KOHTUKUOLEMA ASIAA!

Sitähän se istukan irtoaminen tai napanuoraan kuristuminenkin on. Siitä on kyse: kyllä varmasti odottava äiti tietää että on mahdollista kuolla - äidin tai vauvan - läpi koko elämän, minä hetkenä hyvänsä.

Eri asia, kuinka paljon siitä haluaa kuulla. KAIKKI on tässä elämässä mahdollista.

Vierailija:

Vierailija:

kun joku sanoo, ettei tiennyt kohtukuoleman olevan mahdollista.

NIIN SE VAAN ON KUMMALLISTA MUTTA EIPÄ JUOLAHTANUT KYLLÄ MINULLE MIELEENKÄÄN (LIENENKÖ VAAN SITTEN NIIN TYHMÄ?!) ETTÄ VAUVANI VOISI NOIN VAIN ILMAN MITÄÄN SYYTÄ KUOLLA YÖLLÄ SYDÄMMENI ALLE. TOTTAKAI TIEDÄN MAHDOLLISUUDEN ETTÄ NAPANUORA KURISTAISI LAPSEN TAI ISTUKKA IRTOAISI JA VAUVA MENEHTYISI HAPEN PUUTTEESEEN TAI ETTÄ TULPPA VEISI HENGEN MUTTA ILMAN SYYTÄ... KUULE, EI JUOLAHTANUT MIELEENKÄÄN.

SITÄ KUVITTELEE OLEVANSA 12 VIIKON JÄLKEEN TURVALLISIMMILLA VESILLÄ, SEURAAVA ETAPPI KAI ON KESKOSUUS, MUTTA TOKIHAN LÄÄKETIETEEMME AINA KESKOSET PELASTAA...

MUTTA EI KUN EI ETTÄ ILMAN SYYTÄ, NOIN VAIN TERVE VAUVA KUOLEE. (YHTÄ KARUA KUIN KÄTKYT KUOLEMA YLIPÄÄTÄÄN, TÄYSIN YLLÄTYKSELLISTÄ.)

VARMASTI OSA ON MYÖS SITÄ ETTÄ EIHÄN MEILLE NIIN KÄY, MUILLE MUTTEI MEILLE. NÄITÄ JUTTUJA LUETAAN LEHDISTÄ JA MUUALTA MUTTA MEILLEKÖ???

Vierailija:

Meidän kohtukuolemaäitien toimesta neuvolasta annettavaan Stakesin Meille tulee vauva-lehtiseen tullaan lisäämään pari riviä kohtukuolemista kätkytkuolemien, keskenmenojen, vammaisuutta käsittelevien asioiden joukkoon.

- - -

Turha tätä asiaa on kauhistella, vaikka se kauhea onkin. Se on osa elämää siinä missä muutkin suuret elämän tragediat, joten miksi kohtukuolemista ei siis voisi puhua kuten muistakin elämään kuuluvista asioista? Vai lakataanko puhumasta muistakin ikävistä ja kauheista elämään kuuluvista asioista sen varjolla, että joku alkaisi niiden takia pelätä elämää itseään?

- - -

Kohtukuolemaankaan ei tosiaan voi ennalta valmistautua, vaikka tietoa tulisi joka tuutista, mutta kyllä sillä tiedolla on suuri merkitys sen jälkeen, kun se omalle kohdalle osuu. Sitä alkaa kaivaa vaikka mistä ojan pohjalta.

Hyvä että tulee tietoa tuohon stakesin lehtiseen, sitähän tässäkin ketjussa " kaikki" toivoivat. Mutta olen itse sitä mieltä, että ei aiheesta tarvitse lisäksi keskustella neuvoloissa etukäteen! Eihän keskenmenoistakaan puhuta, vaikka ne ovat varmasti kymmenen kertaa yleisempiä. Vasta jos sattuu kohdalle.

Kukaan ei kai " kauhistele" asiaa, tai halua siitä vaieta (? vai ?), vaan toivotaan että asia otetaan siihen lehtiseen. Kaikesta ei kuitenkaan VOIDA puhua neuvolassa! Ei siellä ehditä puhumaan lapsen vammaisuuksistakaan - etukäteen. Vasta jos syntyvä lapsi onkin vammainen, niin asiaa aletaan käsittelemään. Jne.

Vähän realiteetteja kehiin. Asia on surullinen tapahtuessaan, tragedia totta kai. Mutta ei se loppujen lopuksi auta mitään, jos jokaiselle odottavalle erikseen juteltaisiin kaikki mahdolliset uhkatekijät läpi. Koska kuten on käynyt jo ilmi, odottaja tietää, että aina on mahdollisuus, että JOTAKIN MENEE PIELEEN. Oli se sitten mitä tahansa, missä tahansa vaiheessa.

Ja nimenomaan kuten kirjoitit: " tiedolla on suuri merkitys sen jälkeen, kun se omalle kohdalle osuu." Eli sitä pitää olla saatavilla tarpeen mukaan, ja neuvolahenkilökunnan täytyy osata neuvoa, tukea ja ohjata eteenpäin. Mutta ei jokaisen raskaanaolijan.

Siinä minun mielipiteeni.

Neuvoloissa siis tulisi olla tietoa kohtukuolemsita samalla tavalla kuin muistakin riskeistä. Sitä ei tarvitse kellekään väkisin tyrkyttää, mutta sitä PITÄÄ OLLA SAATAVILLA. Yhdessäkään neuvolan brosyyrissä ei sanallakaan viitattu suoraan lapsen kuolemaan raskauden loppuvaiheessa. Minusta se on hyssyttelyä, jos kuitenkin 0.8 % vuodessa syntyy kuolleina. Minä en pidä itseäni erityisen tyhmänä, vaikka en ollut kohtukuolemista ikinä kuullutkaan ennen kuin se omalla kohdalle osui. Olin järkyttynyt siitä, että meille toitotettiin sairaalassa kuinka harvinaista tämä on, ja se ei kyllä lohduttanut tippaakaan. Olisin paljon mieluummin kuullut, että meitä on muitakin saman kokeneita kuin että ollaan jotain luonnonoikkuja. Kyllä tämmöinen hyssyttely ei ketään meitä auta. Kohtukuolemasta pitäisi tulla käsite, joka tunnetaan siinä missä keskenmeno tai kätkytkuolemakin, ettei sen kokeneen tarvitsisi joka kerta repiä itseään auki ja kertoa mistä tässä on kysymys.

Myös kampanjoinnin avulla olisi hyvä, jos suomeen tulisi kaikille ultra viikolta 34 eteenpän, koska silloin saa tietää monia loppuaikaan ja synnytykseen ratkaisevia tekiöitä, kuten virtaus, kalkkeutuma, kohdun haurastuminen, vauvan suuri/pieni koko. Mielestäni olisi todella hyvä jos se olisi mahdollista. Itseäni ei ole koskaan lähetetty ultrattavaksi tuossa vaiheessa, vaikka olenkin odottanut isoa vauvaa ja kaikissa istukka on ollut erittäin kalkkeutunut. Kalkkeutuma on mielestäni riski. Yhdessä raskaudessa tuli ravattua yksityisellä, kun pikkuinen ei kasvanutkaan rv 33 jälkeen kuin 100g, mutta tämä ei ollut tarpeeksi suuri syy neuvolalääkärille lähettää minua äitipolille tai saatika päästä juttelemaan käynnistyksestä.



Asialla on aina kaksi puolta



rv 16+ ja 4 lasta ja kaksi enkeliä

ei ihan heti ole tällaiseen varaa.

Vasta ensi vuoden alusta tulee kaikille taata kaksi ultraa, rv 12 ja rv 20 tienoilla. Vapaaehtoisia toki.

Kolmatta ultraa en kannata rutiiniksi. Mutta jos odotteilla iso lapsi tms. niin aika helposti pääsee polille, kun vaan puhuu ääneen pelkonsa.

Vierailija:

Myös kampanjoinnin avulla olisi hyvä, jos suomeen tulisi kaikille ultra viikolta 34 eteenpän, koska silloin saa tietää monia loppuaikaan ja synnytykseen ratkaisevia tekiöitä, kuten virtaus, kalkkeutuma, kohdun haurastuminen, vauvan suuri/pieni koko. Mielestäni olisi todella hyvä jos se olisi mahdollista. Itseäni ei ole koskaan lähetetty ultrattavaksi tuossa vaiheessa, vaikka olenkin odottanut isoa vauvaa ja kaikissa istukka on ollut erittäin kalkkeutunut. Kalkkeutuma on mielestäni riski. Yhdessä raskaudessa tuli ravattua yksityisellä, kun pikkuinen ei kasvanutkaan rv 33 jälkeen kuin 100g, mutta tämä ei ollut tarpeeksi suuri syy neuvolalääkärille lähettää minua äitipolille tai saatika päästä juttelemaan käynnistyksestä.

Asialla on aina kaksi puolta

rv 16+ ja 4 lasta ja kaksi enkeliä

Minä en halua tietoa kaikesta siitä, mikä voi mennä vikaan raskauden tai synnytyksen aikana tai sen jälkeen JOS se on sellainen asia, jolle ei voi etukäteen tehdä mitään. Jos ongelmat voivat olla jollain tavalla toimimalla ehkäistävissä, niin sitten tietysti.



Ihan samalla tavalla lasten kanssa: maailma on täynnä vaaroja ja sairauksia, ja haluan olla tietoinen niistä JOS voin riskejä omalla toiminnallani pienentää, en muuten.

koko termi kampanjoisti on ihan väärä. Ehdotatte sinne oppaaseen asiasta omaa kohtaa, ja sillä selvä. Ei sen suurempaa kampanjaa vaadi! Eikä sitä tunnu mini haluavankaan...!

koko termi kampanjoisti on ihan väärä. Ehdotatte sinne oppaaseen asiasta omaa kohtaa, ja sillä selvä. Ei sen suurempaa kampanjaa vaadi! Eikä sitä tunnu moni haluavankaan...!

vieras, niin kai sinäkin tiesit, että teoriassa on mahdollista että vauva kuolee varhain / syntyy kuolleena?

Ja nythän asiasta on tulossa juttu siihen stakesin lehtiseen, eikö se ole sitä mitä te asian kokeneet haluatte myös?

Minä en näe että asiaa mitenkään hyssyteltäisiin. Vaihtoehto vaan ei saa olla toitotus...

Vierailija:

Neuvoloissa siis tulisi olla tietoa kohtukuolemsita samalla tavalla kuin muistakin riskeistä. Sitä ei tarvitse kellekään väkisin tyrkyttää, mutta sitä PITÄÄ OLLA SAATAVILLA. Yhdessäkään neuvolan brosyyrissä ei sanallakaan viitattu suoraan lapsen kuolemaan raskauden loppuvaiheessa. Minusta se on hyssyttelyä, jos kuitenkin 0.8 % vuodessa syntyy kuolleina. Minä en pidä itseäni erityisen tyhmänä, vaikka en ollut kohtukuolemista ikinä kuullutkaan ennen kuin se omalla kohdalle osui. Olin järkyttynyt siitä, että meille toitotettiin sairaalassa kuinka harvinaista tämä on, ja se ei kyllä lohduttanut tippaakaan. Olisin paljon mieluummin kuullut, että meitä on muitakin saman kokeneita kuin että ollaan jotain luonnonoikkuja. Kyllä tämmöinen hyssyttely ei ketään meitä auta. Kohtukuolemasta pitäisi tulla käsite, joka tunnetaan siinä missä keskenmeno tai kätkytkuolemakin, ettei sen kokeneen tarvitsisi joka kerta repiä itseään auki ja kertoa mistä tässä on kysymys.

noissa odotusoppaissa tosiaan ole loppuraskauden kohdilla mainittu, että on tärkeä seurata päivittäin vauvan liikkeitä, ja jos ei kuulu mitään, niin voi olla jokin pielessä -> yhteys sairaalaan?

(tästähän jokainen kai osaa tulkita, että on vaara että jokin myös menee pieleen)



jos ei tosiaan ole mainittu, niin huh huh. Hyvä jos tulee lisäys.

Itse olen sillä kannalla, että odottajana en haluaisi kuulla kohtukuolemista kampanjoinnin merkeissä -varsinkaan neuvolan kautta.



Hyvän ystäväni lapsi kuitenkin kuoli äitinsä kohtuun ja siinä tilanteessa kaipasin itsekin kipeästi tietoa tästä tragediasta. Tietoisuuden levittäminen on siis tärkeää, mutta en pitäisi odottavia äitejä parhaimpana kohderyhmänä. Lapsensa menettämiseen ei voi kuitenkaan koskaan valmistautua etukäteen -eikä asian turha murehtiminen etukäteen (mitä miltei kaikki odottajat kuitenkin tekevät) edesauta tilannetta mitenkään.



Artikkelit esim vauvalehdessä tai kaksplussassa ovat mielestäni asiallisia. Itse osasin myös odottajana vältellä tuollaisia tekstejä -ihan oman mielenterveyden säilyttämiseksi.

kyllä mainittu ja ennen aikaisen synnytyksen tunnusmerkeistä. Jokainen meistä on kyllä taatusti liikkeitä laskenut, mutta se ei ole lapsiamme pelastanut. Ja monia meitä on ohjeistettu neuvoloissa tai äitipolilla, joista on liikkeiden vähenemistä kyselty, että syökää vaan jotain makeaa ja odotelkaa rauhassa tai että vauva on jo niin iso, että kyllä ne liikkeet muuttuvat eikä ne enää tunnu niin selvästi. Monet eivät ole tajunneet liikkeiden loppumista senkään takia, että kuollut vauvahan muljahtelee mahassa jonkin verran passiivisestikin. Ja monien vauva on lakannut hengittämästä vasta synnytyssalissa synnytystä odotellessa. Missään oppaassa ei suoraan sanota, että vauva voi kuolla rv 22 jälkeenkin ennen syntymää. Oppaiden painotus on, että ennen aikaisesti syntyneillä keskosillakin on Suomessa jo hyvät mahdollisuudet jäädä henkiin. Ei sanaakaan kuolemasta. Minusta se on suuri tabu.

kun joku sanoo, ettei tiennyt kohtukuoleman olevan mahdollista.

NIIN SE VAAN ON KUMMALLISTA MUTTA EIPÄ JUOLAHTANUT KYLLÄ MINULLE MIELEENKÄÄN (LIENENKÖ VAAN SITTEN NIIN TYHMÄ?!) ETTÄ VAUVANI VOISI NOIN VAIN ILMAN MITÄÄN SYYTÄ KUOLLA YÖLLÄ SYDÄMMENI ALLE. TOTTAKAI TIEDÄN MAHDOLLISUUDEN ETTÄ NAPANUORA KURISTAISI LAPSEN TAI ISTUKKA IRTOAISI JA VAUVA MENEHTYISI HAPEN PUUTTEESEEN TAI ETTÄ TULPPA VEISI HENGEN MUTTA ILMAN SYYTÄ... KUULE, EI JUOLAHTANUT MIELEENKÄÄN.

SITÄ KUVITTELEE OLEVANSA 12 VIIKON JÄLKEEN TURVALLISIMMILLA VESILLÄ, SEURAAVA ETAPPI KAI ON KESKOSUUS, MUTTA TOKIHAN LÄÄKETIETEEMME AINA KESKOSET PELASTAA...

MUTTA EI KUN EI ETTÄ ILMAN SYYTÄ, NOIN VAIN TERVE VAUVA KUOLEE. (YHTÄ KARUA KUIN KÄTKYT KUOLEMA YLIPÄÄTÄÄN, TÄYSIN YLLÄTYKSELLISTÄ.)

VARMASTI OSA ON MYÖS SITÄ ETTÄ EIHÄN MEILLE NIIN KÄY, MUILLE MUTTEI MEILLE. NÄITÄ JUTTUJA LUETAAN LEHDISTÄ JA MUUALTA MUTTA MEILLEKÖ???



En tiedä, oliko tämä Sannan kirjoitusta mutta samantyyppistä juttua kirjoiti hänkin. Että _tiesi_, että vauva voi kuristua napanuoraan yms. mutta ei tiennyt, että ilman syytä voi kuolla... Onko nyt sitten niin, että Sanna ja muut tähän tyyliin kirjoittavat haluavat infota ainoastaan ilman syytä tapahtuvista kohtukuolemista? Jotenkin se tulee mieleen, kun näin kirjoitetaan...

asiasta enemmän tietäville...

Kuinka pian kohtukuolema käy ilmi siis oireeleeko se jotenkin?

Ja miksi kuolleet lapset joutuu synnyttämään eikä niitä leikata? Musta on väärin joutua synnyttämään lähes täysiaikainen kuollut lapsi! Ainakin niin kauan kun tässä maassa tunnetaan pelkosektiokin...

lapsi synnytytetään siksi, ettei se vaikuta seuraaviin synnytystapoihin..

on turvallisempi äidille. leikkaus on aina leikkaus, äärikeino.

oireilee siis siten, että vauva ei liiku. siksi loppuraskaudessa pitää tarkkailla vauvan liikkeitä, ja joka päivä se n. 10 liikettä tuntea n. tunnin aikana. jos liikkeet vähenee paljon niin vauvalla voi olla hätä, jos ei yhtään liiku niin voi olla kuollut.

Vierailija:

asiasta enemmän tietäville...

Kuinka pian kohtukuolema käy ilmi siis oireeleeko se jotenkin?

Ja miksi kuolleet lapset joutuu synnyttämään eikä niitä leikata? Musta on väärin joutua synnyttämään lähes täysiaikainen kuollut lapsi! Ainakin niin kauan kun tässä maassa tunnetaan pelkosektiokin...

Vierailija:

Kuinka pian kohtukuolema käy ilmi siis oireeleeko se jotenkin?

Ja miksi kuolleet lapset joutuu synnyttämään eikä niitä leikata? Musta on väärin joutua synnyttämään lähes täysiaikainen kuollut lapsi! Ainakin niin kauan kun tässä maassa tunnetaan pelkosektiokin...

Omakohtainen tarina on se että edellisenä iltana kaikki oli niinkuin ennenkin: vauva liikkui ja olo oli kuten aina. Niin oli ollut myös aiemmin samalla viikolla neuvolassa.

Aamulla herättyäni ihmettelin kun oli niin hiljaista... vaikka tein mitä, lapsi ei liikkunut. Mitään yön aikana ei kuitenkaan ollut tapahtunut, mutta silti oli tapahtunut kaikki.

On myös niitä jotka ovat luulleet kaiken olevan hyvin, mutta sitten onkin selvinnyt että lapsi on ollut kuolleena jo joitakin päiviä: liikkeet tms joita oli " tuntenut" olivatkin ehkä olleet vauvan liikettä veden mukana.

Kuollut vauva synnytetään pääsääntöisesti alateitse. Sektioon päädytään viimeiseksi jos tilanne sen ehdottomasti vaatii. Kun vauva on menehtynyt, äidin hyytymistekijät muuttuvat ja voi olla esim hallitsematonta verenvuotoa tms, silloin sektio voisi koitua myös äidin hengen lähdöksi.

Se että synnyttää menehtyneen vauvansa ei todellakaan ole pahinta tässä tragediassa. Olin aina sanonut etten koskaan synnyttäisi vauvaa alateitse perätilasta, mutta niin se vain oli tehtävä kun vaihtoehtoja ei ollut, kun oma hengenlähtökään ei kiinnostanut...

Aiheesta voi lukea halutessaan lisää " alkoipa itkettää..." sanoilla alkavasta ketjusta, jonka joku oli avanut minusta luettuaan juttumme kesän Meidän Perhe lehdestä. Siellä olen kertonut asioista tarkemmin.

Ei pidä paikkaansa. Lue Sannan vastaus niin tiedät.

voi taivas...

Vierailija:

lapsi synnytytetään siksi, ettei se vaikuta seuraaviin synnytystapoihin..

juuri näidenkin asioiden vuoksi olisi mukava kun ihmiset tietäisivät asioista enemmän.

Liikkeiden loppumisen jälkeen ei siis muita oireita? Jos vaikka ei ultrata tai kuunnella ääniä viikkoihin, niin onko se vaan siellä masussa eikä mitään tapahdu? Vuotoja, kipuja, jotain muuta?



Kohtukuolema tapauksessa en kyllä ymmärrä " synnytyspakkoa" . Luulisi äidin mielenterveyden kannalta leikkauksen olevan ainoa vaihtoehto!

vauva voi menehtyä kohtuu siinä missä voit huomenna jäädä auton alle...

riskejä on joka puolella elämässä.

kaikkea ei voi pelätä kokoajan muuten sekoaisi pää..

myös vauva voi kuolla kohtuun, ja sille ei aina voi mitään, koska asioita ei voi ennustaa. pitää vain toivoa parasta..

Kyllä minun mielestä asiasta voi mainita neuvolassa, ja antaa vaikka joku esite, odottavat voivat sitten itse päättää lukeeko sen vai heittääkö roskiin..

Minulla lapsi syntyi keskosena ja se oli yllätys, mutta tiedän että myös raskaudessa niinkuin kaikessa muussakin on riskinsä mutta asioita ei kannata pohtia ja pelätä etukäteen...jos jotain tapahtuu ni tapahtuu, se on elämää..