KOHTUKUOLEMA ASIAA!

Itse kohtukuoleman kokeneena voin sanoa ainakin sen, että vaikka

tietoa ei suoranaisesti suunnattaisi odottajille, niin ihmisille ihan

ylipäätään tekisi kyllä hyvää tietää joitakin faktoja! Kyllä se on

aika paljon vaadittu surun kanssa elävältä perheeltä, että joutuu itse

kaikkia tuttuja ja sukulaisia valistamaan! Minun lähipiiriltä olisin

toivonut edes alkeellisimpia tietoja aiheesta tyyliin:



- kyse ei ole keskenmenosta

- kuollut vauva synnytetään kuten elävätkin

- äiti ei jää sairauslomalle, vaan äitiyslomalle (vaikka syli on tyhjä!)

- vauva ei katoa mihinkään, hänet haudataan

- tapahtunutta ei poista se, että siitä ei puhuta...



Onneksi on sitten olemassa vertaistuki ja netti! Julkisuus on siitäkin

hyvä juttu, että moni löytää sen kautta yhteisön netistä ja sitä

kautta kohtaa ihmisiä livenäkin. :)



Mutta siis mun pointti oli se, että sivistyneessä valtiossa pitää

avata näitä tabuja ihmisten tietoisuuteen! Odottajia ei erikseen

tietenkään tarvitse " pelotella" .



- A -

Jos esimerkiksi täällä joku kirjoittaa kokemastaan tai lähipiirissä sattuneesta kohtukuolemasta tai lapsen kuolemisesta synnytyksessä sattuneisiin komplikaatioihin, niin häntä väitetää provoksi, koska " eihän sellaista Suomessa tapahdu" tai vähintäänkin oletetaan, että syy on jotenkin äidin. Ja sellainen reaktio on niin julmaa ja väärin, että ihan sen estämiseksi olisi tiedotusta syytä lisätä. Että toiset äidit edes osaisivat suhtautua jotenkin muuten, kuin väittämällä, että eihän tuollaista voi tapahtua ja kysymällä, että joitko alkoholia/poltitko tupakkaa/käytitkö huumeita raskausaikana...

Tuntuisi että jos kohtukuolemista pitäisi puhua niin silloin pitäisi puhua keskenmenoistakin.

Ehkä jonkun kirjaseen voisi selventää asiaa (esim. mistä saa apua yms.) muiden tärkeiden asioiden ohella mutta numeroa ei asiasta tarvitse tehdä koska odotus täytyisi olla onnellinen tapahtuma eikä stressi täyteinen.

Tälläisen trgedian kohdanneet saavat apua jos he haluavat ja sitä tullaan heille tarjoamaan kun suru on heitä kohdannut.

Olen sitä mieltä mitä ei ole tapahtunut sitä ei tarvitse vielä surra. Tiesin itsekin odottaessani lapsiani että tälläistä voi tapahtua ja enkä kuitenkaan neuvolan tädiltä tietoa saanut, enkä olisi tarvinutkaan.

tiedottamista tarvitaan!! Tieto ei lisää tuskaa vaan rauhoittaa!!

Mielestäni kohtukuolemaa voi ihan hyvin verrata muuhun äkilliseen ja yllättävään kuolemaan. Jos kohtukuolemasta aletaan " vaahdota" neuvolassa, myös kaikista muista yllättävistä mahdollisista kuolemista pitää alkaa vaahdota. Esim. lastenneuvolassa th:n tai lääkärin pitää siis alkaa muistuttaa jokaisen lapsen kohdalla, että sellainen äkillinen kuolemakin on mahdollinen, esim. liikenneonnettomuus tai vakava sairastuminen tai mikä tahansa muu.



Kuolema on asia, johon ei koskaan voi etukäteen valmistautua täydellisesti. Kohtukuolema on täysin verrannollinen muihin äkillisiin ja yllättäviin kuolemiin. Jokainen äiti valmistautuu siihen kuitenkin ajatuksissaan edes jollakin tapaa, samoin kuin vammaisuuden mahdollisuuteen.



Mielestäni asiasta ei tarvitse tehdä yhtään suurempaa numeroa. Äidit vain alkaisivat ahdistua jo etukäteen mahdollisen kohtukuoleman takia.



Jotain suhteellisuudentajua!

Jostain kai senkin tiedon olen saanut - joukkoviestimistä tai muualta. Tuntuu kummalta, että jotkut eivät olisi lainkaan tietoisia tällaisesta.



Hyvä, että asioista puhutaan. Kyllä minä ainakin haluan tietää myös riskeistä.

tietää kohtukuolemariskin olemassaolosta, kuten myös siitä, että kohdussa oleva lapsi voi olla sairas/vammainen. Samoin kaikki tietävät, että voivat kuolla periaatteessa vaikka tunnin sisällä. Miksi ihmeessä neuvolassa pitäisi puhua enemmän kohtukuolemasta - en ymmärrä yhtään. Olisiko kohtukuoleman kestäminen jotenkin helpompaa, jos olisi erityisesti stressannut ja " varautunut" asiaan koko raskausajan. En ymmärrä yhtään.

Miksi kohtukuolemista pitäisi erityisesti puhua? Vähän niin kuin lääkärin pitäisi aina muistuttaa potilaita siitä, että varsin moni saa syövän. Että peruslääkärintarkistuksessa lääkäri kaivaisi tilastotietoa siitä, että niin ja niin monta sairastuu muuten syöpään. En ymmärrä ap, miten voi olla, ettet tiennyt kohtukuoleman mahdollisuudesta. Miten mahdollsita? Eihän tässä elämässä mikään ole varmaa - eikä varsinkaan ihmisenalun selviytyminen pitkästä rupeamasta. Niin monta asiaa, jotka voivat mennä pieleen, vaikkakin yleensä luonto hoitaa asiat parhaiten päin.

Mielestäni kohtukuolema on tärkeää saattaa ihmisten tietoisuuteen. Ei se ole samalla tavalla ihmisten tiedossa kuin täällä jotkut tuntuvat luulevan. Ja kummasti vaan täällä nämä tiedon paljoudesta ahdistuvat äidit käyvät tämänkin aloituksen lukemassa... Ja sanomassa, ettei aiheesta tarvitse puhua... Eli ei taida olla sana ihmisten " hallussa" ... Hyvä ap, kun olet ottanut aiheen esille täällä " tavallsiten pulliaisten" palstalla" !



Terv. eräs enkelin äiti

kyllähän sen jokainen tietää että napanuora ja istukka ongelmissa lapsi voi kuolla, vaan kun moni tässä Suomen maassa olettaa että lääketiede kyllä hoitaa kaiken vaan kun ei hoida.

Eihän tieto tapa, paljonko on esim keskenmenoista puhuttu niin että nykypäivänä jokainen sen riskin tietää ja tunnistaa...

jostainhan sekin homma oli joskus aloitettava.

Niin minäkin vaan luulin että nuo ensin mainitsemani voisivat vielä väijyä onnellista odotustani, kun keskenmeno riskistä oli selvitty... vaan kuinkas kävikään.

Isänpäivän aamuna oli vaan liian hiljaista. Pikkuisemme oli vaan nukahtanut ikiuneen sydämmeni alle, noin vain ilman mitään syytä. Totaalinen sydänpysähdys ja kumminkin terve lapsi. Oli siinä järkytystä kerrakseen. En todellakaan väitä että asia olisi helpommin käsiteltävissä jos olisi mahdollisuudesta tiennyt, mutta nyt se oli sitä vielä vähemmän kun en olisi voinut moista kuvitellakaan.

Niin moni vertaistuki ryhmässämme on sanonut että kun olisi edes tiennyt kohtukuolemasta. Neuvolantädit toitottavat miten on harvinaista ja silti meitä tulee palstalle viikottain 1-3 uutta kohtukuolemaäitiä...

Lääkärin mukaan kohtukuolemia tapahtuu kokoajan enemmän ja syytä tähän ei tiedetä. Se jos mikä on pelottavaa.

Mutta etenkin te jotka olette sitä mieltä että tiedottamista vaikka lauseella neuvolasta jaettavan oppaan sivulla ei tarvita, toivon totisesti ettemme teitä joudu tulevaisuudessa lohduttelemaan ryhmässämme.. toivottavasti emme ketään uutta, vaan kun se taitaa olla pelkkää haavetta.

Kun kohtukuolema kopsahtaa kohdalle, ei se katso ikää, taustaa, kroppaa, monesko lapsi on tms. Kun se iskee, se iskee kehen lystää. Sehän tässä surullista onkin.

kohtukuolemaa. Asiaa ei tietenkään helpottanut se, että vauvan vointi romahti synnytyksessä, piti tehdä kiireellinen sektio ja lopulta vauva joutui (tai tietysti pääsi) lasten infektio-osastolle. Näitäkään asioita ei neuvolassa oikein koskaan puhuttu...



Kyllä mielestäni neuvolassa pitäisi olla riittävästi asianmukaista tietoa jota voisi jakaa. Terveydenhoitajan tulisi AINA kysellä äidin peloista ja jos tuollainen kohtukuolema asia tulisi esille, terkkarin pitäisi osata asiasta tietää faktaa. Samoin äidin tuntemukset odotusaikana pitää huomioida. Vauvan liikkeiden tunteminen on ainoa asia, millä äitikin voi tietää mitä kohtuun kuuluu. Itse pääsin ylimääräisiin ultriin sairaalaan kun en tuntenut loppuraskaudesta liikkeitä.

Sinänsä itselle ei ole epäselvää että näinkin voi käydä, olin n. 10v kun tätini menetti esikoisensa kohtukuoleman kautta. Tästä on meidän suvussa vuosien saatossa puhuttu paljon ja ymmärrän että niin voi käydä kenelle tahansa.

Itse luen kyseisiä juttuja, ja varsinkin nyt raskauden aikana ne aiheuttavat tiettyä ahdistusta, mutta mielestäni silti parempi tiedostaa ikävätkin asiat, kuin kohdata aivan shokkina..

Meidän vauva sitten kuoli kohtuun rv 40+1. Silloin laitoin sähköpostia toimittajalle, joka sen haastattelun teki. Kerroin kuinka meille kävi, ja kyselin, onko asiasta (kohtukuolemista) tulossa juttua lehteen, koska en muista koskaan tästä aiheesta lukeneeni.



Toimittaja kysyi, voisiko laittaa kirjeeni Vauvalehteen, johon minä suostuin. Mutta kuinka ollakaan, päätoimittaja oli kääntänyt kelkkansa, näistä asioista ei Vauvalehdessä kirjoiteta.

keskenmenoistakin. Ehkä voisi antaa lukuja, että kuinka moni vauva kuolee kohtuun, synnytyksessä tai ensimmäisen elinviikkonsa aikana suhteutettuna raskauksiin ja synnytyksiin. Riittää, että asiasta kerrotaan eikä enempää korosteta, että näinkin voi käydä.



Tämän voisi tuoda esille esim niin, että koskaan ei voi tietää, että miten raskaudessa käy ja siksi ei kannatakaan murehtia liikaa etukäteen. Voi olla, että raskaus on riskiraskaus tai että seulontaultrassa on ilmennyt jotain ja silti perhe saa terveen vauvan. Toisessa perheessä kaikki raskaudenaikaiset tutkimukset ovat menneet hyvin ja silti vauva menehtyy esim rakenteelliseen vikaan heti synnyttyään. Tästä voisi informoida odottajia ja sitten kannustaa onnelliseen odotusaikaan.

mutten tiedä, olisiko järkeä hirveän paljon voimakkaammin asiaa toitotella neuvoloissa - riskejä kun on ihan loputon määrä, eikä niihin kaikiin voi mitenkään " valmistautua" .



Vähentäisikö se teidän, asian kokeneiden, mielestä tuskaa, jos tällainen mahdollisuus olisi ollut selkeämmin tiedossa raskauden alusta alkaen?

noita lukuja että 200-600 vauvaa vuodessa. Itseäni tietysti saan syyttää kun avasin aloituksen, mutta kyllä voin sanoa että masensi ja pilasi muuten hyväntuulisen päiväni. Miten loppuraskauden ultra voi ehkäistä kohtukuolemia ja missä vaiheessa (millä viikoilla) se sitten pitäisi tehdä? Pitäisikö nyt sitten sännätä yksityiselle kalliiseen ultraan, vai mitä voin tehdä??



rv 34+6

Asiallinen tieto riskeistä auttaisi ainakin minua paljon enemmän.



Kiitos, kun viette eteenpäin tärkeää asiaa!

pahinta on se, että kun kohtukuoleman kokee, siitä ei voi puhua kuin tietyissä " piireissä" , juuri siksi, että aihe on tabu.

Tabu monestakin syystä:

-nämä vauvat joutuvat helvettiin kirkon mielestä (oppi)

-ettei ahdistettaisi äitejä

-joidenkin mielestä koko vauvaahan ei ollut olemassa joten mitä sitä suremaan-uusiahan saa tai jos on sisaruksia, niin onhan teillä onneksi muita lapsia jne.



Luulen, että neuvolahenkilökuntakin on harvoin asian kanssa tekemisissä, joten aihe myös heille vaikea.



Minun mielestäni asiasta tulee puhua! Kun ei puhuta jätetään nämä äidit yksin.

-Laura-