KOHTUKUOLEMA ASIAA!

On ollut sinänsä mukavaa että aihe on saanut jälleen kerran keskustelua aikaiseksi, puolesta ja vastaan. Näillä avaus määrillä voi uskoa sen että asia kiinnostaa monia. Ei kai kukaan avaa jos ei kiinnosta. Kiitos siis omasta puolestani kaikille jotka ovat ottaneet kantaa asiallisesti, jopa asiattomastikin... sekin oli odotettavissa kun uskallaudutaan av-palstalle.

Minulle henkilökohtaisesti tärkeää on puhua sen puolesta että kohtukuolemia tapahtuu myös ilman syytä, aina kun syytä ei löydy vaikka kuinka haetaan. Toki myös yritän lisätä omalta osaltani tietoisuutta tästä asiasta, kokonaisuudessaan.

Kiitos sinulle 130, kirjoituksesi oli hyvä, kuka sitten lienetkään.

Emme me banderollien kanssa asiaamme huuda tai pyydä ketään niin tekemään, tämä on vaan sellaista maltillista asian esille tuomista, jota kukin tekee omien voimiensa mukaan, mitä surultaan pystyvät, toiset enemmän, toiset vähemmän.

Enkä olisi halunnut että kohtukuolemista olisi varoitettu tms.

Kyllähän luulisi jokaisen tietävän että sellainen mahdollisuus on?

En ole lukenut koko ketjua, ja vastaan vain ap:n alkuperäiseen kysymykseen. Minä en kampanjoisi tällaisen asian tiedottamisen puolesta. Tietoa ja apua (myös keskusteluapua) pitää sen sijaan olla heti saatavilla, kun kohtukuolema osuu kohdalle.



Itse olen kokenut kolme keskenmenoa, ja joka kerta se on sattunut henkisesti yhtä paljon, vaikka myöhäisemmillä kerroilla olen ollut tuskallisen tietoinen tästä mahdollisuudesta. Ne jälkimmäiset raskaudet ovat vain olleet enemmän huolen täyttämiä ja olen voinut itse henkisesti huonommin. Jos voisin valita, haluaisin takaisin sen viattoman ummikon, joka olin ennen ensimmäistä keskenmenoa. Sen ihanan luottamuksen siihen, että meille tulee vauva, ja onnen raskaudesta.

Vierailija:

Olemme kohtukuolema-äitien kanssa kampanjoineet viimeisen puolen vuoden aikana paljon sen vuoksi että mahdollisimman moni tietäisi tästäkin surullisesta mahdollisuudesta joka osuu noin 200 odottajaan joka vuosi. (Luku nousee 400-600 kun mukaan otetaan synnytyksessä ja ensimmäisen elinviikon aikana menehtyneet vauvat).

Se kehen se osuu ei katso ikää, kroppaa tai muutakaan. Joku syy saattaa olla esim. istukka, napanuora, tukokset ym mutta myös syntymättömien " kätkyt" kuolemia tapahtuu.

Neuvolat ei näistä puhu ettei odottavia äitejä stressattaisi turhaan, jos osuu kohdalle niin osuu, neuvolan kanta on tämä suoraviivaistettuna.

Haluaisin kysyä teiltä äidit:

HALUAISITKO SINÄ TIETÄÄ MYÖS TÄSTÄ RISKISTÄ ENNEN ODOTUSTA TAI ODOTTAESSASI JO?

TULISIKO KOHTUKUOLEMASTA KERTOA SIINÄ MISSÄ KESKENMENOISTA, RASKAUSMYRKYTYKSISTÄ YM?

LUETKO KYSEISIÄ ARTIKKELEITA YLIPÄÄTÄÄN ODOTTAESSASI? JOS LUET, MITEN SE SINUUN VAIKUTTAA?

Olemme saaneet kiitosta nimenomaan kiihkottomasta tiedon levittämisestä kampanjoinnissamme. Kaikki mukana olevat ovat kohtukuoleman kokeneita äitejä, jotka eivät ole tätä osanneet mitenkään odottaa tai uskonut että omalle kohdalle osuu.

TOIVOISIMME TEILTÄ NÄKÖKANTAA TÄHÄN, ETTÄ TIETÄISIMME OHJEISTAA TOIVEILLA NEUVOLAJÄRJESTELMÄÄMME.

Raha ja aika ei saa olla esteenä syntymättömien vauvojen elämälle, useissa tapauksissa loppuraskauden ultra olisi kertonut asioita joissa vauva olisi voitu pelastaa.

Kiitos kun jaksoit lukea tämän.

Asiallisia vastauksia odotellen kohtukuolemaäitien puolesta Sanna

Paljon voimia sinulle!

Itselläni kuollut vain yksi lapsi!

Juuri näin on " kamppanjan" tarkoitus. :)

Vierailija:

Liikkeiden loppumisen jälkeen ei siis muita oireita? Jos vaikka ei ultrata tai kuunnella ääniä viikkoihin, niin onko se vaan siellä masussa eikä mitään tapahdu? Vuotoja, kipuja, jotain muuta?

Kohtukuolema tapauksessa en kyllä ymmärrä " synnytyspakkoa" . Luulisi äidin mielenterveyden kannalta leikkauksen olevan ainoa vaihtoehto!

Mulla ei ollut mitään muuta kun syvä hiljaisuus. Ei vuotoa, ei supistanut, ei kipua. Ei mitään.

Varmasti jos aikaa kuluu niin jotain oireita alkaa tulla. Alkaahan menehtynyt lapsi maseroitua vedessä ja ilmankin.

Nimenomaan myös äidin mielenterveydelle on hyvä käydä synnytys läpi, pitää vastasyntynyttään ym. Jos haluat lukea lisää, kurkkaa tuohon ketjuun minkä mainitsin aiemmin.

Myös WIKIPEDIASTA löytyy hyvä paketti aiheesta. Suosittelen jos yhtään kiinnostaa.

Kiitos asiallisesta mielenkiinnosta.

terve vauva, raskaus sujui kaikin tavoin erinomaisesti. Silti haluaisin ja olisin halunnut tietää tuosta kohtukuoleman riskistä.



Ihmettelen kielteistä asennetta tässä ketjussa. Itse nimittäin tietäisin mielelläni tuollaiset asiat jo neuvolan kautta. En ole ollut mitenkään niin herkkä raskausaikana, ettenkö kuulisi mielelläni ASIALLISTA tietoutta tuollaisestakin surullisesta vaihtoehdosta jo neuvolassa.



Aivan käsittämätöntä, että Vauva-lehti ei ole halunnut julkaista artikkelia kyseisestä aiheesta.



Sannalle tsemppiä ja voimia menetyksessäsi!

Vierailija:

Minulla lapsi syntyi keskosena ja se oli yllätys, mutta tiedän että myös raskaudessa niinkuin kaikessa muussakin on riskinsä mutta asioita ei kannata pohtia ja pelätä etukäteen...jos jotain tapahtuu ni tapahtuu, se on elämää..

miten olisi jos lapsesi olisi kuollut keskosena? olisiko sekin sitten vaan elämää....?

sairaudet/vammat selviää raskauden aikaisissa tutkimuksissa mutta x% vasta synnytyksessä, kohtukuolemia tapahtuu suomessa x kpl/vuosi jne. Kysyy sit lisää mista haluaa, ellei halua kuulla enempää niin ok.



Jokainen varmaan kuitenkin miettii mitä kaikkea voi sattua vaikka todennäköisintä onkin että kaikki menee hyvin.

mutta en voi nytkään tietää kuinka vanhaksi lapseni elää, mutta en voi alkaa sitä murehtimaan joka päivä ja pelkäämään, koska sekoaisin..

ja oma elämäni loppuisi myös jos lapselleni jotain tapahtusi, mutta se on elämää. syntymistä kja kuolemista, elämän kiertokulkua..t:10

Tuo KAMPPANJA sana on ehkä väärä tähän aiheeseen, kun hiljaista asian eteenpäin viemistähän tämä on ollut, pahoittelen, mutta aihe näyttää kyllä täälläkin kiinnostavan kun molemmissa ketjuissa alkaa olla muutama tuhat avausta. Tuo kertoo paljon siitä että tälläiset surulliset asiat kuitenkin kiinnostavat.

Neuvolat eivät uskalla asiasta puhua kun pelkäävät hysterisoivansa äitejä, mutta omaa psykologini oli kyllä sitä mieltä että enemmän hysteeristä on olla kertomatta asioista.

Joku sanoi aiemmissa viesteissä että onko tämä muutaman äidin vauhkoamista. Ei ole. Kyllä tässä on takana paljon äitejä vertaistukipalstalta.

Vierailija:

Minusta tällaisesta on turha ruveta mitenkään kampanjoimaan. Vähän sama kun kokoajan toitotettaisiin, mihin eri tauteihin voimmekaan kuolla. Ihan kun täytyisi olla aina valppaana kuolemaa varten.

Jos tällainen surullinen asia sattuu kohdalle, saa perhe kaiken tarvitseman tiedon ja tuen asiantuntijoilta, henkilökunnalta, perheeltä.

Mitä hyötyä on alkaa nimenomaan kampanjoimaan tällaista?

t. Enkelitytön äiti

Olen täsmälleen samaa mieltä! EN olisi halunnut äitysneuvolassa kuulla ETUKÄTEEN, että vauvani voi kuolla ennen syntymäänsä. Raskaus herkistää jo muutenkin ja mielialat voivat vaihdella rajusti ilman etukäteisspekulaatiota, mikä kaikki voi mennä pieleen. Jos kohdalle sattuu, niin silloin tietenkin kaikki tuki on tarpeen.

niin just.

järkytyshän se olisi ollut. Niin meille kaikille se oli järkytys. Nämä kun tapahtuvat vielä lasketunajan hujakoilla ja vauvat painavat saman verran kun vastasyntyneet yleensäkin, olisivat kaikin puolin elinkelpoisia mutta kun joku pettää: oli se sitten napanuora tai istukka tai tulppa.

Ristiäisten sijaan pääseekin suunnittelemaan vauvansa hautajaisia.

ohjevihko jaetaan, mihin kai jokainen (?) mieluusti ottaisi lisäyksen että tällainenkin asia on olemassa. mutta kyse oli siitä, että ei neuvolantädin kannata jokaiselle odottajalle erikseen kertoa tästä " uhasta" kun tavallisemmistakaan vaaroista ei jutella, joko ollenkaan tai ellei ole riskiä.

Eiköhän kaikille tullut selväksi, että oppaaseen tieto kohtukuolema-riskistä pika pikaa, mutta se siitä " kampanjasta" .

Ja eikös Meidän Perhe ja vauva ole samaa konsernia, perhe jatkoa vauvalle (siis pikkulapsivaiheen ylittäneille). Eli sannan tarina julkaistiin sentään siellä.

Vierailija:

terve vauva, raskaus sujui kaikin tavoin erinomaisesti. Silti haluaisin ja olisin halunnut tietää tuosta kohtukuoleman riskistä.

Ihmettelen kielteistä asennetta tässä ketjussa. Itse nimittäin tietäisin mielelläni tuollaiset asiat jo neuvolan kautta. En ole ollut mitenkään niin herkkä raskausaikana, ettenkö kuulisi mielelläni ASIALLISTA tietoutta tuollaisestakin surullisesta vaihtoehdosta jo neuvolassa.

Aivan käsittämätöntä, että Vauva-lehti ei ole halunnut julkaista artikkelia kyseisestä aiheesta.

Sannalle tsemppiä ja voimia menetyksessäsi!

että lapsi elää seuraavat 80v , milloin vaan voi tapahtua mitä vaan, hedolmoittymisestä lähtien koko elämän aikana.

Sitten vielä kommentti ketjun aiheesta.

Mä en voi ymmärtää miten joku sanoo ettei voinut ymmärtää että lapsi voi kuolla kohtuun! Eikö se ole elämän perusfakta että koskaan ei ole " turvallisilla vesillä" !? Koska vaan voi sattua mitä vaan! Siis miksei tuon maagisen rv 12 jälkeenkin?! Luulisi sen jokaisen vähänkään täysijärkisen lisääntymis-ikäisen ihmisen tietävän ja ymmärtävän!

En sitä tarkoita etteikö asiasta pitäisi puhua, tottakai pitää, mutta sitä en siis ymmärrä miten se voi tulla yllätyksenä! (Tarkoitan siis faktan tiedostamista, en itse kohtukuolemaa joka taitaa aina olla yllätys!)

Jos esim. esikoinen olisi syntynyt sektiolla ja pikkukakkonen kuolisi kohtuun, olisi hyvä synnyttää alateitse, koska muuten mahdollinen kolmas lapsi syntyisi todennäköisesti myös sektiolla. Ja alatiesynnytys on usein se synnytystapa, johon pyritään. Henkisen kivun lisäksi ei myöskään haluta paljon fyysistä kipua. Henkisen toipumisen kannalta on myös tärkeää, että koko " prosessi" käydään läpi. Kun synnyttää vauvan alateitse, kaikki on pakko kohdata ja " elää läpi" . Tapahtumat ovat todellisempia ja konkreettisempia. Asiaa kokemattoman on varmasti mahdotonta ymmärtää monia täällä puhuttuja asioita kohtukuolemasta.



terv. eräs enkelin äiti

1. oleennaista ei ole tieto, että vauvoja kuolee tai se, että mihin niitä kuolee, vaan se, miten siitä selviää, suomessa lapsivuodekuolleisuus on vähäistä, massiivisiin toimenpiteisiin ei ole syytä ryhtyä



2. Rakenteellisiin asioihin kampanjointia voisi suunnata, raskausdiabeteksen seulontaan, veren hyytymistekijöiden seulontaan ja tupakka- ja päihdevalistukseen, mahdolliseen pakkovieroitukseen raskausaikana



3. Luterilaisen kirkon oppiin ei kuulu, että vauvat joutuisivat helvettiin, vaikka katolisen kirkon oppiin se kuuluukin. Luterilaiset ammentavat armosta ja pelastuminen on aina armon varassa



terveisin kahden kohtukuoleman juuri ennen synnytystä kokenut

Jouduin ennenaikaisesti sairaalaan korkean verenpaineen vuoksi ja tuolloin oli osastolla nuori nainen joka oli 8.kuulla ja vauva oli kuollut kohtuun, odoteltiin että alkaa syntyä. Surullista. Tapahtui 70-luvulla.



Iän lisääntyessä ja nettimaailman avauduttua on kaikesta saatavissa tietoa jos osaa sitä hakea oikeilla hakusanoilla Googlesta.



Joillekin tieto lisää tuskaa niin kuin joku tuossa kertoikin.



Olen realisti ja haluan asiallista tietoa kaikesta myös odotukseen ja synnytykseen liittyvistä riskeistä. Pelottelua ei kukaan kaipaa.



Asiallinen tiedottaminen on ok. Vertaistuki lienee tarpeen vakavissa kriiseissä olipa kyseessä lapsen menetys, vakava sairaus yms.



Terveydenhoitohenkilökunnalla lienee tai toivottavasti on mahdollisuus antaa tukea surun kohdanneille sekä kertoa vertaistukiryhmistä.



Asiallisia kirjoituksia normaaleista raskauksista, synnytyksistä ja myös näistä ikävistä asioista silloin tällöin.



Kampanjasta tulee mieleen joku rinta- tai eturauhassyöpäkampanja jossa julkkikset on kertomassa asiasta Elisabeth Rehn ja Jörn Donner tulevat mieleen.

Alkuraskauden ultria kyllä rahoitetaan, jotta äidit saa päättää onko sikiö heidän elämäänsä kelvollinen.