Millainen äiti SINÄ olet, jonka mielestä sektio ei ole synnytys?

lievitystä 20h ja joutunut kiireelliseen sektioon kun lapsi ei mahdu ulos? Onko silloin puoliksi synnyttänyt? Vrt imukuppisynnytykseen. Onko se kolmeneljäsosasynnytys kun puhti loppuu? ;)

mut käytä seuraavan kerran jotain jakoja ettei tule koko tarina ihan putkeen kirjoitettua tekstiä kun ei sitä jaksa kukaan lukea vaikka haluaisikin onneksi sinulla oli kai piste siellä jossain kun minulla ei nyt tässä ol... puuuuuhhhh

Asioita tulee mieleeni niin vauhdilla ja uskokaa tai älkää, kiitettävä arvosana äidinkielestä kuitenkin ;) Se oli silloin joskus ja palautetta sain gradussani pitkistä lauseista, joissa asiasisältö tulee julki, mutta joskus hieman monimutkaisesti esitettynä. Kiitän palautteesta, mutta täällä palstalla kirjoittaessa asiasisältö on ymmärtääkseni kuitenkin tärkeintä. Ap

Yleisesti ottaen äitiysneuvoloiden palvelut on suunnattu aika yksioikoisesti seuraamaan äidin fyysistä terveydentilaa. Nykyisin useimmilla äideillä fyysinen terveys, huolimatta siitä, että synnyttäjien keski-ikä on noussut lienee melkoisen vakaa. Tarvittaisiin parannusta siihen, että terveydenhoitajat osaisivat tukea äitejä muuhunkin, kuin ainoastaan siihen yhteen ja ainoaan oikeaan synnytykseen.



Äitiyttä on yhtä monenlaista kuin äitejäkin ja jokainen äiti useimmiten terveenä ollessaan on lapselleen se paras mahdollinen äiti. Terveydenhoitajien tulisi tukea äitejä kasvamaan äidiksi. Mielestäni synnytysvalmennus voisi olla äitiysvalmennusta, joka sisältäisi erilaisia teemoja kullakin kertaa, kuten lapsenhoitoa, kylvetystä, kasvatusta, parisuhteen hoitoa.



Nykyajan äidit ovat vieraantuneet äitiyden maailmasta. Siihen kuuluvat myös likaiset vaatteet, ajoittain sottainen koti ja kirkuvat lapset, jotka eivät asetu kaikista yrityksistä huolimatta. Tummat silmänaluset ja valvotut yöt ja joskus tuulipuvuissa puistossa tuhraantuneet tunnit muistuvat mieleeni sykäyksittäin. Mammat kai tahtoisivat siistin paketin mahdollisimman helposti syliinsä ja ei kun menoks. Niinkö olen ajatellut joskus itsekin?



Äitiys on ikuista kasvamista. Miksi me naiset kiistelemme tällaisilla palstoilla siitä, onko sektio synnytys vai ei, kun voisimme tukea toinen toisiamme matkalla äitiydessämme? Mikä on se ikuinen katkeruus ja kilpailuvietti, joka äitiydessä siirtyy eteen päin sukupolvelta toiselle?



Kummastelee ap

Onko täällä monikaan pitänyt synnytystään vaikeana? Sektiota sen sijaan on osa pitänyt vaikeana, vaikkei sitä synnytyksenä pidäkään. Hölmöin päätelmä on tuo sankari-juttu: ei kai kukaan halua itseään sankariksi kutsuttavan sen perusteella, miten on lapsensa maailmaan saattanut? Noloahan se olisi. Suuri osa vastaajista taisi olla korkeasti koulutettuja, toisin kuin alun perin kuvittelit. He ymmärtävät sanojen merkityserot: syntyä (passiivista toimintaa) - synnyttää (aktiivista toimintaa). Myös syntymällä ja synnytyksellä on merkitysero, jota jotkut eivät tunnu tajuavan näköjään riippumatta koulutusasteesta. Synnytyksessä äiti pystyy edes jollakin tavalla vaikuttamaan tapahtumien kulkuun, etenkin ponnistamisvaiheessa. Leikkauksessa äidin rooli on koko ajan passiivinen. Itse en huomannut yhdenkään synnyttäneen vastaajan pitävän itseään leikattuja äitejä parempana.

Sain esikoisen vuonna 88 ja silloin kävin äitiysvalmennuksessa, jossa oli juuri noita teemoja. Imetyksestäkin oli yksi valmennuskerta. Muita lapsia odottaessani en valmennuksessa käynytkään. En tiennytkään, että se on nykyään pelkkää synnytysvalmennusta.

Vierailija:

synnytys, on tapahtuma, jossa synnyttäjä aktiivisesti tekee jotain, eli synnyttää.

Siis synnyttäjä " aktiivisesti tekee" jotain? No jos kerran ihan ITSE pystyy synnyttämään, niin miksi sitten tosi moni synnyttäjä odottaa polttoja, ennenkuin käy synnyttämään, ööh, ITSE???

Eiköhän se " aktiivinen" alatiesynnyttäminen ole melko pitkälle sitä, että siinä vain mennään supistusten mukana ja sitten sopivassa kohtaa vähän pusataan.

Sillä jos alatiesynnyttäjä todella synnyttäisi ITSE, hän vain pusaisi muutaman tunnin ja päättäisi ITSE koska tämä synnytys alkaa. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Ja miksi?

No siksi, ettei kukaan ITSE synnytä, vaan hormonit sen tekevät ja alatiesynnyttäjä on vain siinä menossa mukana. Tarvittaessa se lapsi saadaan sieltä ulos vaikka imukupilla. Se on kai jo vähän alatiesynnytyksen ja sektion välistä, koska eihän sitä imukuppilasta nyt voi väittää itse synnyttäneensä! Jos se kerran on sieltä ulos autettu.

Imukuppisynnytys on vähän kuin sektio ilman viiltohaavaa!

Vierailija:

Itse en huomannut yhdenkään synnyttäneen vastaajan pitävän itseään leikattuja äitejä parempana.

Jos olen ymmärtänyt rivien välistä lukemalla väärin, että synnytykset eivät ole olleet vaikeita. Automaattisesti ajattelin näin, koska puhuttiin kivusta ja tuskasta ja ponnistamisesta tässä yhteydessä. Myös itse ajattelen niin, että lapsen kulku synnytyskanavasta sattuu olemaan sattumanvaraista, millaisen lantion kukin lienee syntymälahjanaan saanutkin.



Kyllä, myönnän että synnyttää on verbi. Teidän akateemisten asiantuntijoiden luulisi kuitenkin ymmärtävän myös, että maailma on käsitteellinen. Tullaan tilanteeseen, että jos synnyttäminen on verbi, voiko synnytys ilman sitä olla käsitteellinen. Mielestäni siinä ei ole ristiriitaa. Synnytyksessä synnytään ja suomen kielessä koko sana on aika hupsu, kun sitä alkaa maistelemaan ja pohtimaan sen merkitystä. Mitä kaikkea synnytetään ja missä yhteyksissä synnyttämisestä puhutaan? Lapsi kuitenkin syntyy ja saa syntymäpäivän.



Minulla on ehkä hieman erilainen käsitys syntymästä. Lapsi syntyy jo äidin sisällä, mutta synnytyksessä hän siirtyy tähän meidän maailmaamme. Siellä hän kuitenkin on jo syntynyt ja elänyt kauankin ennen syntymäänsä. Voidaanko puhua siis siitä, missä vaiheessa ihminen oikeastaan syntyy? Mikä on syntymä? Se on sana ja käsite, mitä muuta se sisältää?



Synnytysvalmennuksen ja äitiysvalmennuksen asioissa on huomattavia tasoeroja paikkakunnittain. Ap

Ja ilmaisen tämän nyt mahdollisimman hienovaraisesti, mutta eikö mielestäsi röhnöttää leikkauspöydällä ole halventava ilmaus tilanteesta, joka voi olla hyvinkin kaunis tapahtuma? Aivan kuin sanoisin, että mites itse levittelit siellä synnytyspöydällä? Onko synnytys aktiivinen tapahtuma? Voiko sen kulkuun vaikuttaa? Minun gynekologini oli sitä mieltä, että ei. Se ei ole äidin omaa ansiota, vaan siihen vaikuttavat hyvin monet tekijät.



Leikkausko passiivinen tapahtuma? Mielestäni se oli erittäin aktiivinen tapahtuma. Mielessäni ehdin ajatella monta monituista ajatusta, kun vatsanahkaani viillettiin ja sisälmyksiäni leviteltiin leikkauspöydälle? Vai väittääkö joku teistä ajattelun ja tieteen ammattilaisista, ajattelun olevan passiivista toimintaa? Ap

Miksi sitten äidit eivät käynnistä itse synnytyksiään ja pystyykö joku jo siihenkin? Aikaisemmin ei ollut puhetta siitä, onko oleellista onko tapahtuma lapsen syntymän kannalta passiivinen vai muuten vaan passiivinen. Ponnistusvaihe vaatii aktiivista ponnistusta, mutta silloinkin useimmilta joudutaan leikkaamaan välilihaa ja kätilö avustaa lapsen ulos? Vai pitäisikö äidin ottaa itse lapsi itseltään vastaan? Onhan alatiesynnytyksessäkin avustajat paikalla ja ainakin osan ajasta äiti on passiivisena synnytyspöydällä. Samalla tapaa puuduksissa kuin leikattukin.

Ap

Sekä spinaalia että epiduraalia käytetään.

että äiti kivusta tolaltaan poissaolevana yrittää saattaa lasta maailmaan verrattuna leikatun tokkuraisuuteen leikkaustilanteessa. Äidin keho hoitaa synnytyksen, ei äiti itse. Osa synnyttäjistä ei ole lainkaan mukana itse tilanteessa, sen kulussa puhumattakaan että hallitsisi sen jollain tapaa. Lääkärit ja kätilöt hallitsevat tilannetta. Onhan se tietenkin mukavampi ajatella sillä tapaa, että asioihin voi itse ainakin jollain tavalla vaikuttaa.

Ap

jos ei, niin pahoitteluni mutta ihmeellisesti jaksat vängätä ja vääntää ja eksyä jo itse aiheestakin hieman.

Ainiin, kumpikin synnytykseni sujunut ilman sen kummempia ongelmia, itse myöskin ponnistin 7min ja 10min ajan lapseni itsestäni ulos, ei ollut kätilöä repimässä tai kiskomassa eikä imukuppiakaan. ei myöskään leikattu välilihaa enkä ole umpiruma tuulipukumamma jolla ei ole koulutusta.

Ikävää etten mahdu muottiisi ja sinä voisit vähitellen hyväksyä sen ettet ole synnyttänyt, sanan varsinaisessa merkityksessä.

-13-

Ajattelin automaattisesti tässä mielessä ahdasmielisesti, sillä kokemukseni näin kokevista, tuntevista ja puhuvista äideistä olivat toisenlaisia alunperin. Siksi esitin kysymykseni jopa hieman hyökkäävästi ;) Perustin oman näkemykseni aiempiin kokemuksiini ihmisten asenteellisesta ahdasmielisyydestä syyllistyen itsekin ehkä samaan, ainakin osittain Ap

Kyllä todellakin huomaa ettet ole synnyttänyt kun lukee viimeisintä kommenttiasi (olisko se nro 42 tai jotain).

-13-

että nainen ponnistaa sen lapsen itsestään ulos silloin kun hän synnyttää.

Vaikka hän olisi kuinka tokkurassa niin siinä todellakin tarvitaan myös naisen omaa panosta=ponistamista. Kätilö, lääkäri tai kukaan muukaan ei tunge käsiään naisen sisuksiin vauvan siellä ollessa ja hartiavoimin kisko lasta sieltä ulos. Jos ponnistaminen ei syystä tai toisesta luonnistukaan niin silloin kipitetäänkin leikkuriin ja tapahtuu se sektio.

-13-

Synnytyksen käynnistyminen ja synnyttäminen ovat (myöskin) 2 eri asiaa, aivan kuten synnyttäminen ja syntyminen.

Viitaten kirjoitukseesi nro 40.

Ota se pilleri ennnekuin poksahdat ja hyvää yötä.

Sektio tehtiin vauvan perätilan vuoksi. Nyt toivon, että seuraavakin vauva tulisi maailmaan sektiolla. Ei minua ainakaan alatiesynnyttäminen kiinnosta tippaakaan. Pääasia, että vauva on maailmassa.

Ihan oikeastiko kaikki alatieäidit kuvittelevat, että sektiomammat haluaisivat synnyttää alateitse? En minä ainakaan halunnut. Olin ihan helvetin tyytyväinen, kun lääkäri sanoi, että " perätilan vuoksi suosittelen sektiota" .

Ei tarvinnut ympäripuhua, sanoin että hyvä homma!

Minulla oli synnytyspelko mutta se hävisi sen siliän tien. Olen jo nyt päättänyt että seuraava lapseni tulee mailmaan sektiolla.

Enkä minä ole kenellekään väittänyt, että olen synnyttänyt, päinvastoin jos joku kysyy kuinkas synnytys meni, sanoin heti, että tehtiin keisarileikkaus sen ja sen vuoksi.

Et valitettavasti edelleenkään vakuuta minua, sillä et kykene perustelemaan asiaasi juuri laisinkaan. Sektioni eivät vaivaa minua ollenkaan, eivätkä ole koskaan vaivanneet missään tapauksessa tai tilanteessa. Olen vaivaantunut enemmänkin vastapuolen pöyristyttävistä argumenteista, joita ei kyetä perustelemaan faktaan perustuvalla tiedolla. Halusin aiheesta asiallista keskustelua, eikä kukaan ole toistaiseksi vakuuttanut minua niin paljoa, että olisin muuttanut mielipidettäni. Sekin on mahdollista.



Sen sijaan omien ennakkoluulojeni suhteen olen muuttanut mielipiteitäni. Mielestäni en ole eksynyt aiheesta laisinkaan, vaan joku ei nyt kertakaikkisesti ymmärrä asian ydintä jutuissani, tai ei halua ymmärtää. Tällaistahan tämä keskustelun taso useimmiten on, että kun omat rahkeet alkavat loppumaan, aloitetaan henkilökohtaisella tasolla mollaamaan aloittajaa. Anteeksi, mammat yleistykseni. Ahdasmielisyytenne risoo minua, lisäksi haluaisin kunnollisia perusteluja, jotka perustuvat faktaan. Katsotaan, saatteko minut vakuutetuksi synnyttämättömyydestäni. Kun katson lapsiani, se kertoo minulle aivan jotain muuta. Ette vastanneet esittämiini kysymyksiin? Ap