Kamalaa, päiväkodinjohtaja sai minut puhelimessa itkemään :-(
Tämmöistä. Soitin päiväkodin johtajalle ihan vain kysyäksen hoitomaksuista. Kerroin meidän perheen tilanteen, eli esikoinen aloittaa hoidon nyt vajaa kaksivuotiaana ensi viikolla. Jään äitiys-lomalle 13.11, ja ajattelin varmuuden vuoksi pitää hoitopaika osa-aikaisena sen jälkeen. Tämä ihan vain siksi, että meille tulee talvilapsi (la 19.12) ja mikäli silloin esimerkiksi pakastaa 2 viikkoa putkeen kovasti, olisi esikoinenin jumissa kotona ilman mahdollisuuksia päästä ulos saatikka nähdä kavereita. Ajattelin tosiaan ihan vaan, että pääsisi kerran tai pari viikossa tarhassa käymään, ettei kiintymyssuhde kavereihin ja hoitajiin katkeaisi.
Yhtäkkiä tämä johtaja kysyi lapsen ikää, ja vastattuani sanoi " ai hän on niin pieni vielä" . Kysyin, että mitäs tuo tarkoitti? Hän siihen, että " niin no, ajattelin vaan, että toivottavasti lapsesi ei sitten tunne itesään hylätyksi kun JOUTUU tarhaan, vaikka uusi lapsi on kotona äidin kanssa" . Meinasin KUOLLA!! Tietenkin lapsi menisi tarhaan vain, jos ITSE HALUAA!! En minä tässä itselleni mitään ihmeen iisipäiviä yritä järjestelyllä kalastella, vaan ihan vaan ajattelin toiselta kannalta: ehkä lapsi kokee rangaistuksena ennemminkin sen, että kun pikkusisarus syntyy, sitten hän ei enää pääsekään mihinkään ja äitikin vaan imettää eikä tule edes leikkimään ulos.
Laitoin tämän tilityksen jo taaperopuolellekin, mutta pistetään tännekin, kun on enemmän kävijöitä...
Johtaja sitten totesi (tämän itku kurkussa selitettyäni) kylmällä äänellä, että " niin, meillähän on vielä TOISTAISEKSI tämä subjektiivinen päivähoito-oikeus, joten on ihan oma asianne, miten toimitte" . Eli vihjasi mielestäni kuitenkin ihan suoraan, että laiska äiti, joka ei jaksa hoitaa kahta lasta kotona.
Taidanpa perua ajatukseni ja solmia päivähoidon sittenkin vain siihen saakka, kun jään äitiyslomalle. Yritän sitten löytää lapselle muita virikkeitä. En halua, että kaikki päiväkodissa ajattelevat, että siitä hyvästä että lapseni on siellä ehkä 7 päivää kuussa, olen huono ja itsekäs äiti.
Itkettää vieläkin! Tällaista tämä raskaus on, vaikka kai pitäisi jättää tuo tulkinta omaan arvoonsa... Kun todellakin ihan käsi sydämella ajattelin VAIN lastani! Itse hoitaisin mielelläni molemmat kyllä kotona.
Kommentit (168)
Että ei se että hän sanoo asiasta jotakin, vielä tarkoita yhtikäs mitään!
4-vuotiaan sosiaaliset tarpeet kyllä ymmärretäänä paremmin kuin 2-vuotiaan! Myös päiväkodeissa. Täyttä päivää ei hänkään tarvitse.
Ei mene jakeluun... Itse ainakin olisin mieluummin ollut kotona yhteen putkeen kun ei tuosta työhönmenosta käsittääkseni mitään taloudellista etuakaan ole...
Luepa minun viestini tuosta ylempää! Ei ainakaan täällä meillä tarvita kotona olevien lapsia täyttämään paikkoja, kyllä ne on ihan turvoksiin asti täynnä muutenkin.
4 vuotiaan kohdalla ymmärrän " virikehoidon" mutta eikö esim. seurakunnan kerho riittäisi? Meillä vanhemmat lapset olivat kerhossa kun itse olin äitiyslomalla kolmannen kanssa. Kolme kertaa viikossa 3 h kerrallaan oli ihan riittävästi meille kaikille.
T:110
samaa mieltä johtajan kanssa.
Mitä ihmettä se lapsi tekee hoidossa jos olet itse kotona.
Niitä kavereita saa ja näkee muuallakin. (puistot, äitiringit, kerhot, avoimet päiväkodit, sukulaiset)
onhan se julmaa että vauva on äidin kanssa kotona ja isompi sysätään " tieltä" pois saamaan virikkeitä. Kaksi vuotias on vielä tosi pikkunen.
70-100 euroa kunnalle. Eli kunta maksaa jokaisesta ap:n 2 vuotiaan päivästä meidän verorahoilla n. 100 euroa.
Aika kallista lystiä kun ajattelee, että 2 vuotias pompottaa äitiään " tahdon tänään päiväkotiin ja huomenna en" . Äiti itse ei siitä todennäköisesti maksa kuukaudessa kuin muutaman kymmenen euroa kun taas kunnalle se tulee maksamaan n. 2000 euroa kuussa. Eli me maksamme 2000 euroa kuussa siitä, että tällä 2 vuotiaalla on virikepaikka, mihin hän ehkä tänään haluaa mennä ja huomenna ei.
Annatko muutenkin 2 vuotiaasi päättää kaikesta, mitä hän haluaa?
Hyväksyisin nämä virikepaikat jos vanhemmat maksaisivat oikeiden kulujen mukaan. Eli jos ap maksaisi 2000 euroa kuussa siitä, että esikoinen saattaa haluta joskus kavereiden kanssa leikkimään, se olisi ihan oikea homma. Mutta että hän pitää sitä kallista paikkaa varalla ja kyselee joka aamu, että " haluaako pieni jessejasmiini tänään hoitoon vai ei" , systeemi on liian kallis.
Vastuuntuntoinen johtaja kun uskalsi sanoa ääneen sen, mitä moni muu johtaja salaa mielessään ajattelee.
uskon, että saat päiväkodin puoleltakin asiasta arvostusta.
Nim. kokemus puhuu
Hyvää kesän jatkoa!
jos kuvitellaan, että 2-vuotias on mieluummin tarhassa, kun omassa kodissa tai sitten on todella surkea koti. Eikö ap:n kaltaiset lue lehtiä, katso mitään asiaohjelmia, kun ovat näin käsittämättömän tietämättömiä lapsen psyykkisen kehityksen vaiheista. Ap ei tunnu vähäisimmisikään määrin ymmärtävän lapsensa kehitystasoa. Googlaa nyt vaikka ensi alkuun tietoa lapsen psyykkisestä kehityksestä, ja mikä sen ikäiselle oikeasti on oleellista. Palaa sitten viisaampana keskusteluun.
lastenpsykologian suhteen. Mahtaa olla ammattitaitoinen!
jotenkin aivan harvinaisen avuton perhe.
Vierailija:
lastenpsykologian suhteen. Mahtaa olla ammattitaitoinen!
sitten halutaan niistä mahdollisimman nopeaa eroon.
Sellaista se on.
Ihan tosiaanko ajattelet, että lapsen on parempi olla päiväkodissa kuin kotona? Ymmärtäisin jos esikoisesi oli esim. 5-vuotias, joka on jo aivan eri tasolla kuin vajaa 2-vuotias.
Jos et itsekään usko kykyihisi kasvattajana tuon enempää, herää kysymys siitä, että miksi ihmeessä teet vielä lisää lapsia?
ja joululomakin vielä.
Tämä on pitkä juttu, mutta saatta olla, että mieheni ei tuolloin voi olla kotona ihan muista syistä. Hän toimii tavallaan " osa-aikaisena omaishoitajana" 87-vuotiaille isovanhemmilleen, jotka ovat juuri nyt tosi huonossa jamassa. En jaksa enempää selittää, mutta on siis olemassa mahis, että mies tuolloin ei voisi olla edes kotikaupungissamme. Long story.
Ap
Koska kerran kylvette rahassa, palkkaa kotiin apua.
Kaikki muotitietoiset vie lapsensa virikehoitoon, oli lapsi 1- tai 5-vuotias. Jos lapsi ei pääse päiväkotiin vaan joutuu kitumaan äidin kanssa kotona, hänestä kasvaa epäsosiaalinen yksilö joka roikkuu mamman lahkeessa vielä 15-vuotiaanakin. Sen sijaan virikehoitoon viedyt lapset ovat sosiaalisempia ja taitavampia kuin kotonahoidetut. Eikö vaan? Minun lapseni taitaa olla sitten erikoistapaus, koska oppi lukemaan jo 5-vuotiaana ja on nyt luokan parhaimpia oppilaita ja samalla pidetyimpiä kavereita 9-vuotiaana, vaikka joutui olemaan kotihoidossa eskariin asti ja vetämään isosiskon roolia kun äiti kasvatti samalla kahta nuorempaa sisarusta kotona.
Niin ja tämän kommentin selitys: minä itse olen oman mieheni omaishoitaja ja meillä on yhteisiä lapsia. Lapset ovat olleet meidän elämässä mukana.
Tämän lisäksi siskoni poika oli 2-10 vuotias, kun minun isäni sairastui. Ennen kouluikää poika oli mummilla hoidossa, vaikka dementoituva ukkikin oli koko ajan kotona. Meidän mielestämme lapsenlapsi toi piristystä elämään mummille samalla, kun hän joutui katsomaan dementoituneen ukin perään.
Siis ukki kuoli, kun siskoni poika oli noin 10 v ja siis siihen saakka sai nähdä ukkinsa. Mummille hän meni hoitoon noin kaksivuotiaana ja silloin ukki oli jo erittäin huonomuistinen.
Kaikki lapset oppi lukemaan ennen eskariin menoa ja ovat luokkansa parhaimpia. Kavereita on paljon ja ovat tasapainoisia. Vanhempiin on hyvät ja luottamukselliset välit, koska olemme itse heidät kasvattaneet ja tunnemme heidät.
Tämä siis isompien lapsien äitinä, joka " sitoi lapsensa kotiin, eikä päästänyt lapsiaan virikehoitoon" .
lapsen paras paikka on kotona, äidin ja isän luona.
Jos viet lapsesi tarhaan ja itse jäät kotiin vauvan kanssa, miten syntyy se sisaruussuhde sitten? sitten ihmetellään kun tämä 2-vuotias kiukuttelee kaikesta...
kyllä noin pienikin ymmärtää ja paljon... ja johtaja on yrittänyt sinun saada ymmärtämään tämän tosiasian.
ja tarhapäivä lapselle on kuin työpäivä aikuiselle, yhtä rankka!!!
mene puistoon, siellä muitakin äitejä ja lapsia, kyllä virikkeitä löytyy...
Luuseri-isukista vielä :-)
Itse menin töihin äitiysloman päätytyä ja isä on ollut siitä asti koti-isänä. Hän on opettaja, joten työt alkavat nyt elokuussa - siitä tarve viedä vajaa 2-vuotiaamme hoitoon. Ja vaikka hyvin toimeentulevia olemmekin, olisi todella rankkaa taloudellisesti jäädä nyt hoitovapaalle, syystä että äitiyspäivärahani kannattaa minun kohdallani laskea 6 kk:n tulojen mukaan (edellinen äitiyspäiväraha oli yli tonnin kuussa vähemmän kuin nyt, jos tehdään näin).
Ja asumme kerrostalossa, mutta luksus-sellaisessa, keskellä kaupunkia :-)
Luulenpa, että esikoinen jää kotiin kuopuksen synyttyä. Ei siksi, että minua kiinnostaisi kenenkään av-mamman mielipide siitä asiasta sinänsä, vaan siksi, että sain täältä hyviä kommentteja joidenkin äitien omista kokemuksista siitä, miten esikoinen on reagoinut hoidossa jatkamiseen (eli ei ole halunnut). Ehkä meilläkin esikoinen reagoi näin. Sittenpä näen. Hoitopaikan kuitenkin pidän (osa-aikaisena) siihen asti, ja perun sen sitten, jos mitään tarvetta hoidolle ei ole.
Kiitos niistä harvoista asiallisista vastauksista ja jaksamista ja hyvää kesää kaikille äideille!
Ap