Kamalaa, päiväkodinjohtaja sai minut puhelimessa itkemään :-(
Tämmöistä. Soitin päiväkodin johtajalle ihan vain kysyäksen hoitomaksuista. Kerroin meidän perheen tilanteen, eli esikoinen aloittaa hoidon nyt vajaa kaksivuotiaana ensi viikolla. Jään äitiys-lomalle 13.11, ja ajattelin varmuuden vuoksi pitää hoitopaika osa-aikaisena sen jälkeen. Tämä ihan vain siksi, että meille tulee talvilapsi (la 19.12) ja mikäli silloin esimerkiksi pakastaa 2 viikkoa putkeen kovasti, olisi esikoinenin jumissa kotona ilman mahdollisuuksia päästä ulos saatikka nähdä kavereita. Ajattelin tosiaan ihan vaan, että pääsisi kerran tai pari viikossa tarhassa käymään, ettei kiintymyssuhde kavereihin ja hoitajiin katkeaisi.
Yhtäkkiä tämä johtaja kysyi lapsen ikää, ja vastattuani sanoi " ai hän on niin pieni vielä" . Kysyin, että mitäs tuo tarkoitti? Hän siihen, että " niin no, ajattelin vaan, että toivottavasti lapsesi ei sitten tunne itesään hylätyksi kun JOUTUU tarhaan, vaikka uusi lapsi on kotona äidin kanssa" . Meinasin KUOLLA!! Tietenkin lapsi menisi tarhaan vain, jos ITSE HALUAA!! En minä tässä itselleni mitään ihmeen iisipäiviä yritä järjestelyllä kalastella, vaan ihan vaan ajattelin toiselta kannalta: ehkä lapsi kokee rangaistuksena ennemminkin sen, että kun pikkusisarus syntyy, sitten hän ei enää pääsekään mihinkään ja äitikin vaan imettää eikä tule edes leikkimään ulos.
Laitoin tämän tilityksen jo taaperopuolellekin, mutta pistetään tännekin, kun on enemmän kävijöitä...
Johtaja sitten totesi (tämän itku kurkussa selitettyäni) kylmällä äänellä, että " niin, meillähän on vielä TOISTAISEKSI tämä subjektiivinen päivähoito-oikeus, joten on ihan oma asianne, miten toimitte" . Eli vihjasi mielestäni kuitenkin ihan suoraan, että laiska äiti, joka ei jaksa hoitaa kahta lasta kotona.
Taidanpa perua ajatukseni ja solmia päivähoidon sittenkin vain siihen saakka, kun jään äitiyslomalle. Yritän sitten löytää lapselle muita virikkeitä. En halua, että kaikki päiväkodissa ajattelevat, että siitä hyvästä että lapseni on siellä ehkä 7 päivää kuussa, olen huono ja itsekäs äiti.
Itkettää vieläkin! Tällaista tämä raskaus on, vaikka kai pitäisi jättää tuo tulkinta omaan arvoonsa... Kun todellakin ihan käsi sydämella ajattelin VAIN lastani! Itse hoitaisin mielelläni molemmat kyllä kotona.
Kommentit (168)
Tuntuu, että työläämpää olisi pakata kamppeet ja lähteä viemään esikoista päiväkotiin kuin jäädä koko jengi kotiin ja kotipihalle.
Miltä se sitten tuntuu aamulla pakata tavarat ja lapset ja lähteä 4km suuntaansa lampsimaan päiväkotiin. Sitten jättää esikoinen sinne. Ja puoliltapäivin lampsia takaisin hakemaan se sieltä. Eli 16 km päivässä lenkkeilyä esikoisen virikehoidon vuoksi.
Hmm.... outoa. Ap:lläkään ei kai siitä miehestä paljon iloa ole (yh?), minun puolisoni lähtee autolla töihin aamukuudelta ja palaa myöhään. Joten jalkapatikka on ainoa ratkaisu.
Minä pitäisin kokopaikan ja piste. Ihan uhallanikin vaikka lapsi ei halua mennä paikanpäälle.
Tollanen on todella asiatonta käytöstä johtajalta.
Vierailija:
Ja sille jonka muksu ei saa hoitopaikkaa...on kyllä harvinaista Suomessa ettei hoitopaikkaa järjesty. Sehän on kaupungin tai kunnan velvollisuus. Kyllä meillä järjestyi ihan päivän varotusajalla ja vieläpä vuoropäiväkoti.
Missä kunnassa asut? Olet hyvässä asemassa. Joo tiedän että laki velvoittaa päivähoitoasioissa, mutta tiedätkö sinä että erästäkin lakia rikotaan, mutta siitäkään ei rangaista kuntia mitenkään? Esim. pph:lla saisi olla max 4.5 lasta, mutta kunta rikkoo lakia ja hoitajalla voi ollakin vaikka 6 lasta. Ja sen on vaan tosiasia ettei kahdelle lapselle järjestynyt hoitopaikkaa, yhden olisin saanut jonnekin vihoviimeiselle varavarahoitajalle hätätapauksia varten (ei kuulostanut minusta kovin luotettavalle, kun ei ole vakiohoitaja kunnassa, missä on päivähoitopaikoista pulaa). -se jonka lapsille EI järjestynyt hoitopaikkoja-
Sen ikäinen ei ole kypsä päättämään. Jos kysyy,niin toki haluaa, omanikin halusi aina. Kuitenkin sen ikäisen paikka on kotona äidin ja pikkusisaruksen kanssa. Ja 2-vuotias EI tarvitse kavereita.
viihtyy päiväkodissa. Jos hän ehtii näinä parina kuukautena sinne sopeutua ja saa hyviä kavereita, niin kaipa tuollainen 1-2 lyhyttä päivää viikossa voisi olla ok, etenkin jos aiot pitää vain minimiäitiysloman ja lapsi sitten jatkaa taas ensi syksynä täyspäiväisenä samassa tarhassa. Mutta jos lapsi ei viihdykään, niin pidäthän lupauksesi ja annat hänen jäädä kotiin jo silloin marraskuussa?
Tuo että osapäiväiset olisivat ylipaikoilla, on laitonta eikä suinkaan mikään lieventävä asianhaara. Siitä on ennakkotapauksiakin että päiväkoti ei saa tietoisesti ja säännölisesti pitää lapsia ylipaikoilla niin, että lapsia on liikaa per hoitaja.
Vierailija:
Tuo että osapäiväiset olisivat ylipaikoilla, on laitonta eikä suinkaan mikään lieventävä asianhaara. Siitä on ennakkotapauksiakin että päiväkoti ei saa tietoisesti ja säännölisesti pitää lapsia ylipaikoilla niin, että lapsia on liikaa per hoitaja.
Minulla on kolme lasta, joista vanhin oli kotona kouluikään saakka ja nuorin oli jo neljä vuotta, kun vein nuoremmat lapset hoitoon. Olin saanut kuulla syyllistystä siitä, kun en vie lapsia virikehoitoon. Mutta yllätyin suuresti, kun vihdoin lapset sinne hoitoon jouduin viemään.
1) Päiväkodin lelut olivat suurin piirtein yhtä " hyväkuntoisia" kuin meidän omat lelut. Yleensä lelut olivat vanhoja lahjoitusleluja.
2) Päivä koostui yleensä sisällä vapaasta leikkimisestä ja lopuksi kävivät olemassa kaksi tuntia ulkona ellen hakenut heitä ennen tätä ulosmenoa. Heillä ei siis ollut minkäänlaista ohjattua leikkimistä ja leikkivät aivan samalla tasolla kuin kotonakin.
3) Sateisina päivinä tai kylminä päivinä ei viety lapsia lainkaan ulos. Minä menen lasten kanssa ulos säällä kuin säällä, joten tämä sisällä oleminen oli minulle tosi suuri yllätys.
4) Alussa lapset tutustuivatkin iloissaan uusiin kavereihin. Kuitenkin ensimmäiset kaverit vaihtoivat hoitopaikkaa jo parin kuukauden sisällä. Kahden vuoden aikana kaikki hoitokaverit vaihtuivat täydellisesti syystä jos toisestakin. Mitään syvää kaveruussuhdetta ei päässyt syntymään.
5) Lapseni olisivat halunneet käydä kylässä tarhakavereiden luona ja tästä juttelivat innoissaan kanssani. Koska tapasin lasten vanhempia harvoin, lähetin lasten vanhemmille opettajien kautta viestin, että lapseni voisivat tavata vapaa-ajallakin. Kuitenkaan emme saaneet mitään vastausta ja siten omien lasten into näitä kavereita kohtaan laantui, Heistä oli tyhmää, että eivät voineet tavat lapsia myös päiväkodin ulkopuolella ja eivät siten kokeneet heitä oikeiksi kavereiksi.
Minun mielestäni päivähoito ei siis ole sen virikkeellisempää kuin kotonakaan. Päin vastoin kun ajattelee, että liikuin lasten kanssa ulkona ja kirjastossa ja muualla, niin minä jopa liikuin lasten kanssa enemmän kuin mitä päivähoidossa he liikkuivat. Päivähoito on hyväksi vain silloin, kun siihen on tarvetta esimerkiksi, kun vanhemmat ovat työelämässä.
Päiväkodin lelut ovat tasokkaita ja monet sellaisia, ettei meille kotiin niitä mitenkään hankittaisi - esim. sisälle theraplay-hiekkalaatikkoa talvikäyttöön tai pomppupatjaa kuperkeikan heittoon -,
joka päivä on ollut ohjattua leikkimistä tai askartelua, lapsi on oppinut kymmenittäin lauluja vaikkei ole kuin kolmevuotias,
aivan liian kylminä päivinä ei tietenkään mennä ulos, mutta silloin lapset esim. jumppaavat isossa jumppasalissa (taas, niitä köysiäkin olisi vaikea kiinnittää olohuoneen kattoon), muuten ulkoilua on kahdesti päivässä yhteensä ainakin kolme tuntia,
ja tarhakavereiden kanssa tavataan myös lomalla ja viikonloppuisin. Poismuuttaneiden tai toiseen ryhmään siirtyneiden kanssa pidetään myös yhteyttä.
Meille synytyi TALVELLA vauva, kun esikko oli 2v 3kk ja aivan hyvin pärjättiin kotona ilman hoitoa ja virikkeitä! Mummo ja pappa kävivät ehkä kerran vkos isompaa viemäs ulos, jos vauvan kaa ei päästy, ja meil viel pieni vauva, joten olimme lähes kk:n sisällä koon takia. Sitten isi ulkoili illalla esikon kanssa kun tuli töistä.
Minäkin olen johtajan kaa samaa miltä asiasta, et kotona palajon parempi olla ja varsinkin nyt KUN HOITOPAIKAT MUUTENKIN KOVAN KIVEN ALLA, niin ei oo kivaa jos joku teidänlainen tapaus vie " turhaan" hoitoapaikan joltain.
Järki kehiin =)
Isompi ei ole koskaan ollut päivähoidossa, mutta näin jälkeen päin ajatellen olisi kyllä ollut parempi jos olisi ollut.
Vauva huusi elämänsä ekat puoli vuotta yötä päivää, olin aivan sekopäinen univelasta ja hermot riekaleina siitä jatkuvasta huutamisesta. Esikoinenkin sanoi että " äiti laita vauva olemaan hiljaa" . Silloin oltaisiin molemmat kaivattu sitä helpotusta että isompi olisi päässyt pari kertaa viikossa täysjärkisten ihmisten pariin.
Sitten kun vauva kasvoi elämä kyllä helpottui ja käytiin yhdessä paljon perhekahvilassa ja puistossa, isompi meni kerhoon jne jne mutta se vauva-aika oli oikeasti kamalaa.
En missään vaiheessa kokenut, että virikehoitopaikka olisi ollut tarpeen. Vaikkei mulla ole omia vanhempiakaan tässä samassa kaupungissa, eli olen ollut lasten kanssa ihan yksin alusta saakka.
Paukkupakkasilla meillä ei ulkoile kukaan. Kaksivuotias taapero ei kuole, jos ei pääse kahden ekan viikon aikana ulos kun pikkusisarus on syntynyt.
Kuopukseni oli koliikkivauva, rintarepussa tai kantoliinassa hän ensimmäiset kuukautensa pääasiassa vietti. Vauvalle on yks hailee itkeekö hän pihalla vai sisällä, jos on itkeäkseen. Kunhan saa olla äidin lähellä. Vauvan ollessa kantoliinassa pystyin touhuamaan esikoisen kanssa ihan tarpeeksi.
Perhekerhossa aloimme käymään kun kuopus oli 3,5 kk ja koliikki oli ohitse. Se plus satunnaiset lapsikontaktit pihassa ja leikkipuistoissa riitti kyllä lapsikontakteiksi esikoiselle.
En oikein ymmärrä syytä siihen, että ap olisi viemässä kaksivuotiasta virikehoitoon.
Esikoinen oli tuolloin 2,5, tarha oli mennyt oikein hyvin ja tuntui vähän haikealta ottaa energinen tyttö kotiin viimeisillään raskaana olevan väsyneen äidin kanssa. Tarhasta vielä tarjottiin mahdollisuutta osapäivähoitoon siinä vaiheessa kun jäin äitiyslomalle mutta halusin kuitenkin tytön kokonaan kotiin kun hän kuitenkin oli niin pieni vielä. No, ensimmäiset kuukaudet menivät oikein mukavasti, mutta sitten tytön ollessa reilut 3v hän alkoi kaivata tekemistä ja leikkikavereita ihan eri tavalla, kun vauvasta ja äidistä ei ollut seuraksi eikä lähipiirissä/puistoissa oikein ollut seuraa.
Otin yhteyttä samaiseen tarhaan ja nyt tämä päiväkodinjohtaja tyrmäsi täysin ajatuksen esikoisen osa-aikahoidosta. Tunsin itseni aivan idiootiksi edes kysellessäni moista, vaikka olisihan minulla ollut oikeus subjektiiviseen hoitoon. No, suhtautuminen oli niin negatiivista, etten sieltäpäin enää hoitoa kysellyt. Lapsi oli jonkun aikaa kaupungin kerhossa 2h 2xvko, mutta ei sekään nyt oikein hoitopaikasta käynyt eikä siellä oikein ehtinyt leikkiä toisten kanssa kun toiminta oli ohjattua askartelua yms.
Lähdin sitten osa-aikatöihin kuopuksen ollessa vähän vajaat 2 v ja laitoin paperit hyvissä ajoin vetämään toiseen tarhaan. Suoraan sanottuna, olisin kyllä voinut olla kotona pidempäänkin jos olisi ollut mahdollista saada jotain osa-aikahoitoa/leikkitoimintaa esikoiselle.
oli mielipide mikä oli, on niin kivaa taas haukkua toisia ja saada loukattua ihmisiä niin paljon kuin mahdollista.
Pahinta näille joillekin tuntuu olevan, jos ihminen asuu KERROSTALOSSA! Siis herranjumala onpa luuseri joo. Joku kommentoija on varmaan rakennuttanut kivan pakettilaatikon pellolle kahdenkymmenen muun kanssa ja ajattelee nyt olevansa maailman paras ihminen sen takia. Ihanaa jengiä.
Koita ap kestää! Lapsen parasta tässä selvästi yrität ajatella. Sitä paitsi minusta on paskapuhetta että kaksivuotias ei tarvitsisi kavereita. Toiset tarvii, toiset ei, lapsia on erilaisia. Äiti/isä on tietysti tärkeimpiä, ja eihän ap sitä kiistäkään tässä, vaan pitäisi lasta hoidossa vauvan syntymän jälkeen vain pieniä aikoja, jos lapsi tuntuisi viihtyvän. Nyt häivyn täältä palstalta kun alkoi ahdistaa nämä ihmiset niin paljon taas.
meni vasta neljävuotiaana ja vaikka kuinka tahtoisin paistatella siinä loisteessa että olen hyvä äiti joka ei vie lapsiaan hoitoon niin tänä päivänä virike- eron kyllä huomaa: esikoinen on kehittynyt paljon hitaammin kuin sisaruksensa joka aloitti hoidossa nuorempana
Asiantuntijatkin sanoo, että ikätovereiden seura ja ohjattu toiminta on 3 v täyttäneelle hyväksi. Mutta juuri 2 v täyttäneelle riittää oma koti, ne ihmiset joita normaalielämässä näkee (isovanhemmat, naapurit, ihmiset ruokakaupassa), ja lapsikontakteiksi lapset joita näkee leikkikentällä yms.
Vierailija:
tytön ollessa reilut 3v hän alkoi kaivata tekemistä ja leikkikavereita ihan eri tavalla, kun vauvasta ja äidistä ei ollut seuraksi eikä lähipiirissä/puistoissa oikein ollut seuraa.
Vierailija:
meni vasta neljävuotiaana ja vaikka kuinka tahtoisin paistatella siinä loisteessa että olen hyvä äiti joka ei vie lapsiaan hoitoon niin tänä päivänä virike- eron kyllä huomaa: esikoinen on kehittynyt paljon hitaammin kuin sisaruksensa joka aloitti hoidossa nuorempana
Noin pieni lapsi tarvitsee ihan just niitä kodin virikkeitä.
Ap kaipasi tukea, ja mitä tapahtuu? Av-mammat iskevät suolaa haavoihin minkä kerkeävät! Olette kyllä törkeitä. Mielestäni jokaisella on oikeus toimia tässä asiassa, miten parhaaksi katsoo. Lapset ovat erilaisia, eikä kukaan kaksivuotias vaurioidu siitä, että on muutaman päivän kuukaudessa hoidossa - päinvastoin! Ap selvästi ajattelee lapsensa parasta, mutta sitähän täällä ei tajuta.
Ap, pidä pintasi. Lapsellasi on OIKEUS päivähoitoon, eikä sinulla ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä. Hän ei vie keneltäkään päivähoitopaikkaa, koska hän on siihen yhtä lailla oikeutettu kuin kaikki muutkin!
ei näistä av-palstan kirjoittelijoista kukaan tule sua kotiin auttamaan.
Ja jos vauvan kanssa onkin rankkaa esim maitoallergia, niin hullunahan sua pidetään, jos meet jossain sanomaan että mä luovuin siitä hoitopaikasta, kun nettikeskustelussa suurin osa oli sitä mieltä että lasta pitää hoitaa kotona.
Eikä se sun vika ole jos kunta ei pysty järjestämään tarpeeksi hoitopaikkoja. Kunta vaan yrittää selviytyä mahdollisimman vähillä kustannuksilla, ja päivähoitopaikat on siksi nykyään liian tiukoilla. Ehkä on hyväkin että yksi paikka on lapsella joka ei sitä usein käytä niin ei ole päiväkoti tupaten täynnä.
levänneitä eivätkä järin iloisiakaan... työtä niillä oli kellon ympäri ja huolta yllin kyllin...