Olen 35-vuotias nainen onnellisessa parisuhteessa emmekä halua lapsia. Tämä on yhteinen ja harkittu päätös. Rakastamme elämäämme juuri näin.
Ongelma on muiden ihmisten reaktiot. Sukulaiset vihjailevat "biologisen kellon tikityksestä", ja ystävät, joilla on lapsia, katsovat minua säälien. Jopa lääkärissä on kyseenalaistettu päätöstäni. Saan jatkuvasti kuulla olevani itsekäs. Miksi naisen arvo mitataan edelleen vain äitiyden kautta? Miksi minun pitää puolustella valintaa, joka ei kuulu kenellekään muulle? Onko Suomessa edelleen vuonna 2025 pakko lisääntyä ollakseen 'normaali' nainen?
Kommentit (265)
Sano ettet voi saada lapsia. Et oot maho neitsyt.
Vierailija kirjoitti:
Sano ettet voi saada lapsia. Et oot maho neitsyt.
Olisimpa itse tajunnut aikoinaan kusettaa näin, niin olisin säästynyt paljolta.
Katsovat säälien? Kuvittelua much?
Ei kannata olla niiden kanssa tekemisissä sitten.
Ja mitenkähän lääkärissä on kyseenalaistettu?
Vierailija kirjoitti:
Katsovat säälien? Kuvittelua much?
Mitä siellä koulussa nykyään opetetaan kun ei tiedetä edes mitä "much" on suomeksi, eikä osata edes googlea käyttää, vaikka juuri nykynuorten pitäisi olla syntyneet surffailemaan tiedon supervaltateillä kuin kala vedessä.
Huoh, taitaa kansakunnan hukka periä sitten kun me vanhemmat menemme maan multiin, eikä nuoremmat saa edes vettä keitetyksi omin avuin.
Samoin. Olen 35-vuotias, uusi parisuhde, enkä halua enää lapsia.
Miehellä entisestä suhteestaan lapset 16v ja 13v.
Itselläni 14v ja 11v.
8 vuotta seurustelua nyt takana.
Pitää valita kiihkeä parisuhde tai perhe. Kumman valitset?
No ei mekään miehen kanssa, mutta emme tuo sitä missään esille. Miksi sinä tuot jos ei kerta kiinnosta?
Vierailija kirjoitti:
Pitää valita kiihkeä parisuhde tai perhe. Kumman valitset?
Miksi pitäisi valita? Luuletko, ettei perheissä harrasteta seksiä? :D
Mulla on neljä lasta ja lasteni iän puolesta minusta saattaisi hyvinkin tulla ihan lähivuosina mummu... Miehen kanssa on keskusteltu aiheesta jonnin verran ja ollaan molemmat aika lailla sitä mieltä, että jos oltaisiin nyt perhettä perustamassa, niin lapset jäisivät varmaan tekemättä. Ei suinkaan siksi, etteikö omiamme valtavasti rakastettaisi, mutta kuka tähän maailmaan haluaa enää lapsia lisää tehdä. Omillemme ei kyllä vihjailla jälkikasvusta sanallakaan.
Sisareni meni 35 v naimisiin. Lapsettoman sinkkumiehen kanssa, kummankin eka liitto. Heillä oli tuo sama päätös, elivät onnellisen avioliiton aina yhdessä, ulkoilma-ja mökki-ihmisiä.
Sikäli oli hyväkin päätös, sisareni 50 -vuotiaana sairastui alzheimeriin, mahdolliset lapset olisi olleet vasta teinejä.
Toivotan teille vanhuutta yhdessä köpötellessä vielä 90 -vuotiaina.
Ystävänsä voi valita. Sinähän se elämästäsi päätät?
Yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos ap. Kun täytät 40 kukaan ei enää jankuta eikä kysele jälkikasvun perään, silloin saat olla rauhassa.
Jos mieskin on 35 niin ei kannata edes yrittää. Joko siemen ei idä tai sitten tuloksena on jälkeenjäänyt, joka vaatii enemmän tai vähemmän hoivaa koko lopun ikänsä.
Miksi halusit julistaa tämän palstalla, ap?
Etsi parempaa seuraa. Ei ole kukaan koskaan ihmetellyt päätöstäni jäädä lapsettomaksi. Tai no äiti vähän, mutta se sai lapsenlapsia sisaruksiltani ja oli sen jälkeen tyytyväinen. Miten tuo edes tulee niin usein puheeksi, että se on ihan taakka?
Höpön höpön.