KOHTUKUOLEMA ASIAA!

" vaativia" äitejä jotka haluavat käynnistyksen, sektion tai ravaavat kuluttamassa resursseja turhilla kontrollikäynneillä. Jospa tässäkin raha vaikuttaa?



Itse vaadin esikoiselta käynnistystä eikä millään irronnut kun oli ruuhkaa. Sektiolla lopulta tuli sitten 15pv yliajalla kun oli väärä tarjonta 18h pusertamisen jälkeen. Mielessä kummitteli outo aavistus, että lapsi on saatava ulos, hyvin kävi lopulta.



ps. Moi Sanna : ) t. se etuilija sairaalassa...

Ja eikai siihen mitenkään voi " varautua" Jos niin tapahtuu se on valitettavaa ja voi voi, mutta kun sille nyt ei vain kertakakkiaan voi mitään....

Vai ohjeistatteko te varautumaan siihen jotenkin??? Muuta ei tule mieleen, kuin käskisi odottajia olemaan kiintymättä sikiöön, olemaan ostamatta tarvikkeita.....



Kuulostaa perin oudolta tempaukselta........

Kuinkahan paljon minulla on kohtalotovereita Suomessa?

itse olisin kaivannut tuota loppuajan ultraa.



neuvolassa asiasta voisi mainita samalla kun on puhetta muistakin riskeistä ja nimenomaan esittää se asia niin ettei sitä jää etukäteen suremaan ja kauhistelemaan.



loppuraskaudesta luin jutun kohtukuolemasta ja se liikutti minua kovasti. nyt kesällä tuttavan lapsi kuoli kohtuun ja asiasta oli taas kirjoitus (oisko ollut meidän perheessä) ja nyt se kosketti vieläkin kovemmin.

Vierailija:

" vaativia" äitejä jotka haluavat käynnistyksen, sektion tai ravaavat kuluttamassa resursseja turhilla kontrollikäynneillä. Jospa tässäkin raha vaikuttaa?

No nimenomaan raha vaikuttaa... kyllä sitä ulkomaille syydetään pilvin pimein mutta miten on asioiden laita kaiken kaikkiaan kotimaassa... terveydenhuollossa säästetään minkä pystyy, hinnalla millä hyvänsä, samoin vanhusten hoidossa.

Esikoisen, keskimmäisen ja kuopuksen kanssa en ollut " vaativa" , mutta jos vielä raskaudun niin sitten sellaiseksi rupean: minulle kun jo luvattiinkin että kaikkiin ultriin pääset mihin haluat, vaikka juoksisin joka viikko... taidan niin tehdäkin, pitää tutustua kohtulaiseen hyvissä ajoin jos elämä jälleen tyssäisi ennen kun ulkopuolella ehtii alkaakaan niin tuntisin edes hänet.

Vierailija:

Olipas pitkä sepustus. mun lapsella ollut kätkytkuolema ja mulla raskausmyrkytys, ilman painonnousua tai turvotusta. Kannattais kasoo kuinka paljon antaa painon nousta johan siinä tulee raskausmyrkytykset kun määssäillään ja maataan1

Pitkä oli, täyttä asiaa... toisin kuin sulla.

Kuule kyllä ne myrkytykset voi tulla ihan muustakin kun painonnoususta ja mässäämisestä... itsellä useampi tuttu sen läpikäynyt eikä merkkiäkään mainitsemistasi makaamisista, mässäämisistä tai muusta.

Sun viesti oli jokseenkin ristiriitainen, sanot muiden mässäävän ja saavan myrkytyksen, itse kuitenkin olet sen saanut noin vain...

Jos sun lapsi on tosiaan kuollut noin, luulisi sinunkin olevan asiasta tiedottamisen kannalla. vai onko niin että kohtukuolema ei hetkauta kun ei ole oma juttu mutta kätkyt kuolema kyllä. Kätkyt kuolemasta ei kannata tällä haavaa kampanjoida kun sen tietää jokainen, mutta usko pois, kyllä jotkut mammat on tehnyt sen asian eteen paljon työtä.

laitappa privaattipostia tulemaan...

Jos kaikki menee hyvin se aiheuttaa vaan turhaa huolta kun miettii että vauva voi kuolla minä hetkenä tahansa.



Ja kyllä sen oikeasti jokaikinen raskaanaoleva Suomen maassa tietää että aina ei kaikki mene hyvin. Ei se lohduta yhtään että tietää kuinka monelle prosentille käy huonosti tuolla tavalla ja kuinka monelle prosentille käy huonosti tuolla toisella tavalla.



Toki tietoa pitää olla tarvittaessa saatavilla. Mutta riskeillä pelottelu on turhaa ja vahingollista jos asialle ei odottava äiti kuitenkaan voi mitään tehdä.

Itse olen muutenkin kova stressaaja, ja sitten vielä neuvolassa peloteltaisiin stressaamaan lisää, mikä ei ole sikiölle hyväksi! Höh, en ymmärrä? Tietysti, jos haluaa tietoa, niin ei sitä neuvolassa pidä pimittääkkään. Ja jos omalle kohdalle sellainen sattuisi, niin sittenhän sitä tarvisi kaiken tuen ja tiedon, mitä vaan voisi saada. Vaikka olisikin niin shokissa, ettei aluksi pystyisi kuuntelemaan/lukemaan tietoa, mutta olisi paperilla myöhemmin luettavaksi..

Siis ei pelottelulle!

Kyse ei nyt ollutkaan että: HALUAISITKO TULLA PELOTELLUKSI!? Vaan haluaisitko TIETÄÄ RISKEISTÄ ESIM NIIN ETTÄ NEUVOLASTA JAETTAVASSA OPPAASSA OLISI MAININTA ASIASTA SIINÄ MISSÄ KESKENMENOISTA JA MUISTAKIN.

Kyllä on helppo tuumailla asiaa taviksena olettaen ettei itselle koskaan mikään osu, mutta kun osuu niin voi voi.

Eipä tule silloin selkärangasta neuvoa mitäs nyt ja todennäköisesti hoitohenkilökunnan jutut menee siinä järkytyksessä ohi korvien. Siinäpä sitten ihmettelee kotosalla mitäs nyt!? Mistä vertaista!? Mihin rynnätä!? vai lopetanko tähän!?

KAIKKI PAHA KUN KÄY MUILLE EIKÄ ITSELLE!

tästä aiheesta, joka oli minulle täysin vieras.



Odotan ensimmäistä ja kaipaisin asiallista tietoa eri riskeistä, joita raskauteen liittyy. Minulle myös lukujen ja todennäköisyyksien tietäminen on rauhoittavaa. Riskithän eivät ole kovin suuria, mutta niitä on. Kaikkia luvut eivät tietty auta ja toisilla tieto lisää tuskaa.



Mielestäni netistä saa tosi monen mutkan takaa näitä lukumäärätietoja ja niitä olisi hyvä koota johonkin. Esimerkiksi eteisistukasta on aika usein pelästyneiden rakenneultrassa olleiden kyselyjä täällä. Monella on alkuraskaudesta istukka huonossa paikassa, mutta lopulta istukka sitten nousee ja onkin hyvin harvinaista että se istukka sitten haittaisi (tyyliin alle prosentilla, en taaskaan löydä lukuja mistään...).

Tuo mitä luit Hesarista oli todennäköisesti meidän kohtukuolema äitien mielipideosaston kirjoitus, joka julkaistiin myös muissa sanomalehdissä: Ympäri Suomea.

Ken haluaa lukea, saa asiallista tietoa asiasta, ken ei, se on jokaisen oma valinta.

Tänä vuonna on juttua lisäksi ollut lähinnä " oma tarina" tyyliin mm. Ilonassa, Meidän perheessä ja kaks plussassa.

Pyrimme pitämään juttua yllä ainakin toistaiseksi säännöllisin väliajoin, jolloin tiedon saavuttaminen ehtii tavoittaa mahdollisimman monen joka sitä haluaa.

Mahdollisesti myös tv tulee asiasta tekemään juttua syksyn tai kevään aikana.

Ehkä ei näitä tilastotietoja olis tarve välttämättä luetella esim vauvalehdissä hirveästi. En itse ole sitä kokenut, muuten kuin kerran keskenmenona n. 13rv. yli 10 v. sitten. Olen tällähetkellä kahdenpäivänpäässä LA:sta eikä minua ahdista enempi tieto asiasta. Veljeni vaimo odotti samaan aikaan vauvaa, la pariviikoa myöhemmin, ja menetti vauvansa n. 30 viikolla. Tuntuihan se pahalta, mutta itse ajattelee että vauva on enkelinä taivaassa, ja odottaa siellä meitä muita tuleviksi perässä. Kyselihän sitä alkuun miksi me saimme pitää vauvan ja he ei, ja epäili alkuun jotain sattuvan, mutta ei sitä auta etukäteen murehtia. menettää voimansa turhalla murehtimisella. Ainahan se silti tilanteen tullen on vaikea asia. Mutta jos netistä halutessa löytyy jonkinlaista faktaa asiasta, niin olen sitä mieltä, että se kyllä riittäisi. Jokainen joka haluaa saisi sieltä tarvitsemansa tiedon. Kyllä luulis jollain asteella jokisen raskaaksi tulleen tiedostavansa senki mahdollisuuden olemassaolon.

Mutta yksi huolestuttava asia on se, että monessa kunnassa ollaan siirrytty nk. väestövastuujärjestelmään, jolloin äitiys- ja lastenneuvolapuolella on sama henkilö. Lastenneuvolatyöhön pätevöitynyt henkilö ei välttämättä tunne äitiyshuoltoa riittävällä tarkkuudella. Yksi tuttu terveydenhoitaja on ruvennut näkemään painajaisia lasten kuolemista juuri tästä syystä, kun omassa kunnassa on siirrytty väestövastuujärjestelmään.



Eli jos jotain kampanjaa lanseerataan, niin voitaisiin ennemminkin kampanjoida sen puolesta, että äitiysneuvoloissa olisi pätevää ja asiantuntevaa henkilöstä. Sillä tavalla oikeasti vähennettäisiin kohtukuolemia. Pelkkä tiedottaminen ei oikein johda mihinkään. Kyllä minä olen tiennyt, että kohtukuolemia tapahtuu, mutta tiedottamisen sijaan voisi kampanjoida niiden keinojen puolesta, joilla näitä surullisia tapauksia voisi vähentää. Eli pitäisi vaatia kunnollista äitiysneuvolatyötä. Tässäkin ketjussa on valitettavasti surullisia esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun neuvolassa ei oikeasti osata tulkita selkeitä merkkejä ongelmista oikein.



Itse olin ekassa raskaudessa rv 36 äitiyspolilla tutkittavana ja kyllä se terveydenhoitaja tosi tarkkaan mietti, lähettääkö sinne vai ei. Tulee kuulemma huutoa, jos turhaan lähettää. Eli neuvoloitakin painostetaan siihen, ettei turhaan lähetettäisi äitejä ruuhkaisiin sairaaloihin. Resurssikysymyksiä nämäkin. Kun resurssit ovat tiukoilla, on entistä tärkeämpää, että on ammattitaitoista henkilökuntaa, joka osaa tunnistaa ne tapaukset, joissa oikeasti voi olla kyse jostain ongelmasta.

Eli ovatko lisääntyneet vai vähentyneet viime vuosina. Joku täällä ehkä osaa vastata.

Kampanja-sana luo mielikuvia neuvolan tädeistä luennoitsemassa banderollien kanssa aiheesta. Tämä mielikuva ei ole ollut ketjun aloittajien tai meidän muiden kohtukuolemaäitien tarkoituksena. Ei ole tarkoitut provosoida, vaan herättää keskustelua. Eihän asioista niiden oikeilla nimillä puhuminen voi olla pelottelua. On aiheellista nostaa termi esille, ja erottaa kohtukuolema keskenmenoista (huom. mitenkään keskenmenoja vähättelemättä), joihin se jatkuvasti sotketaan. Täysiaikaisen ja terveen lapsen kohtukuolema ei voi millään lailla olla sama kokemus kuin alle 22 rv:n alle tapahtunut keskenmeno. Meidän kohtukuolemaäitien toimesta neuvolasta annettavaan Stakesin Meille tulee vauva-lehtiseen tullaan lisäämään pari riviä kohtukuolemista kätkytkuolemien, keskenmenojen, vammaisuutta käsittelevien asioiden joukkoon. On tärkeää lisätä tietoisuutta kohtukuolemista, siihen mahdollisesti vaikuttavista tekijöistä, niiden määristä, mistä saa apua, ja miten surun kanssa voi oppia elämään jne. Monet unohtavat, että kohtukuolema on lapsen menetys, siinä missä elävänkin lapsen. Surun kokemusta on aivan omanlaisensa, koska emme saaneet lasta koskaan elävänä syliin. Kuolleen lapsensa synnyttänyt kokee yleensä synnytyksen kauniina ja arvokkaana kokemuksena ja rakkaana muistona lapsesta, jota ei saanut pitää. Asiallinen tieto auttaisi monesti myös lähimpiä ihmisiä kohtaamaan surevan ja rohkaisi heitä olemaan tukena. Moni meistä jää alussa ihan yksin surun kanssa, kun ei uskalleta kohdata. Turha tätä asiaa on kauhistella, vaikka se kauhea onkin. Se on osa elämää siinä missä muutkin suuret elämän tragediat, joten miksi kohtukuolemista ei siis voisi puhua kuten muistakin elämään kuuluvista asioista? Vai lakataanko puhumasta muistakin ikävistä ja kauheista elämään kuuluvista asioista sen varjolla, että joku alkaisi niiden takia pelätä elämää itseään? Kohtukuolemaankaan ei tosiaan voi ennalta valmistautua, vaikka tietoa tulisi joka tuutista, mutta kyllä sillä tiedolla on suuri merkitys sen jälkeen, kun se omalle kohdalle osuu. Sitä alkaa kaivaa vaikka mistä ojan pohjalta.

Yritän selvitellä sulle asiaa, en lupaa mitään.

Itselle yksi lääkäri sanoi että kohtukuolemien määrä on kasvussa ja huolestuttavaa on ettei syytä tähän tiedetä.

Viime vuonna esim Hyvinkään sairaalassa oli 9 kohtukuolematapausta kun normaalisti on ollut 0-2 vuodessa.

Minä olin marraskuussa 7. jälkeeni oli siis vielä 2....

tietoa oppaisiin ym. Mutta älkää puhuko kampanjasta, se on liioittelua. Ei neuvolassa keskenmenoistakaan toitoteta, ei itse asiassa edes mainittu minun neuvolassani. Riittää että osaa lukea itse, ei nla-täti voi joka asiaa ääneen sanoa!



Ihan kun täällä vouhottaisi muutama kohtukuoleman kokenut (pahoitteluni heille) jotta kaikki varmasti saisivat tietää miten siinä kärsii. Vai mikä ihme tässä on taustalla? Eihän neuvolassa puhuta erikseen esim. raskausmyrkytyksistä tai muusta " arkisemmasta" , ellei ole aihetta.



Eikä tosiaan pelotella esim. erilaisilla vammoilla, " muista että lapsellasi voi olla joku kehitysvamma, muista että lapsesi voi olla autistinen, muista että lapsi voi kuolla siihen ja siihen..." Minusta kohtukuoleman tuominen esiin erikseen on sama, kuin muistuttaisi em. asioista.



Lopussa puhutaan kuitenkin liikelaskennoista, jos on hiljainen vauva, niin voisi olla aihetta kertoa riskit.

Olen itsekkin kokenut kohdunsisäisen kätkytkuoleman. Mielestäni asialla ei tarvitse peloitella, eikä ns. kamppanjoinnin tarkoituksena tietääkseni ole ollutkaan peloitella vaan saada sana kohtukuolema samalle tietoisuuden tasolle kuin keskenmeno. Asiasta voisi sillä tavalla saada tietoa neuvolan kautta, että kun he jakavat näitä odottamiseen liittyviä oppaita raskauden alussa, niin niissä voisi olla samalla tavalla mainittuna kohtukuolema kuin on keskenmeno tai kätkytkuolemakin. Eikä se varmaan ketään häiritsisi, jos samalla mainittaisiin mistä asian omalle kohdalle osuessa voisi saada apua (siis esim. Käpy ry:n yhteystiedot).

Kuolleena syntyneet:



1998 200 lasta

1999 178

2000 195

2001 186

2002 171

2003 151

2004 147

2005 161



Ensimmäisen viikon aikana kuolleet (puhutaan myös kohtukuolemina): samat vuodet 61-83 lasta



Lisäksi vielä lapset, jotka ovat kuolleet sairauteen alle viikon ikäisinä, päästään lähes 400 lapseen vuosittain.