Vielä ja taas lapsiasiasta...

Essai:

Että miten voi olla synti sellainen asia, jota ei kaikkien ole mahdollista välttää?

Siis yksi äiti pystyy synnyttämään 18 lasta, ei siis ole fyysisesti (eikä henkisestikään) ongelma. Toinen taas pystyy synnyttämään sanotaan vaikka vain kaksi lasta ja sen jälkeen on lääketieteellisistä syistä käytettävä ehkäisyä/tehtävä sterilisaatio. Useimmat vl:t hyväksyvät ehkäisyn tässä tapauksessa: tällaiselle äidille siis suodaan " erivapaus" .

Mutta voiko jostain synnistä ihan oikeasti saada " vapautusta" tietyin perustein? Vai pitäisikö kuitenkin myöntää, ettei ehkäisyn käyttö kuitenkaan ole synti? Eihän vaikkapa huorin tekemisestä (kun se täällä mainittiin) voi samalla tavalla " myöntää" vapautusta. Eikö synti ole sellainen, joka periaatteessa koskee kaikki ihmisiä. Selvää taas on, ettei ehkäisemättömyys (mikä sanahirviö...) ole sellainen asia, joka absoluuttisesti sopisi kaikille. Ei ole tällaisten äitien " syy" , että heillä on sellainen fysiologia/psyyke kuin on (tai että vaikkapa asuvat sellaisessa yhteiskunnassa, jossa lapsilukua on pakko rajoittaa... Jos ajatellaan Kiinan tilannetta...).

Juuri näin. Tätä olen myös itsekin paljon vl-äitinä miettinyt. Että miksi ehkäisy ei ole syntiä äidille, jonka kohtu ei enää kestänyt? Miksi se olisi syntiä minulle, kun minun pääni ei kestä? En tiedä. Tähän ei oikein kukaan osaa koskaan vastata, kun kyselen. Kuka määrittelee, missä menee henkisen jaksamisen rajat?

Kuten Essai kirjoitti, vl:ien keskuudessa kuhisee. Asiasta ei julkisesti puhuta, mutta tiedän, että pinnan alla asiaa kritisoidaan paljon. On myös niitä, jotka hyväksyvät ehkäisemättömyyden ilman minkäänlaista epäilystä. Harmi, kun en itse kuulu niihin... Olisi varmaan helpompaa elää, jos asian olisi hyväksynyt täysin. Tiedä tuota. Ja jos sanoisin esimerkiksi hyvälle ystävälleni (?) että olen asiaa paljon miettinyt ja jopa harkinnut ehkäisyn käyttämistä, arvaatte vaan, mikä olisi kommentti. Ei minua enää pidettäisi uskovaisena (vl:nä),vaikka sydämessäni tuntisin olevani uskomassa. Tässä tulee taas kysymys siitä, onko omatuntoni sitten niin paatunut, etten näe ehkäisyä " absoluuttisesti" syntinä.

En haluaisi kuitenkaan menettää uskoani. Vl on kuitenkin hengellinen kotini. Usko Jumalan sovitustyöhön on kuitenkin vahva ja haluan uskoa, mutta kysymys taitaakin kuulua et voiko tuo ehkäisyasia todella estää uskomisen.....??

BamBoo:

niin sehän on vain täyttä totta. Vaikka lukisin Raamattua mielen pohjalla se, että etsisin kohtaa ehkäisy asialle, en saisi siitä yhtään enemmän irti. Onhan Raamatussa todella paljon tulkinta-asioitakin. Ja onko se sitten niin, että pohdimme sitten itse mielessämme, niinkuin Jumala on meitä neuvonut, että se mikä oikeimmalta tuntuu..

Ja pelkkä Raamatun lukeminen ei tee autuaaksi (=hyvät teot).

voisiko mitenkään olla mahdollista, että kun luet Raamattua, pohja-ajatuksenasi on, että ehkäisy on synti, koska niin sinulle on aina opetettu? Ja voisiko sama päteä omaantuntoonkin. Omatunto ei aina ole oikeassa, se on manipuloitavissa. Itsekin olen sen kokenut. Mitä jos koittaisit lukea Raamattua ihan avoimin mielin ilman mitään vanhoja, opittuja ajatuksia. Ikään kuin Raamattu olisikin uusi kirja, josta et koskaan ole kuullut mitään?

Onhan Raamatussa tulkintakysymyksiäkin, kuten esimerkiksi vertaukset. Kuitenkin pääasiassa se on tarkoitettu ihan sellaisenaan luettavaksi, Pyhän Hengen valossa. Uskon, että kun Raamattua lukee rukouksen kanssa, Pyhä Henki on siinä mukana. Jos esim. ehkäisy olisi todella niin ratkaiseva kysymys uskon ja pelastuksen kannalta, niin aivan varmasti Jumala olisi sen selvästi ilmoittanut. Vai onko Jumala niin epäoikeudenmukainen, että jättäisi niin tärkeän asian selvittämättä ja sitten taivaan portilla lällättelisi: " etpäs ymmärtänytkään oikein mitä tarkoitin..." En oikein usko...

En tarkoittanutkaan, että Raamatun lukeminen tekisi autuaaksi, en todellakaan! Vain Jeesus tekee autaaksi. Raamatussa Jumala on kuitenkin ilmoittanut tahtonsa ja myös kehottanut meitä valvomaan ja pysymään Kristuksessa. Tämä tarkoittaa sitä, että ahkerasti tutkisimme Jumalan sanaa ja saisimme siitä ravintoa. Itselläkin olisi tässä parantamisen varaa huikeasti!! Usein tuppaa jäämään tämä muka " tärkeämpien" asioiden takia.

Kuulostaa siltä, että ehkäisy asia on todellakin kuormittaa uskoasi valtavasti. Kirjoitin aiemmin, että epäily Jeesusta ja hänen sovintotyötään kohtaan on syntiä ja kaikki, mikä tulee esteeksi tälle uskolle, on vihollisesta. Me pelastumme todellakin yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden, eikä siihen saa lisätä mitään työtä, ei edes ehkäisemättömyyttä. Siunausta!

muovaavat käsityksiäni tulkinnoista.. mutta silti en voi sille mitään että vaikka kuinka asiaa pyörittelisin, ehkäisy ei tunnu oikealta. Eikä se tarkoita sitä, että pyrkisimme Jumalan yläpuolelle! Hyvänen aika! JOS ehkäisee, eikö juuri SE OLE Jumalan yläpuolelle menemistä, ei luota Jumalaan ja päättää lapsien tulosta itse.



JÄRKIKIN voi olla uskomisen este. Ja onhan Raamatussakin sanottu, että jos lopun ajoilla (en mene sanomaan milloin sitä elämme, koska en tiedä) sielunvihollinen tulee enkelin muodossa, niin älkää uskoko häntä. Siis hänhän ottaa kaikki keinot kehiin, jotta saisi langettua mahdollisimman monta ihmistä itselleen.. Jos käyttäisin ehkäisyä, tuntuu, että minun uskossa oleminen menisi ylettömän " helpoksi" .. minulla ei periaatteessa olisi mitään pahempia kiusauksia, ja luulen, että siten kadottaisin Jumalan läheltäni. Elämä voisi olla niin helppoa, että hukkuisin itsekkyyteeni. Ei näitäkään asioita voi toisten ihmisten kesken vertailla. Ajattelen, että tämä on minun ristini jonka minun täytyy kantaa. Miksi te yritätte saada jollakin lailla minua " pyörtämään" sanojani? Tunnen vain, että näin on oikein.



Minulla on todella monta esimerkkiä suuresta perheestä. Tiedän että on monta vaivaa ja vastusta, mutta kyllä he ovat pitäneet JOKAISTA lastaan Jumalan lahjoina. Kirjoituksissanne kuultaa se, että yritätte kaikkenne, jotta saisitte varmuuden, että ehkäisy on oikein " absoluuttisesti" . Jätämmekö aiheen, ja menemmekö itseemme. Annamme jokaisen kukan kukkia omalla tavallaan, jos kerran hänellä on siinä hyvä olla. (?)

Ei toki ollut tarkoitus ahdistaa sinua näillä jutuilla ja pakottaa sinua luopuman ajatuksistasi. Halusin vain " haastaa" ajattelemaan asioita toiseltakin kantilta.



Mutta jos olet onnellinen ja voit hyvin, ei minulla ole mitään sanomista, enkä halua arvostella valintojasi. Siunausta edelleenkin...

et oikein itsekään tiedä mitä ajatella ehkäisystä. Välillä kirjoitat täällä aivan kuin kaipaisit eri näkökulmia asioihin, välillä taas olet vähän kiukkuinen kun muut antavat niitä näkökulmia. Tottakai ratkaisusi on oma, ja on todella hienoa, jos olet itse tyytyväinen ja tiedät eläväsi niin, ettei omatuntosi kärsi.



Minusta on tämä on ollut tosi ajatuksia herättävä ketju. En tunne sinua, Marij@, en tiedä, kuulutko johonkin uskonyhteisöön, mutta osaat rakentavasti keskustella tästä asiasta.



Järkikin voi olla uskomisen este, kuten BamBoo kirjoitti. Minun mielestäni se voi olla uskomisen este siinä tapauksessa, että järki kumoaa Jeesuksen ristinkuoleman, sovitustyön ja syntien anteeksiantamuksen voiman. Mitään näistä en ole järkeillyt, olen järkeillyt vain ehkäisyn " synnillisyyttä" .



Raamattuhan sanoo, että syntiä on kaikki se, mikä erottaa meitä Jumalasta. Siinä se pohja, josta pitäisi lähteä miettimään, mikä on syntiä ja mikä ei. Voiko yhteisö määritellä, että ehkäisyn käyttö erottaa minua Jumalasta??

En kaikkia viestejänne lukenut enkä niihin sen enempää puutu, mutta haluan tuoda vielä pari näkökulmaa esiin.



Raamatussa on todellakin lueteltu kohtuullisen vähän asioita, jotka ilmaistaan selvästi synniksi (aviorikos, varastaminen yms). KAIKKI muut asiat ovat harkinnan ja tulkinnan varaisia kysymyksiä.



Kaikilla kristillisillä seurakunnilla on omat painotuksensa ja tulkintansa asioista, ja näiden tulkintojen perusteella muodostuu myös käsitys siitä, mikä on syntiä ja mikä ei. Vl-yhteisöllä paine yhtenäisiin näkemyksiin on aivan selvästi voimakkaampi kuin muissa seurakunnissa keskimäärin. Teidän yhteisössänne on paljon hyvää, mutta keskinäinen kontrollointi voi saada joskus vahingollisiakin muotoja. Minusta on surullista lukea näitä juttuja, joissa väsynyt ja ahdistunut ihminen pohtii elämän suurimpia kysymyksiä ja sitä, uskaltaisiko ehkä toimia toisin kuin seurakunta " määrää" . Tiedän, että teillä on mielestänne teoreettinen vapaus toimia toisin, mutta käytännössä se tarkoittaa uskosta ja uskonyhteisöstä luopumista ja ihan suomeksi sanottuna helvettiin joutumista. Kuka nyt sitä haluaisi?



Jos kulttuurissanne ei hyväksytä esim. meikkaamista, niin se on vielä todella pieni asia elämän kirjossa. Ehkäisykysymys on kaikkea muuta kuin pieni asia, koska se liittyy olennaisesti ihmisen syvimpään olemukseen ja tärkeimpään tehtävään eli lasten rakastamiseen ja kasvattamiseen. Jos äiti tai isä väsyy täysin ehkäisemättömyyden taakan alla, ei lopputulos ole hyvä kenenkään kannalta, etenkään perheeseen jo syntyneiden lasten, joilla tulisi olla oikeus tasapainoiseen vanhemmuuteen isänsä ja äitinsä taholta!



Minusta on siis oikeasti vakava asia, että kontrolloitte toisianne näin suuressa kysymyksessä, _johon Raamattu ei kuitenkaan ota suoraan kantaa_. Jos ehkäisemättömyyttä pidettäisiin " vain" ihanteena, ei paine ehkä olisi niin suuri. Nyt se on teille syntiä, ja synti erottaa Jumalasta, toisin kuin se, ettei saavuta ihanteita.



Olipa asia mikä hyvänsä, ja vaikka kyse olisi yksiselitteisestä synnistäkin, ihminen on harhateillä, jos elämä ja pelastuksen ansaitseminen keskittyy synnin välttämiseen. Pelastus tulee yksin armosta uskon kautta. Kukaan meistä ei ole synnitön, ja syntisiä varten Jeesus tulikin, ei niitä, jotka elävät mahdollisimman täydellisesti helvetin pelossa.



Minulla ei todellakaan ole mitään sitä vastaan, jos joku ei ehkäise. On ihailtavaakin ottaa vastaan suuri perhe ja huolehtia siitä sydämellään. Mutta mutta: ihmiset, heidän voimavaransa ja toiveensa ovat erilaisia. Miksi ette voi antaa toisillenne vapautta hengittää ja itse kullekin vapautta toimia Jumalansa edessä omantuntonsa mukaan? On täysin raamatullista, että uskovaisilla on asioista erilaisia näkemyksiä ja jokaisella on oikeus olla omassa vakaumuksessaan varma. Kaikkien ei tarvitse olla yhdestä puusta veistettyjä. Lukekaa Roomalaiskirjeen luvut 14-15, joissa Paavali kirjoittaa tästä.

Oli vähän vaikea elämäntilanne, ja ajatus uudesta vauvasta tuntui mahdottomalta. En alkanut varsinaisesti ehkäisemään, mutta tiettyinä aikoina välttelin mieheni fyysistä rakastamista =). Välillä yritin lopettaa tämän varmojen päivien käytön laskemisen, mutta en kuitenkaan tullut raskaaksi. Sitten ei ollutkaan enää mitään syytä miksi uusi vauva ei olisi voinut tulla. Mutta olin jo ehtinyt kiintyä tähän oman vapaan tahtoni suomaan vapauteen, elämä tuntui niin helpolta. Sitten aloinkin odottaa vauvaa. Olin asiasta onnellinen. Mutta vahinko oli ehtinyt tapahtua. Usko oli alkanut kuolla. Nyt tämä vauva on puoli vuotta, sydämen uskoni olen menettänyt.



Tämä oli vain mun tarina, ei kannanotto mihinkään. En ole surullinen, olen ihan tyytyväinen mutta en tiedä ovatko silmäni avautuneet vai sokeutuneet. Sitä uskoa, joka minulla joskus oli, ei ole enää.

Olen aikaisemminkin kirjoitellut palstalle eri nimimerkillä. Vaihdoin vastikään nimimerkkiä ihan yksinkertaisesti siksi, etten pitänyt edellisestäni :) Minullakin on lestadiolainen tausta - tosin esikoislestadiolainen - joten minullakin on jonkinverran kokemusta tästä samaisesta aiheesta.



Silkkiuikun mainitsema Raamatun kohta on minustakin erittäin valaiseva!

Siksi tästä pitäiskin puhua enemmän ja saada muiden NAISTEN ja äitien mielipiteitä enemmän esille. Siis PAININ sen asian kanssa, koska minua tosiasiassa ahdistaa, että kohta noin viiden kuukauden päästä ehkä taas odotan.... (kolmas lapseni kohta 10kk.. vanhin 4v 8kk) mutta se on vain siis PELKKÄ ahdistus, eli ei mikään paha masennus tms.. ja tottakai oma jaksaminen mietyttää, koska näköjään kaikista vaativimpaa on selvitä noiden isompien lasten kanssa! Vauva-aika on aina mennyt ihanasti kaikilta.. ja sitten tosiaan, kun lapsia on ERI IKÄISIÄ ja eri VAIHEISSA (eli jokatoisella jonkin sortin uhma) niin.. uh huh!



mutta just tämä, että onko silti oikeutettua pelkästään jonkun " ahdistuksen" takia ehkäisemään. Koska luulen, että silti kaikesta voi selvityä.. olen itse nuorin lapsi ja se kai tekee tämän, että eniten meistä sisaruksista mietin omaa jaksamistani, koska en jossain määrin ole tottunut ainaiseen lapsien kitinään jne. =)



mutta kai tähänki tottuu. Niin.... olen vain aika sekaisin milloin voi tehä mitä ja milloin tätä. Enkä syytä mitään seurakuntia,.. Tämä on minun oma asiani, jota työstän ja aion vielä työstää edelleenkin... ja keksiä jotain ratkaisuja.



Ja ehkä en loukkaannu, mutta jossain määrin olen monessa asiassa eri mieltä, että kaikesta pitäisi saada selkeä OHJE... eihän tämä niin yksiselitteistä ole.

Tässä se on hienosti kiteytettynä.

Silkkiuikku:

Olipa asia mikä hyvänsä, ja vaikka kyse olisi yksiselitteisestä synnistäkin, ihminen on harhateillä, jos elämä ja pelastuksen ansaitseminen keskittyy synnin välttämiseen. Pelastus tulee yksin armosta uskon kautta. Kukaan meistä ei ole synnitön, ja syntisiä varten Jeesus tulikin, ei niitä, jotka elävät mahdollisimman täydellisesti helvetin pelossa.

Minulle meni pitkälle aikuisikään, ennen kuin kristityn vapaus oikein kolahti omalle kohdalle, ja tällä tavalla sen juuri ymmärrän kuten Silkkiuikku kirjoitti. Marij@kin on kirjoittanut todella hyvin. Ja Mai21, on ollut hienoa lukea pohdintojasi.

BamBoo, mietin vielä kun kirjoitit, ettei sinulla ole juuri muita isoja kiusauksia kuin ehkäisyn käyttäminen. Voiko tämä olla mahdollista? Voiko kukaan olla tuntematta kateutta, ahneutta, pahansuopuutta ym.? Vai onko tässä niin, että ehkäisystä/ehkäisemättömyydestä on tullut niin iso asia, että se peittää kaiken muun alleen? Kirjoitit, että ehkä se on sinun ristisi - mutta pitääkö perhe-elämään noin oleellisesti liittyvä asia olla risti jollekin?

Toivottavasti tämä ei tunnu kauhean hyökkäävältä. Silti tuo herätti niin paljon ihmetystä, että oli pakko kysyä noista kiusauksista... Kuten jo mainitsin, olen tätä seurannut omassakin seurakunnassa, joten ajattelutapa on kyllä osittain tuttu (tilanne vain siinä mielessä erilainen, että minun ystäväpiirissäni ihan selkeä enemmistö käyttää ehkäisyä ja on ihan sujut asian kanssa; siitä puhutaan yleisemmin jne.).

Uskon että vl-seurakunassakin vaikuttaa Jumalan henki: siksi toivoisinkin, ettei sieltä tarvitsisi kenenkään lähteä muuta seurakuntaa etsimään vain sen takia, ettei jaksa olla ehkäisemättä (tai vaikka menettää kokonaan uskoaan).

Melkoisen pitkä ketju on tästäkin kehkeytynyt lyhyessä ajassa. Kertonee aiheen tärkeydestä.

Eikö synti ole se, mikä erottaa Jumalasta? EI kai synnin välttäminen ole mitään pelastuksen ansaitsemista? Ja synnithän annetaan katuvalle anteeksi (mikä ei tarkoita että voisi rauhassa jatkaa synnin tekemistä), eikä armahdettu syntinen elä helvetin pelossa. Näin mä olin asian käsittänyt.

Essai:

Olipa asia mikä hyvänsä, ja vaikka kyse olisi yksiselitteisestä synnistäkin, ihminen on harhateillä, jos elämä ja pelastuksen ansaitseminen keskittyy synnin välttämiseen. Pelastus tulee yksin armosta uskon kautta. Kukaan meistä ei ole synnitön, ja syntisiä varten Jeesus tulikin, ei niitä, jotka elävät mahdollisimman täydellisesti helvetin pelossa.

BamBoo:

Kirjoituksissanne kuultaa se, että yritätte kaikkenne, jotta saisitte varmuuden, että ehkäisy on oikein " absoluuttisesti" . Jätämmekö aiheen, ja menemmekö itseemme. Annamme jokaisen kukan kukkia omalla tavallaan, jos kerran hänellä on siinä hyvä olla. (?)

En ole varma, keitä kaikkia tarkoitit BamBoo, mutta oletetan että mm. minua.

Itselleni en yritä saada varmuutta siitä, että ehkäisy olisi absoluuttisesti oikein. Olen sujut asian kanssa. Olen samaa mieltä siitä, että jokainen kukka saa kukkia, jos vain on hyvä olla (korostan jälleen kerran, että jotkut jaksavat ottaa vastaan ison perheen ja ovat onnellisia lapsistaan).

Mutta kun kaikilla EI ole hyvä olla!

Sehän on ihan faktaa. Monet ahdistuvat tästä ehkäisyasiasta. Ja silloin, kyllä vain, minusta tuntuu että on velvollisuuskin tuoda esiin kristityn vapautta: ettei meidän ole tarkoitus seurata orjallisesti sääntöjä ja niiden avulla " ansaita" taivaspaikkaa, olla ahdistuneita, miettiä omaa jaksamista... Ahdistuneita ja väsyneitä pitää lohduttaa ja tuoda esiin se, että ehkäpä juuri tuo väsymys on vihollisen työtä ja silti itsepintaisesti pidät siitä kiinni, vieläpä yrität Jumalan sanalla sitä puolustella.

Tässä ovat motiivini (en suinkaan puolustele itselleni ehkäisyn käyttöä). Olen kuullut äideistä, jotka joutuvat sairaalaan masentuneina, joillakin se toistuu jokaisen raskauden jälkeen... On lapsia, jotka joutuvat ottamaan liian suuren vastuun nuoremmista sisaruksistaan, kun äiti ei jaksa ja isä paahtaa töitä elättääkseen ison perheen. On perheitä, joissa parisuhde kärsii ja vanhemmat jopa menettävät uskon saatuaan paljon lapsia, kun eivät enää jaksa ja sitten yhtäkkiä kyseenalaistavatkin ihan kaiken.

minulla on varmasti sama tilanne kun sinulla silloin... olen juuri noin ajatellut.. alkaa ainakin laskemaan varmoja päiviä. Ihan vain syyllä, etten HALUAisi pitkään aikaa seuraavaa lasta.. ehkä noin viiden vuoden päästä vaikka. (tämäkin jo tuntuis tosi LASKELMOIVALTA, mutta silti.)

kirsikka00:

Eikö synti ole se, mikä erottaa Jumalasta? EI kai synnin välttäminen ole mitään pelastuksen ansaitsemista? Ja synnithän annetaan katuvalle anteeksi (mikä ei tarkoita että voisi rauhassa jatkaa synnin tekemistä), eikä armahdettu syntinen elä helvetin pelossa. Näin mä olin asian käsittänyt.

Mutta jos elämä on sitä, että tuntuu etten millään nyt jaksaisi uutta raskautta - ja siis todellakin tarkoitan ei millään - ja toisaalta ei voi ehkäistä. Niin mitä sitten? Pattitilanne. Jos siinä vaiheessa pelon takia/varmuuden vuoksi jättää ehkäisemättä ja masentuu pahasti, niin ei siinä ole kyse kristityn vapaudesta vaan siitä, että toiminut ohjeen mukaan, jota ei edes yksiselitteisesti ole Raamatussa annettu.

Ei Jumala meitä ehdoin tahdoin masennukseen ja ahdistukseen aja. Jumala haluaa meidän olevan vapaita ja onnellisia. Oma syntiturmelus se ahdistaa ja sitoo.

Edelleenkin mietin tuota " Jumala on elämän ja kuoleman herra" -ajatusta, että kyllähän vaikka syöpää ja diabetesta hoidetaan! Eihän sairastunutta jätetä vain Herran haltuun: häntä hoidetaan ja hänen puolestaan rukoillaan - ja loppupelissä hän kuitenkin on Jumalan käsissä. Miksi juuri ehkäisystä on tullut sellainen asia, jossa ei voi millään tavalla vaikuttaa?

Minusta elämässä ei ole olennaisinta välttää syntiä, vaan elää niin, että itsellä ja muilla olisi mahdollisimman hyvä olla, tehdä hyviä tekoja, viisaita valintoja jne. Yritän siis keskittyä hyvien asioiden tekemiseen, en huonojen välttämiseen. Synnin välttäminen on ihmiselle täysi mahdottomuus, mutta onneksi olemmekin armahdettuja. " Hyvin eläminen" on minusta ihmisen (uskovan ja ei-uskovan) moraalinen velvollisuus, ei pelastuskysymys millään muotoa. Tietenkin olen myös sitä mieltä, että yleensä hyvin elävä elää myös Jumalan tahdon mukaisesti.



Jos arvelen Raamatun valossa jonkin asian olevan syntiä, niin pohdin asiaa eri kanteilta ja mietin, mitä hyvää tai pahaa se saa aikaiseksi. Joskus saatan tietoisesti myös tehdä jotain hieman kyseenalaista (en tietenkään mitään vakavaa ;)), koska haluan ymmärtää, miksi Raamattu ottaa kantaa kyseiseen asiaan niin kuin ottaa. Usein vasta näiden pohdintojeni jälkeen vakuutun siitä, että jokin asia on tai ei ole hyväksi. Ja useimmiten vieläpä huomaan, että asia sinänsä on neutraali, mutta sitä voi käyttää oikein tai väärin.



No, tuo äsken kuvaamani johtuu pitkällisistä uskonpohdinnoistani, enkä tietenkään sano, että kaikkien olisi ajateltava samoin.

uupuneena sairaalaan. tiedän tapauksia. miksi Taivaan Isä sitten antoi liikaa kuormaa? Itsekin kamppailen ehkäisyasian kanssa kuten moni muukin tuntemani ihminen. Välillä tuntuu, että on oikeassa oravanpyörässä josta ei tiedä poispääsyä. uusi raskaus mahdoton ajatus, mutta ehkäisy mietityttää. Nämä on niitä asioita joista vaikea puhua " julkisesti" muille uskovaisille. Ystävien kanssa juteltu, mutta kanta on ollut ettei ehkäistä. elämme umpikujassa ja usko alkaa tuntumaan kamalalta kahleelta. moni vastaa tähän nyt, että puhu luotettavien usk.kanssa, mutta ei se auta. kanta on ollut se eikä se siitä taida muuksi muuttua. välillä tuntuu, että tämä usko on niin julmaa ja armoa antamaton

kirsikka00:

Oli vähän vaikea elämäntilanne, ja ajatus uudesta vauvasta tuntui mahdottomalta. En alkanut varsinaisesti ehkäisemään, mutta tiettyinä aikoina välttelin mieheni fyysistä rakastamista =). Välillä yritin lopettaa tämän varmojen päivien käytön laskemisen, mutta en kuitenkaan tullut raskaaksi. Sitten ei ollutkaan enää mitään syytä miksi uusi vauva ei olisi voinut tulla. Mutta olin jo ehtinyt kiintyä tähän oman vapaan tahtoni suomaan vapauteen, elämä tuntui niin helpolta. Sitten aloinkin odottaa vauvaa. Olin asiasta onnellinen. Mutta vahinko oli ehtinyt tapahtua. Usko oli alkanut kuolla. Nyt tämä vauva on puoli vuotta, sydämen uskoni olen menettänyt.

Tämä oli vain mun tarina, ei kannanotto mihinkään. En ole surullinen, olen ihan tyytyväinen mutta en tiedä ovatko silmäni avautuneet vai sokeutuneet. Sitä uskoa, joka minulla joskus oli, ei ole enää.

Mielestäni suorastaan sairasta pelottelua. Ei kristityn uskonelämän kuulu perustua hylkäämisen pelkoon ja syyllisyyteen - tyyliin jos en tee niin tai näin, Jumala hylkää ja heittää helvettiin.

Ei. Uskon pitäisi tuoda meille vapauden ja ilon! Jeesus todella toi meille vapauden ja ilon - Hän teki kaiken edestämme!

piroska:

uupuneena sairaalaan. tiedän tapauksia. miksi Taivaan Isä sitten antoi liikaa kuormaa? Itsekin kamppailen ehkäisyasian kanssa kuten moni muukin tuntemani ihminen. Välillä tuntuu, että on oikeassa oravanpyörässä josta ei tiedä poispääsyä. uusi raskaus mahdoton ajatus, mutta ehkäisy mietityttää. Nämä on niitä asioita joista vaikea puhua " julkisesti" muille uskovaisille. Ystävien kanssa juteltu, mutta kanta on ollut ettei ehkäistä. elämme umpikujassa ja usko alkaa tuntumaan kamalalta kahleelta. moni vastaa tähän nyt, että puhu luotettavien usk.kanssa, mutta ei se auta. kanta on ollut se eikä se siitä taida muuksi muuttua. välillä tuntuu, että tämä usko on niin julmaa ja armoa antamaton

vai siihen, mitä seurakunta sanoo. Vaikka luopuisit joistakin vl-yhteisön säännöistä tai näkemyksistä, ei Jumalaan kohdistuvan uskosi tarvitse kuolla! Elävä Jumala ei rajoitu vain yhden liikkeen seinien sisälle. Hän elää ennen muuta sydämessäsi ja myös useimmissa kristillisissä seurakunnissa.

Tee ratkaisusi (mikä se sitten onkin) Jumalan edessä, älä ystäviesi!

et ehkä tätä henkeä ymmärrä, niin luulet sitä pelotteluksi.

Mutta Kirsikka00; montako lasta sinulla on.. (jos saa kysyä). Tekis mieli tosiaan enemmänki vaihtaa ajatuksia/kokemuksia (?), mutta ei täältä käsin...