Lue keskustelun säännöt.
Mies löysi uuden, espanjalainen opsikelijatyttö voitti perheen.
16.07.2013 |
Mies (aikuinen 40v) lähti syksyllä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, YOssa piti parantaa ihan jopa tohtoriksi asti.
Minä ja lapset (kaksi koulikäistä) kannustimme häntä kaikin tavoin.
Kävimme siivoamassa ja laittamassa kuntoon hänen opiskelijasolunsa.
Miehellä ei ollut varaa vuokrata omaa asuntoa, koska opiskelun aikana perheemme tulot vähenivät huomattavasti.
Syksyllä mies tuli kotiin joka viikonloppu, oli kotona usein 3-4 päivää viikosta. Yhtäkkiä joulua ennen se väheni, syy oli kuulemma että tenttejä, tenttejä.
Pakkohan se oli uskoa. Tai siis uskoin.
Kevät meni tenttien parissa. Kannustin ja maksoin osan ja autoin.
Skypetykset hiipuivat - joko huonon yhteyden takia tai siksi, ettei "kirjastossa saa skypettää".
Miehen lisäkoulutuksen kesto oli alunperin 2-4 vuotta, riippuen siitä, miten paljon ja ahkerasti opiskelee.
Luulin miehen opiskelleen todella hienosti ja kannustin ja kiitin ja ihailin häntä siitä - ei kuka tahansa 40-kymppinen yhtäkkiä selviäkään koulunpenkillä.
Mutta mun miespä selvisi!
Luotin siihen, että kahden vuoden opiskelun jälkeen saamme isän/miehen kotiin. Ajattelin, että jos mies opiskelee ja tentii 24/7 - tietenkin hän valmistuu nopeasti.
Ihailin miestäni jopa siitä, että hän rääkkää itseään tiivillä opiskelemisella, jotta suoriutuisi mahdollisimman nopeasti!
Mies on "opiskellut" koko kesän.
Päätimme lasten kanssa yllättää isin ja varasimme opiskelupaikkakunnalta hotellin, ihan sviittiin tuhlasin, ja sitten lähdimme hakemaan isiä rentoutumaan.
Mutta.
Isihän oli jo rentoutunut.
YO:ssa on paljon ulkomaalaisia opiskelijoita ja mieheni puhuu (suomen lisäksi) sujuvaa eestiä ja espanjaa - hän olikin rakastunut espanjalaiseen opiskelijaan (Patricia, 17v minua nuorempi) - ja nyt kun jäi kiinni, sanoi, että aikoo jättää perheensä.
Patricia kuulemma palaa Espanjaan ensi keväänä, ja mieheni kuulemma menee perässä.
Nyt on ongelma se, että Patrician perhe on katolinen. Eivät missään nimessä hyväsky naimisissa olevaa miestä (eronneen tohtorikoulutuksen saaneen miehen kuulemma hyväksyvät) - ja nyt mieheni siis laittaa eropaperit, jota ero ehtii astua voimaan ennen ensi kevättä.
Ja minä jäin kuin nalli kalliolle. Mies ei edes puhunut lapsista. Ei minusta. Ei talosta. Ei mistään.
Ja tässä sitä nyt ihmetellään elämän menoa kuin koomassa.
Aivan turta.
Ei mitään tajua.
Ei mitään.
En ole kehdannut puhua asiasta kenellekään, en edes ystäville - saati vanhemmilleni.
Ei hajuakaan mitä sanon lapsille.
Ja olen muuttanut kielet ja maat ja nimet tässä, en minä ihan naiivi ole.
Mutta tarina itsessään on ihan totta.
Ja nyt tässä pitäisi kasata jonkinlaista elämää.
Mies ilmoitti myös, ettei vastaa enää puheluihini; saan kommunikoida hänen kanssaan vain tekstareilla tai meileillä.
Että näin.
Aika raskaalta tuntuu.
Kommentit (253)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tollanen mulkku joutaa mennäkin. Löydät paremman, usko pois. Tuollaiset tohtorismiehet ovat juuri niitä kusipäisimpiä tapauksia, valitettavasti.
Kuulun itsekin katoliseen kirkkoon, voin sanoa, että miehellesi saattaa tulla tukalat oltavat sen espanjattarensa kanssa, eronnutta miestä/naista, jolla on ennestään lapset ei oteta yleensä kovin lämpimästi vastaan.
Minulla on tilanne enemmänkin sellainen, etten tiedä haluanko jaksaa.
Mitä minä jaksaisin?
Siis tätä avioeroprosessia?
Sitä, että yhtäkkiä lapset, talo, elämä - kaikki ovat minun harteillani?
-ap
Mistä tiedät, ettei Patrician perhe missään nimessä hyväksy?
Ilmoita ykskantaan, että lapset saa luvan ottaa mukaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin sanattomaksi. Toivon sydämeni pohjasta sinulle ja lapsille voimia ja tsemppiä tulevaan.
No on kyllä aika perseestä..tsemppiä! Luulen kyllä että ukolla ja sillä uudella ei ole mitään tulevaisuutta, jos yhtään lohduttaa..joku 40-kympin villitys ukolla vissiin. Mut tuut löytää paremman miehen, usko pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan helvetti! :( ( Voisinpa lohduttaa sua jotenkin,tuntuu vaan ettei sanat riitä.
En nyt ymmärrä ap:n viimeistä viestiä, pakkohan se on jaksaa. Muita vaihtoehtoja ei ole.
Mutta muuten suosittelisin ehdottomasti keskustelemaan jonkun oikean ihmisen / ystävän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on todella nolo, ihan paskapää. Otan osaa.
Siinähän sitten menee, älä vaan ikinä ota takaisin vaikka miten parkuisi. Sekin aika voi tulla. Nimittäin, yleensä tollaiset keski-iän kriiseissään pyörivät äijät, jotka muka rakastuvat
tyttöihin jotka voisivat olla iältään niitten omia lapsia, yrittävät ängetä takaisin kun
huomaavat etteihän se kannattanutkaan.
Ihan helvetin ikävää varsinkin lasten kannalta ja onhan toi mitä suurinta raukkamaisuutta sinuakin kohtaan.
Tsemppiä sulle!
Rukoilin sinulle voimia, onnea ja iloa. Tunnen, että niitä on sinulle tulossa. Aluksi sinulla on varmasti todella raskasta, mutta ihmiset auttavat sinua varmasti paljon, kun kuulevat miten on käynyt. Miehesi oli se sika, joka petti perheensä. Ansaitset parempaa! *halaus*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuossa tilanteessa helposti ratkeaa, jos ei ole todella sitoutunut perheeseen. Toisella paikkakunnalla, ei perhettä ja lapsia illalla jaloissa pyörimässä, saa ihan vain omaa aikaa, silloin alkaa hormoonit hyrräämään. Nuori tyttö katsoo ja on kiinnostunut nelikymppisen ukon kotkotuksista...mitä hunajaa.
"Uusi nuoruus" opiskelijoiden parissa, kesä.. ja tuohon vielä päälle ihastumisen huuma ja pakokeinona kylmyys omaa perhettään (etenkin sinua) kohtaan.
Mitenköhän miehesi ja ihastuksen suhde kukoistaa, kun syksy saapuu sateineen ja "espanjalaisestakin" kuoriutuu vähitellen ihan oikea ihminen.
Nämä olivat ensimmäisiä mieleen tulleita asioita. Nyt en osaa olla tämän viisaampi, mutta sylillinen voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mies sit rakastanut sua paskan vertaa. Miksi aikoinaan menitte naimisiin ja teitte lapsia? Halusivatko molemmat sitä?
ensimmäiseksi otat luurin käteen ja soitat anopille/apelle/miehen siskolle. Itket puhelimessa, että tarvitset apua lastenhoitoon, koska olet sairastunut stressiin miehen jätettyä teidät.
Palkkaat asianajajan hoitamaan sitä eroprosessia.
palkkaat yksityisetsivän ottamaan selvää, että mikä on tuon patrician perhe. Sitten otat yhteyttä perheeseen ja kerrot miehen epäkelpudesta. kuka hyväksyisi tyttärelleen parikymmentä vuotta vanhemman miehen, joka pettää vaimoansa, jolla on lapsia.
Voit myös mennä katoliseenkirkkoon ja puhua siellä papille. Ehkö tuntee tuon Patrician ja pitää puhuttelun.
Ai niin. Kriisikeskus on matalan kynnyksen paikka, johon voit päästä purkamaan tilannetta ja saamaan käytännön apuvinkkejä, jos lähipiirille tuntuu vaikealta puhua.
t. 15
Voi hyvänen aika! Nyt yhteys anoppiin ja appeen ja ryhdyt kyselemään, millä tavalla he ryhtyvät kantamaan vastuuta, kun poika noin lähtee. Uskomattoman moni mies "tulee tajuihinsa" kun äitinsä kysyy, että miten käy erossa lasten tapaaminen.
Tärkeintä on tehdä asia oikein julkiseksi jo nyt. Kerjää sääliä miehen sukulaisilta, esitä jätettyä ja petettyä täysillä, älä mitenkään mollaa miestä. Hanki anoppi puolellesi, ja miehen siskot.
Voimia sinulle ap! Ei tuossa tilanteessa oikein muuta voi, kuin alkaa määrätietoisesti hoitaa asioita kuntoon. Avioero vireille, huoltajuus- ja elatusmaksuasiat kuntoon ennen kuin mies katoaa Espanjaan.
Tsemppiä, yritä jaksaa.
Saisitko jotenkin sen Patrician kiinni. Voisi tajuta jättää miehen kun kuulee perheestä. Ei siksi, että sinä jatkaisit miehen kanssa, kukapa tuollaista enää haluaa. Vaan sen takia, ettei mies lähde espanjaan ja lapset ovat täällä...=(
Olen pahoillani. Elämä potkii joskus pahasti perseelle. Kova opetus siitä ettei keneenkään voi pohjimmiltaan luottaa. Koita jaksaa!