastunutta ihmistä asuu yhdessä ja käyttää värkkejään. Alkuhuumassa kun tehdään isoja virheitä, niin "espanjalaisten" kuin suomalaistenkin kanssa. En tiedä oletko ihan vakavissasi kun ihmettelet yleisesti että erotaan, tämäkin palsta on täynnä lukuisia ketjuja joissa ruoditaan erojen syitä ja huudetaan kuorossa "jssap" . Ja yhtä usein ainakin mainitaan että ei se lapsille mikään taivas ole jos on riitaisa tai kylmä ja rakkaudeton liitto. Eikä niitä lapsia mihinkään hylätä jos erotaan, monesti kodin ilmapiiri paranee kun jatkuvat riidat tai örvellys lakkaa eron jälkeen. Mielestäni moni pari eroaa ihan hyvästä syystä oli lapsia tai ei, ja varsin monen pitäisi jos vain uskaltaisivat,vain mukavuudenhalu, pelko tulevasta ja taloudellinen asema pitää parin yhdessä. Ja kumma kyllä, näyttäisi että tästä tyytymättömien ja katkerien parien joukosta kuuluu usein suurin syytös eronneita kohtaan .?
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 07:48"]
Se 23v. tyttö on 10v. päästä 33 ja miehesi on tällöin mitä? Yli 50v.? Tuskin onni kukkii näinkään pitkään, kun mies vielä köyhä kuin kirkon rottakin. Vie siltä kaikki ja jätä tyhjän päälle, ei se muuten mitään vastuuta opi. Älä vastaa mihinkään miehen viesteihin ja vaikene koko mätämuna kuoliaaksi kaikille, myös lapsille. Ei tosiaan kannata olla kiltti ja tehdä asioita helpoksi miehelle, joka itse on tämän sopan keittänyt. Tee vain selväksi se, että takaisin ei ole enää tulemista, eikä anteeksi voi saada. Mies katuu hyvin pian, kun herää v.pun. unelmistaan, mutta älä vaan ota tätä avosylin vastaan tällöin.
[/quote]
Minusta tämä on kyllä varsin katkera ja vihaa uhkuva vuodatus. Otat ison vastuun neuvoistasi perheen lasten suhteen, omatuntoni ei antaisi neuvoa noin, lapset ovat syyttömiä, ei heitä saa käyttää koston eikä vihan pelinappulana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 09:06"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 07:48"]
Se 23v. tyttö on 10v. päästä 33 ja miehesi on tällöin mitä? Yli 50v.? Tuskin onni kukkii näinkään pitkään, kun mies vielä köyhä kuin kirkon rottakin. Vie siltä kaikki ja jätä tyhjän päälle, ei se muuten mitään vastuuta opi. Älä vastaa mihinkään miehen viesteihin ja vaikene koko mätämuna kuoliaaksi kaikille, myös lapsille. Ei tosiaan kannata olla kiltti ja tehdä asioita helpoksi miehelle, joka itse on tämän sopan keittänyt. Tee vain selväksi se, että takaisin ei ole enää tulemista, eikä anteeksi voi saada. Mies katuu hyvin pian, kun herää v.pun. unelmistaan, mutta älä vaan ota tätä avosylin vastaan tällöin.
[/quote]
Minusta tämä on kyllä varsin katkera ja vihaa uhkuva vuodatus. Otat ison vastuun neuvoistasi perheen lasten suhteen, omatuntoni ei antaisi neuvoa noin, lapset ovat syyttömiä, ei heitä saa käyttää koston eikä vihan pelinappulana.
[/quote]
En tarkoittanut että lapsia pitäisi käyttää pelinappuloina tms. vaan sitä ettei ole ap:n tehtävä pestä mustaa valkoiseksi näille miehensä puolesta ja selitellä kauniita valheita isän takia -sellaisen isän joka itse nämä lapsetkin hylkäsi, kun nuorempi nainen houkutti. Lapset ja ap etusijalle, mutta ei mitään turhaa sympatiaa isälle kannata tuhlata. Sellainen vie vain ap:n voimia, joita tämä vielä tulee tarvitsemaan jatkossa. Miksi petetyn, jätetyn ja taloudellisesti hyväksikäytetyn pitäisi pistää itsensä sivuun ja auttaa sitä henkilöä, ketä on kaiken tämän aiheuttanut?
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 00:15"]
Aloita tosiaan avioerohakemuksesta.
Sitten hankit juristin ja aloitat huoltajuuden ja elareiden haun.
Viet lapset yoksi hoitoon. Ja sitten oman iltasi vietteeksi avaat kalleimman viinipullon, joka teilta kotoa loytyy. Kokoat miehen tavarat ja laitat niista takapihalle rovion. Istut rovion aarella ja heittelet sinne lisaa kamaa ja kiroilet ja itket.
Soitat toihin ja otat lomaa tai saikkua. Sitten soitat lukkosepan vaihtamaan lukot.
Laitat toisen auton ja miehen arvotavarat, kellot, korut, jne panttilainaamoon. Sinne voit laittaa omatkin sormuksesi. Rahat talletat omalle henk. koht. tilillesi.
Jos teilla on yhteisia tileja, niin tyhjennat ne.
Turhat hapeat sikseen. Soitat kriisikeskukseen, vanhemmillesi, sisaruksillesi tai kenelle vain laheiselle, joka tulee tueksesi.
Todellakin ilmoitat miehen toihuista seka hanen vanhemmilleen, sisaruksilleen, jne.
Kerrot lapsille totuuden. He ansaitsevat tietaa missa mennaan. Ei nyt pakko ole mitaan vihapuheita pitaa, mutta sanot rehellisesti ja heidan ikatajunsa mukaan, etta isalla on toinen nainen, eika han aio tulla enaa kotiin ja etta teidan pitaa nyt parjata ilman isaa.
Tassa nyt muutama idea, mista voisit aloittaa. Toiminta auttaa ja kunhan surusi vaihtuu vihaksi, saat voimaakin. Parjaat kylla. Lammin halaus sulle!
[/quote]
Muuten hyvä, mutta tahallisesta toisen omaisuuden hävittämisestä ja myymisestä ja rahojen siirtämisestä itselleen joutuu vastuuseen. Osituksessa laitetaan kaikki puoliksi, myös pankkitileillä olevat rahat.
Kannattaisiko vähän selvittää asioita ennen kuin yllyttää ap:ta rikokseen?
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 09:44"]
Muuten hyvä, mutta tahallisesta toisen omaisuuden hävittämisestä ja myymisestä ja rahojen siirtämisestä itselleen joutuu vastuuseen. Osituksessa laitetaan kaikki puoliksi, myös pankkitileillä olevat rahat.
Kannattaisiko vähän selvittää asioita ennen kuin yllyttää ap:ta rikokseen?
[/quote]
Tarkennan vielä: siis myös henkilökohtaisilla tileillä olevat rahat. Ja ne yhteisillä tileillä olevat rahat ovat tilin nimen mukaisesti yhteisiä, niiden vieminen on varkaus.
No jos mies on opiskelija ja köyhä ja ap se tienaaja, niin nostakoot tilit tyhjiksi. Omaa palkkaahan se raha siellä on, eikä ap:lla ole velvollisuutta antaa tienaamistaan rahoista senttiäkään miehelle turhaan. Mies köyhänä vie vielä lapsilta katon pään päältä ja ap:n olisi hyvä tyhjentää edes ne tilit. Jos tilanne olisi toisin päin ja ap karannut jonkun espanjalaisen miehen syliin, niin olisiko miehellä tällöin vielä velvoite rahoittaa karanneen puolison rietastelua omista varoistaan?
Voimia sulle, AP! Mun mielestä olisi erittäin tärkeää, että puhut jollekulle ja pääset pohtimaan tilannettasi ja ratkaisuja ääneen. Se on valaisevaa ja auttaa asettamaan asioita eri mittasuhteisiin ja näkökulmiin. Sinulla on paljon pureksittavaa - myös käytännön asioita, ja olisi hyvä että saat pidettyä ajatuksesi jonkinlaisessa järjestyksessä.
Mielestäni sinun pitäisi kertoa tilanteesta ja tulevasta erosta myös perheillenne. Ero on harvoin pelkästään eroavan perheen asia, vaan koskettaa laajempaa sukua. Ei sinun silti tarvitse keneltäkään alkaa sääliä kinuta! Olet kykenevä aikuinen ihminen ja selviät tästäkin, koska on pakko.. Lähetän ison halin ja vahvistavia ajatuksia Helsingistä!
Luin muutaman kannanoton ja sanoisin, että kannattaako ruveta möykkäämään mistään asiasta? Ukko teki valtavan itsekkään teon, koska halu oli niin voimakas ettei vaimo tai lapset painanut vaa´assa juuri mitään. Perheen tunteet tai järkyts ei ukkoa vaivaa kun satumaan portin avautuivat. Kannattaa myös miettiä onko makuun päässyt mies luotettava kumppani myöhemminkään!
Kaikki sympatia ap:lle, olet kovan paikan edessä. Jos kuitenkin pystyt säilyttämään rauhallisuutesi niin mene ensisijaisesti juuri avioeroja hoitavan juristin pakeille ettet tee tunteiden vellotessa mitään typerää päätöstä tai jätä osaamattomuuttasi tärkeitä asioita hoitamatta. Niistä seuraa vain harmi jälkeenpäin.
Toinen asia on, että ukko itse kertoo lapsille mitä tekee -miksi sinä olisit huonon viestin tuoja? Miksi vielä silottelisit hänen polkujaan? Suo toki se ilo isukille itselleen, että lapset saavat tehdä kysymyksensä hänelle.
Omassa suvussani tapahtui jotain vastaavaa, jossa pätevä lakiNAINEN oli huippu apu!
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 20:46"]
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 14:51"]
Miksi helvetassa nin moni uskoo ja luulee että ois takasin tulossa.. ? On jo kertaalleen eroon päässy nii ei varmaan tuu olipa Patriciaa tai ei, kyllä tuonikäinen kaveri ei viikossa tuollaista päätä, on päättänyt jo kauan sitten, nyt vain helpompi toteuttaa kun on uusi misu millä huvitella. Ettii vaan seuraavan jos homma kylmenee, ei taatusti takas tuu kun on vapauteen tottunu.[/quote]
Ehkä siksi, että monella täällä on jo vähän enemmän elämänkokemusta kuin sinulla. :) Omassa tuttavapiirissä näitä neljän-/viidenkympinvillityksiä on ollut useammalla kuin joka toisella ukolla, ja joka IKINEN niistä on jossain vaiheessa takaisn vonkunut. Jokunen on otettukin. Ne loput taitavat kaikki elää tällä hetkellä yksin.
Jaa miksihän? Niin, kai sitä sitten tajuaa kun jossain vaiheessa siitä angstivaiheesta järkiytyy, että on siinä vaimossa puolensa vaikka ryppyjä ehkä onkin enemmän kuin teinipanossa. Ja aikuista miestä saattaa pidemmän päälle kuitenkin kiinnostaa omien lasten elämä ja tulevaisuus enemmän, kuin teinibileissä ryyppääminen. Etenkin aloittajan tapauksessa kun mies ilmeisesti on melko pa ja ihqu tyttis tuskin ihan miljonääri hänkään. Kyllähän sitä sitten jossain vaiheessa huomaa että onhan se peruselintaso ihan kiva, vaikka teinipiireissä boheemius olisikin muotia ja ehkä vielä menetteleekin, kun ei ole velvoitteita.
[/quote]
Ihan hieno vuodatus, unohtui vain ettet tiedä minun elämänkokemukseni määrää. Puhun kyllä ihan omien kokemusten perusteella, ei tosiaan takas tee mieli kun on irti päässy, hirsipuukin on parempi vaihtoehto. Tietysti jos kovin on munaton rassukka niin saattaa nöyrtyäkin joku takaisin anelemaan, en vain todellakaan ymmärrä miksi, jos kerran jo irti muijastaan on päässyt. Uskon kyllä että puheenaollut mies helpostikin pitää vähintään peruselintason yllä, eikä muutenkaan raha kaikkea merkkaa jos on pannut asiat mielessään järjestykseen. Itsekin toki rahassa hävisin kun erottiin vaan takaisin en vaihtaisi vaikka elintaso kolminkertaistuisi.