Vielä ja taas lapsiasiasta...
Itse olen pian 4 lapsen vl-äiti. Pidemmän aikaa olen pohtinut tätä lapsiasiaa. Onko todella niin, että vl-äidin on oltava aina valmiina uuden elämän tuottamiseen? En kritisoi uskoa muuten, se tuo elämääni sisältöä ja turvaa. Eniten pelkään oman mielenterveyteni puolesta, jos lapsia siunaantuu vielä paljon? Eikä lapsemme ole syntyneet ihan " jonossa" vuoden välein kuitenkaan. Välillä tuntuu, että väsyynenä ja kyllästyneenä kun yrittää lapsiaan hoitaa, niin turmelustahan se kaikki on... Kyse ei ole edes siitä, että hoitaisin yksin lapset ja talouden. Mulla on mies, joka osallistuu kodin- ja lastenhoitoon lähes yhtä paljon kuin itsekin -viime aikoina jopa enemmänkin kun itse en ole niin jaksanut. Ottakaa kantaa...
Kommentit (136)
Marij@:
Minustakin oli mukava lukea kirjoitus ihmiseltä, joka on elämäänsä tyytyväinen. En kuitenkaan mitenkään voi ymmärtää tuollaista ajattelutapaa, anteeksi vain.Selibaattihan on ehkäisykeino siinä missä mikä tahansa muukin. Olet sitä mieltä, että selibaatti-ehkäisyä saa käyttää, kun on tarpeeksi väsynyt ja masentunut? Pitääkö aina odottaa, että masentuu ja väsyy, ja sitten vasta ehkäisy on luvallisempaa? Miksi olisi yhtään sen enmpää väärin jo ennalta ehkäistä masennus ja väsymys? Tottakai joku varmasti pystyykin synnyttämään ison katraan väsymättä ja masentumatta pahasti, mutta eiköhän jokainen tunne omat rajansa ja voimansa kuitenkin - ainakin suurin osa ihmisistä.
Minusta on hiukan ristiriitaista sanoa, että huolehdi parisuhteestasi samaan aikaan, kun ehkäisykeinona on selibaatti. Siis tottakai seksi on vain osa-alue parisuhteessa, mutta on se kuitenkin aika tärkeä osa-alue, ainakin itselleni. Raamattukaan ei selibaattia suosittele, Paavalihan sanoo (vapaasti lainaten): " Mies ja vaimo älköön luopuko yhdyselämästään, muutoin kuin yhteisestä sopimuksesta rukoillakseen, etteivät himot kävisi liian suuriksi" .
Nyt en siis ollenkaan halunnut arvostella sinun valintojasi! Minusta kuuostat onnelliselta ja varmasti tällainen tapa ratkaista tämä asia sopii sinulle. Mutte ei välttämättä kaikille...
No, ehkäpä nyt jätän minäkin tämän palstan " omaan arvoonsa" :) Minusta tuo on muuten aika loukkaava ilmaus kaikkia muita uskovaisia kohtaan. Se kuulostaa siltä kuin " jätetään noiden vääräuskoisten typerät jutut omaan arvoonsa" .
En tiedä, keneen tuossa kirjoituksessasi viittasit, mutta sanon sanani kuitenkin.
Minä en ole tarkoittanut kirjoituksissani selibaattia. Pointtini on nimenomaan se, että kun elää Luojan säätämän systeemin mukaan, ehkäisyä, ei edes selibaattia ehkäisyn yhtenä muotona, tarvitse miettiä, eikä lapsiasiasta tule ongelmaa. Ainakin itse olen käsittänyt selibaatin tilana, jolloin molemmat puolisot sopivat elävänsä ilman sukupuoliyhteyttä yhteisestä sopimuksesta. Seksihaluja siis ehkä olisi, muttei halua tulla raskaaksi.
En puhuisi selibaatista silloin, kun puolisot kunnioittavat toinen toistaan myös haluttomuuden hetkellä ja sietävät siksi myös seksitöntä elämänvaihetta. Haluttomuuden takana voi olla monia eri syitä, mutta esim. vakavasti masentunut tai väsynyt, sairas ihminen on monesti luonnollista kyllä haluton ihan järkisyistä. Silloin ei tarvitse sopia selibaatista. Silloin eletään yhtymättä ihan luonnostaan.
On eri asia olla yhtymättä syystä että haluaa kunnioittaa esim. aviopuolison oikeutta hoitaa itseään ja toipua esim. masennuksesta. Siis tilanteessa, jossa puolisolla ei haluta rakastella (muut perustarpeet ovat tyydyttämättä, seksuaalisuuden tarvetta ei juuri silloin ehkä ole). Toinen asia on olla yhtymättä syystä että ei halua tulla raskaaksi. Ehkä joku nimittää molempia selibaatiksi, mutta motiivit asioille ovat ihan erit, ja asia siksi täysin eri. Jälkimmäistä pidän ehkäisynä, siksi sitä vierastan.
Onko nykymaailma niin ylettömästi seksiä korostava, ettei ihmisillä ole kykyä ymmärtää jotain toista ihmistä, jolle seksi ei ole elämän (melkein) tärkein asia? Totuus on kuitenkin se, että meidän voi olla joskus siedettävä täysin seksitöntä elämää esim. puolison vakavan sairastumisen tai vammautumisen takia, ja tilanteeseen on vain sopeuduttava. Miksei eri elämäntilanteissa voi samalla tavalla sopeutua ja sietää vähän aikaa elämää ilman seksiä? Ei siihen kuole :)
Jos joku niin ehkäisy ja sen lieveilmiöt on naisen alistamista, minun mielestäni. Monesti nainen on haluton siksi, että on sairas tai väsynyt tai masentunut, ehkä syystä että joutuu kantamaan yksin vastuun perheensä arjesta. Hän ei voi hyvin ja on siksi haluton. Ymmärrettävää. Mieshän ei kuitenkaan ole haluton, hänen elämäntilanteensa voi olla ihan eri, on omia harrastuksia jne. Ympäröivä yhteiskunta saattaa painostaa masentuneen naisen lääkehoitoon, jotta hänen halunsa palautuisi jo ihan perhesovun takia (!). Naisen tyytymättömyys ja väsymys eivät häviä, mutta hänen halunsa palaavat, ehkä. Tullaan tilanteeseen, jolloin mahdollinen raskaus alkaa pelottaa, ja tuntua mahdottomalta ajatukselta. Ruvetaan ehkäisemään. Lopputulos on se, ettei alkutilanne ole muuttunut ainakaan paremmaksi. Nainen on edelleen yksin, väsynyt ja masentunut. Nyt masennuksen syynä on lisäksi se, että hänet on " pakotettu" seksiin ja sitten ehkäisyyn. Missä on naisen ihmisarvo tuossa tilanteessa?
Kyseisessä tilanteessa näkisin niin, että ehkäisy saa aikaan sen, ettei naisen luonnollista haluttomuutta enää kunnioitetakaan, vaan hänen on oltava aina halukas, kärjistäen. Hän siis " on halukas" tai suostuvainen seksiin myös tilanteessa, jolloin hän luontaisesti ei haluaisi. Luulisin, että tuolloin moni elämän tärkeä asia voi jäädä hoitamatta. Moni ongelma ikään kuin peittyy " normaalin" seksielämän varjoon. Voi olla, että hän on edelleen yksin ja väsynyt ja pettynyt elämäänsä, eikä asialle enää tehdä mitään, kun seksikin kerta sujuu. Kuinkahan kauan tuollainen kupla kestää?
Onhan toki olemassa myös sielunvihollisen aikaansaamaa haluttomuutta. Yksi haluaa varmistaa, ettei tule raskaaksi, toinen haluaa alistaa puolisoaan pihtaamalla seksiä jne.. Mutta se ei olekaan tarkoittamaani luonnollista ja hyväksyttävää haluttomuutta. Lienee selvää.
Ehkä olen ymmärtänyt sanan selibaatti väärin. Asiani ei siitä kuitenkaan miksikään muutu.
Tunnen vaipuvani syvälle suohon. Keskustelu aiheesta on erittäin vaikeaa, vaikka asia olisi itselle kuinka selvä tahansa. Kasvokkain se olisi helpompaa ja turvallisempaa. Onneksi olen itse elämässäni selvillä vesillä. Työtä tämänkin asian eteen pitää kuitenkin tehdä jatkuvasti. Avainsanana on kunnioitus, itseen ja sen jälkeen puolisoon kohdistuva kunnioitus. Kyllä kaikki lähtee itsensä kunnioittamisesta! Ellet arvosta itseä, et voi elää rehellisesti lähimmäistesi kanssa.
Kiva, että asiaa pohdintaan syvemmällä tasolla kuin juupas-eipäs-väittelynä. :)
Bamboo, mielipiteet ja niiden sanominen lienevät oikeutettuja kaikille palstalaisille. En tarkoittanut olla halveksiva, vaikka aika suoraan taisinkin täräyttää.
Minusta ihan jokaisen yhteisön tulisi uskaltaa kuunnella muitakin kuin omiaan. Vl:illa ja ehkä muillakin uskovaisilla tuntuu olevan se linja, että vain pienen sisäpiirin näkemykset ovat kuuntelemisen arvoisia, eikä kukaan muu voi mitenkään tietää oikeaoppisesta elämästä mitään. Ilmiöön huomaa tosielämässä, mutta myös tässä ketjussa - meidän ei-vl:ien viesteihin ja mielipiteisiin ei kommentoida oikeastaan mitään, tai korkeintaan niitä vastustetaan parilla sanalla. Ihan ystävällisesti kysyn, että ettekö todella usko kenelläkään muulla olevan mitään varteenotettavaa sanottavaa? Mikä meidän muiden mielipiteissä pelottaa?
Mrs_Starlight:
... Ihan ystävällisesti kysyn, että ettekö todella usko kenelläkään muulla olevan mitään varteenotettavaa sanottavaa? Mikä meidän muiden mielipiteissä pelottaa?
Kyllä liikkeen ulkopuolisillakin on hyviä ja rakentavia mielipiteitä asiasta, jos toisestakin. Mutta vakaumuksen kyseessä olessa asioilla on monesti erilainen " totuuspohja" . Se mikä vl:lle on totuus esim. uuden elämän syntymisen mahdollistamisen suhteen, ei välttämättä ole totuus jollekin toiselle.
Koska " pohja" keskustelulle on hyvin erilainen, keskustelun käyminen ylipäätään on hirveän vaikeaa. Toinen kun ei esim. ymmärrä sitä, miksi joku toinen haluaa ehdottomasti mahdollistaa Jumalan luomistyön jatkumisen kohtunsa kautta Jumalan säätämän aikataulun ja järjestyksen mukaan. Sen kai kaikki osapuolet kuitenkin ymmärtävät, ettei Luoja tarkoittanut ihmistä pakkolisääntymään ja tulemaan raskaaksi aina ja heti oitis edellisen vauvan syntymän jälkeen. Niitä synnytyslaitoshissinaintilegendoja on kuultu, heh.
Luulen, ettei muiden mielipiteissä niinkään pelota mikään. Se, mikä vl:ää ei-vl:n mielipiteiden vuoksi voi pelottaa, on luultavimmin ne omat mielipiteet tai pikemminkin niiden puute. Ehkä jonkun toisen mielipide nostaa esiin asioita, joita ei itse ole vielä edes pohtinut. Tulee tuttu suojamekanismi, kieltäytyminen. Kun ei asiaa tunneta, kielletään ja torjutaan se.
Sekin on tuttua, että keskustelua on helppo käydä, kun osapuolet edustavat äärilaitoja. Jotenkin on helpompaa tarttua asiaan, kun agressiot herää ja stressihormooni jyllää. Sellainen kaikkia tyydyttävä ja laimea puheenvuoro ei herätä intohimoja, sen vertaa ainakaan, että jaksaisi kirjautua ja alkaa näpytellä näppäimistöä.
En usko, että kukaan vl haluaa vastustaa ei-vl:ien mielipiteitä vain periaatteen vuoksi tai kiusalla. Vaikka eihän sitä tiedä..
Kaikkien palstalle kirjoittavien kannattaa muistaa, että jokaikinen esitetty mielipide herättää reaktioita lukijoissa. Ja jokaiselle asialle saa tukea, jos haluaa. Olipa asia mitä tahansa, sille löytyy aina omat tukijoukkonsa. Siksikin tämä on vaarallinen paikka alkaa kysellä syvällisempiä " ohjeita" omaan elämäänsä.
Ymmärrän kyllä periaatteessa mainitsemasi totuuspohjan, joka on eri ihmisillä erilainen. Ymmärrän täysin senkin, että joku ei halua ehkäistä - eihän se minulta pois ole! En minäkään ole ehkäissyt moneen vuoteen, tosin hieman eri syistä. Jos ihminen on tyytyväinen valintaansa, niin good for her/him!
En siis kritisoi ehkäisyyn liittyviä, ihmisten omia ratkaisuja mitenkään. Sitä kritisoin, että vl-liikkeessä ryhmäpaine on niin kova. Minun tulee ihan fyysisesti paha olo kuullessani tai lukiessani siitä, miten julmasti ihmiset kohtelevat toisiaan yrittäessään pitää heidät oikeanlaisessa uskossa. Okei, tämä tunnereaktio johtuu pitkälti omasta taustastani ja kuulemistani asioista, mutta anyway. Minusta liike on sokaistunut sille, että yhteinen usko onkin itse asiassa monelle kahle. Tulee jopa mieleen, että yrittääkö liike pysyä epätoivoisesti kasassa pitämällä ihmiset ruodussa. Jos uskovaisille myönnettäisiin enemmän vapautta ajatella itsenäisesti, koko myytti yhteisestä uskosta kaatuisi omaan mahdottomuuteensa.
Henttumarjaanan kanssa olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että puolisoiden pitäisi herkästi ottaa huomioon erilaiset elämäntilanteet ja kunnioittaa toisen seksihaluttomuutta. Ja keskustella asiallisesti ja toista kunnioittaen, ja sietää sitä tarvittaessa pidemmänkin aikaa. Elämä ja parisuhde ei tosiaankaan ole seksin varassa.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että kyllä seksi ja lapsiasiakin voi tulla vl-perheissä todelliseksi ongelmaksi. Oletko Henttumarjaana sitä mieltä, että esim. masennukseen ei pitäisi syödä lääkkeitä lainkaan? Tarkoitan tilannetta, jossa se on diagnosoitu. Kuten totesit, esim. masentunut ja väsyksissä oleva perheenäiti on useimmiten haluton seksiin. Entä jos tätä tilannetta kestää jopa useita vuosia? Uskon, että tässä tilanteessa on kysymättäkin selvää, että vl-perheessäkin on täysi kriisi päällä, varsinkin jos lapsia on jo paljon. Kyllä siinä perheenisä on silloin lujilla. Miksi äiti ei saisi hakea lääketieteellistä apua masennukseen? Eikö se ole pelkästää myönteinen asia, että äiti saa apua ja masennus helpottaa? Ei seksi ole normaalitapauksessa mitään himoa, vaan Jumalan " keksimä" , syvä ominaisuus ja tarve meissä kaikissa. Jos äiti saa apua masennukseensa ja seksihalutkin heräävät, eikö se ole mielestäsi hyvä asia? Mitähän aviomies mahtaisi tähän sanoa? Ja kun masennus on todettu, on ihan turhaa lähteä sanomaan, että voi voi, kun te ette ole hoitaneet parisuhdettanne ja tässä on tulos. Toipuminen masennuksesta saattaa kestää vuosia ja on aivan ymmärrettävää, että tuona aikana ei haluta saada lasta. Ja itsekin totesit, että seksi on paljon muutakin kuin vain lasten siittämistä.
Ajatellaan vielä tilannetta, jossa peheenäiti on yli 40-vuotias ja on kenties synnyttänyt yli kymmenen lasta. Mutta yhä vaan se sama seksuaalisuus on olemassa tässäkin iässä ja toki kauan sen jälkeenkin, kun ei enää voi biologisesti tulla raskaaksi. Ymmärrän paremmin kuin hyvin, jos pari ei enää halua lapsia. Onko todella niin (tässä iässä ja nuorempana), että mielestäsi ehkäisy huonontaa naisen asemaa on vastoin hänen arvoaan naisena?
äitimummi:
...Oletko Henttumarjaana sitä mieltä, että esim. masennukseen ei pitäisi syödä lääkkeitä lainkaan? Tarkoitan tilannetta, jossa se on diagnosoitu. Kuten totesit, esim. masentunut ja väsyksissä oleva perheenäiti on useimmiten haluton seksiin. Entä jos tätä tilannetta kestää jopa useita vuosia? Uskon, että tässä tilanteessa on kysymättäkin selvää, että vl-perheessäkin on täysi kriisi päällä, varsinkin jos lapsia on jo paljon. Kyllä siinä perheenisä on silloin lujilla. Miksi äiti ei saisi hakea lääketieteellistä apua masennukseen? Eikö se ole pelkästää myönteinen asia, että äiti saa apua ja masennus helpottaa? Ei seksi ole normaalitapauksessa mitään himoa, vaan Jumalan " keksimä" , syvä ominaisuus ja tarve meissä kaikissa. Jos äiti saa apua masennukseensa ja seksihalutkin heräävät, eikö se ole mielestäsi hyvä asia? Mitähän aviomies mahtaisi tähän sanoa? Ja kun masennus on todettu, on ihan turhaa lähteä sanomaan, että voi voi, kun te ette ole hoitaneet parisuhdettanne ja tässä on tulos. Toipuminen masennuksesta saattaa kestää vuosia ja on aivan ymmärrettävää, että tuona aikana ei haluta saada lasta. Ja itsekin totesit, että seksi on paljon muutakin kuin vain lasten siittämistä.Ajatellaan vielä tilannetta, jossa peheenäiti on yli 40-vuotias ja on kenties synnyttänyt yli kymmenen lasta. Mutta yhä vaan se sama seksuaalisuus on olemassa tässäkin iässä ja toki kauan sen jälkeenkin, kun ei enää voi biologisesti tulla raskaaksi. Ymmärrän paremmin kuin hyvin, jos pari ei enää halua lapsia. Onko todella niin (tässä iässä ja nuorempana), että mielestäsi ehkäisy huonontaa naisen asemaa on vastoin hänen arvoaan naisena?
En todellakaan ole mikään masennuslääkevastustaja. Mielestäni niitä lääkkeitä vaan käytetään nykyisin useinkin vähän liian heppoisin perustein. Sillä tavalla, että itse ongelma jää hoitamatta. Se ei ole ns. kestävää kehitystä. Hoidetaanhan esim. verenpainetautia tai diabetesta tai monta muuta sairautta lääkkeillä. Miksei siis myös mielensairauksia?
Entäs sitten tilanne, kun äiti on " vain väsynyt hoitamaan lapsia" ja ajautuu siksi käyttämään ehkäisyä? Väsymystä voi ensisijaisesti hoitaa ilman ehkäisyäkin, siihen on monia konsteja. Yksi konsteista on se, että kunnioittaa omaa väsynyttä minäänsä, eikä suostu tahdonvastaisiin asioihin.
Ja kyllä, minun mielestäni ehkäisy voi pahimmillaan alistaa naista, vaikka siitä pelastavana asiana puhutaankin.
En tietenkään voinut aiemmissakaan kirjoituksissani sanoa kaikkea, mitä olisin halunnut. Arvasinkin, että joku tarttuu tuohon masennuslääkeasiaan. Toivottavasti mielipiteeni siitäkin asiasta selventyi nyt.
Mrs_Starlight:
..En siis kritisoi ehkäisyyn liittyviä, ihmisten omia ratkaisuja mitenkään. Sitä kritisoin, että vl-liikkeessä ryhmäpaine on niin kova. Minun tulee ihan fyysisesti paha olo kuullessani tai lukiessani siitä, miten julmasti ihmiset kohtelevat toisiaan yrittäessään pitää heidät oikeanlaisessa uskossa. Okei, tämä tunnereaktio johtuu pitkälti omasta taustastani ja kuulemistani asioista, mutta anyway. Minusta liike on sokaistunut sille, että yhteinen usko onkin itse asiassa monelle kahle. Tulee jopa mieleen, että yrittääkö liike pysyä epätoivoisesti kasassa pitämällä ihmiset ruodussa. Jos uskovaisille myönnettäisiin enemmän vapautta ajatella itsenäisesti, koko myytti yhteisestä uskosta kaatuisi omaan mahdottomuuteensa.
Itse en ole koskaan kokenut ns. ryhmäpaineen vaikutusta omassa elämässäni, ainakaan merkittävästi. Jos joku " uskoo" ryhmäpaineen takia, ei ole mielestäni edes oikealla tavalla uskomassa. Joukossamme on kuitenkin varmasti paljonkin ihmisiä, jotka keskittyvät vahtimaan toinen toisensa elämää, ja sortuvat toisia asiassa kun asiassa " opastamaan" . Lienee luurankoja omassa vaatehuoneessa.
Seurakunta kyllä ohjaa ja opastaa. Mutta kukaan muu Jumalan lisäksi ei näe ihmisen sisimpään. Kyllä kilvoitus on käytävä henkilökohtaisella tasolla. Kukaan ei jaksaisi, ellei olisi armoa, sillä täydellistä ihmistä ei ole.
Kerrot kuulleesi erilaisia asioita liikkeestämme. Onko sinulla omakohtaisiakin kokemuksia? Huonon kellon kalkatus nimittäin tuppaa kuulumaan kauemmaksi kuin hyvän :) Oikea usko ei ole kahle vaan nimenomaan iloa ja vapautta.
Ajattelin kommentoida tuota KIRSIKAN kirjoitusta. Jotenkin minulla on tunne, että tuo Kirsikan mainitsema tilanne ei ole hirmu harvinainen vl:llä tai pikemminkin ex-vl:llä. Eli ensin kamppaillaan lapsien syntymisen ja ehkäisemättömyyden kanssa, sitten turvaudutaan ehkäisyys ja vähitellen kielletään koko usko. Tämä tunne on tullut seuratessa perheellisten tuttava vl:ien tietä ex-vl:iksi.
Kuitenkin siitä mikä asia johtaa mihinkin, voidaan olla montaa mieltä. Vl-liikkeessähän yleisesti ajatellaan, että ehkäisyä käyttävä vl ei ole enää sydämen uskossa. Jos siis henkilöllä ei ole halua parantaa tapojaan eli luopua ehkäisyn käytöstä. Seuroissa toki saa ja on toivottavaakin käydä, vaikka ei olisikaan enää yhteisön mielestä sydämen uskossa oleva vl.
Näin ollen ihminen, joka haluaa olla vl-uskovainen, mutta kokee jatkuvan lapsien syntymisen todelliseksi taakaksi, on todellakin umpikujassa. Jos hän tekee itsenäisen ratkaisun ja alkaa käyttää ehkäisyä, hänen pitää hyväksyä se sisäinentunne ettei kuulu enää joukkoon. Vaikka siis kukaan ulkopuolinen ei tietäisi ehkäisyn käytöstä eikä huomauttaisi siitä mitään. Hän silti tietää ITSE olevansa erilainen ja tietää ettei toiset uskovaiset hyväksyisi hänen toimintatapaa, jos siitä tietäisivät.
Usein tällainen ihminen kokee vähitellen lisääntyvää erilaisuuden tunnetta ja joukkoon kuulumattomuutta. Tämä tunne vähitellen ajaa ihmistä kauemmaksi vl-liikkeestä ja valitettavan usein kauemmaksi koko uskosta Jumalaan.
Minusta tällaisessa tilanteessa EI se Jumalasta erottava asia eli synti olekaan ehkäisy vaan Jumalasta erottava asia on yhteisön paine ehkäisemättömyyteen ja siitä johtuva epäonnistumisen/erilaisuuden tunne.
vastausten kanssa. :) Eli onko ehkäisy sinustakin silloin ok, jos sairaus (joko fyysinen tai henkinen) jatkuu vuosikausia? Totesin jo ensimmäisessä kappaleessani, että allekirjoitan mielipiteesi täysin siitä, että puolisoiden tulisi ymmärtää toistensa elämäntilannetta ja väsymystä, ja voida elää aikoja myös ilman seksiä. Mutta siinäkin tapauksessa, että " äiti on väsynyt hoitamaan lapsia" , ei niiden lasten syntyminen varmasti suurta iloa perheeseen tuo.
Sanoit, että ehkäisy pahimmillaan on naisen alistamista. Silloin kyllä omasta mielestänikään ei eletä lähelläkään Jumalan tarkoittamaa perhe-elämää. Otin vielä esille tuon iäkkäämmän perheenäidin tapauksen. Voiko mielestäsi ihminen lainkaan päättää, " että perheen lapsiluku on täysi?"
Itse siis toivoisin kovasti, että tallainen ihiminen, joka kokee olevansa umpikujassa tämän lapsiasian vuoksi ja turvautuu lopulta ehkäisyyn, voisi kuitenkin säilyttää USKONSA JUMALAAN. Valitettava usein ainakin omassa tuttavapiirissä ihminen jotenkin pettyy niin kovin koko uskoon, että luopuu koko uskostaan Jumalaan.
Tuo sama tuli mieleeni myös, kun luin Kirsikan kirjoitusta. Tosiaankaan ei sitä uskoa tarvitse menettää, vaikka toimiikin eri tavalla kuin valtaosa omassa yhteisössään. Voi jos vl-parit voisivat itse uskaltaa tehdä omia ratkaisuja, vaikka kokisivat, että he tekevät sen vastoin seurakuntansa opetusta. Jumala on suuri ja Hän on voimallinen puhumaan jokaiselle omalleen henkilökohtaisesti. Enhän vain ole tätä jankuttanut täällä ennenkin... ;o
Minä olen myös nähnyt paljon sitä, että kun ei pysty täyttämään seurakunnan vaatimuksia, ihminen luopuu kokonaan uskosta. Tätä siis tapahtuu muissakin seurakunnissa. Kyseessä ei kuitenkaan ole se, että olisi tehnyt Jumalaa vastaan, vaan silloin on tehnyt ryhmäpainetta vastaan.
Minä en muuten ole ehkäisyn vastustaja, vaikka henttumarjaanalla mielestäni on hyviä pointteja.
Pari asiaa on kuitenkin tullut mieleen. Ensinnäkin hormoniehkäisyn sivuvaikutukset. Siitä puhutaan harvoin ja harvoin lääketiede asiasta mainitsee. Olen ymmärtänyt, että lääkärit itse eivät aina edes myönnä, että ehkäisyllä on sivuvaikutuksia. Hormoniehkäisy kuitenkin vaikuttaa usein naisen mielialoihin. Monet naiset muuttuvat äkäpusseiksi ja noita-akoiksi, vaikka eivät sitä aikaisemmin olisi olleetkaan. On tietysti muitakin ehkäisyn muotoja ja jos harkitsee ehkäisyä, niin kannattaa harkita vakavasti muita vaihtoehtoja.
Toinen juttu on myös miehen mielipide. Olen pari kertaa törmännyt siihen, että mies haluaa ehkäistä, eikä halua lapsia. Täällä kuitenkin tuntuu, että vain naiset pohtivat, mitä haluavat elämällään tehdä. Mietin vain, mitä teidän perheissänne mies sanoo asiasta.
kyse ei ole siitä etteikö vaan halua enää lapsia. Mutta raskaudet ja vauva-ajat ovat niin vaikeita meillä, että emme enää jaksa. Meillä jo monta lasta.kaikista selvitty jotenkin, mutta seuraavista en enää tiedä. ei tunnu selibaattikaan järkevältä vaihtoehdolta pidemmäksi aikaa. Sitäkin harrastettu ja tuntuu, että elämään tulee sen kautta vaan uusia vaikeuksia. Kuten jo joku joskus aiemmassa ketjussa mainitsi, rikkoo se parisuhdetta helpommin kuin mikään muu. Monesti miettinyt, että miksi seksi ja lapsen alkuun saattamisen pitää edes liittyä toisiinsa. olisi kaksi eri asiaa niin ei tarvitisi nautinnosta luopua jos ei uutta vauvaa heti jaksa :)
mutta oikeesti tiedän paljon tapauksia joissa kamppaillaan jaksamattomuuden kanssa todella. yhtälailla mies kun nainenkin.mitä tehdä jos vanhemmat eivät oikeasti enää jaksa. raskauksien ja lasten kanssa voi olla todella suuria vaikeuksia perheissä ja ulkopuolista apua ei ole saatavilla. Kuka perhettä hoitaa kun äiti on raskausajan toimintakyvytön ja niin heikossa kunnossa kuin olla voi? isä hoitaa perheessä oman työn lisäksi kaikki. Kuin kauan isäkään sitä jaksaa? näitäkin tapauksia tiedän useita omani lisäksi. Niinä hetkinä todella miettii, että tätäkö elämämme on. jatkuvaa kamppailua jaksamisen kanssa ja pelkoa mielentervydenkin puolesta. Moni ehdottaaa ulkopuolisen avun hankkimista, mutta kun ei ole saatavilla. Ja kuinka moni edes haluaisi kovin mielellään omaan elämäänsä jatkuvasti (vuosi tolkulla) ulkopuolista henkilöä pitämään elämää pystyssä?? välillä tuntuu, että vanhempien, etenkin äidin niin fyysinen kuin henkinenkin terveys on toissijainen seikka. Hyväksyykö kukaan vl ehkäisyä tilapäisesti edes tälläisissä tilanteissa mitä aiemmin kerroin?
nyt kun palasin viesteissä taakseppäin huomasin alla olevan tekstin.
Siitä apua vaikeuksien keskellä kamppaileville. Mutta liekö tuota " varmojen päivien" menetelmää silti kaikki vl:t yväksyvätkään....
eli tässä siis lainaus aikaisemmasta viestistä:
" Paavi Paavali VI:n mukaan: ¿kirkko opettaa, että aviopuolisoiden on luvallista ottaa huomioon elämää jatkavassa toiminnassa vaikuttavat luonnolliset vaiheet siten, että ainoastaan hedelmättömiä ajanjaksoja käytetään aviolliseen kanssakäymiseen, ja näin säädellä jälkeläisten syntymistä loukkaamatta mitenkään sitä moraaliopetusta, jonka olemme esittäneet.¿ (HV 16). Apostoli Paavali puolestaan kirjoittaa: ¿Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen.¿ (1. Kor. 7:5) Myös vl-käsitys tukee tällaista " luonnonmukaista ehkäisyä" ja luonnon järjestystä tietyssä mielessä. Oikein ajateltuna " luonnonmukaista ehkäisyä" ei voida edes pitää ehkäisynä, saati " perhesuunnitteluna" !
Tää on ihan tätä omaa kokemusta:
En kokenut menettäväni uskoani siksi, että tiesin etteivät muut vl:t hyväksyisi ja sen takia olisin kokenut erilaisuutta ja vieraantunut jne. Toki tätäkin jonkin verran, mutta pääsyy oli kyllä se, että kun sydämessäni tunsin tekeväni väärin, syntiä Jumalaani vastaan, enkä tästä synnistä sitten pohjimmiltani tahtonut luopua, vähitellen liu´uin kauemmaksi. Oli vähän sellainen olo etten kehtaa katsoa Jumalaa silmiin :)
No sitten kai olen senverran jo paatunut että aika usein epäilen koko Jumalan olemassaoloa.
En kyllä mitään ryhmäpaineita ole mielestäni kokenut. Vaan että se ns. itsenäinen ratkaisuni oli synti. Tietty tää sitten on jonkun mielestä painostusta kun yhteisössä pidetään tällaista asiaa syntinä, mutta...
Koska minä miellän ehkäisyn sillä tavalla, että vaikka ollaan yhdynnässä, estetään tämän toimituksen perimäinen tarkoitus eli mahdollinen hedelmöittyminen.
Selibaatti on elämää ilman seksiä, eikä silloin voi ehkäistä. Ei lapset ja yksin elävät ihmisetkään ehkäise vaikka elävät selibaatissa.
kirsikka00:
En kokenut menettäväni uskoani siksi, että tiesin etteivät muut vl:t hyväksyisi ja sen takia olisin kokenut erilaisuutta ja vieraantunut jne. Toki tätäkin jonkin verran, mutta pääsyy oli kyllä se, että kun sydämessäni tunsin tekeväni väärin, syntiä Jumalaani vastaan, enkä tästä synnistä sitten pohjimmiltani tahtonut luopua, vähitellen liu´uin kauemmaksi. Oli vähän sellainen olo etten kehtaa katsoa Jumalaa silmiin :)
että maailma on pullollaan ehkäisyä käyttäviä uskovia, jotka elävät lähellä Jumalaa, kiittävät armosta ja iloitsevat pelastuksesta? Uskotko sinä (ja te muut vl:t), että nämä ihmiset vain luulevat olevansa Jeesuksen omia ja pelastettuja, mutta oikeasti ovat matkalla helvettiin ehkäisyn takia? Ja edelleen: jos näin on, niin miksi Jumala ei tuo heitä synnintuntoon tämän asian takia? :)
Minulla ei ole Jumalan valtuuksia sanoa kenellekään, ovatko he oikealla vai väärällä tiellä, joten en sano sinullekaan. Sanon vain sen, mitä ajattelen ja uskon. Minusta olet itse kieltänyt itseltäsi oikeuden olla lähellä Jumalaa. Ei Jumala ole sitä tehnyt.
äitimummi:
vastausten kanssa. :) Eli onko ehkäisy sinustakin silloin ok, jos sairaus (joko fyysinen tai henkinen) jatkuu vuosikausia? Totesin jo ensimmäisessä kappaleessani, että allekirjoitan mielipiteesi täysin siitä, että puolisoiden tulisi ymmärtää toistensa elämäntilannetta ja väsymystä, ja voida elää aikoja myös ilman seksiä. Mutta siinäkin tapauksessa, että " äiti on väsynyt hoitamaan lapsia" , ei niiden lasten syntyminen varmasti suurta iloa perheeseen tuo.Sanoit, että ehkäisy pahimmillaan on naisen alistamista. Silloin kyllä omasta mielestänikään ei eletä lähelläkään Jumalan tarkoittamaa perhe-elämää. Otin vielä esille tuon iäkkäämmän perheenäidin tapauksen. Voiko mielestäsi ihminen lainkaan päättää, " että perheen lapsiluku on täysi?"
En ainakaan itse osaisi tehtä päätöstä meidän perheen lapsiluvusta. Voi tietenkin olla, että sellainen tilanne tulisi joskus eteen, että tietäisin, ettei meidän perheeseen enää tule lapsia. Mutta minun on vaikea kuvitella tilannetta, jossa perhe päättää lapsiluvun olevan täysi esim. äidin korkean iän tai väsymisen takia ja ryhtyy toisin sanoen ehkäisemään. Vaikka ei kai korkealla iällä ole kenelläkään edes kiusauksia ehkäistä. Luoja ollut viisas siinäkin, että järjestänyt naisen muuttumaan iän myötä luonnostaan hedelmättömäksi.
En hoksaa, mihin ensimmäisessä kappaleessasi viittaat. Mutta niin kuin jo aiemmin kirjoitin, maailmassa on paljon nuoriakin aviopareja, joiden osalta seksin aika on ohi jopa pysyvästi sairauden tai vammautumisen takia. Silloin on pakko sopeutua tilanteeseen ja tyytyä " onneensa" . Jotenkin tuntuu hullulta, ettei sitten joku toinen aviopari voi elää ilman seksiä väliaikaisesti esim. vakavan väsymisen tai sairauden takia? Mielestäni kyseessä on samankaltainen tilanne. Kun seksiin ei pysty niin ei pysty, yksinkertaista.
Avioparit ovat luvanneet osoittaa tahtoa rakastamisessa myös vastoinkäymisten aikana. Joskus hairahdun uskomaan, että se kärsimisen taito on se kaikkein tärkein taito avioliitossa. Sitä tarvitaan monesti myös seksiasioiden kohdalla. Mutta kun omistaa lahjan " kärsiä oikealla mielellä" , osaa myös nauttia kaikista pienimmistäkin ilon ja onnen hetkistä.
Jos ihminen on erittäin väsynyt lapsiinsa ja elämäänsä, ei seksikään maistu. Luonnon laki. Ainakaan jos tyylinä on rakastella silloin kun molemmilla haluttaa oikesti, eikä rutiininomaisesti aina perjantai-iltaisin klo 22 tai lauantaisaunassa. Seksielämä kukoistaa, kun elämä on kokonaisuudessaan suurinpiirtein raiteillaan. Silloin kyllä jaksaa yleensä iloita uudesta perheenjäsenestäkin. Ei tietenkään jaksa, jos seksiin on ollut pakko suostua............
Suuret kiitokset Henttumarjaanalle vastauksista! :) Perhe-elämä ilman ehkäisyä on tietenkin jokaisen oma päätös ja valinta. Siitä on tietenkin luonnollinen seuraus, että lapsiluvusta ei voi itse päättää.
Ensimmäisessä kappaleessani viittasin siis siihen, että puolisoiden tulisi kunnioittaa ja aistia herkästi toisen haluttomuus seksiin, eikä tietenkään pakottaa toista missään tilanteessa. Ongelmia alkaa tulla tietenkin silloin, kun tilanne jatkuu pitkään ja syitä haluttomuuteen on etsittävä, jotta jotakin voitaisiin tehdä asian hyväksi.
Kirjoituksestasi saa sellaisen kuvan, että elämässä ei voi tulla eteen sellaista tilannetta, jolloin seksi olisi mahdollista ja siihen pystyy ja haluaa, mutta samanaikaisesti lapsia ei olisi turvallista hankkia esim. äidin pitkäaikaisen väsymyksen, vakavan sairauden (henkisen tai fyysisen) takia. Omaa sanontaasi käyttäen, käsitän niin, että vl-perheissä tuossa tilanteessa seksin aika on ohi, vaikka siihen olisi halua. Omana mielipiteenäni sanoisin, että seksittömyys aviosuhteessa ei mielestäni ole lainkaan, eikä lähelläkään Jumalan tarkoittamaa avio- ja perhe-elämää. Eri asia on, jos joku ei tosiaan pysty seksiin, eli tilanne, jossa yhdyntä on fyysisesti mahdottomuus. Sellaistakin voi toki olla ja silloin ei voi asialle mitään.
Iäkkäämmällä naisella tarkoitan 40 vuotta täyttänyttä naista. Miksi ei siinä iässä olisi " kiusausta" ehkäistä? Vaikka hedelmällisyys on laskenut, raskaaksi voi toki tulla ja tiedämme, että lukemattoman moni on saanut lapsia yli 40-vuotiaana.
Numeroidut kohdat ovat ei-vl:n argumentteja, miksi ehkäisy ei ole syntiä. JOkaisen kohdan alapuolella on vl-vastaajan vasta-argumentit, eli miksi ehkäisy on syntiä. Kopioin tekstin tännekin.
**********************************************************
Tässä muutama vasta-argumentti.
(1) " Raamatussa on ainoastaan yksi viittaus velvollisuuteen lisääntyä, joka kuului Mooseksen lakiin: (---)"
Ei pidä paikkaansa; jo pelkästään hakusanalla " lisääntykää" löytyy Raamatusta seuraavat paikat:
1. Moos. 1:22
Hän siunasi ne sanoen: " Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä." [1. Moos. 8:17]
1. Moos. 1:28
Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: " Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu." [1. Moos. 9:1,2; Ps. 8:7; Viis. 9:2]
1. Moos. 9:1
Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: " Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyt- täkää maa. [9:1,2: 1. Moos. 1:28]
1. Moos. 9:7
Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää, lisääntykää ja levitkää yli maan."
Jer. 29:6
Ottakaa itsellenne vaimot, syntyköön teille poikia ja tyttäriä! Ottakaa pojillennekin vaimot ja naittakaa tyttärenne, että he saisivat poikia ja tyttäriä. Lisääntykää, älkää vähentykö!
(2) " Kuitenkaan Raamattu ei mainitse sanallakaan normaalitilanteissa olevien perheiden perhesuunnittelusta mitään. Aihe kuitenkin tunnettiin yleisellä tasolla varsin laajasti."
On hyvin paljon muitakin asioita, joista Raamattu ei mainitse sanallakaan, mutta jotka ovat uskon kautta ja monesti jopa järkeilemällä " sovellettavissa" Raamatun yleisen linjan mukaisesti. Arvelen, että käsitettä " perhesuunnittelu" ei olisi edes ymmärretty Raamatun aikoihin. Historiallisen juutalaisen ja kristillisen opetuksen valossa ehkäisy oli Raamatun kirjoittajille ja heidän yhteisöilleen itsestään selvä vääryys, joten kaiketi he eivät nähneet tarpeelliseksi erikseen luetella ja kieltää sen eri muotoja.
Lisäksi on huomattava, että suurin osa ehkäisyvälineistä (kuten ehkäisypillerit) ei itse asiassa ehkäise raskautta vaan tappaa jo hedelmöittyneen uuden elämän alun. Tältä kantilta katsottuna Raamatusta löytyy paljonkin kohtia, joiden valossa ehkäisy on tuomittavaa.
(3) " 2. Ehkäisyvälineet. (---) Historiasta löytyy kuitenkin joitain harvoja kannanottoja aiheeseen, mutta niiden huomion kohde voidaan perustellusti sanoa olleen prostituutio sekä yläluokan seksihurjastelut."
Niin, en ala tässä yhteydessä arvailemaan kuinka kiinteästi ehkäisyvälineet nykyisin liittyvät prostituutioon ja seksihurjasteluun... Huomautettakoon, että seksihurjastelu käsitteenä tarkoittaa varmasti eri asiaa sydämen kristitylle kuin vapaita arvoja kannattavalle usko(nno)ttomalle ihmiselle.
(4) " Mielipide teknisiin ehkäisyvälineisiin tuli laajemmin ajankohtaiseksi vasta niiden tultua osaksi tavallisen kansan perhesuunnittelua 1900-luvulla. Katolinen kirkko ja vanhoillislestadiolaiset jäivät torjuvalle kannalle, Luterilaisten kirkkojen ja vapaiden suuntien pääsääntöisesti hyväksyessä ehkäisyvälineiden käytön tilanteissa, jossa ne saivat uuden moraalisesti hyväksyttävän käyttötarkoituksen perheiden elämän helpottamisen mahdollistajana, joka koitui myös perheisiin syntyvien lasten parhaaksi koska he saivat syntyä toivottuina."
On totta, että ihmiset ovat käyttäneet erilaisia ehkäisymenetelmiä jo 4000 vuotta sitten, jotka olivat yleisessä käytössä myös Rooman valtakunnassa apostolisella ajalla. Kuitenkin jo alkukristityt erottautuivat joukosta, koska he eivät suostuneet käyttämään ehkäisyä. Varhaisista kristityistä erilaiset ehkäisymenetelmät tuomitsivat ainakin Klemens Aleksandrialainen (190-luvulla), Hippolytus Roomalainen (250-luvulla) ja Lactantius (300-luvulla). Augustinus kirjoitti vuonna 419: ¿Oletan siis, että vaikka et makaa (vaimosi kanssa) jälkikasvun saamiseksi, et myöskään himon vuoksi yritä estää jälkikasvun saamista pahalla rukouksella tai pahalla teolla. Vaikka niitä, jotka tekevät näin, kutsutaan mieheksi ja vaimoksi, eivät he ole sitä. Heillä ei ole mitään avioliiton todellisuutta, vaan he peittävät häpeän kunniallisella nimellä. Joskus tämä himokas julmuus, tai julma himo, johtaa siihen, että he jopa tekevät steriiliysmyrkkyjä¿ (Avioliitto ja paha himo 1:15:17).
Vuoteen 1930 asti kaikki kristilliset kirkko- ja tunnustuskunnat olivat pitäneet kiinni ehdottomasta ehkäisykiellosta, mutta sitten tapahtui käänne: ensin anglikaanit sallivat ehkäisyn joissain tapauksissa, myöhemmin kokonaan, ja pian muut protestanttiset tunnustuskunnat olivat jo seuranneet perässä ja luopuneet historiallisesta kristillisestä opetuksesta. Suomessa luterilainen kirkko joutui ottamaan jollain tavalla kantaa ehkäisyyn 1900-luvun puolivälissä. Niin Suomessa kuin muissakin maissa luterilaisuudesta on olemassa useita haaroja, joiden suhtautuminen mm. ehkäisyyn vaihtelee. Itse asiassa myös Suomen evankelis-luterilainen kirkko on täynnä erilaisia mielipiteitä uskosta ja moraalista, eikä ole helppo tietää, mikä kirkon kanta todella on, vai onko sitä lainkaan. Luterilainen kirkko on muuttanut opetustaan mm. eronneiden vihkimisestä lähinnä yhteiskunnan painostuksesta. Sama koskee ehkäisyn sallimista ja naispappeutta (ja nyt keskustelunaiheena olevaa homoliittojen vihkimistä). Alunperin luterilainen kirkko on opettanut, että vain mies voi olla pappi, että homoseksuaaliset aktit, esiaviollinen seksi, ehkäisyn käyttö ja abortti ovat aina syntiä. Nyt se opettaa päinvastoin tai yksinkertaisesti vaikenee epätietoisuudessaan.
Voidaan myös kysyä, onko, sanojasi lainaten, kaikki " moraalisesti hyväksyttävä" Jumalan silmissä oikein? " Moraalisesti hyväksyttävät" asiat ovat kitenkin ihmisen määrittämiä.
(5) " 3. Luonnonmukainen ehkäisy on kuulunut osana perhesuunnittelua aina. (---) Nämä keinot ovat olleet laajasti hyväksyttyjä kristinuskossa koko sen historian ajan. Yksi harvoja poikkeuksia tähän linjaan on vanhoillislestadiolaisten käsitys, jonka mukaan lasten syntymisten ajankohdat pitäisi jättää kokonaan Jumalalle. Katolinen kirkko on puolestaan hyväksynyt nämä luonnonmukaisen perhesuunnittelun keinot, joskin niiden käytöstä pitää siellä virallisen opetuksen mukaan keskustella rippi-isän kanssa."
Paavi Paavali VI:n mukaan: ¿kirkko opettaa, että aviopuolisoiden on luvallista ottaa huomioon elämää jatkavassa toiminnassa vaikuttavat luonnolliset vaiheet siten, että ainoastaan hedelmättömiä ajanjaksoja käytetään aviolliseen kanssakäymiseen, ja näin säädellä jälkeläisten syntymistä loukkaamatta mitenkään sitä moraaliopetusta, jonka olemme esittäneet.¿ (HV 16). Apostoli Paavali puolestaan kirjoittaa: ¿Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen.¿ (1. Kor. 7:5) Myös vl-käsitys tukee tällaista " luonnonmukaista ehkäisyä" ja luonnon järjestystä tietyssä mielessä. Oikein ajateltuna " luonnonmukaista ehkäisyä" ei voida edes pitää ehkäisynä, saati " perhesuunnitteluna" !
(6) " Vanhoillislestadiolaiset uskovat että kaikenlainen perhesuunnittelu olisi syntiä. Tätä on vaikea perustella Raamatulla, kun sieltä ei moiseen väitteeseen tukea löydy."
Kyllä löytyy, jos puhutaan nimen omaan " perhesuunnittelusta" , joka sivunmennen sanottuna on sananakin aivan kauhistuttava ja raaka. Luonnonmukaisen ehkäisyn " syynä" ei tarvitse olla perhesuunnittelu. Merkittävä uskonnollis-moraalinen ero ehkäisyn ja " luomun" välillä on se, että ehkäisy hyökkää Raamatun mukaista hedelmällistä yhdyntää vastaan muuttamalla sen hedelmättömäksi, mutta " luomumenetelmä" jättää yhdynnän sellaiseksi kuin se luonnostaan on.
(7) " Tässäkin näkyy selkeästi kuinka opetus tiukkeni 70-luvulla, mutta on sen jälkeen hieman höltynyt."
Tuo saattaa jossain määrin pitää paikkansa. Kuten kaikki palstalaiset tietävät, 70-luku oli muutenkin raskasta aikaa vl-yhteisössä, sekä sisäisten että ulkoisten paineiden vuoksi. Perusperiaate on kuitenkin pysynyt aina samana.
(8) " * Raamatussa sanotaan, että lisääntykää ja täyttäkää maa. VASTAUS: Maa on jo täytetty ja kohta menee yli. Oletetaanpa että Jumala on sinulla kylässä ja pyytää kaatamaan kupin kahvia. Jatkatko kaatamista kun kuppi on jo täysi? (---). Tarvitaan riittävän suuri populaatio, jotta ihminen pystyy kehittymään ja että heistä on turvaa toisilleen. Populaation kasvaessa liian suureksi, aiheutuu ongelmia kaikille. Myös tulen keksiminen oli siunaus, mutta hallitsemattomana se on kirous."
Onko maa jo täytetty? No, ehkä paikoitellen. Luonnonrikkauksien tasaisempi jakautuminen maapallon asukkaiden kesken olisi tietysti toivottava kehityssuunta. Jos joku pyytää minua kaatamaan KUPIN kahvia, niin kaadan KUPIN kahvia, eihän tuossa ole mitään ongelmaa. Jos taas pyydetään kaatamaan KUPPIIN kahvia, niin syntyy jo hienoinen ongelma: saanko itse päättää kaadanko vain lorauksen, puoli kuppia vai koko kupillisen? Ts. kuka määrittää, mikä on " riittävän suuri populaatio" ?
(9) " * Jumala on luonut seksin lisääntymistä varten. Eikö se kerro että ehkäisy on syntiä? VASTAUS: Jumala on luonut seksiin paljon muitakin funktioita kuin pelkän lisääntymisen. (---)."
En usko kovinkaan monen vl:n väittävän, että Jumala olisi luonut seksin yksinomaan lisääntymistä varten; tuo taitaa olla omaa kuvitelmaasi. Jokainen voi ymmärtää, että seksissä toteutuu kaksi luonnollista päämäärää: lisääntyminen ja aviopuolisoiden yhdistyminen (johon kuuluu rakkauden kasvu, nautinto ja tyydytys). Ehkäisy erottaa nämä päämäärät toisistaan tuhoamalla elämää antavan voiman ja keskittymällä pelkkään nautinnon saamiseen. Syömisestäkin saa seksin tavoin jonkinlaista nautintoa (hyvä maku, nälän tyydytys), mutta syömisen pääasiallinen luonnollinen päämäärä on ihmisen ravitseminen (terveenä pitäminen ja kasvaminen). Intuitiivisesti suurin osa reagoi kielteisesti esimerkiksi roomalaisten mässäilyjuhliin, ja mm. bulimia tunnistetaan syömishäiriöksi. Ruokaa syödessämme emme useinkaan ajattele ravitsemista, vaan meidät vetää ruokapöydän ääreen halumme tyydyttää nälkämme (mutta " normaalisti" emme torju ravitsemispuolta esimerkiksi oksemtamalla). Samoin yhdyntä on luvallista nautinnon saamiseksi. Jumala itse on säätänyt niin, että nainen voi tulla raskaaksi vain muutamana päivänä kuukaudessa.
(10) " * Kuinka me ihmiset voimme tietää Jumalaa paremmin, koska täällä on riittävästi ihmisiä? VASTAUS: Ellei se tieto että edes nyt ei ole kaikille tarpeeksi ruokaa, puhdasta vettä (jonka suomalaiset ottavat itsestään selvyytenä) tai vaatteita päälle, ei riitä sinulle kertomaan että liikaa on ihmisiä jo ennestään, niin en voi tähän auttaa. (---)."
Kuten sanoin, luonnonrikkauksien tasaisempi jakautuminen maapallon asukkaiden kesken olisi tietysti toivottava kehityssuunta. Jos ihmiset ajattelisivat enemmän tai edes yhtä paljon muita kuin itseään, niin noista mainitsemistasi ongelmista päästäisiin kyllä yhteisillä ponnisteluilla eroon.
(11) " * Raamatussa Onan valutti siemenensä maahan ja Jumala piti tätä pahana. Eikö tämä kerro selvästi että ehkäisy on syntiä? VASTAUS: Onanin velvollisuus nimenomaan ei ollut lisääntyä itse, jonka vuoksi hän fuskasi velvollisuudestaan. (---)"
En itse asiassa tiedä kuinka hyvin Onanin tapaus voidaan liittää ehkäisykysymykseen, mutta todettakoon, että " raamatunmukainen" rangaistus siitä, ettei Onan herättänyt eloon veljensä sukua oli kuitenkin vain julkinen häpäisy, ei kuolema (5. Moos. 25:7¿10). Kuolemalla rangaistiin Vanhan testamentin laissa mm. niitä, jotka syyllistyivät sukupuoliyhdyntään, josta uuden elämän syntymisen mahdollisuus oli poissa, kuten homoseksuaaliset aktit (3. Moos. 20:13) ja eläimiin sekaantuminen (3. Moos. 20:15, 16).
(12) " * Millä oikeudella ihminen kieltäytyy ottamasta vastaan niin suurta lahjaa Jumalalta kuin mitä lapsi on? Mehän halveksisimme ja väheksyisimme tuolloin tuota lahjaa (siis kun ottaisimme sen vastaan ainoastaan silloin kun itsestä tuntuu mukavalta). VASTAUS: Mikäli lahja ei tunnu mukavalta, silloin se ei ole lahja! Silloin se on velvollisuus. Mikäli taasen velvollisuus on autuuden ehto, on kysymyksessä ansaitsemisoppi, jota -ehkäisy on syntiä- opetus itse asiassa edustaakin. Ei olla vapaana Jeesuksen lunastaman armon alla. Lapsi ei ole mikään lahja jo ennestään vaikeuksien kanssa painivalle perheelle."
Tuon näkökulman voi inhimillisessä mielessä ymmärtää, ja sekin vaara on todella olemassa, että ko. asiasta tai jostain muusta asiasta tulisi " autuuden ehto" tai " armon ansaitsemista" . Jumala antakoon ihmisille oikeaa ymmärrystä tässäkin asiassa. Monesti nämä " vaikeudet" saattavat kuitenkin olla ihmisen itsensä synnyttämiä ja kuvittelemia.
(13) " Yksi noista luonnonlaeista on että kun kaksi tervettä ihmistä harrastaa heteroyhdyntää ilman ehkäisyä, siitä on mitä todennäköisimmin seurauksena lapsi."
Tuohon voisin todeta yksinkertaisesti, että otapa se koulun biologian kirja uudestaan käteesi, tai hae vaikka netistä vähän lisätietoa ihmisen lisääntymisestä.
(14) " Kun vähänkään ajattelee asiaa, niin huomaa ettei Jumala todellakaan säännöstele tai millään lailla katso keiden on hyvä lapsia saada ja keiden ei. Tietysti Jumalalla on mahdollisuudet siihenkin puuttua, mikäli se seuraus ei olisikaan hyvä. Hän ei kuitenkaan toimi siten ja sen tosiasian voimme kaikki nähdä ympäriltämme. Sen sijaan Hän on antanut meille keinot vaikuttaa siihen itse."
Tähän vastaan Raamtun sanoin: " Minä olen pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää. Rakastakaa Herraa, Jumalaanne, totelkaa häntä ja pysykää hänelle uskollisina. Silloin te saatte elää¿" (5. Moos. 30:19¿20) Joka tämän ymmärtää, niin ymmärtää paljon.
(15) " On olemassa lukuisia karmeita esimerkkejä vanhemmista, joiden ei olisi missään nimessä lapsia pitänyt saada. On huoria, narkkareita, mielenterveysongelmaisia ja alkoholisteja joilla on useita lapsia, yleensä kaikki eri miesten kesken ja noiden lasten elämä on yleensä yhtä helvettiä!"
Valitettavasti on totta, että lapsia syntyy myös erittäin huonoihin olosuhteisiin. Ei tämä silti tarkoita sitä, etteikö niiden lasten olisi pitänyt syntyä, tai etteikö niiden vanhempien pitäisi saada lapsia. Se tarkoittaa vain sitä, että joko vanhempien itsensä tai yhteiskunnan pitäisi puuttua asiaan, jotta kaikille lapsille saataisiin ihmisarvoinen lapsuus ja kasvuympäristö.
(16) " Tämä ei liity lestadiolaisiin sinänsä, enkä väitä että kaikilla lestadiolaisilla lapsilla olisi huonot oltavat, mutta lastenhoitoa rajoittavat fyysiset ja psyykkiset ongelmat eivät riipu uskosta eikä kaikista yksinkertaisesti ole vanhemmiksi."
Heh. Et väitä, että KAIKILLA lestadiolaisilla lapsilla olisi huonot oltavat. Mutta suurimmalla osalla kuitenkin? ;P Minä puolestani väitän, että lestadiolaisilla lapsilla on, jos nyt ei aineellisesti, niin ainakin henkisesti keskimäärin paremmat oltavat.
(17) " (---) vanhoillislestadiolaiset puhuvat usein Jumalan johdatuksesta ja mainostavat naivisti että Jumala antaa kyllä voimia, jos antaa lapsenkin. (---) Umpisuolen puhkeamista ei nähdäkään Jumalan johdatuksena, vaikka saman logiikan mukaan pitäisi ajatella ettei keneltäkään pukea umpisuoli ellei Jumala niin hyväksi näe."
Niin. Näin lapsellista se usko on. Tosin tuo loppuosa ei pidä paikkaansa; kyllä ihan kaikki asiat, myös umpisuolen puhkeaminen, nähdään Jumalan " sallimuksena" .
(18) " On aivan liian monia perheitä, jotka eivät lapsistaan jaksa huolehtia, vaan yhteiskunnan pitää puuttua tilanteisiin ottamalla lapset huostaan kun vanhempien voimat yksinkertaisesti ehtyvät."
En usko, että kovinkaan moni huostaanotetuista lapsista on vl-perheestä. Suurin osa taitaa olla noiden mainitsemiesi juoppojen ja narkkarien lapsia. Lapsen kannalta toki asia on tuossa tilanteessa ydentekevä, mutta vl:ien ehkäisykielteisyyttä arvoistellessa tuo on melko huono argumentti.
(19) " Tästä tulee mieleeni vanha tarina Jumalan varjelukseen luottaneesta miehestä, joka hukkui."
Tuo tarina on kyllä aika hassu tässä yhteydessä. Kyllä jopa vl olisi viimeistään pelastushelikopteriin hypännyt :D
Tämä oli nyt tällainen pikakatsaus, kun kerran perusteluja pyydettiin. En tiedä, onko jatkokeskusteluun tarvetta, sillä luulenpa, että " päteviä" perusteluja löytyy molempiin suuntiin. Uskomiseen se lopulta jää. Se tärkein, " punainen lanka" , Jumala elämän luojana, on kaiketi (tai ainakin sen pitäisi olla) kristitylle itsestään selvä.