Lasten parissa työskentelevät. Millaisia lapsia inhoatte?

Tämä ei ole kuitenkaan mikä arvostuskysymys. Kyllä minä kysyn kasvatusasioissa näkemyksiä omista lapsistani ja arvostan sitä osaamista ja tietämistä, mitä hoitohenkilökunnalla on. Olen kuitenkin pohtinut ja lukenut paljon (myös koulutukseni puolesta) ihmisen kehitykseen liittyviä juttuja ja kyllä kotiäitivuosien aikana lasten perushoitotaidot tuli aika tarkkaan testatuksi.

Harmi, jos sinulla on paljon vihastuttavia vanhempia asiakkaina.

Lähinnä vihastuttaa nämä vanhemmat, jotka kritisoivat hoitajien toimintaa ja valittavat pikkujutuista. Ollaan tietävinään aina paremmin kaikki lasten hoitoon liityyvät asiat ja sit ammatti on esim. kirjastonhoitaja!

Ylivilkas ja oho-suusta-lipsahti- lapseni menee ensi syksynä kouluun ja nyt mietimme, millaista tukea hän tarvitsee, että koulu lähtisi hyvin käyntiin. Lapseni on onneksi taitava kaikissa muissa asioissa kuin sosiaalisissa taidoissa. Impulssikontrolli vaatii harjoitusta. Jos hän saa opettajan, joka näkee vain ongelman, eikä lasta sen takana, tie tulee olemaan kivikkoinen niin opettajalle kuin lapselle ja meille vanhemmille. Auts.

Toisia kiusaavat ja terrorisoivat lapset ärsyttää. Vihaa en ketään, mutta epäsosiaaliset nostaa karvat pystyyn. Ja epäsosiaalisuus ei ole ujoutta vaan sitä, että ei osaa ottaa toisia huomioon. Oikeastaan eniten ärsyttää ihmiset, joiden mielestä sosiaalisuus on sitä, että on koko ajan äänessä. Itse olen hölösuu, mutta ymmärrän, että sosiaalisuus pohjimmiltaan on paljon muutakin.

t: luokanope

Vaikeinta minun on ehkä tulla toimeen sellaisten lasten kanssa jotka ovat "kieroja". Siis että aikuisen edessä tekevät kaiken hymyillen oikein, selän takana alkaa tämä "sä oot niin tyhmä et mä en kutsu sua synttäreille"... samat lapset usein kantelevat jokaikisestä pikkuasiasta aikuiselle ja naureskelevat itsekseen kun toinen lapsi saa läksytyksen. Itse eivät kestä sanomista lainkaan.

Joskus turhaudun sellaisten tyttöjen kanssa, jotka tekevät kiusaa muille tytöille. Eräs tyttö on hyvin haastava: hän tietää tekevänsä väärin, mutta ei näytä välittävän siitä. Kyse on siis vähän vanhemmasta, jo alakoulua käyvästä tytöstä. Tyttöjen kiusaamista on paljon vaikeampi huomata kuin poikien. Kiusaamiseen on myös vaikea puuttua silloin, jos vanhemmat eivät ole yhteistyöhaluisia.



Olen työskennellyt monenlaisten lasten kanssa ja ikäväkseni on todettava, että ongelmalapsia ei oikeastaan ole, vaan ongelmavanhempia. Toki lapset voivat oireilla monin tavoin, mutta oireiden syy löytyy valitettavan usein kotoa.



Lasten temperamenttieroista johtuvat erilaisuudet eivät minua ärsytä. Lapset ovat erilaisia, niin kuin aikuisetkin. Pitää vaan tehdä työtä sillä asenteella, että jokaisella lapsella on oikeus olla oma itsensä, vaikka itse olisikin erilainen.

Tärkeintä on, että lapset voivat luottaa aikuisiin, että he tulevat rinnalle selvittämään, mitä on tapahtunut. Itselläni on lapsi, joka möläyttelee joskus ihan höpöhöpöjä ja hän on nyt joutunut yleisen syntipukin rooliin. Ei hänen tarvitse olla paikallakaan, kun se on lapseni, jonka syytä joku juttu on. Eli JOSKUS kantelussa on kyse pelistä, millä haetaan aikuisen huomiota. Eskariryhmässä on aika montaa drama queeniä. Onneksi päiväkotimme hoitajat näkevät asioita aikuisen tasolta ja puolustavat kaikkia lapsia tasapuolisesti.

Tuota kantelun inhoamista ihmettelen myös. Juuri on yleisesti paljon puhuttu siitä, miten lapsen/nuoren pitää heti kertoa kiusaamisesta ja hakea apua aikuisilta. Miten koululainen uskaltaa kertoa aikuisille kiusaamisesta, jos hän on päiväkodissa oppinut, että hoitajat inhoavat kantelupukkia! Päiväkoti-ikäisten kiusaaminen on aikuisen mielestä lievää, mutta nuo samat kiusaajat ovat varmasti koulussakin kiusaajia, ja silloin seuraukset voivat olla paljon pahempia. Eikö kiusaajia inhoa kukaan?

Minä en ymmärrä, miksi te ap:n kaltaiset hakeudutte pk-työhön, jos asenteenne on tuo, että vihaatte lapsia. Sitähän tuo on. Ei teidän siellä päiväkodissa tarvitse muuta kuin hoitaa ne lapset ja pukea ne pari kertaa päivässä, voitte askarrella, leipoa, laulaa ja leikkiä sekä jumpata jne, mikä siinä on niin raskasta. Kun teillä kerran on se ammattitaito kasvatustyöhön, niin miten edes kehtaatte myöntää, että epäonnistutte. Se, että palkka on huono ja työkaverit sairastaa on tietenkin tosi kurjaa, muttei se liity itse työhön ja osaamiseenne. Ja eikös teillä ole joka pk:ssa niitä laitosapulaisia, jotka pukevat lapset ja siivoavat ja järkkäävät paikat.

eivät erota lapsen persoonaa ja käyttäytymistä. Jos jokin lapsen käyttäytyminen ärsyttää (mikä on ihan luvallista ja ymmärrettävää väsymyksestä, kiireestä tai työntekijäpulasta johtuen), ei koko lasta tule nähdä pelkästään tämän käyttäytymisen läpi. Jokainen ihminen on arvokas, vaikka käyttäytyykin rasittavasti - on sitten lapsi tai aikuinen.

Laitosapulaisia? =D Ennen muinoin laitosapulainen tosiaankin esim. pesi kurikset, pyyhki pöydät ja auttoi jopa pukemisessa.



Nykyisin monessa paikassa homma toimii niin, että hoitajat huolehtivat muun työnsä lisäksi vaatehuollosta (kuravaatteiden pesu ja kuivatus, haalareiden kuivaus jne), pyyhkivät pöydät, vaihtavat lakanat, huolehtivat siivoamisesta... monissa paikoissa koko laittareita ei enää ole ja niissäkin paikoissa joissa on, he ovat joko puolipäiväisiä tai sitten yksi laittari huolehtii niin suuresta porukasta ettei laittaria ryhmässä näe muuten kuin lounaan jälkeen pyyhkimässä lattian.



Mutta olet ihan oikeassa siinä, että osa näistä kommenteista on ollut todella epäammattimaisia. Vaihtakaa alaa jos inhoatte lapsia.



lh

Eipä tunnu porukka taas tajuavan, että myös hoitajat ovat ihmisiä hyvine ja huonoine tunteineen. Kukaan ei varmasti varsinaisesti INHOA ketään lasta, mutta joillekin tietyn tyyppinen temperamentti on liian raskasta hoitaa. Jos itse on ns. hidas aikuinen niin varmasti kokee rasittavana sellaisen oikein Duracell -pupun tai jos on nopea käänteissään niin ihan oikeasti hidasteleva lapsi voi saada lähes raivon partaalle (myös vanhempana). Tämä asia siis selittyy myös hoitajien temperamenttieroilla!



Itse olen vauhdikas ja nopea käänteissäni, joten minun on vaikea "pidätellä" itseäni, jos hoputan 4-vuotiasta etanaa, jolla ei ole pienintä aikomustakaan pukea päälleen vaan ennemmin tutkii kynsiensä uurteita lattialla istuen. Osa näistä on tottunut myös siihen, että aikuinen viime kädessä pukee (eli isä tai äiti on opettanut), mutta pk:ssa ei todellakaan pueta enää 4-vuotiasta, joten on pakko turvautua hoputtamiseen ja jatkuvaan muistuttamiseen "pue ´päällesi, laita sukka jalkaan, pistä hattu päähän".



Myös ilkeä lapsi saa karvat pystyyn. Siis sellainen joka nälvii jatkuvasti kavereitaan ja hoitajiaan ja heti kun silmä välttää on pahan teossa :/ Ja sellainen, joka osaa jo pienestä pitäen käyttää toisia sumeilematta hyväksi :( Näitäkin on...

kaupan kassana, sairaanhoitajana, kirjastonhoitajana niin olette kuitenkin ihmisiä ja tietynlaiset asiakkaat ärsyttävät IHAN VARMASTI joskus. Miksi lastentarhanopejen pitäisi olla pyhimyksiä muihin verrattuna? Ammattimaisuus tulee siitä että tunteitaan ei näytä eikä niiden anna vaikuttaa työhön.



Itse olen lukion ope ja tykkään useimmista nuorista mutta joskus tulee oppilas jota melkeinpä inhoan,useimmiten näsäviisas ja ilkeä neitonen. Olen onnellinen kun sellainen häipyy lukiosta ja hänenkin kanssaan olen selvinnyt ilman konfliktia.Tätä se ihmissuhdeammatti on, lastenhoitoalallakin varmaan.

millään ei voi tykätä kaikista lapsista täsmälleen yhtä paljon. Ammattitaitoa on osata käsitellä tunteensa.



Pk-henkilökunta tarvitsisi työnohjausta, jossa näistä asioista voisi avoimesti puhua työkavereiden kanssa.



Työpaikalla voitaisiin myös yhdessä miettiä keinoja, miten esim. etanalapsia kannustettaisiin ja miten toimitaan noissa tilanteissa.

Lapsetkin on ihmisiä, eikä kukaan rakasta kaikkia ihmisiä. Minulle hankalimpia on olleet sellaiset lapset, jotka ovat juonikkaita, ilkeällä tavalla älykkäitä. Sellaiset, jotka juonittelevat niin että saavat kaiken leikeissä, ja saavat toiset lapset tuntemaan olonsa huonommaksi. Ja tekevät sen niin, että on vaikeaa löytää selkeää asiaa, joka nostaa esille käytöksessä. ymmärrättekö mitä tarkoitan?



Tämä taas johtuu siitä, että itseä kiusattiin koulussa. Olen tajunnut, että saatan laittaa jonkin fiksun, nätin tyttölapsen ensinäkemältä "viekas kiusaaja" -lokeroon. Mutta tajusin sen uran alussa, ja olen taistellut siitä irti. Nykyään, jos ärsyynnyn jostain lapsesta, pyrin nousemaan opettajana ja aikuisena sen yläpuolelle ja nähdä lapsen pitemmän kehityksen. Se auttaa ärsyyntymiseen. Ketään en ole kyllä vihannut.



Mielestäni on ihan luonnollista ärsyyntyä joistain lapsista, ja tunnistan kylä sen miten paljon joskus harmittaa kehottaa laste kymmenettä miljoonatta kertaa pukemaan. Olen kuitenkin työskennellyt erityisryhmässä, jossa lapsilla ihan selkeitä temperamenttieroja. Silloin erityisesti, ja muutenkin, on tärkeää luoda lapselle luottamus omaan hyvyyteen, ettei lyttäisi lasta hänen oman persoonallisen temperamenttinsta takia. Joillain kestää minua pitempään, mutta ei minulla ole oikeutta ajatella olevani siksi parempi. Meillä oli käytössä kuvat: Silloin kun hermo kiristää, on vaikea sanoa neutraalilla äänellä "laita sukka jalkaan". Siinä tilanteessa on parempi näyttää kuvaa.

En tiedä mistä moinen on tullut, ei me häntä mitenkään hellitä kun tiedetään että mikään ei oikeasti ole sattunut. Hän vain on sellainen. En tiedä miten siitä pääsisi eroon - ehkä aika korjaa?

Minä en inhoa minkäänlaisia lapsia. Kaikilla on omia luonteenpiirteitään, joista osa on vähemmän ihania, mutta en todellakaan inhoa heitä siksi. Enkä ymmärrä ollenkaan, miten joku voi inhota likaista, pesemätöntä lasta. Päiväkoti-ikäisen ei tarvitse itse osata huolehtia puhtaudestaan, se on vanhempien tehtävä. Näitä vanhempia, jotka eivät lastensa perustarpeista huolehdi, kyllä inhoan!

Jos viitsisi kuluttaa mokomaan aikaa, mutta te lapsia inhoavat päiväkodin "työntekijät" olette kyllä surullista porukkaa ja väärällä alalla...

mutta meillä on juuri tuollainen eskari joka on hidas pukemaan, mutta miten siitä saisi nopeamman? Kotona kun lähdemme jätän hänet eteiseen pukemaan ja menen autoon odottamaan, että hän on valmis, en todellakaan enään ala häntä pukemaan, alamme pukea sen verran ajoissa, että kerkeämme hänen tahtiin, en sitten tiedä miten hän eskarissa pukee, kun ei ole hoitajilta tullut palautetta siitä enkä ole itse huomannut sitä kysyä kun olen ajatellut, että siellä ei ole ongelmia kun siitä ei meille vanhemmille kerrota..



Vai kerrotteko te vanhemmille lapsen hitaudesta joita se ärsyttää? Vai pidätte vain omana tietonaan ja puratte sitä sitten täällä? Täytyypä heti maanantaina kysäistä asiasta hoitajilta.



Kertokaapas nyt te ammatti-ihmiset (lasten hoitajat, jotka olette koulutuksen saaneet), että miten saisimme meidän etanan vauhtiin aina pukiessa, minä en sitä ole vielä onnistunut saamaan, mutta en kyllä ole siihen saanutkaan koulutusta. Jospa sitten saisimme etana lasten vanhemmat hyvät neuvot ja teidän päivänne pelastuvat kun etana lapset oppivat nopeuden!



Joten odottelen vastauksianne kaikkitietävät päiväkodin tädit!(Joilla ilmeisesti kaikilla on alan koulutus)

Mutta ei se lasten syy ole, jos asiat ovat huonosti.



Loppujenlopuksi se on hoitajan tai opettajan vastuulla miettiä ja päättää, että onko hänellä tarpeeksi voimavaroja työskennellä siinä kyseisessä tehtävässä. Jos ei ole, niin vaihtaa ammattia tai jää vaikka työttömäksi.



Mutta naiset vain jäävät noihin huonpalkkaisiin ja raskaisiin hommiin, ja niinpä asiat eivät ikinä ihan oikeasti muutu.

En enää ihmettele, minkä vuoksi päiväkodista on joskus niin ahdistavaa hakea lapsiaan, ja minkä vuoksi kasvatuskeskusteluiden jälkeen on välillä niin paha mieli. Kyse on siitä, että henkilökunta inhoaa lapsia jos he eivät mahdu tiettyyn hyvin ahtaaseen muottiin ja sitten vielä leimaavat vanhemmatkin täysin epäonnistuneiksi "äiti on sen opettanut tuollaiseksi".

Kuin kiinnittämällä huomiota vaivoihinsa? Ja enää ei silläkään tavalla..? Sääli lasta.

Olette töissä lasten kanssa ja inhoatte lapsia jonkin luonnepiirteen perusteella, ja pidätte sitä ihan ok asiana!? Tai sen perusteella, että vanhemmat eivät huolehdi lastensa puhtaudesta.



Tietenkin kielteisiäkin tunteita varmasti kaikissa töissä on, mutta että inhoatte... Ja luulette varmaan vielä, että lapsi ei sitä huomaa.