Onko muita graduntekijöitä jotka odottavat (toista) vauvaa?
Mitkä on fiilikset? Miten gradu etenee? Onko stressiä?
Itse olen 6.vuoden opiskelija. Opintoviikkoja tällä hetkellä kasassa jo yli 165. Teen ylimääräisiä opintoja, joten en valmistu vielä kuitenkaan vähään aikaan. Aloitin gradun teon syksyllä, mutta en ehtinyt muiden kurssien ja tenttien takia sitä silloin paljoa tehdä. Nyt olisi tarkoitus keväällä keskittyä pääasiassa graduun. Meillä on jo yksi 2-vuotias lapsi ja toisen lapsen laskettu aika on toukokuussa. Esikoinen on ollut syksystä asti perhepäivähoidossa joten päivisin saan ihan hyvin kirjoitettua. Tosin aika hitaasti etenee tuo gradu muuten. Vähän kyllä stressaa se, että kuinka paljon saan sitä tehtyä ennen vauvan syntymää. Kaikki mitä jää nyt tekemättä, on sitten edessä vauvan kanssa. Nyt on kuitenkin paljon helpompaa kirjoittaa kun sitten kahden lapsen kanssa.
Olen ajatellut pitää noin 2-3 kuukautta lomaa ja sitten esikoinen jatkaa elokuussa kahtena päivänä viikossa puolipäivähoidossa, jolloin yritän kirjoittaa vauvan päiväuniaikaan. Saa nähdä miten onnistuu. Toisaalta olisi ihanaa jos voisi vain olla täysillä äitiyslomalla, mutta haluaisin saada sen kyllä pian valmiiksi ja siksi yritän jatkaa mahdollisimman pian. Senkin takia on parempi jatkaa mahdollisimman pian, koska pienenä vauvat (yleensä) nukkuvat paljon.
Muuten olen ajatellut olla 3 vuotta kotona ja opiskella siinä samalla loput opinnot valmiiksi. Sitten voin siirtyä vastavalmistuneena maisterina työelämään ja lapsetkin ovayt jo vähän isompia.
Nyt haluaisin kuulla teidän muiden graduatekevien ajatuksia. Vertaistukea yms. kaivataan. Tämä graduasia on mielessä lähes 24 h vuorokaudessa ja välillä kova ahdistus, masennus ja itsetunnon puute, välillä taas jopa suurta innostusta, kun pääsee eteenpäin ja saa kirjoitusvaihteen päälle. Miten teillä muilla?
Kommentit (8)
Heips gradunpakertajat ja muutkin opiskelevat vanhemmat!
En ole raskaana, mutta haaveissa on pikkusisarus 9,5 kk:n ikäiselle tyttärelle. Aloittelen gradua, sen lisäksi on jäljellä yksi tentti ja yksi tutorointikurssi. Eli toisaalta vähän ja toisaalta loputtoman paljon.
Haaveita varjostaa suuresti se, saisinko gradun tehtyä ennen toisen lapsen syntymää, jos tärppää heti ja vauva syntyy loka-marraskuussa. Tyttö olisi kotona kanssani vielä tämän kevään ja menisi hoitoon varmaan alkusyksystä, jotta saisin gradun valmiiksi.
Millaisia teidän raskaudet ovat sujuneet, ja miten olette jaksaneet tehdä gradua raskaana? Itselläni eka raskaus sujui loistavasti alun pahoinvoinnin ja lopun tukalan olon välissä, ja sain opiskeltua paljon sinä aikana. Tosin silloin ei ollut vielä tuota parvekkeella nukkuvaa neitiä...
Toinen kysymysmerkki on vauvasuunnitelmien lykkääminen kunnes gradu varmasti valmistuu, mutta työelämään pyrkiminen vauvakuumeessa tai jopa raskaana ei houkuttele YHTÄÄN. Oletteko miettineet näitä asioita?
Minulla oli ensimmäinen raskaus helppo ja niin on tämä toinenkin! En osannut yhtään etes ajatella etten jaksaisi gradua raskausaikana kirjoittaa.. vähän vaan juoksulenkillä hidastan tahtia ja muuten olen ainakin tähän asti jatkanut ihan normaalia elämää=) Ja kaikkeenhan ei voi koskaan varautua, minä uskon että kaikki menee hyvin loppuun asti ja jos ei mene niin ei se mitään, sitten otetaan uusi suunnitelma käyttöön=)
Oletko miettinyt gradun aloittamista ihan lähiaikoina ja sitten voisit katsoa kuinka se lähtee käyntiin? Jos sujuu hyvin niin kyllä sen vuodessa tekee! Ja voisihan sitä ä.lomalla jatkaa, vai kuinka? Varsinki viimeistellä... Tietenkin on paljon tuo kiinni myös miehestä ja siitä onko apukäsiä lapsen hoitoon tarjolla. Tällaisia mietteitä täällä! Kyllä opiskelun yhdistäminen äitiyteen on antoisaa!
Tein gradua kaksi vuotta ja pikkukakkonen syntyi sen projektin aikana. Aivan tietoisesti halusin esikoiselle leikkikaverin vielä opiskeluaikana, jottei ikäero venyisi kovin suureksi eikä vauvakuume iskisi sitten työelämään siirtyessä.
Raskausaikana kasasin teoriaosan ja pidin vauvan syntymän jälkeen noin puoli vuotta äitiyslomaa. Vaikka en opintoihini sinä aikana panostanut niin kyllä se keskeneräinen gradu takaraivossa kolkutteli. Vuoden verran sitten käytin teorian hiomiseen, aineiston keräämiseen, tulosten kirjoittamiseen ja pohdintaan. Nopeamminkin olisin ehkä työn kasaan saanut mutta aineiston keräämiseen kyselyn avulla meni useampi kuukausi enkä kyllä muutenkaan mitään hirveätä kiirettä pitänyt.
Ahdistus, masennus ja stressi tuli kyllä tutuksi... eikä todellakaan ollut kivaa. Parhaiten ahdistukseen auttoi se, että tein jonkinlaisen toimintasuunnitelman ja aikataulun - ja sitten vain oikeasti tein sitä gradua. Aloittaminenhan se vaikein osuus yleensä on. Välillä toki kävi niinkin, että en malttanut nukkumaan lähteä, jos joku homma oli kesken. Oli se sitten onnenpäivä, kun työn sain kansitettavaksi =). Helppoa ei ollut mutta kyllä siitä kahden pienen lapsen kanssakin selviää. Mies hoiti paljon lapsia ja auttoi kotitöissä, ilman sitä tukea gradu olisi vieläkin kesken. Loppukirin otinkin miehen kesäloman aikana. Lasten päiväuniajat kannattaa yrittää hyödyntää mutta aina sekään ei onnistu. Eikä rimaa kannata arvosanan suhteen laittaa liian korkealle... Parhaansa tekee lasten ehdoilla niin se varmasti riittää.
Tsemppiä kaikille puurtajille! Nyt on kiva olla työelämässä =)
Vauvakuumeessa työelämään?
Tein kandidaatintyötä aikanaan esikoista odottaessa (alallani kandityö on " oikea" tutkimus kenttätöineen jne, ei niin laaja kuin gradu), joten kokemusta tutkimustyöstä raskaana ollessa sinänsä on. Raskausaikana motivaatio oli korkealla (deadline EI odottanut!), ja siksi tekisin mielelläni gradua samalla tavalla. Samoin kandityö on hyvä pohja gradulle, vaikka teenkin siihen jonkinverran muutoksia.
En saanut kandia _ihan_ valmiiksi ennen esikon syntymää, ja se jäi harmittamaan. Jatkoin opintoja tänä syksynä (esikoinen ½ v.) ja sain työn viimeisteltyä nopeasti. En silti haluaisi saman tapahtuvan uudestaan, kun on jo kuudes opintovuosi meneillään... Pelkään että toinen raskaus onkin paljon vaikeampi kuin ensimmäinen, ja siksi kyselenkin paljon teidän vointia!
Niin, olen siis kirjaimellisesti " aloittelemassa" gradua, teen parhaillani suunnitelmaa ja päätän tarkat tutkimuskysymykset. Taustalla on kandityö, joka antaa hyvän pohjan. Gradun tekeminen n. 10 kk:ssa voisi siis olla mahdollista?
Miehellä oli aikanaan kandia tehdessäni joustavampi aikataulu - nyt hän opiskelee ja on töissä samaan aikaan. Vuoden päästä hänellä taas alkaa diplomityön tekeminen, joten olisi ihan kivakin jos olisin valmis siihen mennessä. Isovanhemmat ovat innokaita hoitajia, mutta " nolottaisi" pyytää heidän hoitoapua jos tietoisesti hankkiudutaan tukalaan tilanteeseen... =(
Meillä tilanne on vielä siinä mielessä sekava, että joudumme evakkoon asunnostamme vuoden päästä n. 3 kk:ksi remontin alta. Vaihtoehtona siis on että yritämme saada vauvan maailmaan loppusyksystä (minulla gradu kesken/valmis), tai odotetaan kunnes vauva syntyisi vasta huhtikuusta eteenpäin (minä työnhaussa/töissä). Muuten asialla ei olisi niin kiire että sitä pitäisi oikein keskustelupalstoilla vatvoa... ;D
Apua, onko teillä vinkkejä?! (ja anteeksi pitkä viesti...)
...graduntekijä. Toista lasta odottelen, laskettu aika maaliskuun puolivälissä ja esikoinen vähän yli kaksi vuotta. Itse olen opiskellut jo pienen ikuisuuden; toinen tutkinto menossa ja nyt siis enää tästä toisesta oikeastaan gradun suurimmat vaiheet jäljellä. Jotenkin on ollut koko tämän toisen raskauden ajan sellainen olo, että opinnot on vaan pakko tehdä. Ja oonkin saanut tehtyä kyllä enemmän kuin normaalisti.
Esikoista odottaessa olivat nämä opinnot pahasti kesken, mutta nyt onneksi jo loppu häämöttää. Graduun on ajoittain vähän vaikea tarttua, mutta olen yrittänyt tehdä jotain pientä joka päivä. Mullahan ei aikaa ole enää kauheasti... Esikoinen on ollut syksystä alkaen perhepäivähoidossa, joten sen puolesta on aikaa ihan hyvin. On kyllä helpompi tehdä hommia nyt kun esikoista odottaessa. Silloin oli jotenkin aikaa vähän liikaa, nyt on nämä päivät ja muuten olen sitten kotiäiti, mikä on kyllä ihanaa vaihtelua! Ei ole sitten ainakaan pelkkä gradu koko ajan mielessä.
Samat suunnitelmat on minulla, kuin ensimmäisellä kirjoittajalla; olla kotona niin pitkään kuin mahdollista ja sitten valmistuneena joskus töihin.
Jaksamista kaikille pakertajille ja hyvää odotusaikaa!!
Sellaista kyselisin teiltä muilta gradunpakertajilta vielä, että millaisia ajatuksia teillä on/oli töihin menosta lapsenteon välissä ennen kuin päätös toisesta lapsesta tehtiin?
Itse mietin sitä, mennäkö vastavalmistuneena vähäksi aikaa töihin ja sitten vasta " tehdä" pikkukakkonen, vai jäädäkö sujuvasti heti gradun jälkeen äitiyslomalle.
Miehen mielestä olisin halutumpi työntekijä jos olen vastavalmistunut enkä ollut poissa työelämästä useita vuosia. Omasta mielestäni olisin " halutumpaa kamaa" jos olisin motivoitunut työhöni, vaikka työkokemusta ei ole kovin paljoa. Kuka ottaisi 27-vuotiasta, avioliitossa elävää parivuotiaan lapsen äitiä töihin, kun otsassa loistaa leima " vauvakuume" ? ;) Mutta välillä tuntuu että alallani yliarvostetaan työkokemusta ja aliarvostetaan papereita.
Itse tosiaan tekisin erittäin mielelläni gradua raskaana ja jäisin sitten äitiyslomalle, vaikka tulot olisivat minimitasoa. Mies ajattelee realistisesti: jos minä en tuo rahaa taloon, niin hänen on pakko raataa että pysyy katto pään päällä.
Mietteitä?
Täällä myös toukokäärylettä odottava 2-vuotiaan äiti, joka pakertaa gradua kaikkien muiden kurssien lisäksi. Minä aloitin G:n tekemisen syksyllä, nyt on teoriaosa kasassa ja keväällä pitäisi olla valmista. Minä pääosin kirjoitan myöhäisillat ja yöt, koska päivät yo:lla ovat niiiiiiin täysiä, että vapaata päivisin ei ole kyllä ollenkaan. Iltapäivästä haen muksun tarhasta ja peuhaan sen kanssa kunnes menee nukkumaan. Telkkaria tai mitään muuta vastaavaa kivaa ajanvietettä ei ole kyllä tullut paljon harrastettua mutta oikein kivasti olen jaksanut. Tsemppiä, ihan mukavaa tuon gradun kirjoittaminen on!