KURITON 4V, MITÄ TEHDÄ?

oman pään pitäminen kylmänä, eli ajattelet että mitä sitten jos raivoaa, ei siihen tosiaan maailma kaadu, kunhan itse kestätä sen negatiivisen olon ja tunteen, melun ym... ja lapsi syliotteeseen niin kauan kun rauhoittuu. Kun päästät pois, sanot, että jos vielä riehuu, jatketaan syliotetta ja sitten vaan jatkat. Itse olen viettänyt tämmösiä sessioita temperamentikkaan 4-vuotiaan kanssa, joskus jopa 1,5 tuntia, mutta kyllä ne siitä aina selviää... Istut vaan ja kuvittelet itsesi johonkin ihan muualle, sänkyyn unelmiesi miehen kanssa tai aurinkorannalle löhöämään ;) ja toistat rauhallisesti lapselle että ei voi riehua, autan tässä sinua niin kauan kun se menee ohi. Väkivaltaa ei tosiaan tarvita, eikä se tuohon asiaan auta pitkällä tähtäimellä. Voimia ja malttia se kysyy, mutta kyllä tulee tyytyväinen olo aina kun saa hoidettua tilanteen itse hermostumatta.

Musta kuulostaa, että ap puhuu jäähystä, mutta tekee jotain ihan muuta. Mitä jäähy sulla tarkoittaa? Laitatko lapsen yksin huoneeseen, jolloin pääsee riehumaan ja rikkomaan tavarat? Miten lapsi voi huutaa, että jätätkö hänet sinne koko päiväksi? Eihän jäähyllä mihinkään jätetä.



Jotenkin mulle jäi vaikutelma, ettei jäähy toimi, koska sitä käytetään väärin.



Jäähy on paikka, jossa lapsen tulee pysyä paikallaan. Se voi olla porras, tuoli, matto, tms. pieni alue, jossa lapsen tulee pysyä. Siinä portaalla tai tuolilla ei ihan kamalasti pysty riehumaan, koska se alue on niin pieni. Huutamaan siinäkin toki pystyy, mutta yleensä paikallaan pysyminen vaimentaa sitä huutoakin.



Ja jos sinä pelkäät, mitä naapurit ajattelevat, ja jätät lapsesi sen vuoksi kasvattamatta, niin siinähän menet pahasti vikaan. Sulla on oikeus kasvattaa lapsesi, mutta sulla ei ole oikeutta antaa tukkapöllyä.

Ja rajojen asettamiseen ei todellakaan tarvita väkivaltaa. Miten tuollaisia vanhempia voi nykyään vielä ollakin.

auttanut se (tyttö 4 v.), että keskustelen tytön kanssa näistä raivokohtauksista silloin kun on hyvällä päällä eli en koskaan raivokohtauksen aikana. Mietitään yhdessä miten voitaisiin ehkäistä ettei niitä tule yms. Sitten joskus kun on saamassa kohtauksen, alankin yhtäkkiä matkimaan tyttöä - siitäkös nauru syntyy kun tajuaa oman naurettavuutensa.

Valitettavasti tällaisia vanhempia vielä on, tässä yhdet esimerkit :( Antaisitko vielä esimerkkejä teidän rajoistanne, niin voisin verrata meillä pidettäviin rajoihin ja ehkä ottaa mallia teiltä, jos niikseen tulee?



---



Meillä halaillaan, sylitellään ja ollaan lähekkäin paljonkin. Ja joka päivä kerrotaan rakastavamme. Olen korostanut tälle kiukkupussille, että äiti rakastaa ihan aina, myös kiukkukohtauksessa. Sekä kohtauksen aikana, että muuten jutellessa olen tätä muistutellut.



Kiitos todella paljon kaikille hyvistä neuvoista ja vertaistuesta :) Lisää vaan!



ap

En siis tarkoittanut, että rajoittaisin toimintaani naapureita peläten, vaan kävi tänään mielessä, että ovat hekin varmasti ihmeissään tästä muutoksesta.



Ja jäähypaikka on meillä penkki nurkan takana eteisessä. Asuntomme on ahdas, joten yhden penkin äärestä yltää levittämään joitain tavaroita ja harvakseltaan on karannutkin. Tietysti on joutunut sitten keräämään levittämänsä tavarat itse. Jäähylle meillä on kyllä jätetty ihan itsekseen miettimään tekosia. Ei ole kyllä käynyt mielessäkään jäädä viereen kuuntelemaan sitä riehua, koska jotenkin tuntuu, että olisi sama sitten jättää viemättä koko jäähylle. Ehkäpä tuokin on sitten mennyt metsään. Jotenkin olen vain ajattelematta kopioinut tuon keinon toisaalta. Tämäkin temppu siis menee vaihtoon ja toivotaan, että auttaa. Kiitos taas kerran vinkin antajalle.



ap

että tämmöstä se on kun ei laiteta rajoja jne... toiset, joilla ei ole ollut tosi temperamentikkaita lapsia ei ehkä ymmärrä, että lapsi voi todella olla tuollainen vaikka aikuisella olisi rajojen laitto hyvinkin hallussa. Ja eikös Ap:n kirjoitukset juuri todista että hän on perilä rajojen tarpeellisuudesta? Muutenhan tämmöstä ongelmaa ei olisi, tuon tyyppisten lasten raivoaminenhan jää sillä pois, jos antaa kaiken periksi. Hyvä että tässä on pyrkimys kuitenkin toimia toisin.

Itsellä on näistä raivokohtauksista tosiaan kokemusta myös, hyviä vinkkejähän tuossa on. Nimenomaan se kannattaa muistaa että lapsi ei ole tahallaan paha, häntä itseään pelottaa olla sen raivon vallassa, eli aikuisen rauhallisuus tärkeää. Ja lähestyt siltä kannalta että autat lasta raivon yli. Raivoamisen aikana tosiaan ei mitään monimutkaista puhetta vaan toistelet ytimekkäästi että minä olen tässä, kyllä se menee ohi jne. Ja tuon ikäisen kanssa asiaa voi tosiaan käsitellä keskustelemalla sillon kun lapsi on hyvällä / normaalilla tuulella. Itse olen sanonut lapselle esim. että äitiäkin harmittaa kun sulle joskus tulee niin kauheen kurja olo, sovitaanko että seuraavan kerran kun suututtaa niin tuut äitin syliin niin jos se menis ohi jne... joskus lapsi on jopa muistanut tän eikä ole niin raivopäisesti vastustanut sitä syliotetta siinä tilanteessa, kun olen vaan tyynen äsanonut että istutaanpa sylikkäin, muistatko kun viimeksikin saatiin sillä tämä menemään ohi jne... mä en kannata jäähyä koska mun lapsi ei siinä pysy eli kokee siinä kuitenkin pystyvänsä uhmaamaan ja käyttämään valtaa kun karkailee. Syliote on siksi parempi. Mielestäni pitää olla varma että pystyy toteuttamaan sen mitä sanoo eli 100% varmasti estämään sen kielletyn käytöksen siinä tilanteessa. Meillä on myös sääntö että esim. tyynyjä saa hakata ja heitellä jos se auttaa kiukkuun, kunhan muistaa että ei lyö ihmisiä tai hajoavia tavaroita jen. Tämmösiäkin keinoja voi kokeilla tarjota, koska vihan ja raivon ilmaiseminenhan ei voi koskaan olla kokonaan kiellettyä...

Ja holdingia jouduttiin käyttämään tiuhaan, vielä kouluikäisellekin. Nyt hän on rauhallistakin rauhallisempi 20-vuotias.

jos ei ole vielä 5-vuotiaaksi ollu mitään raivareita, niin kyllä ne tulossa...! jos ei aikaisemmin, niin murrosiässä kolisee -ja kovaa!

Mun kaksi vanhinta tyttöä ei ole koskaan saanut yhtään raivaria, toinen on 17- ja toinen 15-vuotias. Myöskään kaksi nuorempaa ei ole koskaan saanut raivaria, mutta vielähän he ehtivät.

On kans välillä aivan mahdoton. MIKÄÄN ei mene perille, härnää ja ärsyttää pikkusiskoaan, nauttii oikein kun saa toisen itkemään. Meillä päiväkodissa ollut puoli vuotta, siellä on ihan erilainen. Kotona pitäisi koko ajan ohjata ja olla huomaamassa, mikään ei riitä.

Uskoisin että kyseessä on nyt joku kehitysvaihe... odottelen seesteistä aikaa.. meillä muuten pettymyksen sietokyky on tosi surkea myös!!

Erityisesti tietysti uskoa luovat nuo viestit, joissa kerrotaan samankaltaisista tilanteista ja että niistä on päästy ohi. Näen kyllä vikaa itsessänikin (kuten varmaan jokainen vanhempi välillä) ja sitä vikaa lähden nyt korjaamaan. Eli ei huutoa, ei tukkapöllyjä. Napakkaa sanallista ohjausta ja jos fyysisyyttä tarvitaan, niin holdingia mukavin mielikuvaharjoituksin.



ap

kuin että se teidän jäähypenkki on väärässä paikassa, ja siinä on liikaa mielenkiintoista tavaraa ympärillä. Voisiko sen penkin tai jonkun jakkaran nostaa jäähyn ajaksi keskelle lattiaa, mistä ei ylettäisi mihinkään. Koska on vaan ikävä kierre tuo, että ensin joutuu jäähylle jostain teosta, ja kun jäähyllä tietenkin kiukuttaa, niin siinä tulee helposti raivattua tavaroita, ja sitten siitä taas saa rangaistuksen... Lapselle olis varmasti ihan kiva, jos jäähyn jälkeen asiat olisi selviä ja voisi taas jatkaa leikkiä hyvillä mielin. Nyt jäähyltä pois pääsy ei ole mikään kiva juttu, koska siitä taas joutuu siivoamaan jälkiään. Alkuperäisestä teosta seuraa vähän turhan pitkä rangaistusketju.

En siis tarkoittanut, että rajoittaisin toimintaani naapureita peläten, vaan kävi tänään mielessä, että ovat hekin varmasti ihmeissään tästä muutoksesta.

Ja jäähypaikka on meillä penkki nurkan takana eteisessä. Asuntomme on ahdas, joten yhden penkin äärestä yltää levittämään joitain tavaroita ja harvakseltaan on karannutkin. Tietysti on joutunut sitten keräämään levittämänsä tavarat itse. Jäähylle meillä on kyllä jätetty ihan itsekseen miettimään tekosia. Ei ole kyllä käynyt mielessäkään jäädä viereen kuuntelemaan sitä riehua, koska jotenkin tuntuu, että olisi sama sitten jättää viemättä koko jäähylle. Ehkäpä tuokin on sitten mennyt metsään. Jotenkin olen vain ajattelematta kopioinut tuon keinon toisaalta. Tämäkin temppu siis menee vaihtoon ja toivotaan, että auttaa. Kiitos taas kerran vinkin antajalle.

ap

tehdään vähän muutoksia nyt tuossa eteisessä, jotta penkin saa ihan erilleen muusta kalustuksesta ja tavarasta. Toivotaan nyt kuitenkin, ettei tuota jäähyä tarvitsisi enää käyttääkään ja tulokset näkyisivät jo ennen jäähyllepanoa.



Tänään näyttää olevan taas hyvä päivä :)



ap

että tämmöstä se on kun ei laiteta rajoja jne... toiset, joilla ei ole ollut tosi temperamentikkaita lapsia ei ehkä ymmärrä, että lapsi voi todella olla tuollainen vaikka aikuisella olisi rajojen laitto hyvinkin hallussa. Ja eikös Ap:n kirjoitukset juuri todista että hän on perilä rajojen tarpeellisuudesta?

Kaikki lapset tarvitsevat rajoja. Rajojen asettaminen temperamenttisille lapsille voi olla vanhemmille haastavampaa. Mutta siihen haasteeseen on vastattava, tai muuten seurauksena on ap:n tilanne.

Ap:n kirjoitus todistaa sen, ettei niitä rajoja kuitenkaan ole asetettu, vaikka periaatteessa niiden tärkeydestä kyllä ollaan selvillä. Se, että lapsi voi riehua jäähyllä kertoo juuri siitä, ettei niitä jäähyyn liittyviä rajoja ole kuitenkaan asetettu. Ja se, että tilanne kotona pääsee tuohon pisteeseen, ettei vanhemmat enää näe muuta keinoa kuin tukkapöllyn, kertoo aivan samaa: Rajoja ei ole laitettu riittävästi, vaan valta on lapsilla.

Ja ap on tässä ketjussa kyllä kunnioitettavasti osoittanut, että hänellä on halua oppia miten se tehdään. Eli se, että periaatteessa on halu niihin rajojen asettamiseen ei kuitenkaan tarkoita, että käytännössä vanhemmalta silloin automaattisesti löytyy myös keinot toteuttaa ne periaatteensa.

Ap:lle toivon hyvää kasvatuksen oppimista kaikkea menestystä sillä saralla. Tsemppiä! Vanhemman tahto on vain oltava kovempi kuin lapsen.

On selvää että temperamenttinen lapsi tarvitsee vieläkin tiukemmat rajat. On helppo toisten sanoa että laittakaa rajat jne. Työpäivän jälkeen kaikki ovat väsyneitä. Pitäisi tehdä ruokaa, olla lastenkin kanssa, hoitaa juttujaan jne. Raivareita saava lapsi on usein väsyneenä aivan kamala. Sitten kun vieressä on vanhempi joka on myös väsynyt, on selvää että ei yksinkertaisesti hermo kestä.



Me ollaan pyritty pois mm nippaamisesta koska huomattiin ettei siitä ole mitään hyötyä. Korkeintaan lapsi pelkää enemmän.



Jäähyä ei olla käytetty, koska meillä ei ole sellaista paikkaa jossa lapsi ei saisi raivoltaan hajotettua paikkoja.



Tiukka syli on se joka usein auttaa. Siinä pidetään vaikka hiki lentää, vaikka toinen yrittää potkia, purra, sylkeä. Se on itselle hyvä kun tietää ettei lapsi satuta itseään eikä toisiaan. Sylissä ei pääse kääntymään ja lapsi huutaa yleensä kauheesti, mutta leppyy. Tarkoitus siinä onkin olla niin kauan kunnes lapsi on aivan rauhoittunut. Sen jälkeen itse kysyn "Mitä aiot nyt leikkiä?" ja pidän huolen että poika menee kans sitä leikkimään.



MUTTA aina ei syli ole se vaihtoehto..etenkin jos liedellä paistuu ruoka tms.

Lopetat ehdottomasti fyysisen kurituksen. Sillä saa vain huonoa aikaan! Kunnioitat lastasi ja yrität keskustella et mikä mättää. Yleensä siellä takana on joku pahan mielen aiheuttaja.

ikää jo vähän enemmän. Minä sain pahimmat kohtaukset talttumaan huumorin avulla. Kerran aloin laulaa lapselle oopperaa hänen kohtauksensa aikana (eli puhuin lapselle laulamalla) niin että meni aivan hiljaiseksi ja alkoi kuunnella ja loppujen lopuksi koko juttu päättyi nauruun.

Hän on siis myös 4-vuotias, tyttö. Hän PYRKII terrorisoimaan koko perhettä ja kokeilee rajojaan todella rajusti. Hän saa raippareita, paiskoo tavaroita, huutaa ilkeästi muille, lyö... jne... jne. Meillä ei käytetä ruumiillista kuritusta enkä todella usko sen olevan ratkaisu mihinkään.



Kun lapsi alkaa rikkoa paikkoja tai satuttaa toisia, hänet otetaan syliin tiukkaan otteeseen, millä toiminta konkreettisesti katkaistaan. Lapsii huutaa siinä täyttä kurkkua ja kokeilee kaikki keinot mm. "Sä satutat mua!" yms. mitä ei tietysti kerrostalossa toivoisi oman lapsen huutavan kovin lujaa. Itse lapsi rimpuilee ja siksi häntä saattaa sattuakin, mutta me aikuiset asetamme rajat: lapsi ei saa satuttaa muita eikä raivopäissään hajottaa kotiamme tai tavaroitamme.



Systemaattiset jäähypenkit tehoavat myös. Jäähyllä istutaan neljä minuuttia (suurinpiirtein). Jos / kun lapsi ei suostu jäämään jäähylle, hänet viedään sinne uudestaan ja uudestaan. Pois tulemisesta aika alkaa alusta. Se on raskasta puuhaa, mutta se tehoaa lopulta. Mitä tiukemmin pitää kiinni jäähypenkille menosta ja siellä pysymisestä, sitä helpompaa sinne on lapsi laittaa seuraavan kerran. Itse meinaan lepsuilla, mutta onnekseni mieheni on näissä asioissa jämäkkä.



Ikävaiheeseen näyttää kuuluvan myös joka asiasta kiukuttelu. Eli jos olen kattanut lapselle aamupalan tietylle paikalle, hän ei missään tapauksessa suostu menemään sille paikalle. Olen kantapään kautta oppinut, että minun ei kannata joustaa. Sen sijaan lapsi ei saa aamiaista ennen kuin istuu siihen mihin hänelle on katettu. Tänä aamuna oli juuri tällainen tilanne. Isosisko istui siihen mihin pyydettiin ja hän sai aamupalaa. Pikkusisko kiukutteli, huusi, raivosi, työnteli pöytää ja kaikilla tavoin provosoi. Minä istuin rauhassa omalla paikallani enkä edes katsonut 4-vuotiastani. Lopulta tyttö lopetti raivoamisen ja siirtyi vähin äänin omalle paikalleen. Sillä hetkellä huomioin hänet ihan normaalisti ja annoin aamupalan. Olen päättänyt olla vastedeskin jämäkkä. Silloin, kun lapsi haluaa vain pompottaa ja määräillä määräilemisen ilosta, näytän hänelle kaapin paikan.



Ymmärrän kyllä ap:n hermojen menemisen. Hermot menevät minullakin välillä ja huudan tosi raivokkaasti täällä kotona. Hävettää, mutta pidän tärkeänä, että fyysisesti en lapseen kajoa. Huutaminen ei nyt ole kuitenkaan niin vaarallista, kunhan ei kenenkään korvaan ala huutaa.



Muistelen, että esikoisen kanssa oli kanssa jossain vaiheessa hyvin vaikeaa. Nyt hän on seesteinen 5-vuotias - ONNEKSI!

On selvää että temperamenttinen lapsi tarvitsee vieläkin tiukemmat rajat. On helppo toisten sanoa että laittakaa rajat jne. Työpäivän jälkeen kaikki ovat väsyneitä..

Tässäkin ketjussa joku sanoi, ettei jäähy toimi, kun lapsi ei jää sinne. Niinpä, kun toiset lapset jäävät sinne helpommin ja joitain on vietävä takaisin satoja kertoja ennen kuin suostuvat jäämään. Jos muutaman kymmenen palautuksen jälkeen vanhempi luovuttaa, niin eihän silloin vanhemmalle ole ollut lainkaan selvää, että hänen temperamenttinen lapsensa tarvitsee tiukemmat rajat ja sinnikkäämpää takaisinpalauttamista.

Ja vaikka sinä olet työpäivän jälkeen väsynyt, niin on sinun silti hodettava kasvatusvastuusi. Ja kuten tuolla aimmin puhuin, niin periaatteessa se asia on ap:lle ja varmaan sinullekin selvä, mutta ne käytännön keinot toteuttamiseen puuttuvat.