Millainen äiti SINÄ olet, jonka mielestä sektio ei ole synnytys?

Toisin kuin eräät täällä, ainakin kommenteista päätellen. Ponnistaminen vaatii varmasti työtä, en vähättele sitä laisinkaan mutta kyllä keho hoitaa myös sen niin, että äitiä ponnistuttaa, eikö totta? ;) Saatte sanoa minua synnyttämättömäksi, en loukkaannu enkä hermostu siitä laisinkaan. Haluan asiallista keskustelua, tuoko on perustelusi sille, etten ole synnyttänyt? ;) Sillä sektioni ei ole koskaan vaivannut MINUA. Kummastelen teitä, alatiesynnyttäneet, jotka ovat sektiosta toista mieltä. Miksi se korventaa teitä niin pahasti? Ai, sekö jos joku tulee ja sanoo, ettet ole itse " tehnyt" töitä, vaikka olet mielestäsi kovastikin? Ap

En minä rupea sinulle, tuikituntemattomalle faktoja hyväksymättömälle, mitään sen kummemmin perustelemaan.

Kun sen luulisi olevan itsestäänselvää ettei leikkaus ole tapahtumana synnytys, johan sen sanooo sektion latinankielinenkin nimitys joka siis suomennettuna " keisarileikkaus" , ei keisarisynnytys.

Kukaan, en edes minä, ei ole kieltänyt etteikö sinulla olisi lapsia tai lasta tai ettetkö olisi äiti MUTTA kun ne ovat 2 ERI asiaa, syntyä ja synnyttää.

Täytyy olla todella tahvo jos ei niiden termien eroa jakeluunsa saa menemään.

noh jatkakoon joku juu tästä, jos jaksaa ja jos mitään uutta selvästä asia enää keksii ;D

-13-

Vierailija:

. Kätilö, lääkäri tai kukaan muukaan ei tunge käsiään naisen sisuksiin vauvan siellä ollessa ja hartiavoimin kisko lasta sieltä ulos.

-13-

Mutta eipä nainen itsekään tässä vaiheessa voi ponnistaa, vaan ponnistaa vasta sitten kun se vauva on jo suht ihmisten ilmoilla, päälaki jo näkyy tunnelin perältä. Eli ei nainen voi itsekään hartiavoimin synnyttää tässä vaiheessa kun vauva on kohdussa, ainoastaan myötäilee supistuksia ja synnyttäminen alkaa vasta kun vauvan etupuoli on siellä synnytyskanavassa.

Esim 13 tuntia kestävästä synnytyksestä tämä ponnistusvaihe, jonka minä ymmärrän " alatiesynnyttämiseksi" , kestää korkeintaan tunnin, joillain vain muutamia minuutteja. Ja tämä osa synnytyksestä on se, joka tuo äidille alatieglooriaa - ei supistusten kesto, koska teknisesti se on vain kivun sietämistä, ei synnyttämistä.

Enkä ole ap.

Alatiesynnytyksen yksi kriteereistä on se että vauva tulee ulos synnytyskanavaa (huom, _synnytys_kanavaa) pitkin.

Ponnistaminen ei niinkään ole mikään erillinen kriteeri vaikka se onkin yksi oleellisimmista osista ja tapahtumista synnyttämisessä.

Koska et kykene argumentoimaan riittävän asiallisesti, faktatietoon perustuen perustelemaan näkemyksiäsi, vaan aloitat minun mollaamisen. Eli rahkeet eivät riittäneet tälläkään kertaan ja sain hyvät naurut! Luulisi, että toimittaja, jos kuka siihen nyt kykenee. Tietysti, jos maailmankatsomus perustuu pariin sanaan, eikä niiden merkitystä kyetä lääketieteenkin käyttämistä faktoista huolimatta perustelemaan, niin mikä ettei. Ei kaikkien tarvitsekaan ajatella samalla tavoin, kuin minä itse. Olisi mielenkiintoista tietää filosofin vastaus tähän, sillä nimenomaan filosofisia kysymyksiähän nämäkin ovat. Mitä on syntymä ja synnytys? Ap, joka ei ole teidän kenenkään harmiksi, koskaan käyttänyt mitään säännöllistä lääkitystä. Minä en ole vaatinut teitä muuttamaan kantaanne, minä en ole vaatinut teitä ajattelemaan toisin. Ap

Keisarileikkaus

Wikipedia





Keisarileikkaus eli sektio, latinaksi Sectio Caesarea, on leikkaus, jossa lapsi syntyy äidin vatsanpeitteiden ja kohdun läpi tehdyn viillon kautta. Se tehdään yleensä silloin, kun normaali alatiesynnytys aiheuttaisi lääketieteellisiä komplikaatioita.



* Hätäsektioon eli päivystyskeisarileikkaukseen joudutaan, jos lapsen hapensaanti on esimerkiksi istukan irtoamisen takia heikko, synnytys pitkittyy tai ollaan vaarassa menettää äidin tai lapsen henki.

* Elektiivinen sektio eli ennalta suunniteltu keisarileikkaus tehdään esimerkiksi lantion ahtauden tai äidin sukupuolitaudin takia. Joskus, tosin harvoin, myös synnytyspelko on aihe elektiiviselle sektiolle.



Sisällysluettelo

[piilota]



* 1 Historia

* 2 Riskit

o 2.1 Äidin riskit

o 2.2 Lapsen riskit

o 2.3 Alatiesynnytys aiemman keisarileikkauksen jälkeen

* 3 Keisarileikkaus Suomessa

* 4 Eläinten keisarileikkaus

* 5 Lähteet



[muokkaa] Historia



Viittauksia keisarileikkauksiin esiintyy jo mm. kreikkalaisissa, hindulaisissa, egyptiläisissä ja roomalaisissa kansantarustoissa. Lukuisista teorioista huolimatta on edelleen epävarmaa, mistä toimenpide on saanut nimensä. Yleisesti arvellaan nimen johtuvan siitä, että roomalaisen Julius-perheen jäsen, mahdollisesti juuri kuuluisa Julius Caesar, olisi syntynyt keisarileikkauksella, kuten Plinius vanhempi (23¿79 jaa.) on kirjoittanut.[1] Tätä vastaan puhuu se, että Julius Caesarin äiti oli muiden lähteiden mukaan elossa poikansa syntymän jälkeen, mikä on epätodennäköistä aikakauden lääketieteellisen tason huomioon ottaen. On myös esitetty, että keisarileikkauksen nimitys johtuisi Caesarin aikana käyttöön otetusta laista, lex caesareasta, jonka mukaan raskauden loppuaikana kuolleelle naiselle olisi tehtävä kohdunavaus lapsen pelastamiseksi. Muita mahdollisia tulkintoja ovat latinan kielen verbi caedere, leikata, tai äidin kuoleman jälkeen keisarileikkauksella syntyneistä lapsista käytetty termi caesones.

Keisarileikkaus.

Keisarileikkaus.



Ensimmäisen kirjallisesti kuvatun keisarileikkauksen, josta sekä synnyttäjä että lapsi selviytyivät hengissä, suoritti noin vuonna 1500 sveitsiläinen Jakob Nufer omalle vaimolleen. Tapahtuma kirjattiin muistiin vasta 82 vuotta jälkeenpäin, joten kertomuksen luotettavuus on kyseenalainen. Historiallisesti luotettavana pidetään selostusta vuodelta 1610 keisarileikkauksesta, jonka suoritti saksalainen kirurgi Jeremias Trautmann Wittenbergissä, ja josta äiti ja lapsi jäivät eloon. Keisarileikkausten tulokset olivat huonoja 1800-luvun alkuun asti. Synnytyssairaaloissa ja yleissairaaloissa alkoi kuitenkin vähitellen kehittyä taitotieto ja kokemus, jonka ansiosta leikkaukset tulisivat turvallisemmiksi. Merkittäviä parannuksia olivat 1800-luvun puolivälissä keksityt nukutusmenetelmät, 1860-luvulla kehitetyt antiseptiset käytännöt sekä aseptiikan tulo leikkaussaleihin 1880-luvulla. Leikkaustekniikat parantuivat: vuonna 1876 kehitettiin ns. Porron operaatio, jossa sektion yhteydessä poistettiin kohdun runko-osa, minkä avulla hengenvaarallinen verenvuoto saatiin loppumaan. Huomattava kehitysaskel oli kohdun haavapintojen ompelun aloittaminen vuonna 1882. 1900-luvun puolivälissä käyttöön otetut antibiootit vähensivät merkittävästi äitikuolleisuutta sekä keisarileikkauksissa että alatiesynnytyksissä. [2]



[muokkaa] Riskit



Keisarileikkaukseen liittyy enemmän riskejä kuin alatiesynnytykseen. Kaiken kaikkiaan noin 1,2 %:iin kaikista synnytyksistä liittyy vaikea komplikaatio. Keisarileikkauksessa vaikeiden komplikaatioiden osuus on 4,5 %.



[muokkaa] Äidin riskit



* Leikkaukseen liittyvät riskit: Keisarileikkauksen jälkeen verensiirron tarvitsee n. 6 % potilaista, kun spontaanin alatiesynnytyksen jälkeen osuus on 0,4-0,6 %. Riski joutua tilanteeseen, jossa verenvuotoa ei saada tyrehdytettyä muuten kuin poistamalla kohtu, on keisarileikkauksen yhteydessä kuusinkertainen alatiesynnytykseen verrattuna.

* Tulehdukset: Keisarileikkauksen jälkeinen kohtutulehdus on 15 kertaa yleisempi alatiesynnytykseen verrattuna (2,6 vs. 0,2 %). Keisarileikkaushaava tulehtuu 4-7 %:lla potilaista.

* Keuhkoveritulppa: Vaara kuolla keuhkoveritulppaan on keisarileikkauksen jälkeen 26-kertainen verrattuna alatiesynnytykseen. Joissain riskitapauksissa on mahdollista käyttää ennalta ehkäisevää lääkitystä (ns. tromboosiprofylaksia).

* Seuraavat raskaudet: Keisarileikkausta seuraavissa raskauksissa poikkeavaan paikkaan kiinnittyneen istukan riski kasvaa sitä suuremmaksi, mitä useampia sektioita naiselle on aiemmin tehty.[3]

* Kuolema: Keisarileikkaus on Suomessa ja muissa länsimaissa turvallinen toimenpide. Raskaus-, synnytys- tai lapsivuodeajan kuolema on hyvin harvinainen tapahtuma. Kaksi miljoonaa synnytystä käsittäneessä brittiaineistossa vuodelta 1999 äitikuoleman vaara oli noin 1/17 000 synnytystä. Alatiesynnytyksissä riski oli 1/49 000, ennalta suunnitelluissa keisarileikkauksissa 1/17 000 ja hätäsektioissa 1/5 500. [4]



[muokkaa] Lapsen riskit



* Hengitysvaikeudet: Keisarileikkauksella syntyneillä lapsilla esiintyy hengitysvaikeuksia sitä useammin, mitä varhaisemmin sektio tehdään. Raskausviikolla 39, jolloin suurin osa sektioista suoritetaan, riski on vielä kuusinkertainen (esiintyvyys 1,8 %).

* Kuolema: Keisarileikkauksen jälkeen seuraavissa synnytyksissä perinataalikuolleisuus on kohdun repeämisriskin vuoksi jopa kahdeksankertainen verrattuna niihin synnyttäjiin, joille ei ole aiemmin tehty sektiota.[3]



[muokkaa] Alatiesynnytys aiemman keisarileikkauksen jälkeen



Keisarileikkauksella synnyttäneille naisille tehdään usein ns. synnytystapa-arvio seuraavan raskauden loppuaikana. Jos syy aiempaan leikkaukseen on liittynyt nimenomaan edelliseen raskauteen, ei estettä alatiesynnytykselle yleensä ole. Alatiesynnytys onnistuu noin kolmessa neljäsosassa tapauksista, joissa edellinen synnytys on hoidettu keisarileikkauksella. Kahden edeltävän keisarileikkauksen jälkeen ei alatiesynnytystä useinkaan suositella, koska kohdun seinämään keisarileikkauksista jäänyt arpi on heikompaa kudosta ja sillä on riski revetä.[3]



Keisarileikkaus Suomessa



Keisarileikkaukset alkoivat yleistyä Suomessa noin 30 vuotta sitten. Vuonna 2005 suomalaisista syntyi 16,0 % keisarileikkauksella, kun osuus vuonna 1975 oli 7,9 %. Tosin kymmenen viimeisen vuoden aikana keisarileikkausten osuus on lisääntynyt vain 0,3 prosenttiyksikköä. Keisarileikkausten yleistymisen syiksi on arveltu mm. monisikiöisten synnytysten lisääntymistä, synnyttäjien ikääntymistä sekä tapahtuneiden perätilasynnytysten vähenemistä. Vuonna 2005 hätäsektioita oli 6,6 % kaikista keisarileikkauksista ja 1,0 % kaikista synnytyksistä.[5] Suomessa suurin osa keisarileikkauksista tehdään spinaali- tai epiduraalipuudutuksessa, jolloin äiti on hereillä ja saa nähdä vauvansa heti leikkauksen jälkeen. Vaikka keisarileikkaus on nyky-Suomessa turvallinen, sille on riskien vuoksi oltava selkeä aihe.

UUTISET

Tulosta Lähetä ystävälle

Perätilavauvoille keisarileikkaus turvallinen



15.11.2000





Perätilassa eli jalat tai takamus edellä syntyvät lapset pitäisi synnyttää keisarileikkauksella, kirjoittaa Lancet-lehti. Perätilassa syntyneillä lapsilla on kolminkertainen riski kuolla tai vammautua synnytyksessä, jos heidät synnytetään alateitse. Nykyisin alatiesynnytys valitaankin vain tarkoin harkituissa tapauksissa. Kaikkia perätilasynnytyksiä ei ole haluttu automaattisesti hoitaa keisarileikkauksella, koska se lisäisi äidin sairastuvuutta. Laajassa kansainvälisessä tutkimuksessa kuitenkin suositellaan keisarileikkausta perätilassa olevien sikiöiden synnytyskäytännöksi. Tutkimus keskeytettiin, koska keisarileikkauksella maailmaan tulleet perätilavauvat syntyivät parempikuntoisina kuin alateitse synnytetyt. Arviolta 3 - 4 prosenttia täysi-ikäisistä vauvoista syntyy perätilassa.



Tutkimuksessa oli mukana yli kaksituhatta perätilasynnytystä 26 maasta, ja mukana oli myös suomalaislapsia. Lapsista puolet satunnaistettiin syntymään alateitse ja puolet keisarileikkauksella. Kun keisarileikkauksen valinneista äideistä lähes kaikki synnyttivät lapsensa leikkauksella, alatiesynnytykseen päätyneistä yli 40 prosenttia päätyi lopussa hätäleikkaukseen. Alateitse syntyneistä viisi prosenttia kuoli joko synnytyksessä tai pian syntymän jälkeen tai lapsella oli vakava kallo- ja aivovamma. Leikkauksella syntyneistä kuoli tai vammautui vain puolitoista prosenttia. Lääkärin pitkä kokemus perätilasynnytyksistä tai äidin kieltäytyminen epiduraalipuudutuksesta ei vähentänyt alatiesynnytyksen riskiä. Suunniteltu keisarileikkaus ei lisännyt myöskään äidin komplikaatioiden todennäköisyyttä, kun kyse oli perätilasynnytyksestä.



Uutispalvelu Duodecim

(Lancet 2000; 356: 1375 - 1383)

Myös sektoitujen papereissa lukee, että toissynnyttäjä vaikka ensimmäinen olisi sektoitu. Myös Kätilöt mainitsevat monesko para, eli synnytys. Tähän lasketaan myös sektiot. Siis 13, sinunko mielipiteesi vuoksi minunko täytyisi uskoa, ettei sektio ole synnytys? Se on vain toisenlainen synnytys, koska synnytystapa on toisenlainen. ;) ap

Joskus synnytetään keisarileikkauksella



On tilanteita, jolloin päädytään keisarileikkaukseen. Syyt johtuvat joko äidistä, sikiöstä tai molemmista.



Keisarileikkaus eli sectio tehdään yleensä puudutuksessa (spinaali tai epiduraali), jolloin äiti on valveilla ja saa nähdä vastasyntyneen heti syntymän jälkeen.



Yleisanestesiaan eli nukutukseen turvaudutaan vain erityisistä syistä.



Noin puolet keisarileikkauksista on ennalta suunniteltuja. Syynä voi olla mm. perätila. Leikkaus voi myös olla ennalta suunnittelematon (päivystysleikkaus), jolloin syynä voi olla esim. vauvan ahdinko tai pitkittynyt synnytys. Päivystysleikkaukseen isä ei yleensä pääse mukaan. Halutessaan isä voi olla mukana suunnitellussa keisarileikkauksessa.



Leikkauksen jälkeen isä ja vauva siirtyvät kätilön mukana synnytysosastolle. Äidin vointia seurataan leikkausosaston heräämössä vähintään kahden tunnin ajan.



Dokumentti julkaistu: 20.02.2004

En ole missään vaiheessa sitä kiistänyt, ettei sektio olisi MYÖS leikkaus. Se on MYÖS sitä ;) Ap

Keisarileikkaus pelottaa synnyttäjiä



Suomessa tehdään vuosittain lähes 10 000 keisarileikkausta. Tämä on 17 prosenttia kaikista synnytyksistä. Noin 4000 tapauksessa keisarileikkauspäätös on tehty ennen synnytyksen käynnistymistä. Päätös suunnitellusta keisarileikkaussynnytyksestä tehdään lääketieteellisin perustein joko synnyttäjästä tai lapsesta johtuvasta syystä.



THM Kirsi Kiviniemen väitöstutkimuksen mukaan noin 70 % keisarileikkaukseen joutuvista synnyttäjistä pelkäsi ja jännitti leikkausta. Synnyttäjän kokema leikkauspelko oli yhteydessä hoito-odotuksiin, hoitokokemuksiin ja siihen miten hyvin synnyttäjän saama hoito vastasi hänen hoito-odotuksiaan. Kiviniemen tutkimuksessa keskityttiin leikkausosastolla toteutettuun hoitotyöhön. Tutkimukseen osallistui yli 200 synnyttäjää seitsemästä suomalaisesta synnytyssairaalasta.



Tutkimuksen tulokset osoittavat, että systemaattinen leikkauspelon arviointi mahdollistaisi synnyttäjien yksilöllisen huomioimisen ja hoito-odotusten huomioon ottamisen. Synnyttäjät saapuvat sairaalaan pääsääntöisesti leikkauspäivän aamuna ja kotiutuvat useimmiten neljäntenä leikkauksen jälkeisenä päivänä. Erityisesti leikkausta edeltävä kontakti on hyvin lyhytkestoinen ja juuri siksi on tärkeää, että hoitohenkilökunta tunnistaa seikat, jotka saattavat heikentää synnyttäjän keskittymistä tiedon ja toimintaohjeiden vastaanottamiseen.



Tilanneahdistus, pelko ja jännitys voimakkaimmillaan juuri ennen leikkausta



Synnyttäjät arvioivat leikkauspelkoaan tilanneahdistuksen, pelon ja jännityksen voimakkuutena viitenä eri ajankohtana. Viimeinen arviointikerta toteutettiin postikyselynä noin kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen. Tilanneahdistus, pelko ja jännitys olivat voimakkaimmillaan leikkausosastolle saapumisen jälkeen juuri ennen puudutusta. Keisarileikkaussynnytyksen jälkeen tilanneahdistus, pelko ja jännitys lievittyivät. Sairaalaan saapuessa mitattu tilanneahdistus, pelko ja jännitys olivat voimakkaampia kuin kotona leikkauksen jälkeen mitattu tunne.



Ensimmäiseen keisarileikkaukseensa tulevat synnyttäjät kokivat voimakkainta leikkauspelkoa. Synnytyspelko, matala kipukynnys, pettymys keisarileikkauspäätökseen, synnyttäjän ahdistustaipumus ja perheen heikko taloudellinen tilanne olivat yhteydessä leikkauspelon voimakkuuteen. Kohtalainen tai voimakas tilanneahdistus oli yhteydessä pidempään hoitoaikaan sairaalassa leikkauksen jälkeen.



Puudutusanestesia yleensä, puudutuksen riittävyys, kipu, leikkaustoimenpide yleensä ja " jokin menee pieleen" olivat leikkaustoimenpiteeseen liittyviä, synnyttäjää huolestuttavia tekijöitä. Syntyvän lapsen terveys, lapsen normaali kasvu ja kehittyminen, lapsen hoitaminen, imetyksen onnistuminen ja keisarileikkauksen turvallisuus synnytysmuotona askarruttivat myös tutkimukseen osallistuneita synnyttäjiä.



Synnyttäjän hoito-odotukset eivät toteutuneet leikkausosastohoidon aikana



Synnyttäjät odottivat erityisesti toiminnallista ja sosiaalista tukea, bio-fysiologista huolenpitoa, tietoa ja toisen ihmisen huomioivaa toimintamallia. Erityisesti tiedon ja toiminnallisen tuen osalta leikkausosaston hoitotyö ei vastannut synnyttäjien odotuksia. Myös sosiaalinen tuki, bio-fysiologinen huolenpito ja toisen ihmisen huomioiva toimintamalli toteutuivat odotettua heikommin.



Voimakkaampi tilanneahdistus sairaalaan tullessa oli yhteydessä siihen, että synnyttäjän odotukset bio-fysiologisen huolenpidon, tiedollisen, toiminnallisen ja sosiaalisen tuen osalta eivät toteutuneet.

Näin luki jossakin sivulla

6 Normaalista poikkeavat synnytykset



6 . 1 Imukuppi ja pihtisynnytys



Vauvaa voidaan auttaa syntymään imukupilla tai pihdein. Tähän päädytään eri syistä, jotka johtuvat synnyttäjästä, vauvasta tai heistä molemmista. Tällaisia syitä ovat esimerkiksi vauvan uhkaava hapenpuute, synnyttäjän uupumus tai ponnistusta estävä sairaus ja supistusten heikkous. Ellei synnytys onnistu instrumentein, voidaan joskus joutua vielä keisarileikkaukseen synnytyksen tässä vaiheessa. Lastenlääkäri tarkistaa vauvan instrumenttisynnytyksen jälkeen.



6 . 2 Perätilasynnytys



Perätila tarkoittaa sitä, että vauva on syntymässä maailmaan perä edellä. Perätilavauvan synnytystapa suunnitellaan etukäteen. Synnyttäjä käy lantioröntgenkuvissa ja ultraäänitutkimuksella selvitetään vauvan koko ja tarkempi asento. Näiden perusteella arvioidaan paras ja turvallinen synnytystapa. Perätilasynnytys tapahtuu aina poikkipöydällä ja vauvan auttaa ulos synnytyslääkäri. Lastenlääkäri tarkistaa vauvan perätilasynnytyksen jälkeen.



6 . 3 Ennenaikainen synnytys



Ennenaikaiseksi synnytykseksi katsotaan alle 37 raskausviikolla tapahtuva synnytys. Syytä ennenaikaiseen synnytykseen ei aina saada selville. Joskus kyseessä on tulehdus, joskus äidin raskausmyrkytys tai myös monisikiöraskaus voi johtaa ennenaikaiseen synnytykseen. Ennenaikaisia synnytyksiä pyritään estämään lääkkeiden avulla 34 raskausviikkoon asti joko suonensisäisenä lääkityksenä tai tablettien avulla. Tuolloin äiti on lepohoidossa sairaalassa ja saa sikiön keuhkoja kypsyttävää kortisonia lihakseen tai tablettina suun kautta. Synnytykseen tulee aina mukaan lastenlääkäri ja tarvittaessa synnytyslääkäri (kaksosraskaus, perätila). Yleensä alle 36 raskausviikolla syntynyt vastasyntynyt viedään keskolaan tai lasten teho-osastolle aluksi tarkkailuun.



6 . 4 Monisikiösynnytys



Kaksosraskaus sekä sitä useampia vauvoja odottava synnyttäjä on raskauden aikana äitiyspoliklinikan seurannassa. Siellä tehdään myös synnytystapa-arvio. Kaksossynnytys voi tapahtua alateitse riippuen lähinnä siitä, miten vauvat ovat asettuneet kohtuun. Monisikiösynnytyksissä lastenlääkäri tarkistaa vauvat heti synnytyksen jälkeen. Kolmoset ja neloset synnytetään useimmiten keisarileikkauksella.



6 . 5 Keisarileikkaus (sektio)



Keisarileikkaukseen voi olla monia syitä. Syyt voivat johtua synnyttäjästä, vauvasta tai molemmista. Osa keisarileikkauksista sovitaan jo etukäteen äitiyspoliklinikalla raskauden aikana. Tällöin synnyttäjä tulee leikkaukseen kotoaan sovittuna päivänä. Osa keisarileikkauspäätöksistä tehdään synnytyssalissa synnytyksen aikana. Leikkauksen alkuvalmistelut tehdään sen mukaan, miten kiireellinen leikkaus on. Leikkauksen kiireellisyys vaikuttaa myös anestesiamuodon valintaan: siitä riippuu nukutetaanko synnyttäjä vai tehdäänkö leikkaus puudutuksessa. Lastenlääkäri tarkistaa vauvan heti keisarileikkauksen jälkeen, mikäli siihen on aihetta. Linkki VSSHP:n ohjepankkiin: potilasohje keisarileikkaukseen tulevalle, http : //ohjepankki . vsshp . fi/fi/2795/4869



7 Polikliininen synnytys



TYKS:n synnytysosastolla on mahdollisuus polikliiniseen synnytykseen, jos raskaus ja synnytys ovat sujuneet normaalisti. Tällöin äitiä ja lasta seurataan synnytysosastolla vähintään kuuden tunnin ajan synnytyksen jälkeen. Vuonna 2006 osastollamme oli 20 polikliinista synnytystä. Ohje polikliiniseen synnytykseen. (Word tiedosto)

Jossa sektio oli mainittu yhtenä.

jonka mukaan " kaikki tietävät, että lääketieteellisesti molemmat ovat synnytyksiä" tai jotain sinnepäin. Siis miten niin molemmat ovat lääketieteellisesti synnytyksiä; enpä ole ikinä missään nähnyt.. Joten mielellään nyt jokin lähde esiin, pliis.



Jos spekuloit sillä, mitä synnytys voi laajemmassa kontekstissa tarkoittaa, ymmärrän kyllä, miksi väität, että sektio olisi synnytys. Mutta silloin lääkäri synnyttäisi, et sinä. Koska itse en usko siihen, että lapsi syntyy jo kohdussa ollessan, vaan pidän synnytystä konkreettisesti tapahtumana, jossa lapsi siirtyy kohdusta ulkomaailmaan. Joten lääkäri voisi tätä logiikkaa laajentaen synnyttää lapsesi.



Mutta mikä kiinnostaa enemmän, on oma subjektiivisuutesi, joka ulottuu niin pitkälle, että tunnut menettävän lukutaitosi - tai ehkä pikemminkin luetun ymmärtämisen kysysi; olikohan tässä keskustelussa ainoatakaan kommenttia, jossa joku olisi nostanut alakautta synnyttäneen sektioäidin yläpuolelle, en ainakaan muista. Tai pitänyt alakautta synnyttämistä jonkinlaisena sankaritekona.. Suurin osa on ollut sitä mieltä, ettei ole väliä, kummalla tavalla lapsi syntyy, mutta synnyttäminen tarkoittaa alakautta synnyttämistä. Joten mistä moinen? Onko nyt vähän liian kova tarve päästä laukomaan ennalta hiottuja argumentteja ja esittelemään omaa verbaliikkaa?

Kaikki argumenttini ovat syntyneet keskustelun yhteydessä, enkä ole pohtinut niitä erityisesti etukäteen. Esim. lähde Duodecim, on lääkärien käyttämä ja he ovat mielestäni lääketieteen asiantuntijoina osaavampia ainakin toistaiseksi, kuin av-palstan mammat ;)



Sairaalassa käytetään nimitys synnytys, synnytetään keisarinleikkauksella ja sairaalaohjeissa puhutaan myös näistä toimenpiteistä niiden oikeilla nimillä. Mistäpä sinä niitä tietäisit, kun et tietysti ole leikkauksella synnyttänyt? Lisäksi synnyttäjän papereissa lukee aina synnyttäjä, olipa synnytys kummalla tavalla hyvänsä. En ole siis normaalisti synnyttänyt, sitä en ole väittänyt. En ole kokenut väheksyntää sektioistani tällä palstalla enkä tämän keskustelun yhteydessä muussa kuin yhdessä lauseessa ja sen jo aiemmin mainitsin. Mitä verbaliikkaan tulee, sanoilla leikittely on useimmiten hauskaa. ;) Ap

Joka on alan julkaisuja. Niin ja omat sairaskertomukseni myös mainitsevat minut synnyttäjänä, mutta niitä en tähän laita, ymmärrettävistä syistä ;) Mielestäni nuo edelliset tekstit olivat myös siis näin ollen lääketieteellistä tekstiä, samoin kuin sairaalan asiakirjat, sekä lääkärien että kätilöiden käyttämä peruskäsitteistö sairaalassa. Ap

Ei siis lääketieteellinen varsinaisesti, sen verran läheltä lipoo kuitenkin, että tuskin väitöskirjassa saa olla asiavirheitä. Siinä puhutaan synnytyksestä myös keisarileikkauksen yhteydessä. Hei, olkoot lääkärit mitä mieltä ovat. Sinulla on oikeus omaan mielipiteeseesi myös ;) En minä sitä tarkoita. Ap

" Synnytys jaetaan kolmeen vaiheeseen, jotka ovat avautumisvaihe, ponnistusvaihe ja jälkeisten poistuminen"



Tää on Duodecimin sivuilta, mitenkäs sillä sectiosynnyttäjällä taitaa olla sitten korkeintaan 2/3 synnytys.

Miksei äitejä hoideta sitten kirurgian vuodeosastolla, vaan synnyttäneiden vuodeosastolla? ;) Ap