Vielä ja taas lapsiasiasta...

äitimummi:

...Omana mielipiteenäni sanoisin, että seksittömyys aviosuhteessa ei mielestäni ole lainkaan, eikä lähelläkään Jumalan tarkoittamaa avio- ja perhe-elämää. Eri asia on, jos joku ei tosiaan pysty seksiin, eli tilanne, jossa yhdyntä on fyysisesti mahdottomuus. Sellaistakin voi toki olla ja silloin ei voi asialle mitään...

Mielestäni on täysin luonnollista, että avioliittoon kuin avioliittoon voi kuulua pitkiäkin seksittömiä jaksoja. Mielestäni Jumala ei ole tarkoittanut, että seksiä pitää ja pitää voida harrastaa säännöllisesti ja aina. Uskon, että sellainen terve haluttomuuskin on Jumalan tahto, vrt. aiempia kirjoituksiani. Kun tuon asian uskoo ja ymmärtää, elämä helpottuu ja yksinkertaistuu. Ellei usko, että seksittömätkin vaiheet kuuluvat myös avioliittoon, elää luulossa, että seksiä pitää olla tietty määrä tietyin väliajoin. Ja kun tuleekin se seksitön vaihe, luulee, ettei olekaan normaali. (On normaali.)

Toisin kuin sinä, minä pidän esim. psyykkisiä syitä täysin tasavertaisina syinä haluttomuudelle tai jopa kyvyttömyydelle ja sitä kautta seksittömyydelle. Fyysiset syyt ovat tietenkin paremmin " selitettävissä" ja ehkä ympäristökin ymmärtää niitä paremmin kuin psyykkisiä syitä. Esim. jos avioparit elävät " vihoissa toisilleen" , on mielestäni täysin luontevaa, että haluttomuutta esiintyy. Jos vihanpitoa kestää vuositolkulla, se on sitten vihaa. Viha pitää hoitaa pois, ja antaa rakkauden tulla tilalle. Sitten on seksin aika, ja ehkä uuden vauvankin aika tulla maailmaan. Hänenkin on parempi syntyä rakkauden kotiin kuin vihan taistelutantereelle.

Tuo viha on huono esimerkki, tunnustan sen. Toisaalta elämä ei ole näin mustavalkoista ja yksinkertaista tai yksinkertaisesti selitettävissä kuin mitä minun sepostuksieni perusteella voisi käsittää. Sanomani ydin on kuitenkin se, ettei ehkäisyä tarvisi lainkaan miettiä, jos eläisi Jumalan säätämän järjestyksen mukaan. Haluilla ja haluttomuudella on äärettömän tärkeä rooli perheen sisäisen rauhan rakentamisessa ja ylläpitämisessä ja Jumalan luomistyön jatkamisessa. Ellei kyseisiä tunnetiloja tunnusteta ja kunnioiteta, eletään kuplassa, jonka sisällä muhii paljon keskeneräisiä kipeitä kysymyksiä liittyen kaikkeen elämään, alkaen omasta minästä ja omista tarpeista.

Yleensä päivitellään, ettei mies kestä seksitöntä elämänvaihetta, ja ettei hänen edes sitä pidä kestää. Ymmärrän toki tuon puolen asiasta. Mutta ensinnäkin avioon astuttaessa on sitouduttu omaan puolisoon ja siihen kärsimiseenkin. Toiseksi, yhtälailla se toinen puoliso joutuu kärsimään, jos joutuu jatkuvasti pakotetuksi seksiin ja vauvatehtailijan rooliin. Sekin on jokaisen harkinnassa, miten käsittää pakottamisen. Jonkunhan on suostuttava säännölliseen perjantaiseksiin, jotta saa miehensä lauhkeaksi. Toisen on " annettava" jotta saa rahaa. Elämä on ihmeellistä ja kovin kirjavaa.

Pääasia olisi kait se, että kaikki ihmiset olisivat rehellisiä omassa sydämessään mm. haluttomuuden suhteen. Kun tunnustaa potevansa haluttomuutta, pitää heti perään miettiä kysymystä miksi! Tuohon kysymykseen vastauksen löytämällä on paljon viisaampi, varsinkin, jos keksii vielä " lääkkeen" vaivaansa. Jos nyt asian vaivana kokee.

Ja huhhuijjakkaa :)

Viimeisin kirjoituksesi selvensi kyllä asian ja oman kantasi. Siinä vain liikutaan alueella, jossa haluttomuuden ja kyvyttömyyden raja on epäselvä. Oma kantani on, että silloin kun ei eletä missään pakottamisen ilmapiirissä, tätä rajanvetoa ei ole. Siitä olen samaa mieltä, että pitkiäkin seksittömiäkin aikoja tulee sietää. Olen myös sitä mieltä ja korostan tätä, että henkisesti uupuneenakin voi olla suuretkin seksihalut ja seksi parhaimmillaan on psyykkisesti hyvin hoitavaa. Mutta jos on vähänkin pakottamisen ilmapiiriä, kyllä siinä seksihalut haihtuvat äkkiä.



Toinen ongelmaksi jäävä kohta on mielestäni se, että kun perheenäiti on fyysisesti ja kroonisesti sairas (tai myös iäkäs), ettei lääkäri missään tapauksessa suosittele enää raskautta. Tiedämme, että näitä tapauksia on paljonkin. Tämä ei tietenkään poissulje sitä, ettei nainen muuten olisi terve ja kykenevä huolehtimaan lapsista. Ja tietenkään fyysisen sairauden ei tarvitse millään lailla vaikuttaa seksihaluihin.



Eli ongelmakohtia jää. Tälläkin palstalla on useita kirjoituksia vähän väliä, joissa nämä ongelmat tulevat pintaan vl-äideillä.

Varmistan vielä, että ymmärsin aivan oikein. Otetaan esimerkiksi vaikka vaikeaa diabeettestä sairastava vl-äiti, jolle raskaus on vaarallinen. Äiti todennäköisesti pelkää raskauksia ja sehän on aivan luonnollista. Jumala on luonut meille pelontunteen, että osaisimme välttää vaarallisia tilanteita/asioita. Ajatteletko siis, että äidin raskaudenpelko on hyväksyttävä ja luonnollinen syy selibaattiin esim. kymmeneksi vuodeksi?



Toisaalta se olisi melko luonnollista. Äiti kärsii raskaudenpelosta, joka johtaa luonnollisesti haluttomuuteen ja uskovaisen miehen vain tulisi hyväksyä tilanne.



Minusta tämän luonnollisuuden on kuitenkin sotkenut ihmisten kehittämä lääketiede, jonka vl:tkin hyväksyvät. Tällaista tilannettahan ei ennenvanhaan " luonnollisina aikoina" olisi päässyt muodostumaan. Vaikeaa diabeettestä sairastava ihminen olisi hyvin todennäköisesti kuollut jo lapsena/nuorena hoidon puutteeseen. Hän ei koskaan olisi ehtinyt hedelmälliseen ikään, hänestä ei koskaan olisi tullut kenenkään vaimo, eikä näinollen mihinkään kymmenen vuoden " luonnolliseen" selibaattiin olisi tarvetta.



Sama tilanne vaikka monien sydänsairauksien kohdalla. MS-tauti tai reumatismi taas veisivät nopeasti hoitamattomana vanhaanaikaan vaimon täysin rammaksi. Seksi voisi tulla fyysisestikin mahdottomaksi erilaisten jäykkyystilojen ja raajojen virheasentojen takia.



Nykyisin näihin kaikkiin on laajat lääkitykset. Lääkitykset vain eivät välttämättä sovi raskauden kanssa yhteen. Tai sitten perussairaus (jota sairastava ihminen olisi vanhaanaikaan jo todennäköisesti kuollut) tekee raskauden äidille/lapselle vaaralliseksi.



Lääketiede on sotkenut siis luonnon järjestelmät. Kun hyväksytään lääketiede, mutta ei hyväksytä ehkäisyä, tulee juuri näitä uusia ongelmatilanteita.

haluja voi olla, mutta kuten jo mainitsin, että raskaus voi olla koko perheelle niin vaikeaa, että pelottaa. ei kaikilla suju raskaus normaalisti eikä vauvat ole terveitä. jaksaako sitä sitten olla viiskymppiseksi selibaatissa. ei sekään tunnu oikealta. joidenkin on vaikea ymmärtää, mitä tarkoittaa todella se, ettei jaksa raskautta ja sairasta vauvaa. kyse ei ole siis haluttomuudesta, haluttais kyllä, mutta.. ei siis voi sanoa, (joku aiemmin kirjoitti)että kun halut palaavat niin on mukava alkaa taas odottamaan vauvaakin.ei ole kyse siitä aina. odottaminen voi olla joillakin mitä hirvittämimmistä päästä, josta kärsii koko perhe.

minun mielestä sinä pyydät niin paljon apua muilta kuin voit saada ja jos asia tuntuu todellakin noin raskaalta, teet asian eteen sen, mitä sinun sisimpäsi sanoo.



mutta tämä on minun mielipiteeni.

ja tee miehesi kanssa sydämesi päätös, niinkuin Bambookin kirjoitti. Huomaat, ettei Jumala teitä rankaise eikä hylkää, vaikka ratkaisisitte ehkäisyn kannalle. Omatuntosi saattaa joutua vaikeuksiin, jos aloitatte ehkäisyn. Mutta viittaan jo aiemmin tässä ketjussa (nimimerkin Amenhotep) olleeseen kirjoitukseen, jossa hän mainitsi omantunnon vinoutumasta ja sen myötä " väärästä signaalista" . Tästä te pääsette vähitellen vapauteen ja huomaatte, millaisessa puristuksessa olette eläneet asian suhteen. Ja samalla huomaatte, että Jumala on teitä ihan yhtä lähellä kuin ennenkin. Tässä on huomattavan suurena apuna se, että rukoillen ottaa näitä askelia. Tuli vielä mieleen Jumalan Sanan kohta: " jos sydämemme syyttää meitä, on Hän suurempi kuin sydämemme ja tietää kaikki" . Vl-uskovat saattavat kauhistua kirjoitustani, mutta samaa lääkettä suosittelen heille kaikille! ;)



Kannattaa myös lukea tuo viimeisin kirjoitus nimimerkiltä Rock.

piroska: " välillä tuntuu, että tämä usko on niin julmaa ja armoa antamaton"



Ihminen on julma,mutta Jumala armollinen. Ihmiset asettavat pakkoja,ja tuomitsevat toisen,joka ei noudata pakkoja. Jumala taas antoi käskyn rakastaa. Rakastaminen on anteeksiantavaa ja parantavaa-ihmisten asettamat ahdistavat perinnäissäännöt taas kahlitsevat ja orjuuttavat.

Vapauteen Kristus meidät vapauttaa. Miksi seurakunnan sana on Jumalan sanaa tärkeämpi vl:lle monesti? Jos Jumala ei käske olla ilman ehkäisyä raamatussa,niin silloin sellaisia käskyjä ei kenenkään tarvitse noudattaa.

Raamatussa käsketään koettelemaan kaikki ja pitämään se mikä on hyvää.

On lapsia kohtaan väärin,ettei heidän vanhempansa enää jaksa huolehtia jokaisen henkisistä ja hengellisistä tarpeistaan,kun voimat loppuu pakkosynnyttämiseen.

Kaikki te,joilla ei ole voimia enää yhteenkään lapseen,miettikää,minkä perinnön haluatte jättää lapsillenne: sen,että äidillä ei ole omaa tahtoa ja tämän on PAKKO synnyttää vai että lapsille riittää aikaa ja jaksatte kuunnella ja olla läsnä..Lapselle jää traumoja henkisesti poissa olevista vanhemmista.

Tunnen aikuisia,joiden lapsuudessa heillä oli jatkuvasti sijaislapsia. Nämä lapset olivat niin vaativia,että vanhemmille ei jäänyt enää aikaa huolehtia omiensa henkisistä tarpeista. Nyt aikuisena heillä on henkisen puolen ongelmia..

Jokaisen lapsi on niin arvokas,että ansaitsee parhaan mahdollisen hoidon ja huolenpidon-myös henkisesti läsnäolevan aikuisen ja uupunut äiti ei tähän kykene tarpeeksi.

Ajattelin kertoa vielä, että itselläkin on ollut kokemusta tuosta omantunnon manipuloimisesta, mistä oli aiemmin puhetta. Olen taustoiltani esikoislestadiolainen, ja vaikka seurakunnan linja ei ole ollenkaan niin jyrkkä kuin vanhoillisilla, niin minäkin kuvittelin pienestä pitäen, ettei lestadiolaiset käytä ehkäisyä ja että se on syntiä. En oikeastaan koskaan ollut kuullut kenenkään seurakunnassa näin sanovan, mutta niin tosiaan luulin automaattisesti olevan.



No, kun asia sitten tuli ajankohtaiseksi, niin ei ollutkaan helppoa ensin muuttaa ajatusmaailmaansa ja sitten vielä alkaa toteuttaa sitä. Minulle se varmastikaan ei kuitenkaan ollut edes niin vaikeaa, kuin jollekin vl:älle koska mm. äitini kehotti minua käyttämään ehkäisyä. Siksi ymmärrän kyllä oikein hyvin, miten vaikeaa tämä on, kun yhteisö painostaa joka puolelta. Mutta se kannattaa!! Olen pahoillani, jos olen ollut kärkäs tässä ketjussa. Se johtuu siitä, että olen nähnyt niin monien omienkin ystävieni kamppailevan ja tuskailevan tämän saman asian kanssa - nähnyt, kuinka paljon se kuormittaa ja tuottaa ahdistusta. Siksi aihe saa helposti minut kihahtamaan, en ihmisiä kohtaan, vaan näitä vanhoja traditioita ja perinnäissäädöksiä, jotka tuottavat ihmisille ahdistusta ja estävät uskomasta ilolla ja vapaasti.



Kestää varmaan pitkään, ennen kuin itse vältämättä voi olla sinut asian kanssa, mikäli päätyy ehkäisyyn. On omanlaisensa prosessi muuttaa jotain syvään juurtunutta ajattelumallia. Mutta se on varma, että Jumala ei meitä ehkäisyn takia hylkää, ei, vaikka siltä meistä tuntuisikin. Hän on itse luvannut, ettei hän hylkää lapsiaan.



Voimia ja siunausta teille kaikille asian kanssa painiskeleville! En tiedä, oliko tästä edes mitään hyötyä kenellekään, mutta joka tapauksessa...

Kyllä sitä kaikenlaisia uskovaisia on. Lapset on herran lahja. Kyllä sitä on ennenkin jaksettu, ja on tehty paljon ruumiillista työtä lasten hoidon lisäksi. Ei ollu pesukoneita, kuivausrumpuja jne. äitien elämää helpottamassa. Nyt nykyajan nuoret äidit marisee ja marisee.... pitäis olla hyvännäköinen, laiha, päästä menemään eri harrastuksiin ja saada oma aikaa. Lapset on tosiaan vaiva suurelle osalle. Antautukaa äitiyden rooliin, ajatelkaa että se on työtä, työtä jota saa tehdä kotona omien aikataulujen puitteissa. Nauttikaa lapsistanne. Lapset tuovat paljon onnellisuutta perheeseen ja raskausajat onnellisuutta parisuhteeseen.

Aika on se, että nuorilla pitäis olla kaikki tässä heti. Ja jos pitää valittaa valittakaa kotona, kaverille, omalle äidille. En missään nimessä kannata sitä, että uskovaiset (VL:t) ryhtyy täällä pohtimaan syntyjä syviä ja saamaan ehkäisylupia. Nämä asiat eivät kuulu tänne!!!

Onko lestadiolaisuuden kritisointi mielestäsi kiellettyä? Jos ihminen elää liian tiiviissä yhteisössä,hän voi sokaistua ja joutua alistetuksi,jos liikkeen painottamia asioita ei saa pohtia.

Ehkäpä sinä jaksat pusata paljon lapsia, mutta kaikille se ei sovi. Voisitko mitenkään ymmärtää niitäkin ihmisiä?!En minäkään pakota sinua käyttämään ehkäisyä, joten miksi sinulla tai kenelläkään muulla olisi oikeutta painostaa jotakuta synnyttämään enemmän lapsia kuin haluaa?

Mistä lähtien painostaminen on ylipäätään ollut hengellistä tai Jumalan tahdon mukaista toimintaa?

Onpas minulle ajankohtainen ketju! Olen itse vl-perheen vl-lapsi, aina ollut ja kasvanut tämän uskon keskellä. Elämälläni ei ole ollut mitään muuta mallia, ajattelullani ei mitään muuta mahdollisuutta, omallatunnollani ei mitään muita " muotteja" kasvaa. Sen olen vastikään käsittänyt ja se on aika karu tunne - koko tähänastiselta uskonkäsitykseltä on pohja pois. En usko enää, että kaikki se, mitä puhujaveli pöntöstään saarnaa, on ainoaa oikeaa uskoa. Enkä sitä, että on olemassa omatunto, erehtymätön, jonka kolkutuksen mukaan asiat pitäisi tuntea synniksi. Omatuntoni on lähes 30 vuotta ollut " ohjelmoituna" v-uskoon ja siitä ohjelmoinnista on kivuliasta päästä eroon. Haluan vapaaksi näistä ihmisten tekemistä säännöistä -taivaaseenpääsyn edellytyksistä - jotka nousevat Jumalan sanan ja Raamatun edelle. Haluan eroon siitä, että uskomisen ilo peittyy sen alle, että tarvitsee miettiä, millä tekemisillä tai tekemättäjättämisillä ansaitsen taivaspaikkani. Miksi ei usko riitä teille, koska se riittää Jumalallekin? Ei tarvitse kantaa mitään ristiä : Kristus sen jo kantoi.



Voi ystävät rakkaat : te ette vain näe, miten syvällä olette siinä uskossa! Itse olen tuntenut itseni vapautuneeksi viimeaikoina. Uskoni on nyt omakohtaista. Jumala on rakkaampi, samoin Jeesuksen sovitustyö.

Olen samaa mieltä kanssasi! :) Itse otan tämän elämäntehtävänä ja työnä tämän äitiyden, ja tunnen vahvasti, että parempaa paikkaa en olisi voinut saada. Uskon, että suurin osa vl-äideistä on tyytyväisiä ja onnellisia elämäänsä. Minulla on kymmeniä ystäviä ja sukulaisia, joiden kanssa käydään välillä hyvinkin syvällisiä keskusteluja, myös tämän lapsiasian tiimoilta. Yhdellä ystävälläni on ollut synnytyksen jälkeinen masennus, eikä sekään johtunut siitä, että lapsi oli JO neljäs, vaan siihen löytyi ammattiauttajalla aivan omanlaisensa taustat, tuonkin sairauden puhkeamiseen. Seuraavasta raskaudesta tämä äiti sanoin itse, että on niin onnellinen, ettei ole ollut edes ensimmäistäkään odottaessa. Muilla ystävilläni on ollut välillä hyviä, ja välillä huonoja päiviä, niinkuin elämässä yleensäkkin.



En koe, että minua pakotetaan, vahditaan tms tämän ehkäiäsyasian kanssa. Eikä se olisi edes oikeen. Usko on tuonut minulle halun ottaa uuden elämän vastaan arvokkaana Jumalan lahjana. On paljon uskovaisia, kenellä ei ole kuin muutama lapsi, toisilla ei yhtään, joillakin 1 ja joillakin 15. :) Mielestäni ei ole sopivaa alkaa edes miettimään, käyttävätkö tuo ja tämä perhe ehkäisyä, enkä ole ikinä kuullut, että sellaista epäilevä menee sitä toiseltä kysymään!! Minusta se on erittäin epäsopivaa käytöstä, taustallahan voi olla esim. vaikea lapsettomuusasia. Tämä ehkäisyasiakin on omantunnon kysymys, ja jokainen hoitaa omaa omaatuntoaan, ei toisen. Eikä ketään voi " pakottaa" olemaan ehkäisemättä, ei edes oma mies, tai muu tuttava. Minusta tuntuu, että jos ottaa asian niin, että tämä on pakkoa, silloin on sama jättää koko usko. Mutta se on vain minun mielipide, ja minusta tuntuu, että en väkisellä jaksaisi roikkua tässä uskossa ja ottaa aina uutta vauvaa vastaan, mutta tämä tuntuu minusta hyvältä!:)



Tällä palstalla on kai sama juttu kuin kaikilla keskustelupalstoilla. Ne kirjoittavat ja valittavat, ketkä ei ole tyytyväisiä tilanteeseen. Esim talonrakennusprojektin aikana huomasin, kuinka paljon talopaketteja morkataan keskustelupalstoilla jne. Tyytyväiset sanomiset jäävät sanomatta. Vl-liikkeen ulkopuolinen saa täältä helposti sellaisen kuvan, että kaikki vl-äidit ovat väsyneitä " pakkosynnyttämiseen" , (aivan kamala sana!!) eikä näin todellakaan ole.



Te, ketkä kamppailette tämän asian kanssa, onko teillä parisuhde kunnossa? Puhukaa, puhukaa ja käykää läpi asioita miehenne kanssa. Minulle uskon lisäksi on todella tärkeää, että ymmärrämme mieheni kanssa tämän asian samalla tavalla ja kannustamme toinen toistamme..

Rukoilkaa voimia Taivaan Isältä, että Hän antaa myös tyytyväisen mielen. Loppuu se tämäkin aika, että lapsia tulee ja ne on pieniä. Ja työelämää voi jatkaa vaikka sitten nelikymppisenäkodin ulkopuolella ja ehtii silti olla yli 20-vuotta työelämässä ennen eläköitymistä.. Aika aikaa kutakin..

on pakko kysyä, onko Sinulla sisälukutaitoa olemassa vai etkö lukenut esim. nimimerkki Piroskan kirjoituksia tässä ketjussa? Tällaisen vastauksenko antaisit hänelle? Ei ole todellakaan ihme, että vl-usko tuntuu julmalta. Onneksi Jumalalla on keinot muovata meitä itse kutakin ja pehmittää meitä: " niinkuin savi on savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni" , näin siis Raamatussa.

Jokainen ihminen väsyy...sellainenkin joka ei usko mihinkään ja ehkäisee...Ykskin ihminen itki sitä kun ei tiijä milloin ois paras aika TEHDÄ lapset..ne kolme kaunista ja hyvin kasvatettua.

Mulla itellä on 12 lasta, ja lisää saa tulla jos Luoja suo. Tää on mun henkilökohtainen valintani elämässä. Sitä saa mitä tilaa, eiks se niin oo.

Itekkii väsyn välillä, mut sillon pitää levätä. Ja sit kun on onneks saanu syntymälahjana perus positiivisen luonteen, eikä murehdi huomisesta...se kuule auttaa pitkälle.

Mulla vaan ei tulis mieleenkää ruveta valittaan väsymyksiä ym. ongelmia ventovieraille ihmisille...en mä siitä itelleni saa mitään eikä se auta mua yhtään eteenpäin. Eniten helpottaa jutella ja purkaa sydäntään sydänystävälle, läheiselle ihmiselle.

Voimia jokaisen arkipäivään...sitä tarvitaan.

Sitä toivoisikin, että se todella jokaiselle voisi olla henkilökohtainen valinta. Mutta liian paljon olen kuullut että " ei millään jaksaisi alkaa taas odottamaan!" ja " mun puolesta ei tarvitsisi tulla uutta lasta ainakaan viiteen vuoteen!" . Näitä kuullessa ei tunnu siltä, että se olisi henkilökohtainen valinta, vaan asia, jota tämä usko edellyttää, että voisi tuntea olevansa oikealla tavalla uskomassa. Toivoisi, että jokainen lapsi olisi sydämestä asti toivottu ja rakastettu jo sillä hetkellä, kun hedelmöitys tapahtuu. Eikä mikään " kai tähän ajatukseen uudesta raskaudesta ajan kanssa tottuu" -lapsi. Tunnen tämän uskon niin perinjuurin sisältäpäin, että tiedän senkin, ettei se jokaiselle ole henkilökohtainen valinta, vaan taakka, jota ei uskalla olla kantamatta. Omatunto on " ohjelmoitu" kolkuttamaan asiasta, jota Raamattu ei synniksi sano. Jos se niin " suuri" synti olisi, että se voi olla jopa uskon esteenä, kyllä kai Jumala olisi sen selvin sanoin Raamatussa ilmoittanut. Ei sitä tarvitsisi sieltä hakemalla hakea ja tulkita. Minun mielipiteeni tämä.

Meitä ihmisii on niin moneen junaan lähtijöitä...toiset purkaa väsymystään ääneen..toiset hiljaa itekseen. Kyllä mä ymmärrän et ei aina jaksa ja sit tulee sanottuu kaikkee vähän turhankin karrikoiden. Jokainen tavallaan, , ,mulla on yx hyvä ystävä esimerkiks joka aina huokailee et taasko uusi vauva...mitenhän sen jaksaa. Mut aina siihen on " sopeutunu" ja sitte se vauva on niin ihana. Pois ei antais. Mut ei jokaiseen toisen huokaukseen kannata takertuu kirjaimellisesti, vaan vois kysyy et mitä sä oikeesti tarkotit...ootko väsyny tms., mut me ihmisetki ollaan niin itsekkäitä et ei jaksa aina olla ojentamas auttavaa kättä. Se on jo paljon jos jaksaa huokasta Jumalan puoleen, et auta tuota ystävää hädässä. Ja tietty jos on oikeesti jotain jossa tarviis ammattiauttajan apua se on asia ihan erikseen. Mut ei kannata jäädä yksin murehtimaan, vaan hakea oikeesti apua. Ainaski jos itellä ois vaikeeta, hakisin apua. Tää on kuitenki ainutkertainen elämä jokaisen kohdalla. Nauttikaa elämästä sellaisena kun Jumala on sen antanu.

kirjoitan vielä tämän: kuinka moni teistä vl:stä jaksaisi uskoa yhtä kirkkaasti jos joka vuodesta olisit 4kk toimintakyvytön, erittäin huonossa kunnossa? lapset suunnilleen heitteillä kun ei äiti jaksa /pysty/kykene heitä hoitamaan. Isälle jää KAIKKI mahdollinen mitä työn jälkeen ehtii/pystyy/jaksaa tekemään. ei ketään ulkopuolista apuvoimaa lähellä. raskauden jälkeen sairaat lapset, muutaman tunnin yöunet ja liuta lapsia. ei kaikkien raskaudet ole parisuhteen piristys kuten joku mainitsi. voi miten mielelläni ottaisisin kaikki lapset ilolla vastaa kun ne kävelisivät vaikka suoraan ovesta, ei vatsan kautta. monien on näköjään vaikea ymmärtää minkälaista on jos raskaus ei suju " normien" mukaan. joku mainitsi, että puhukaa puhukaa ja puhukaa aviopuolison kanssa näistä. voi kun niistä on puhuttu, miten monta vuotta niistä on puhuttu. mutta mitä se hyödyttää.vaikeudet ei siihen puhumiseen lopu.helpottaa toki voi. ei se raskausaika siitä helpommaksi muutu vaikka puhut kellon ympäri.

tulla hakemaan, vaan tee se, mikä tuntuu oikeimmalta. Jos sinun raskaudet ovat niin pahoja, niin mikä niissä on takana? onko sitä tutkittu? sinä itse tiedät, mikä sinulla VOI olla, joten ota se apu vastaan, mikä tuntuu oikeimmalta. Jos menee niin hankalaksi ja vain sen takia et ehkäise, koska joku muu ei anna " lupaa" , niin sekään ei ole oikein. Tee valinta, mikä on sinun sydämesi ja teidän perheenne valinta. Täältähän saat todellakin kaikki negatiivisimmat kommentit puolesta ja vastaan ja se lisää sinun tuskaasi.



Mielestäni tämä palsta ei silti ole mikään paras apuväline omien ratkaisujen löytämiseenkään.

Kuka on sanonu et vl.llillä on sääntöjä tai et joku sanoo et näin pitää tehdä...ei kukaan. Tutustukaapa itse henk. kohtaisesti johonki vl:llään tai useampaan ja vaikka eri ikäisiin niin vois kuviot selkiintyä. Täällä netissä on nii helppo jokaisen käydä ja kirjoittaa...vaikka muka vl:llänä vaik ei oikeesti oiskaa...

Me halutaan elää niiku Raamattu opettaa ja et säilyis hyvä omatunto jokainen itse uskoo itse henkilökohtaisesti. Mä oon ainaki tuntenu et tää on nii vapaata uskoo et ei huomisesta tarvii murehtia. Sydämessä se usko on eikä toisten pihdeissä. Mut enhän mäkään ymmärrä miks joku muu uskoo toisella tavalla, mut ei mun tartteekkaa. Kunnioitan jokaisen vakaumusta, eikä mun tarttee lähtee repostelemaan toisen uskoa. Voin toki henkilökohtaisesti kysyä ihmiseltä(en netissä, jotta saisin todenmukaisen vastauksen,) jos mua joku asia mietityttää.

Raamattuakin tulkitaan niin monin eri tavoin...lukeehan pirukin sitä omalla tavallaan...

molsskis:

Me halutaan elää niiku Raamattu opettaa ja et säilyis hyvä omatunto.

Ja missähän kohtaa Raamatussa ehkäisy tuomitaan kategorisesti vääränä? Vaikuttaa siltä, -jos siis sääntöjä ei ole- että vl:sten ehkäisyomatunnon tulkinta on varsin heikoilla raamatullisilla perusteilla.