KOHTUKUOLEMA ASIAA!

Niin, sehän tästä kohtukuolemasta niin karun tekeekin kun useinkaan mitään ei ole tehtävissä.

En osaa sanoa valitettavasti paljonko syntyneitä vauvoja kuolee kätkyt-kuoleman kautta, jos kiinnostaa niin mahdollisesti KÄPY osaisi tuohon jonkunlaista vastausta antaa. (käpy= kätkyt ja lapsikuolema perheiden yhdistys)

Jokainenhan tietää että keskenmenoja sattuu ja tapahtuu, melkoisestikin, mutta yleensähän suurin osa keskenmenoista tapahtuu alle 12-viikon, vaikka vähänlaisesti niitä tapahtuu viikolle 22 asti.

Toki moni on huolissaan juuri tuohon 12 viikkoon asti että uskaltaa nauttia raskaudesta täysin siemauksin.

Raskaudesta pitää voida nauttia, niin mekin kohtukuolemaäidit yritämme uudessa raskaudessa nauttia siitä vaikka pelko leimaakin onnellista odotusta. Terveydenhuolto ihmiset sanovat että on hyvin harvinaista että samalle henkilölle osuu toista kertaa kohtukuolema eteen, mutta on meitä niitäkin.

Sekin on päänsilittelyä kun neuvoloissa hoetaan että kyllä kaikki hyvin menee, ei sulle mitään tapahdu, ei sulle toista kertaa niin voi käydä... ja miksi ei.

Tuohon kun sanoit että uskaltaako tavaroitakaan hankkia sitten ennen niin meillä kaikki oli valmista Pikkuveikkaa varten: kaapillinen pestyjä vaatteita, vaunut koottuna ja kankaat pestynä, muutamia uusia juttuja hankittu mm. tutit, uniliina jne. Siellä ne nyt odottaa tulevaa... jos tässä enää koskaan niitä tarvii.

mutta ennenhän sanottiin että jos vauvalle hankkii etukäteen tavaroita tuo se huonoa onnea... minä en ole tuohon koskaan uskonut, esikoisen ja keskimmäisen kohdalla hankin kaiken valmiiksi ja tuossa elävät onnellista 7 ja 4v elämäänsä.

Kohtukuolemaa ei kannata miettiä sen kummemmin omalle kohdalle sattuvaksi, se että kyseisen asian tietää keskenmenojen ym ohella riittää.

Hakusana esim. memory of, memorial, stillbirth. :`(

Minä en haluaisi tietää kohtukuolemista raskausaikana. Olen sen verran herkkä, että koko raskausaika menisi sitten pelätessä, panikoidessa ja ahdistuksen kourissa. Tieto lisää tuskaa. Sitä mitä ei tiedä ei osaa pelätä.



Kohtukuolemista olisi kyllä hyvä olla saatavissa tietoa niille, jotka siitä haluavat tietää. Olisi hyvä, että tietoa olisi helposti saatavilla ja että siitä voisi joskus mainita, mutta en haluaisi että siitä puhutaan niin yleisesti kuin keskenmenosta tai muista vastaavista.

Ei meidän neuvolassa kyllä keskenmenoistakaan puhuttu. Enkä todellakaan ole osannut kaivata sitä puolta - ja huom! Eka raskauteni päättyi keskenmenoon, eli olen kyllä kokenut mistä on kyse. En silti kaipaa siihen perusneuvolajuttuun muistutuksia keskenmenoista tai kohtukuolemista. Jos tulee kohdalle, niin sitten pitää osata tukea.



Minusta neuvola saa olla punnitusta ja mittailua ja ruokavaliota. Jos äidillä on jotakin pelkoja, esim. vauvan menetyksen suhteen, niin sitten niistä keskustellaan. Mutta ei todellakaan tarvitse rutiiniksi kaikille ottaa.

Kätkykuolemia tapahtuu Suomessa alle 20 vuodessa, mikä on 10% kohtukuolemien määrästä. Silti jokainen tietää, mitä kätkytkuolema tarkoittaa. Tämän faktan valossa on jokseenkin käsittämätöntä ettei kohtukuolemia ole rivilläkään mainittu monissa neuvolasta saatavissa odotusoppaissa. Itse olen kohtukuoleman kokenut aivan äskettäin äitiysloman aloittamisen kynnyksellä ja vaikka olen hyvin tietoinen ja valveutunut ottamaan selvää asioista, niin kohtukuolemista en ollut kuullutkaan ennen kuin se omalla kohdalle sattui. Olin todella vihainen, että minulta oltiin " pimitetty" tällaisen asian olemassaolo. Itse en halua elämääni pumpulissa elää ja toivoisin, että asioista (niistä karmeimmistakin) voitaisiin kertoa asiallisesti faktatiedoin. Jokainen meistä tietää, että todennäköisintä on että kaikki menee raskaudessa hyvin ja tuloksena on terve ja elävä vauva. Mutta kun jotain sitten jollekin kuitenkin joskus sattuu, niin itse ainakin olisin saanut lohtua siitä, että asiasta olisi ollut tietoinen edes alitajuisesti.

Vierailija:

En silti kaipaa siihen perusneuvolajuttuun muistutuksia keskenmenoista tai kohtukuolemista. Jos tulee kohdalle, niin sitten pitää osata tukea.

Niin. me emme tarkoita että neuvolassa asiaa otettaisiin sen kummemmin puheeksi vaan että siitä olisi maininta esim. neuvoloissa jaettavissa " odotusoppaissa" tms.

Kuka haluaa lukea niin lukee, kuka ei niin ei.

Meidänkään neuvolassa ei osattu suhtautua meihin juuri mitenkään, sellaisia kummajaisia oltiin. Mutta seuraaviin taatusti osataan, tai ainakin muutama neuvolantäti osaa kun olemme tehneet yhteistyötä asian kanssa.

Hei. Oletko Tuntematon enkeli-palstalla jo!?

Siellä vertaistukea parhaimmillaan: suljetut sivut, voi turvallisesti käyttää.

Vierailija:

Mielipiteeni on kuitenkin, että vaikka näistä tiedotettaisiinkin paremmin, niin kukaan ei usko sitä omalle kohdalle tapahtuvaksi kuitenkaan.

Ei kai se ole tarkoituskaan! Eihän kukaan usko jäävänsä auton alle tai sairastuvansa tappavaan tautiin tms. Ihan turha olisi elää odotellen pahinta.

En haluaisi kuulla aiheesta neuvolassa. Korkeintaan maininnan, että muista tarkkailla liikkeitä, jos ei tule niitä kymmentä niin yhteys sairaalaan. Jne. Ihan asiallisesti.

Vierailija:

Meidänkään neuvolassa ei osattu suhtautua meihin juuri mitenkään, sellaisia kummajaisia oltiin. Mutta seuraaviin taatusti osataan, tai ainakin muutama neuvolantäti osaa kun olemme tehneet yhteistyötä asian kanssa.

Ja vaikka tietäisi että noin voi tapahtua, niin silti se on järkyttävä yllätys kun kohdalle sattuu, en tiedä pehmentäisikö siitä etukäteen " tietäminen" mitenkään.

ap antoi ymmärtää aloituksessaan, että nimenomaan neuvolaa ohjeistetaan puhumaan asiasta jne. ja haluaisimmeko me odottajat kuulla asiasta neuvolassa.

odotus-oppaisiin se kannattaa painaa, sinne keskenmenon kokemisen ja ennenaikaisen synnytyksen ym. huolien joukkoon.

mutta minäkin yhdyn niihin, jotka sanoivat, että aiheesta ei tarvitse puhua (!) neuvolassa. liikelaskentaa on hyvä painottaa, ja toki kertoa sen syykin - jos vauva ei loppuraskaudessa liiku, niin voi olla jokin vialla ja yhteys sairaalaan heti.

Vierailija:

Niin. me emme tarkoita että neuvolassa asiaa otettaisiin sen kummemmin puheeksi vaan että siitä olisi maininta esim. neuvoloissa jaettavissa " odotusoppaissa" tms.

Kuka haluaa lukea niin lukee, kuka ei niin ei.

Minä Sanna olen ap, yhdessä muiden kohtukuolemaäitien kanssa asialla olevista.

:)

laitoit ekaan viestiisi toisenlaista infoa kuin myöhemmin.

Eli summa summarum: oppaisiin maininta aiheesta hyvä, mutta neuvolassa ei kaivata keskusteluja aiheesta.

Vierailija:

Minä Sanna olen ap, yhdessä muiden kohtukuolemaäitien kanssa asialla olevista.

:)

itse en kaipaa enempää tietoa aiheesta.



ehkä olen sitten tavallista valveutuneempi yksilö, mutta olen kyllä " osannut" pelätä kaikkea mahdollista (keskenmeno, kohtukuolema, synnytyskomplikaatiot jne...) odotusaikoinani (2 lasta).



en tosin silti olisi ollut mitenkään valmis kohtaamaan mitään näistä tragedioista - enkä usko, että kukaan olisi, vaikka kuinka aiheisiin tutustuisi.

luulin ettei heitä ole kun ihan harvassa. Sen jälkeen kun asia on ollut esillä lehdissä, olen tutustunut kolmeen samassa puistossa käyvään äitiin joiden pikkuiset ovat menehtyneet ennen syntymäänsä. Asumme pienellä paikkakunnalla, oli suuri ja järkyttävä yllätys että heitä olikin noin monta ihan lähellä.

hali kaikille heidän kohtalosisarilleen.

Minä olen kokenut kohtukuoleman rv 40+1, ja vaikka tiesinkin siitä mahdollisuudesta, ei tieto minun surussani mitenkään auttanut. Mielestäni neuvolat voisivat kertoa asiasta samoin kuin muistakin riskeistä, mutta enemmin pitäisi panostaa äidin ja muun perheen tukemiseen surussa. Pelkkä lehtinen käpy-yhdistyksen yhteystietoineen ei riitä. Olen itse terveydenhuoltoalan ammattilainen ja sitä kautta osastinkin hakea itselleni tukea ja apua. Tiedän kuitenkin, että moni on surussaan aivan yksin, varsinkin, kun moni kokee, ettei ympäristö jotenkin ymmärrä, että menetetty on ihan oikea lapsi. Nyt oma elämäntilanteeni on onnellinen, meillä on ihana pikkutaapero kotona kaikkien perheenjäsenten ilona, ja hänen enkelisiskonsa elää meidän kaikkien sydämissä!

Kyllä vain, voi kohtukuolemasta olla tietämättä ja lähteä onnellisena synnyttämään. Ei sitä voi kuvitellakkaan kuinka korkealta sitä silloin tipahtaa. Siksipä juuri siitä pitäisi mielestäni tiedottaa NIMENOMAAN tätä termiä, että ihmiset sitä tietoa osaisivat etsiä.

Eihän kaikki ota stressiä " tuleeko minulle nyt raskausmyrkytys, vai ei" , vaikka siitä tiedotetaankin. Toiset taas ottavat stressiä kaikesta pilkuntarkkaan syömisestä lähtien. Meitä on erilaisia.

Eihän sitä kaikissa tapauksissa estää voi, mutta tietynlainen tietoisuus faktoista, siinä missä muistakin riskeistä ei todella olisi pahitteeksi.

Termi olisi tärkeää saada esille myös sen takia, että tietäisi mistä sitä apua saa, jos näin käy. Itse sitä olen joutunut kaivelemaan kolmisen kuukautta lapseni kuoleman jälkeen. Se myös " lisää lohtua" tässä tilanteessa, ettei ole yksin ja voi saada vertaistukea.

Myös läheisten suhtautuminen voisi olla toisenlaista, jos he asiasta tietäisivät ja termin tuntisivat. Varsinkin keskenmenon ja kohtukuoleman ero on todella monille epäselvä.



T: Viime hetkillä enkelöityneen äiti

Kun puhutaan erilaisista riskeistä, niin kohtukuolema on kyllä aika yleinen (jos n. 0,5 % vauvoista syntyy kuolleena). Jos Suomessa liikenteessä kuolisi suhteessa saman verran ihmisiä vuosittain, niin luku olisi n. 26 000 kuollutta/v. (Jos nyt oletetaan, että koko väestö liikkuisi jollain tasolla...) Jos liikenteessä todella kuolisi kymmeniä tuhansia ihmisiä vuosittain, niin kuolemien ehkäisemiseksi varmasti ryhdyttäisiin kalliisiinkin toimenpiteisiin.

Suomessahan kuolee liikenteessä ainoastaan noin 500 henkeä vuosittain eli tuo liikennekuoleman riski on mitätön verrattuna kohtukuolemaan. Silti lehdissä päivittäin kirjoitetaan liikennekuolemista, vaikka se on NIIIIIN harvinaista (mutta varmaan mediaseksikästä ja tyydyttää ihmisten uteliaisuuden nälkää). Ja moni muukin riski on aika pieni verrattuna kohtukuolemaan.

Ketään ei tarvitse pelotella, mutta asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä. Se, mistä ihmisiä infotaan, pitäisi jotenkin suhteuttaa asioiden yleisyyteen.

Äitiysterveydenhuollossa on myös ihmeellistä, että raskaana olevilta seulotaan rutiinisti kuppaa ja hi-virusta, jotka kuitenkin ovat todella harvinaisia suomalaisilla fertiili-ikäisillä naisilla. Ja luulisi sellaisten, jotka epäilevät ko. tartuntoja, osaavan tarvittaessa testejä pyytää. Eikö olisi paljon järkevämpää seuloa raskaana olevilta esim. noita hyytymistekijöitä, joiden häiriöt ovat huomattavan paljon yleisimpiä väestössä (jopa 5 %:n luokkaa)? Ja seulonnalla voitaisiin ehkä jokunen kohtukuolema ehkäistä aloittamalla tarvittaessa lääkitys äidille ja tiedosta voisi olla hyötyä muissakin tilanteissa. Mutta, mutta... hyytymistekijätutkimukset ovat KALLIITA.

Kaikki on niin suhteellista.

Vierailija:

(etkö tosiaan tiennyt), jonka pelkäsin menevän melkein asiattoman puolelle! Mutta ihan tosissani siis ihmettelin, eli kiitos kun ihan tosissasi vastasit :)

Joo, En tosiaan tiennyt...

Pyrin vastaamaan kyllä asiallisesti kuten toisessakin aloituksessa jonka sattumoisin huomasin.. Meitä on niin joka junaan, toisille toinen juttu on tärkeämpi kuin toiselle, toiset menee paniikkiin pienemmistä, toiset suuremmista asioista.

Toivon kovasti että jokainen odottaja täällä saa lopuksi elävän oman nyytin rinnalleen, emmekä ole pelotelleet ketään " turhaan" , koska tuo pelottelu ei ole ollut tarkoituksemme.