Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä sellaisia aikuisia, jotka ovat kasvaneet laitoksessa?
14.06.2026 |
Minä kasvoin. Kumpikaan vanhempi ei kyennyt lapsista huolehtimaan. Toisella mt puolen ongelmia ja toisen ongelmat liittyvät päihteisiin. Lapsuusaikana perhe eli toimeentulotuella ja meno oli ihan todella valkoroskaista. Kysyin joskus toiselta vanhemmalta saatuani ensimmäisen lapsen, että miltä tuntui kun omat lapset otettiin huostaan. Totesi ettei oikeastaan miltään, sillä tiesi että niin on parasta.
Käyn itse töissä ja niin käy kumppanikin. Meillä on ihan tavallisen tasainen elämä. Viihdytään kotona, kesällä ollaan mökillä ja kierretään joitakin Suomalaisia lapsiperheille suunnattuja kohteita. Viimeksi aamulla tuli itku kun ajattelin että omat lapset joutuisivat kokemaan edes osan siitä mitä olen itse käynyt läpi lapsuudessa ja nuoruudessa.
Olisi kiva kuulla muiden laitostaustaisten kokemuksia ja ajatuksia.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Holhoussuomi on käytännössä yksi iso laitos.
Olen samaa mieltä, mutta lapsi tuskin ymmärtää asiaa ihan niin. Jokaisella on silti omat lähtökohtansa tässä holhous yhteiskunnassa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse entinen laitosnuori. Elämä on välillä ollut turhan vaikeaa mutta kokemukset ovat kasvattaneet sietokykyä ikäville asioille ja samalla avartaneet merkittävästi tapaa katsoa mailmaa. Nyt opiskelen yliopistossa yhteiskuntatieteitä ja rakennan uraa ihmisoikeuskysymysten parissa.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse entinen laitosnuori. Elämä on välillä ollut turhan vaikeaa mutta kokemukset ovat kasvattaneet sietokykyä ikäville asioille ja samalla avartaneet merkittävästi tapaa katsoa mailmaa. Nyt opiskelen yliopistossa yhteiskuntatieteitä ja rakennan uraa ihmisoikeuskysymysten parissa.
Se on kyllä totta, että pienet vastoinkäymiset eivät tunnu missään. Mulla on ollut erilaisia vaiheita elämässä ja yleisesti oonkin tosi ok oman historian kanssa. Omien lasten kautta välillä tulee suru pintaan, mutta se on yleensä nopeasti ohi menevä tunne. En tuomitse omien vanhempien tekoja, mutta ihmettelen miksi on pitänyt lapsia tehdä ihan tarkoituksella silloisessa elämäntilanteessa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse entinen laitosnuori. Elämä on välillä ollut turhan vaikeaa mutta kokemukset ovat kasvattaneet sietokykyä ikäville asioille ja samalla avartaneet merkittävästi tapaa katsoa mailmaa. Nyt opiskelen yliopistossa yhteiskuntatieteitä ja rakennan uraa ihmisoikeuskysymysten parissa.
Se on kyllä totta, että pienet vastoinkäymiset eivät tunnu missään. Mulla on ollut erilaisia vaiheita elämässä ja yleisesti oonkin tosi ok oman historian kanssa. Omien lasten kautta välillä tulee suru pintaan, mutta se on yleensä nopeasti ohi menevä tunne. En tuomitse omien vanhempien tekoja, mutta ihmettelen miksi on pitänyt lapsia tehdä ihan tarkoituksella silloisessa elämäntilanteessa.
Ap
Oliko sulle vaikea päätös ryhtyä vanhemmaksi? Itse pelkään juuri sitä että traumat nousevat pintaan enkä itse pysty olemaan vanhempiani parempi
Minä vuonna te huostaanotetut olette syntyneet? Itse olen syntynyt 1975. En ole huostaanotettu, vaikka elämä kotona oli aivan kaoottista. Mt- ongelmat, päihteet, väkivalta, köyhyys ym. Tuolloin ei kuitenkaan kukaan puuttunut, vaikka poliisi ja ambulanssi vierailivat tasaisin väliajoin osoitteessamme.
Itse olen kompurointien jälkeen päässyt tukevasti jaloilleni ja elän hyvää elämää. Mutta usein mietin, miten olisi vaikuttanut, jos minut ja sisareni olisi otettu laitokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla kuitenkin on vanhemmat aktiivisesti elämässäsi mukana? Ydinperheestä puhut
Kaikkea hyvää sinulle aloittaja! Hienoa että olet saanut oman elämäsi järjestykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki meni vituiksi tasaseen tahtiin lapsesta asti. Nyt vasta alkanut edes hivenen tasoittua keski ikäisenä. Vielä kun saisi oikean diagnoosin. Mikä on suurella todennäköisyydellä autismi.
Vierailija kirjoitti:
Minä vuonna te huostaanotetut olette syntyneet? Itse olen syntynyt 1975. En ole huostaanotettu, vaikka elämä kotona oli aivan kaoottista. Mt- ongelmat, päihteet, väkivalta, köyhyys ym. Tuolloin ei kuitenkaan kukaan puuttunut, vaikka poliisi ja ambulanssi vierailivat tasaisin väliajoin osoitteessamme.
Itse olen kompurointien jälkeen päässyt tukevasti jaloilleni ja elän hyvää elämää. Mutta usein mietin, miten olisi vaikuttanut, jos minut ja sisareni olisi otettu laitokseen.
Tosi ikävää ettei järjestelmä ollut riittävä auttamaan teitä. Olen itse 2000-luvulla syntynyt ja koen itse, että järjestelmä sen aikasine byrokratioineen hidasti kotoutumista ja jäin ikäänkuin järjestelmään jumiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta siellä laitoksessa on sitten perusasiat kunnossa, turvallinen ympäristö, asioista huolehtivat aikuiset, ruokaa, puhtautta ja parhaimillaan ihan normaalia arkea kouluineen, harrastuksineen ja kavereineen, varsinkin kun ei ole sinne omien tekemistensä vuoksi päätynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse entinen laitosnuori. Elämä on välillä ollut turhan vaikeaa mutta kokemukset ovat kasvattaneet sietokykyä ikäville asioille ja samalla avartaneet merkittävästi tapaa katsoa mailmaa. Nyt opiskelen yliopistossa yhteiskuntatieteitä ja rakennan uraa ihmisoikeuskysymysten parissa.
Se on kyllä totta, että pienet vastoinkäymiset eivät tunnu missään. Mulla on ollut erilaisia vaiheita elämässä ja yleisesti oonkin tosi ok oman historian kanssa. Omien lasten kautta välillä tulee suru pintaan, mutta se on yleensä nopeasti ohi menevä tunne. En tuomitse omien vanhempien tekoja, mutta ihmettelen miksi on pitänyt lapsia tehdä ihan tarkoituksella silloisessa elämäntilanteessa.
Ap
Oliko sulle vaikea päätös ryhtyä vanhemmaksi? Itse pelkään juuri sitä että traumat nousevat pintaan enkä itse pysty olemaan vanhempiani parempi
Ei oma tausta vaikuttanut päätökseen lapsien teosta. Tottakai tiedostin, että ylisukupolvisten ongelmien tasaantumiseen menee aikaa. Tiedostin myös, että minulla ei ole tukiverkostoa omista vanhemmista. Jos omat lapset joskus päättävät että haluavat lapsia, heillä on tulevaisuudessa ihan erilaiset tukiverkot kun mitä minulla nyt.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä vuonna te huostaanotetut olette syntyneet? Itse olen syntynyt 1975. En ole huostaanotettu, vaikka elämä kotona oli aivan kaoottista. Mt- ongelmat, päihteet, väkivalta, köyhyys ym. Tuolloin ei kuitenkaan kukaan puuttunut, vaikka poliisi ja ambulanssi vierailivat tasaisin väliajoin osoitteessamme.
Itse olen kompurointien jälkeen päässyt tukevasti jaloilleni ja elän hyvää elämää. Mutta usein mietin, miten olisi vaikuttanut, jos minut ja sisareni olisi otettu laitokseen.
Olen syntynyt 90- luvulla ja olin kolmessa eri laitoksessa. Laitoksessa olossa oli varmasti hyvätkin puolensa, mutta koin että lapsuus loppui siihen kun 8- vuotiaana mut huostaanotettiin. Sisarukset olivat vielä nuorempia ja meidät sijoitettiin eri laitoksiin. Onneksi päästiin viimeisiksi vuosiksi kaikki samaan laitokseen. Se sisaruksista erossa olo teki silloin aluksi asiasta kivuliaampaa.
Ap
Oikeastaan ne kokemukset ei ole kiinni siitä onko alaikäisenä elänyt laitoksessa, tai muuten ollut lastensuojelun ja sosiaalihuollon asiakkaana, vai ei, vaan siitä että minkälaista se elämä ollut. Vaikeita asioita tapahtuu sellaisissakin perheissä joiden lapset eivät ikinä pääsy lastensuojelun asiakkaiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla kuitenkin on vanhemmat aktiivisesti elämässäsi mukana? Ydinperheestä puhut
Ydinperhe hajosi vähän ennen kun meidät huostaanotettiin. Toista vanhempaa en juuri nähnyt laitosaikoina ja välit jäivät todella etäisiksi. Olen kyllä tekemisissä vanhempien kanssa, mutta välit eivät ole niin läheiset että heille avautuisin syvimmistä ajatuksistani tai voisin pyytää apua esim. lasten hoitoon. Vanhemmat eivät juuri pidä yhteyttä, itse joskus soittelen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea hyvää sinulle aloittaja! Hienoa että olet saanut oman elämäsi järjestykseen.
Kiitos!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta siellä laitoksessa on sitten perusasiat kunnossa, turvallinen ympäristö, asioista huolehtivat aikuiset, ruokaa, puhtautta ja parhaimillaan ihan normaalia arkea kouluineen, harrastuksineen ja kavereineen, varsinkin kun ei ole sinne omien tekemistensä vuoksi päätynyt.
Oiski ollut. Mutta näitä laitoksia on erilaisia.
Omalla luokallani oli useita laitoksessa asuvia, mutta itse asuin kotona. En tiedä, kumpi oli lopulta parempi tai pahempi. Kotona joutui seuraamaan pitkälle yli vuosikymmenen, kun vuorollaan eri viranomaiset ravaavat kotona minkään muuttumatta ainakaan paremmaksi.
Yhdessä vaiheessa kouluttauduin jossain mielenhäiriössä alalle, jossa ollaan lasten ja myös perheiden kanssa tekemisissä. Päivääkään en ole tehnyt niitä töitä, koska tajusin, että en sairaassa ympäristössä kasvaneena kykene sulkemaan silmiäni ja katsomaan läpi sormien siinä määrin kuin pitäisi.
Mietin, mistä riippuu päätyykö lapsi laitokseen vai perheeseen? En itse ole oikeastaan elänyt laitoksessa, koska menin suoraan sijaisperheeseen sen jälkeen kun menetin toisenkin vanhempani. Tämä sama perhe sittemmin adoptoi minut ollessani noin 6-vuotias. Olen aika samanikäinen kuin alottaja, syntynyt 90-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta siellä laitoksessa on sitten perusasiat kunnossa, turvallinen ympäristö, asioista huolehtivat aikuiset, ruokaa, puhtautta ja parhaimillaan ihan normaalia arkea kouluineen, harrastuksineen ja kavereineen, varsinkin kun ei ole sinne omien tekemistensä vuoksi päätynyt.
Oiski ollut. Mutta näitä laitoksia on erilaisia.
No missä sitten olisi ollut paremmin?
Holhoussuomi on käytännössä yksi iso laitos.