Lue keskustelun säännöt.
KURITON 4V, MITÄ TEHDÄ?
15.10.2008 |
Nyt on kasvatusongelma! 4v tyttö terrorisoi koko perhettä käytöksellään. Kiukuttelee minkä ehtii, joka asiasta kehittää riidan pikkusisaren kanssa. On ennen ollut ns. helppo lapsi kasvatuksen suhteen (kuuliainen ja uskonut kieltoja) ja nyt ei tehoa mikään. Ei puhe, jäähy, huomiotta jättäminen, ei mikään. En haluaisi käyttää fyysisiä kurituskeinoja, mutta tukkapöllyt on nyt aloitettu ja poden huonoa omaa tuntoa niistä. En vain yksinkertaisesti saa raivokohtauksia loppumaan. Ne alkavat ihan mistä vaan (yleensä siitä, kun muut eivät "tottele" häntä), enkä saa niitä loppumaan, jollen jotenkin "säikytä" häntä. Siis esim. tukkapöllylä. En haluaisi olla vanhempi, jota uskotaan vain kivun ja ruumiillisen kurituksen pelossa, mutta siihen on nyt parin kuukauden sisään ajauduttu. Lisäksi myönnän viime aikoina henkisesti alistaneeni häntä esim. vertaamalla reippaaseen pikkusisareen ja latistamalla hänet niin. Alistun siis lapsen tasolle kiukuttelemaan, kun ei enää muu auta ja pinna napsahtaa. Olen siis todella neuvoton!
Kuuluuko tähän ikään joku uhma, vai missä mättää? Lapset on kotihoidossa, mutta käymme kyllä ulkona joka päivä ja harrastuksissa useana päivänä viikossa.
Kommentit (80)
Jäähyt pois ja holding käyttöön, ja teho oli paljon parempi. Jäähyt olivat meillä todellakin täysin tehottomia.
Poika saattoi saada raivareita ihan missä vain - kylässä, kaupungilla, kaupassa - ja silloin ei oikein muuta mahdollisuutta ollutkaan kuin holding. Kyllä saatiin sääliviä ja paheksuviakin katseita, mutta se oli ainut keino rauhoittaa lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 4,5v poika ja heittäytyny ihan samanlaiseksi... Viimeksi kaupassa kassalla ollut nainen sanoi että "Olen huomannut että tämä poika aina kiukuttelee." En ollut tajunnut että tuntemattomatkin oikein kiinnittävät huomiota asiaan... En ole kuitenkaan tukkapöllyyn yms. alkanut. Mielestäni pieni kurittomuuskin parempi kuin fyysiset rangaistukset.
sehän on upeaa, että kiltti tyttö löytää itsestään vahvoja ominaisuuksia. Mikä ihmeen idea on repiä siltä itsetunto päästä hiusten kera. Anna toisen kiukutella, mitä sitten, ei siihen kiukutteluun maailma kaadu.
Et taida sietää negatiivisia tunteita itse. Jos aloittaisit sillä, että lukisit kirjoja tunteista...
Pienen kurittomuuden saan minäkin taltutettua ilman tukkapöllyjä, mutta nämä muutama kuukausi sitten alkaneet raivokohtaukset (jotka siis noin kerran viikossa johtavat fyysiseen kuritukseen) ovat kerrassaan uskomattomia! Lapsi raivoaa, huutaa, kirkuu, koittaa rikkoa tavaroita, huutelee solvauksia ja uhkauksia, lyö, puree jne. Mitä vain ehtii tehdä ennen kuin saan hänet taltutettua.
Jäähyn tms. jälkeenkin jaksaa tulkuttaa vastaan ja uhmata. Kerran huusi, kirkui, ja paiskoi tavaroita 20 minuuttia jäähyllä ollessaan. Ei tehoa, ei.
ap
Vaikuttaisi vähän siltä. Silloin ole erityisen tarkkana, ettet itse aiheuta näitä raivonpuuskia - säilytä aikuisuutesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä sen lisään, että niin kauan tukehtukoon vaikka omaan kiukkuunsa, kunhan ei satuta muita tai riko mitään. Siinä mulla menee raja.
Mutta kiitos näkemyksistä, kaikki kommentit auttavat asiaa :) Yksin miettiessään on vain niin solmussa ja avaa hyvin silmiä saada asiat oikeisiin mittasuhteisiin.
Lisää kommentteja vaan, kiitos!
ap
Meillä 3-v poika, joka tekee pahaa minkä kerkiää ja huutelee sitten itkuisena "anteeksi, anteeksi" kunnes sanon että saat anteeksi ja sitten tämä krokotiilinkyyneleinen kaveri on tyytyväinen ja lähtee etsimään uutta pahantekokohdetta.
Siinä meilläkin myös on usein pojan otsahiukset vaarassa kun on esim. kaatanut jauhokaapista kaiken lattialle ja istuu tyytyväisenä siinä sotkun keskellä tai kun on testannut saksia leikkaamalla siskojensa paidoista keikki kukankuvat irti. Hermot menevät totaalisesti ja silloin saatan tarttua otsatukkaan ja vähän tukistaa. Sitten tulee paha mieli mutta poika vaan jatkaa tyytyväisenä heti saatuaan anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanha kunnon uhkaus,kiristys,lahjonta periaate kunhan muistaa pitää kiinni asiasta eli jos esim.et saa karkkia jos et lopeta pitää myös toteuttaa. Toinen neuvottelutapa ennen kiukku kohtauksia on lahjonta eli esim.saat tarran jos osaat olla kaupassa kiltisti jne.
Tuota juuri olen lapselle koittanut tolkuttaa, että anteeksipyyntö ei ole sitä varten, että voi kuitata tekoset sillä ja lähteä uuteen pahantekoon! Ihan samanlaista on meilläkin tuon kyykyttämisen kanssa. Kyykyttää muita, saa rangaistuksen, pyytää anteeksi ja kyykyttää uudelleen. Turhauttaa. Mutta tunnistan kyllä itseni noista aiemmista kommenteista... Provosoidun varmaan liian herkästi ja nykyään vajoan lapsen tasolle. Pitää vain ryhdistäytyä nyt itsekin.
Pelottaa ihann itseänikin, että olen jo omassa päässäni hakenut oikeutuksen noille tukistuksille jne, mitä en olisi puoli vuotta sitten todellakaan uskonut! Ihana, että muut tuomitsevat, niin tajuan taas miten väärin se oikeasti on. En halua lasteni kasvavan pelossa :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mihin unohtui positiivinen palaute?!
Aina kun on jotain plussaa, siitä pitää mainita. Nelivuotias osaa jo paljon ja nauttii osamisestaan ja siitä, että se huomataan. Anna lapsen suunnitella juttuja, vaikka lelujen säilytystä, huoneen sisustusta, ruokalistaa ja osallistua toteutukseen. Tee selväksi, että arvostat hänen taitojaan ja mielipiteitään ja että tajuat hänen olevan isompi ja pätevämpi kuin pikkusisarus. Ja erityisesti: aina kun joku hankala homma (joka yleensä aiheuttaa raivoa) menee hyvin, kehu. jo ku palkkiotarrajuttu voi toimia hyvin sekin.
minusta kuulostaa, että tyttö hakee huomiota riehumalla. Jätä siis huono käytös huomiotta ja jos et voi (hajottaa tavaroita tai paikkoja, satuttaa muita tai itseään), vie rauhoittumaan eri huoneeseen (ole itse ovella ja tarkista säännöllisin välein kysymällä joko on rauhoittunut). Ja sen jälkeen jatketaan.
Olen myös lohdutellut itseäni sillä, että meillä todella palkitaan hyvästä käytöksestä (ei leluilla tms. materialla, vaan kiitoksella, haleilla, kehuilla jne.) ja sillä koittanut itselleni hyvitellä tuota omaa käytöstäni. Iltaisin kerrataan sängyssä päivät kivat jutut ja hienot käytökset. Että lapsi saa kuitenkin myös positiivista palutetta ja tunnetta. Mutta ei auta, en siltikään halua kurittaa lastani.
Mitenkähän noissa tilanteissa, kun on jäähyllä riehuttu jo 20 min ja jatkuu edelleen? Naapurit varmaan soittavat pian sen jälkeen sossut paikalle, kun hormien kautta kuuluu "mulla on nälkä, kylmä, pissattaa, päästä jo pois täältä ja et kai jätä mua koko päiväksi yksin tänne". Tuon lisäksi uhkaa hajottaa kaikki paikalla olevat tavarat ja on joskus riehunutkin paikat sekaisin.
Muutoin en kyllä muiden mielipiteistä välitä, mut tää on ihan päivittäistä ja naapurit varmaan alkaa kohta jo epäillä muuta kuin satunnaista tukkapöllyä... Julkisilla paikoilla pidän paheksuvista katseista huolimatta pääni ja kerran olen kantanut kirkuvan lapsen kainalossani lääkäriin, kun pikkusisaren aikaa ei tietystikään voitu skipata.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on myös 4v täyttänyt poika. On ollut pienen ikänsä tosi vilkas ja vahvatahtoinen tapaus. Meillä myös on noita kiukuttelukohtauksia. Itse en kyllä vajoaisi niin alas, etä tukkapöllyä antaisin. Kyllä niitä muitakin keinoja on. Meillä tuottaa parhaiten tulosta, kun uhkaa ottaa jonkun tärkeä tavaran/edun tms pois. Esim "jos nyt jatkat tuota puuhaa, niin emme lähde ulos leikkimään tänään" tms. Kiukutteluun auttaa huomiotta jättäminen. Vien pojan omaan huoneeseen kiukuttelemaan. Saa tulla ulos vasta, kun rauhottuu ja minä päätän, että on tarpeeksi rauhallinen. Monet kerrat olen poikaa sinne palauttanut, mutta nykyään tietää milloin äippä on tosissaan. Jos meillä poika riehuis noin, että meinais tavaroita mennä rikki tms...niin ottaisin rimpuilevan lapsen syliin ja pitäisin lujasti kiinni...kunnes rauhottuu...Kun toimii itse tarpeeksi päättäväisesti ja johdonmukaisesti oppii lapsikin ennakoimaan mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Jos meillä poika tekee jotain tuhmuuksia, mun ei tarvitse, kun kieltää ja sanoa, että kolmeen laskettuani tapahtuu jotain tms...nykyään ei tosiaan tarvi, ku kahteen laskea niin tuhmuudet loppuu(siltä erää). Johdonmukaisuus on tosi tärkeä asia!
Ehkä meillä on liikaa leluja, kun ei hyllytykset tunnu missään. Ja jos kiellän jotain jo ennalta sovittua, esim. lauantaisen uimahallireissun, kahden yön päästä olevan konsertin, niin vinkuminen jatkuu sen monta päivää.
Kuinka kauan pitäisitte jäähyllä rauhoitusmielessä? Eikö tuo 20 min ole jo aika pitkä aika, kun riehuu vaan samaan tahtiin? Ja meilläkin pois pääsee, kun on hiljaa ja rauhassa jonkun aikaa. Sen jälkeen vielä kerrataan jutellen miksi oli jäähyllä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiinnipito/holding!! jos rikkoo tavaroita tai vahingoittaa itseään, pidettävä kiinni, kätso ohjeita mll-sivuilta!
tiedän että vaikeaa kun pikkusisarus tulee viereen ihmettelemään ja itkemään (meillä HÄN tulee pyytämään anteeksi kun pidän isomppaa (=tekijää) jäähyllä). nykyään jo 3,5v istuu jäähytuolilla itse, mut yli vuoden oli pidettävä sylissä (välillä vieläkin), silloin tuntee ettei jätetä yksin raivon tunteiden kanssa.!
Tsemppiä!!!
eikä suositus ole 1 min per ikävuosi?
Odottavalle 4 min on pitkä aika. 20 min voi olla jo aivan kohtuuton, ja vaikutukset päinvastaiset.
pistäkää 4 min jäähylle vaikka hetken päästä uudestaan, jos tarvii. Älkää kuitenkaan jankato siitä jäähylle pistämisestä, vaan keskittykää näkemään missä on ongelman ydin.
on todellakin aivan liian pitkä aika, kun se ei pahimmillaan edes auta (normaali raivareihin tehoaa, mut ei näihin uusiin megaraivareihin). Mut tuo vinkki, että 4min jäähyllä ja takaisin, jos ei tehoa, oli hyvä! Kiitos, sitä kokeillaan! Aina kyllä käyn välillä kysymässä, että joko on miettinyt tekosiaan ja pyytää anteeksi/rauhoittuu ja pääsee pois. Toisinaan vastaus on ylimielinen reuhaus, joten jää sinne vielä. Mut ehkä siinä olis jotain eroa, että haen pois ja kysyn "ei-jäähyllä" tuon mielipiteen.
Tää lapsenkasvatus on vaan yllättävän vaikeaa. Miten löytää se kultainen keskitie, kun ei maalaisjärki enää näköjään riitä ja yksin pohdiskellessa kompastuu vain omiin jalkoihinsa. Kasvatus, joka ei perustu äidin/ruumiillisen kurituksen pelkoon, mutta ei ole ns. nykyajan vapaata kasvatustakaan.
Antakaa vain lisää näitä hyviä vinkkejä ja näkökulmia!
ap
Selvästikin SULLA on hukassa 4- vuotiaan käytös.
Itselläni on 2 alle 5- vuotiasta eläväistä poikaa eikä meno ole tollasta. Ihan vaan siksi ehkä että jos lasta harmittaa, siitä puhutaan.
Koskaan en ole pitänyt lasta 20 minsaa jäähyllä. Enkä uhannut PÄIVIEN päässä olevan kivan jutun peruuntumisella. Ootko ajatellu että ton ikänen lapsi ei edes tiedä mitään koko viikonpäiväjärjestyksestä?
Jos et ole provo, olet ihan seinillä. Kannattais ihan ekana miettiä oma käytös, sitten puuttua lapsen käytökseen.
Kyllä lapsellakin on oikeus tunteisiin. Outo olet. Sulje kone ja mene huomioimaan lapsesi, veikkaan ettei sun lapsi "enää" nuku päiväunia...
Johdonmukaisuus toimii meillä.
Jäähy on yksi tärkeä rauhoittamiskeino. Tosiaan minuutti per ikävuosi on oikea aika.
Akuuttiin megaraivariin tuo kiinnipitäminen voi olla ainoa keino. Muita EI satuteta. Totta kai tuon ikäinen usein kiusaa/satuttaa pienempää lähes päivittäin, mutta uskoisin, että johdonmukaisuus jossain vaiheessa tulee meidätkin palkitsemaan;-)
Ja ihan viimeiseksi tuomitsenpa minäkin sinut: lasta EI tukisteta, lasta EI tukisteta. Muista tämä. On muitakin tapoja ja akuutissa tilanteessa tuo holding toimii. Se ei ole helppoa, ihan fyysisestikään, mutta usein ainoa keino rauhoittaa riehuva lapsi.
Ja kyllä, olen samaa mieltä, ettei lasten kasvattaminen läheskään aina ole helppoa, vaikka itseänikin ihan fiksuna ja valveutuneena ihmisenä pidänkin.
Se on tarkoitettu juuri näiden erittäin vaikean temperamentin omaavien lasten auttamiseen. Minulla on tällainen vajaa 4v poika, joka saa aivan hillittömiä kohtauksia - ja usein ihan ennakoimatta. Saattaa napsahtaa siitä, että kiellän jonkin asian tai jos yhtäkkiä tulee muutos esim. ovikello soi ja meille tulee vieras. Vaikean/haastavan temperamentin omaava lapsi ei ole sairas, mutta vaatii vanhemmilta enemmän, paljon paljon enemmän kuin helpommalla temperamentilla varustettu lapsi.
Mitä jos jätät koko jäähyn? Meillä on käytetty jäähyä jo kauan - tuloksetta. Tulistuva lapsi-kirja kertoo enemmän miksi joillakin lapsilla jäähyt ei toimi. Kasvatuksessa ei ole yhtä oikeaa tapaa, jos joku vannoo jäähyjen nimeen niin se ei tarkoita sitä, että kaikille lapsille se olisi oikea tapa kasvattaa. Meillä lapsi on rauhoittunut huomattavasti, kun olemme lakanneet jäähyn käyttämisen ja raivarin tullessa otamme holding-otteeseen vaikka rimpuilee ja huutaa päästä pois. Sanon kylmän rauhallisella äänellä, että pääset pois kun olet taas rauhallinen. Välillä kokeillaan kun lupaa rauhoittua, mutta kun meno jatkuu niin takas kiinni ja sama homma. Kun on oikeasti rauhoittunut, puhutaan, halitaan ja pusitaan. Kiukusta ei tarvitse pyytää anteeksi eikä siitä saa rankaista. Syliote on silloin hyvä, estät vain ympäristön tuhon vaikket rankaisekaan lapsen tunnetta. Jos on tehnyt jotain väärin, pitää pyytää anteeksi siltä kehen tuhma teko on kohdistunut. Jos ei suostu pyytämään heti anteeksi, pidän kiinni niin kauan että suostuu pyytämään. Yleensä tällöin raivoaa. Lapsi ei ole tuhma vaikka teko olisi. Nyt on korkea aika jättää jäähyt pois, kun niistä ei kerran ole apua. Kokeile tuota toista vaihtoehtoa ja lue se kirja!