Vielä ja taas lapsiasiasta...

Minä olen keskinkertaisen ahkera raamatunlukija, mutta minulla ei ole tajunnan häivääkään siitä, mihin Kirjan kohtaan vanhoillislestadiolaiset perustavat ehkäisemättömyytensä. Koskaan ei ole kehdannut kysyä, mutta nytpäs sen teen.



Oma mielipiteeni on, että ehkäisy ei ole väärin.

Kotiäidin homma on tosi puuduttavaa. Varsinkin kun kaikki lapset ovat pieniä. Nyt kun isoimmat ovat jo isoja koululaisia, se on erilaista, jotenkin monipuolisempaa. Itse olen ratkaissut asian sillä tavalla että aina kun alkaa seinät kaatua päälle, kehitän elämääni jotain muuta mielenkiintoa. Harrastuksia, opiskelua, töitä. Minusta tuntuu että töissäkäyvänä olen parempi äiti. Töiden jälkeen iltaisin ja viikoloppuisin nautin suunnattomasti lapsistani, kotitöistäkin, toisin kuin (liian pitkään) kotona ollessa.

Lisääntykää ja täyttäkää maa-käsky ei käsittääkseni koskenut vain yhtä perhettä. En tässä nyt yritä pilkata,vaan tuoda esille,ettei naisen tarvitse olla mikään synnytyskone. Miksi ehkäisy olisi syntiä? Jos Jumala jonkun ihmisen tänne haluaa,hän kyllä puhuu siitä pariskunnalle,ja heille tulee halu jättää ehkäisy pois.Lisäksi jos pari ei silti lopeta esim. e-pillerien käyttöä,niin onhan sitäkin tapahtunut,että " pilleri pettää" ja lapsi syntyy silti.

Miksette kysy suoraan Jumalalta mitä hän on teille ajatellut,vaan uskotte vain yhteisöä joka säätelee muutenkin elämää kai aika tiukasti?

Kenenkään ei pidä suostua uskonnolliseen painostukseen.

Sinuna olisin vain ylpea neljan lapsen aiti. Parempi niin etta sinulla riittaa energiaa naille lapsille ja aviomiehelle aitina ja vaimona kuin etta repisit itseasi yhtaan enempaa eri suuntiin. Kotiaitiys ja vanhemmuus yleensa ovat rankkaa tyota eika siita pida tuntea syyllisyytta, ettei halua kontolleen yhtaan enempaa.



Minakin odotan nyt neljatta lasta ja kylla meille tama luku on vallan riittava. En katso, etta tekisin talle maailmalle suurtakaan palvelusta, jos puksauttelisin yhtaan enempaa muksuja - painvastoin. Tasta kymmeneksi vuodeksi eteenpain joka tapauksessa joudun unohtamaan monet " itsekkaat" ilot, kuten hiljaiset hetket lukea kirjaa, tehda muutakin kuin peruskotitoita ja lastenhoitoa, mutta aika aikaansa kutakin ja teen sen kaiken niin hyvin kuin vain voin - naine lapsineni.

...ensiksikin, joku kysyi et mihin me vl:t perustamme tuon ehkäisemättömyyden. Luotamme elämässämme Jumalan tahtoon- " kaikki menee kuten on tarkotettu" . Ne lapset, jotka meille annetaan, niin kaikkien on tarkotettu syntyvän meille. Arvostamme elämää ja luomistyötä Jumalan lahjana.



Olen itsekin vl-äiti, tosin " vasta" kahden lapsen. Oon miettiny itsekin tuota lapsiasiaa valtavasti viime aikoina. Minusta on jotenkin ristiriitaista, että kun elämä on kallis lahja, niin miksi silti äidit elävät useimmiten jaksamisensa äärirajoilla...? Äidin terveys, sekä henkinen että fyysinen, jää usein toisarvoiseksi, kun aviopari elää kuten yhteisössä on totuttu ja ottaa vastaan kaikki lapset.



Itse väsyin melko pahasti, kun nuorimmaiseni oli 6kk. Elin kamalassa raskaudenpelossa, jopa niin, että halut meni ja meiän parisuhde oli melkosella koetuksella. Raskaaksi en tullut vaikka emme ehkäisyä käyttäneetkään, mutta mietin usein, ja mietin joka ikinen päivä tätä lapsiasiaa. Kaipaisin muilta vl-äideiltä kokemuksia, sillä oon ihan varma, etten ole yksin näine ajatuksineni.

Arvostan uskoani, ja kuten ap:kin sanoi, se tuo perusturvallisuuden ja pohjan elämälleni.

jokaisella uskovaisella on oikeus, ellei velvollisuus, myös toisinaan kyseenalaistaa yhteisönsä käytäntöjä ja tapoja. Raamatussa ei missään sanota, että ihmisen olisi pakko ottaa vastaan niin paljon lapsia kuin hänelle luonnollisesti syntyisi. Tietenkin ajatus lapsista Herran lahjana on kaunis ja ihanteellinen, mutta ei se mikään hampaat irvessä noudatettava laki ole!



Tällaiset tavat ja korostukset muodostuvat aikojen kuluessa, ja monet niistä ovat hyviäkin. On kuitenkin aika surullista, jos ihminen ei uskalla tehdä _omaa, henkilökohtaista, ainutkertaista_ elämäänsä koskevia ratkaisuja viime kädessä itse, omaan harkintaansa perustuen. Hyvillekin yhteisöllisille periaatteille tekee välillä gutaa tulla tuuletetuiksi. :)



Yritän siis sanoa, että jokainen meistä on vastuussa elämästämme itsellemme, perheellemme ja Jumalalle. Vastuu uskonyhteisöä kohtaan tulee vasta jossain kaukana perässä. Jumala ei ole ehkäisyä kieltänyt, joten se ei voi olla hänen silmissään yksiselitteisesti väärin! Jos sinusta tuntuu, että oman ja perheesi jaksamisen kannalta hieman pienempi lapsimäärä on parempi ratkaisu, niin uskalla ihmeessä valita niin.

Mai21:

...ensiksikin, joku kysyi et mihin me vl:t perustamme tuon ehkäisemättömyyden. Luotamme elämässämme Jumalan tahtoon- " kaikki menee kuten on tarkotettu" . Ne lapset, jotka meille annetaan, niin kaikkien on tarkotettu syntyvän meille. Arvostamme elämää ja luomistyötä Jumalan lahjana.

Siinä mielessä minusta ristiriitainen ajatus, että muuten vl:t kyllä hyväksyvät lääketieteen ja sairauksien hoidon. Ei taida kukaan ajatella, että jaahas, tulipa syöpä, luotan nyt vain Jumalan tahtoon ja katson miten menee: jos on tarkoitus parantua, paranen ilman lääkkeitä. Siinä on sellaista tiettyä fatalismin makua.

Tiedoksi niille jotka eivät nikkiäni tunne, että olen esikoislestadiolainen. :) Suurperheet ovat siis tuttuja, mutta meidän seurakunnassa ehkäisyn käyttöä tai käyttämättä jättämistä pidetään parien omana asiana. Silti tiedän monien pohdiskelevan samoja asioita: mitä tehdä, kun ei lapsia enää millään jaksaisi lisää.

Olen aiemminkin maininnut tällä palstalla, että siinä mennään helposti oman vanhurskauden ja tekojen puolelle. (Kirjoitin tosi pikaisesti, pahoittelen, jos teksti sen takia tuntuu kovalta).

mailas:

Itse olen pian 4 lapsen vl-äiti. Pidemmän aikaa olen pohtinut tätä lapsiasiaa. Onko todella niin, että vl-äidin on oltava aina valmiina uuden elämän tuottamiseen? En kritisoi uskoa muuten, se tuo elämääni sisältöä ja turvaa. Eniten pelkään oman mielenterveyteni puolesta, jos lapsia siunaantuu vielä paljon? Eikä lapsemme ole syntyneet ihan " jonossa" vuoden välein kuitenkaan. Välillä tuntuu, että väsyynenä ja kyllästyneenä kun yrittää lapsiaan hoitaa, niin turmelustahan se kaikki on... Kyse ei ole edes siitä, että hoitaisin yksin lapset ja talouden. Mulla on mies, joka osallistuu kodin- ja lastenhoitoon lähes yhtä paljon kuin itsekin -viime aikoina jopa enemmänkin kun itse en ole niin jaksanut. Ottakaa kantaa...

Ensinnäkin sinulla tai teille on elämän ruuhkavuodet menossa. Varmsti on raskasta ja raskainta aikaa, mitä koskaan elämässäsi tulet viettämään. Kirjoitit, että sinulla on kohta neljä lasta jotka ovat syntyneet vuoden välein eli kaikki hoidettavia alle kouluikäisiä, imeisesti kaksi uhmaikäistä ja lisäksi kohta vauva. Siis hoidettavaa ja huollettavaa riittää.... Tarvitset ehdottomasti aikaa itsellesi ja te tarvitsette aikaa parisuhteellenne. Ottakaa " lomaa" , jättäkää lapset hoitoon aika ajoin ja nauttikaa hiukan vapaa-ajasta. Tai niin kuin joku toinenkin vastasi, tee jotain itsekästä. Yritä irtaantua siitä arjesta edes hiukkaseksi aikaa ja hengähdä!

Jos saat säännölliseseti levätä ja hengähtää tuntuu arkikin aina hiukan helpommalta. Ja oma mielenterveys ja vireys saa hiukan myös ravintoa.

Luulen että olet itsesi kanssa jonkinlaisessa kriisissä. Moni kertoo että perhe elää jonkinlaista murros ja kriisiaikaa kun perheeseen syntyy viides lapsi.

Teillä on jo paljon lapsia, ikää sinulla ei varmasti ole vielä kovinkaan paljoa, mietit mitä elämä tuo ja antaa. Mitä itse olet valmis vastaanottamaan elämältäsi. Mitä itse haluaisit ja jopa mitä menetät kun hoidat vain lapsia kotina. Tulevaisuus kun ei ole suunniteltua, niin se myös tavallaan tuo epävarmuutta ja pelkoa. Mielestäni näitä kuuluukin miettiä. Kritisoida ja pohtia, mutta pitää muistaa miettiessä mikä on meille uskovaisille se kaikkein tärkein asia. Usko Jumalaan ja Jumalan johdatukseen ja varjelukseen. Luottaa Jumalan kaikkivoipaisuuteen ja luottaa siihen että Jumala kyllä meistä pitää jokaisesta huolta ja tuntee meidän kaikkien vaikeudet ja heikkoudet. Usein elämässä saa huomata, kuinka ne omat suunnitelmat usein jää toteutumatta ja elämä johdattuu hyvin ihan ihmeellisesti, tuo on sitä Jumalan työtä.

Mielestäni näitä asioista sinun olisi hyvä puhua ääneen ystävien tai jonkun uskotun uskovaisen kanssa. usein ääneen puhuminen jäsentää ajatuksia ja sitä pään sisäistä sekamelskaa.

Mielestäni meidän uskovaisten kuuluu ajatella, että kaikki mitä me täällä maan päällä teemme teemme sen Jumalalle. Emme omavanhurkauttamme vaan halusta noudattaa Jumalan käskyjä ja ohjeita. Seurakunnan Jumala on asettanut meille tänne maanpäälle, josta kuuluu Jumalan sana. Me emme voi itseksemme Jumalan kanssa asioita neuvotella vaan Jumalan ääni ja sana kuuluu seurakunnasta.

Toki jokainen väsyy joskus, silloin on hyvä keskustella uskovaisten kanssa, pyytää apua ja neuvoa raskaissa tilanteissa. Pyytää myös esirukouksia ja rukoilla, kertoa Jumalalle niistä raskaista ja vaikeista tilanteista ja ajatuksista.

Tiedän että uskovaisetkin joissakin tilanteissa esim sairastuessan vakavasti käyttävät hetkellisesti ehkäisyä, mutta tuohon ehkäisemiseen ei minusta pitäisi lähteä liian " kevyin perustein" . Mielestäni ensin pitää puntaroida oma tilanne, mikä siinä tuntuu raskaalta, voiko asioita tehdä toisin jotta elämä ei tuntuisi niin raskaalta jne.

Ihminen kun on heikko ja sielunvihollinen usein lähellä, sielunvihollinen yrittää meitä monin keinoin eksyttää tuomalla meille niitä epäilyksiä...

Rukoilen sinun puolestasi, toivoen Jumalalta voimia teille...

Rva-Kevät:

Seurakunnan Jumala on asettanut meille tänne maanpäälle, josta kuuluu Jumalan sana. Me emme voi itseksemme Jumalan kanssa asioita neuvotella vaan Jumalan ääni ja sana kuuluu seurakunnasta.

mutta näin ovat vilpittömästi uskoneet myös erilaisiin itsemurhalahkoihin kuuluneet ihmiset sekä ne, jotka räjäyttivät Tokiossa metron!

Seurakunnassa on paljon hyvää ja sen kuuluu olla olemassa. Mutta myös seurakunta on inhimillinen ja erehtyy joskus. En sano, että juuri tässä ehkäisyasiassa olisi erehdytty, vaan puhun yleisellä tasolla. Seurakunnan mielipidettä on hyvä kuunnella, mutta ei sitä tarvitse (eikä pidä) noudattaa orjallisesti. Jokainen ihminen ottakoon itse vastuun elämästään!

ottaa täydellisesti vastuun omasta elämästä,(esim.vastuun siitä kuka tänne saa syntyä)mihin sitten tarvitaan Jumalaa??

Jumala on myös neuvonantaja, lohduttaja ja turva.



Elämän käytännöllisistä ratkaisusta ihmisen tulee kuitenkin kantaa oma vastuunsa. Jumalaa ei käy syyttäminen vaikkapa epäonnistuneesta ammatinvalinnasta tai toimimattomasta parisuhteesta. Ihminen on vastuussa myös suuremmista asioista kuten ympäristön suojelusta, nälänhädän lievittämisestä ym. Tietenkin Jumala voi ja haluaa antaa meille viisautta valintoihimme, mutta ei hän niitä puolestamme tee.

taas epäonnistuen. Jos seurakunta sanoo jotain, ei se vielä tarkoita, että asia on Jumalan tahto. Ihmisen vastuu tulee konkreettiseksi siinä, mitä seurakunnan suosittelemia/määräämiä asioita hän toteuttaa omantuntonsa mukaan ja mitä ei. Kyllä Jumala kestää toisistaan eriävätkin näkemykset, vaikka ihmiset eivät aina kestäisikään.

Silkkiuikku:

Rva-Kevät:

Seurakunnan Jumala on asettanut meille tänne maanpäälle, josta kuuluu Jumalan sana. Me emme voi itseksemme Jumalan kanssa asioita neuvotella vaan Jumalan ääni ja sana kuuluu seurakunnasta.

mutta näin ovat vilpittömästi uskoneet myös erilaisiin itsemurhalahkoihin kuuluneet ihmiset sekä ne, jotka räjäyttivät Tokiossa metron!

Seurakunnassa on paljon hyvää ja sen kuuluu olla olemassa. Mutta myös seurakunta on inhimillinen ja erehtyy joskus. En sano, että juuri tässä ehkäisyasiassa olisi erehdytty, vaan puhun yleisellä tasolla. Seurakunnan mielipidettä on hyvä kuunnella, mutta ei sitä tarvitse (eikä pidä) noudattaa orjallisesti. Jokainen ihminen ottakoon itse vastuun elämästään!

Saat minun puolestani ottaa vapaasti omasta elämästäsi TÄYDEN vastuun kuten haluat.

Minä haluan säilyä Jumalalle kuuliaisena ja uskovaisena, kuuliaisena Jumalalle ja siten myös seurakunnalle. Toki otan vastuun omasta elämästäni kuten myös uskomisestani. Sitä vastuuta ei todellakaan kukaan muu voi minulta ottaa. Minä päätän siitä ehkäisenkö vai olenko ehkäisemättä. Päätös on vain ja ainoastaan minun. Mutta minä kuuntelen seurakuntaa ja sen neuvoja.

Seurakunnan ääni on kaukana sinun esittämästäsi lahkoilusta...

Tästähän syntyi mielenkiintonen keskustelu.



En aina ymmärrä, miksi tästä ehkäisyasiasta on tehty niin " suuri" synti. Välillä tuntuu, että me vl:t kyllä tykkäämme juoruta toisten tekemisistä ja tekemisistä jättämisistä, arvostella muita ihmisiä yms yms, mutta tällasia " hengen syntejä" ei katsota niin pahalla kuin esim ehkäisyä. Miksi? Eikö kaikki synnit ole kuitenkin Jumalan edessä ihan yhtä isoja?

Ymmärrän kyllä, että Jumalan tahtoon luottaminen on uskovaiselle erittäin tärkeää, joskin ajoittain tosi vaikeaa.



Olisi tosi hienoa, jos tuosta äitien jaksamisesta voisi puhua avoimemmin - yleinen asennehan on ,että Jumala antaa vain sen määrän lapsia, kuin jokainen jaksaa hoitaa. Tiedän kyllä monta esimerkkiä, joissa näin ei ole käynyt, ja äiti on väsynyt todella pahasti. Henkisen terveyden vaalimista (toisin kuin fyysisen terveyden) ei useinkaan pidetä yhtään hyvänä " syynä" käyttää ehkäisyä.



Sekavia ajatuksia, kiireessä kirjotan. Taidanpa elää sitä kriisivaihetta, josta Rva-Kevät kirjoitti...

äitiiii...:

ottaa täydellisesti vastuun omasta elämästä,(esim.vastuun siitä kuka tänne saa syntyä)mihin sitten tarvitaan Jumalaa??

ihminen ei ole niin voimakas ja kaikkitietävät, että pystyisi ottamaan täyden vastuun elämästään. Jumala on kuitenkin kaiken takana, ohjailee ja johdattaa. Uskon, että kaikki menee juuri niin kuin Jumala on ne tarkoittenut, teimmepä me ihmiset niin tai näin. Jumala ei anna tapahtua mitään, mitä hän ei itse sallisi.

Jumala erotti ihmisen itsenäiseksi, vastuulliseksi olennoksi. Eläimet lisääntyvät joka vuosi, mutta ihmisellä on Jumalan luoma järki ja vastuuntunto. Näin itse ajattelen.

Mai21:

...ensiksikin, joku kysyi et mihin me vl:t perustamme tuon ehkäisemättömyyden. Luotamme elämässämme Jumalan tahtoon- " kaikki menee kuten on tarkotettu" . Ne lapset, jotka meille annetaan, niin kaikkien on tarkotettu syntyvän meille. Arvostamme elämää ja luomistyötä Jumalan lahjana.

.

Minusta tuo elämän ja Jumalan luomistyön arvostaminen on kaunis ajatus, ja kunnioita sitä, että joku haluaa tämän ajatuksen mukaan toimia. Mutta että olisi SYNTIÄ toimia toisin? Sitä en kyllä ymmärrä alkuunkaan. Jumalan kymmenen käskyä, jotka tiivistyvät rakkauden kaksoiskäskyssä, ovat käsittääkseni kristityn kutsumus, vaikkakaan kukaan ei niistä edes yhtä voi täydellisesti täyttää. Miksi keksiä vielä lisää taakkoja?

Ei siis millään pahalla, ihmettelen vain!

olen itsekin välillä itseni kanssa tiukoilla kolmen lapsen äitinä. Mutta tiedän pohjimmiltani, että se " epäilevä" Tuomas saa minut kysymään " sanoiko Jumala todellakin niin" (tämä myös niille, jotka ihmettelevät ja pyytävät tarkkaa kohtaa Raamatusta, ja sanatarkasti, missä kielletään käyttämästä ehkäisyä).. mutta tiedän, että jos alkaisin ehkäisyä käyttämään, minulta lähtisi jonkinmoinen vapaus, siis vapaus elää uskossa, luottaen täysin Jumalaan. Haluaisin helpottaa itseäni käyttämällä ehkäisyä. Tottakai kuitenkin pidän oikeana sitä, että jos masentuu tai jos sairastuu niin henkisesti kuin/tai fyysisesti, tällöin olisi saada itse äiti hyvään kuntoon, kun taas pääsee pahimman yli. Mutta omalla kohdallani ajoittainen väsymys kuuluu asiaan. Ja välillä kyllä kärsinkin uskoni tähden, mutta ei elämästä helpolla pääsekkään.



Toinen asia, että kun joku sanoi, että vaikka käyttäisi ehkäisyä, ja joskus kun on ehkäisy pettänyt, on Jumala sen nähnyt oikeaksi noin käydä, on varmaan ihan totta MUTTA näin voi ajatella myös toisinpäin: JOS Jumala näkee parhaaksi sen, ettei meille tule ollenkaan / tai enää lapsia, ei siihen ehkäisyä edes tarvita. Eli Jumala joko antaa tai ei anna lapsia. Tarvitseeko sitä sen monimutkaisemmin ajatella?

BamBoo:

olen itsekin välillä itseni kanssa tiukoilla kolmen lapsen äitinä. Mutta tiedän pohjimmiltani, että se " epäilevä" Tuomas saa minut kysymään " sanoiko Jumala todellakin niin" (tämä myös niille, jotka ihmettelevät ja pyytävät tarkkaa kohtaa Raamatusta, ja sanatarkasti, missä kielletään käyttämästä ehkäisyä).. mutta tiedän, että jos alkaisin ehkäisyä käyttämään, minulta lähtisi jonkinmoinen vapaus, siis vapaus elää uskossa, luottaen täysin Jumalaan. Haluaisin helpottaa itseäni käyttämällä ehkäisyä. Tottakai kuitenkin pidän oikeana sitä, että jos masentuu tai jos sairastuu niin henkisesti kuin/tai fyysisesti, tällöin olisi saada itse äiti hyvään kuntoon, kun taas pääsee pahimman yli. Mutta omalla kohdallani ajoittainen väsymys kuuluu asiaan. Ja välillä kyllä kärsinkin uskoni tähden, mutta ei elämästä helpolla pääsekkään.

Toinen asia, että kun joku sanoi, että vaikka käyttäisi ehkäisyä, ja joskus kun on ehkäisy pettänyt, on Jumala sen nähnyt oikeaksi noin käydä, on varmaan ihan totta MUTTA näin voi ajatella myös toisinpäin: JOS Jumala näkee parhaaksi sen, ettei meille tule ollenkaan / tai enää lapsia, ei siihen ehkäisyä edes tarvita. Eli Jumala joko antaa tai ei anna lapsia. Tarvitseeko sitä sen monimutkaisemmin ajatella?

Näinhän käärme houkutteli Adamin syntiin. " Sanoiko Jumala todella niin?" Siinä on vain se ero, että tällä kertaa Jumala todella OLI selkeästi kieltänyt syömästä kielletystä puusta. Ei Jumala jätä tahtoaan ihmisten arvailujen ja tulkintojen varaan, vaan on ilmoittanut sen Raamatussa.

Minusta on oikeasti hienoa, että sinulle sopii tällainen elämäntyyli, kuten kuvasit. Jos voit ajatella niin yksinkertaisesti, että Jumala joko antaa tai ei anna, niin hienoa. Mutta ei kaikkia ihmisiä voida samaan muottiin survoa, ei kaikille sovi samanlainen ajatustyyli. Me ihmiset olemme Luojan luomina erilaisia persoonia, eikä uskoa voida mitata sillä, miten vahva luonteenlujuus keltäkin löytyy.

Minulle on täysin vierasta ja perustelematonta pitää seurakuntaa Jumalan Sanan ensisijaisena lähteenä. Seurakunta voi välittää Sanaa kirkkaasti ja hyvin, mutta vain silloin, jos se pitäytyy Raamattuun. Jos seurakunta keksii sitovia sääntöjä ohi ja yli sen, ollaan jo hyvän matkaa tekoihin perustuvan vanhurskauden tiellä. Omatunto on myös kasvatettavissa kieroon, vain Raamattu kertoo meille luotettavasti, mikä on oikein ja mikä väärin.



Tämä kaikki taas mahdollistaa, ei automaattisesti tuota mutta mahdollistaa, kaiken sen pahan, minkä ihminen langenneisuudessaan voi tuottaa: vallankäyttöä, ahdistusta ja painostusta, jonka alle voi sortua. Sanassa ei ole enää lepoa ja ihminen voi ajautua äärimmäisiin tekoihin uupuessaan seurakunnan perinnäissääntöjen ja niiden seurausten alle.



Minusta vl-yhteisö on mennyt harhaan nostaessaan seurakunnan Raamatun ohi ylimmäksi ohjenuoraksi. Tiedän, että sanomani loukkaa monia palstan lukijoita, mutta en voi oikein olla sanomattakaan näin. Yhtä vähän kuin Raamatusta voi selittää asioita pois, niitä voi lisätä sinne.

siitä olen täysin samaa mieltä kuin Amenhotep kirjoitti edellä. Mielestäni ei voida yksiselitteisesti minkään seurakunnan kohdalta sanoa, että Jumalan ääni kuuluu seurakunnan kautta. Kaiken perusta on Jumalan Sana ja kaikki se julistus, joka kuullaan seurakunnissa, on alistettava Raamatun sanan alle.



Ajattelen myös niin, että yksilön usko eletään todeksi arjessa. Ja todellakin, Pyhä Henki on jokaisen uskovan " kotiopettaja" ja Sanan eläväksitekijä. Siksi ensisijaisesti jokaisen uskovan on löydettävä itse Jumalan tahto Raamatusta (siis lukemalla paljon Raamattua itse) Pyhän Hengen johdossa. Jumalan Henki valaisee jokaista henkilökohtaisesti. Vanhoillislestadiolaisilla jostakin syystä näkemys ehkäisyasiasta on niin syvään juurtunut, ettei juuri kukaan uskalla siitä muuta ajatella.



Rva Kevät kirjoitti: Seurakunnan Jumala on asettanut meille tänne maanpäälle, josta kuuluu Jumalan sana. Me emme voi itseksemme Jumalan kanssa asioita neuvotella vaan Jumalan ääni ja sana kuuluu seurakunnasta.



Rva Kevät ja muut samoin ajattelevat, totta puhuen on vaikea edes uskoa, että teille seurakuntanne opetus on ylin auktoriteetti ehkäisyasiassa. Me todellakin voimme ITSE varmistua Jumalan tahdosta Raamattua lukemalla, periaatteessa vaikka ilman mitään seurakuntaa.