Kamalaa, päiväkodinjohtaja sai minut puhelimessa itkemään :-(
Tämmöistä. Soitin päiväkodin johtajalle ihan vain kysyäksen hoitomaksuista. Kerroin meidän perheen tilanteen, eli esikoinen aloittaa hoidon nyt vajaa kaksivuotiaana ensi viikolla. Jään äitiys-lomalle 13.11, ja ajattelin varmuuden vuoksi pitää hoitopaika osa-aikaisena sen jälkeen. Tämä ihan vain siksi, että meille tulee talvilapsi (la 19.12) ja mikäli silloin esimerkiksi pakastaa 2 viikkoa putkeen kovasti, olisi esikoinenin jumissa kotona ilman mahdollisuuksia päästä ulos saatikka nähdä kavereita. Ajattelin tosiaan ihan vaan, että pääsisi kerran tai pari viikossa tarhassa käymään, ettei kiintymyssuhde kavereihin ja hoitajiin katkeaisi.
Yhtäkkiä tämä johtaja kysyi lapsen ikää, ja vastattuani sanoi " ai hän on niin pieni vielä" . Kysyin, että mitäs tuo tarkoitti? Hän siihen, että " niin no, ajattelin vaan, että toivottavasti lapsesi ei sitten tunne itesään hylätyksi kun JOUTUU tarhaan, vaikka uusi lapsi on kotona äidin kanssa" . Meinasin KUOLLA!! Tietenkin lapsi menisi tarhaan vain, jos ITSE HALUAA!! En minä tässä itselleni mitään ihmeen iisipäiviä yritä järjestelyllä kalastella, vaan ihan vaan ajattelin toiselta kannalta: ehkä lapsi kokee rangaistuksena ennemminkin sen, että kun pikkusisarus syntyy, sitten hän ei enää pääsekään mihinkään ja äitikin vaan imettää eikä tule edes leikkimään ulos.
Laitoin tämän tilityksen jo taaperopuolellekin, mutta pistetään tännekin, kun on enemmän kävijöitä...
Johtaja sitten totesi (tämän itku kurkussa selitettyäni) kylmällä äänellä, että " niin, meillähän on vielä TOISTAISEKSI tämä subjektiivinen päivähoito-oikeus, joten on ihan oma asianne, miten toimitte" . Eli vihjasi mielestäni kuitenkin ihan suoraan, että laiska äiti, joka ei jaksa hoitaa kahta lasta kotona.
Taidanpa perua ajatukseni ja solmia päivähoidon sittenkin vain siihen saakka, kun jään äitiyslomalle. Yritän sitten löytää lapselle muita virikkeitä. En halua, että kaikki päiväkodissa ajattelevat, että siitä hyvästä että lapseni on siellä ehkä 7 päivää kuussa, olen huono ja itsekäs äiti.
Itkettää vieläkin! Tällaista tämä raskaus on, vaikka kai pitäisi jättää tuo tulkinta omaan arvoonsa... Kun todellakin ihan käsi sydämella ajattelin VAIN lastani! Itse hoitaisin mielelläni molemmat kyllä kotona.
Kommentit (168)
2-vuotiaan " tahdon" mukaan. Ei 2-vuotias pysty vielä arvioimaan, haluaako päiväkotiin vai ei. Joka toinen päivä haluaa, joka toinen ei. Todella naiivi näkemys. Kyse on nyt yhteiskunnan palvelusta, jota haluat käyttää. Ei 2-vuotias voi päättää tollasta asiaa tai perheessäsi on jotain todella pahasti pielessä.
Vierailija:
Mutta siitä huolimatta olen tämän päiväkodin työntekijän kanssa samaa mieltä.Ehkä olisi hyvä tilaisuus miettiä asiaa vielä uudelleen? :)
Jospa sua vaan jännittää tuleva elämä kahden lapsen kanssa. Minua ainakin jännitti. JA oli vaikea etukäteen kuvitella, että miten se arki kaikkineen sujuu kahden kanssa. Mutta kyllä se sujui, välillä hyvin ja välillä hyvin huonosti, mutta sujui kuitenkin. Jos minä pystyin siihen, niin takuulla pystyt sinäkin :)
EN MINÄ MITÄÄN OMAA JAKSAMISTANI OLE EDES MIETTINYT - EI OLE EDES KÄYNYT MIELESSÄ! edelleenkin: JOS LAPSI HALUAISI ITSE käydä leikkimässä siellä tarhassa, halusin pitää tämän vaihtoehdon avoimena. Mutta tepä olett kaikki halukkaita kieltämään lapseltani tämän, joten ei kai se sitten käy.
Ap
Minusta muuten on hullua ulkoilla säällä kun säällä. Missä ihmeen vaiheessa siitä tulee hyve, että menettää järkensä ja seisoo pihalla vaikka taivaasta sataisi paskaa niskaan?
Todellinen syy kuitenkin hoitaa lapsensa kotona on laiskuus. Joo voi selitellä mitä tahansa, mutta kun äitiysloma loppuu niin ei ole mitään syytä jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Itsekin hoidan kotona nuorimmaista. Ihan laiskuuttani.
pitää päiväkotipaikka, jos meidän 2-vuotias joku päivää haluaa leikkimään. KYSE EI OLE MISTÄÄN PERKELEEN HYVÄNTEKEVÄISYYSVAROIN PIDETYSTÄ VIRIKEKERHOSTA, MIHIN MENNÄÄN, JOS 2-VUOTIASTA TÄNÄÄN SATTUU HALUTTAMAAN, VAAN VEROVAROIN MAKSETTAVA PALVELU, JOKA ON TARKOITETTU MAHDOLLISTAMAAN VANHEMPIEN TYÖSSÄKÄYNTI.
Yritä nyt ymmärtää tämä normaaliälyisille ihmisille itsestäänselvä asia.
Olen kirjoittanut tähä ketjuun muuten kerran aiemmin, joten en ole uusi kommentoija:)
Lapseni kertoivat, että heidän päivähoitopaikassaa oli poika, jolle syntyi pikkuveli. Tämä poika kuulemma kiukutteli joka päivä äidilleen, että " älä jätä minua tänne, haluan vauvan kanssa" . Omat lapseni ottivat tämän kiukuttelun tosi raskaasti ja surivat paljon sen pojan puolesta. He kysyivät paljon, miksi äiti ei voi hoitaa sitä poikaa.
Kun jäin itse työttömäksi, ajattelin pitää lapset vielä päivähoitopaikassa, kun kerran siitä puhutaan niin paljon. Kun vein ensimmäisiä kertoja lapsiani hoitoon siten, että olin kotona, lapseni kyselivät, miksi minä olen kotona. Sitten he ihmettelivät, miksi he eivät saa myös olla kotona. Tuli siihen tulokseen, että jos olen kotona, niin silloin lapsetkin ovat kotona. Täytyy sanoa, että he ainakin olivat iloisia, kun saivat olla kotona, kun kerran minäkin olin kotona.
uskaltavat laittaa luun kurkkuun " sosiaalipummeille" , jotka haluavat maata himassa vuosikausia ja laittaa lapsensa " virikehoitoon" yhteiskunnan varoin. Toi sinun 2-vuotias haluaa -argumenttisi on ehkä lapsellisin ja typerin kommentti, mitä av:n historiassa tämän aiheen keskustelun tiimoilta löytyy.
vaan erittäin vahvasti verovaroilla tuettu hoitopaikka, joka on tarkoitettu ensisijiasesti lapsille, joiden vanhemmat eivät voi hoitaa heitä päivisin kotona. Tietenkin laki suo sinulle oikeuden hoitopaikkaan ja varmaan olet sinäkin verovaroja maksanut, mutta joskus näissäkin asioissa voisi miettiä mikä on muita kohtaan reilua sen sijaan että miettii vain omia oikeuksiaan. Ja kuten varmaan olet jo havainnut valtaosa aina päiväkodin henkilökunnasta lähtien on sitä mieltä että se 2-vuotias EI tarvitse päiväkotiseuraa lainkaan, joten ainoa perustelusi tuolle hoitopaikan pitämiselle on että lapsi EHKÄ HALUAA mennä sinne. Päivähoitosysteemiä ei todellakaan ole tarkoitettu tuollaista käyttöä varten, ja se kai meitä tässä kismittää.
Meilläkin syntyi vauva talvella ja esikoinen oli 1v8kk. Yhtäkään päivää ei esikoinen joutunut olemaan sisällä. Isä oli kaksi viikkoa isyyslomalla ja ulkoilutti isompaa, sitten kun isä lähti töihin, alettiin kaikki ulkoilla. Ei se vauva sinne vaunuihin kuole jos pakkaat sen tarpeeksi hyvin ja suojia eteen, voi olla kovallakin pakkasella näin. Et varmaan isompaakaan veisi yli 20 asteen pakkasella ulos, ei ne vie tarhassakaan. Ajoitat ulkoilut niin, että olet juuri syöttänyt vauvan; voitte hyvin olla näin 1-2 tuntia ulkona joka päivä kerrallaan! Puistot ja kerhot riittää kyllä 2-vuotiaalle. Eiköhän isommallakin lapsella ole oikeus tutustua uuteen perheenjäseneen siinä missä vanhemmillakin? Minusta 2-vuotias ei vielä kaipaa kavereita tai jos niin on, olisi syytä katsoa peiliin missä on vika jos äiti ei keksi tekemistä lapselle kotona. Kai teillä on jotain muita perhetuttuja? Vaihtelua päiviin voi keksiä myös näin. Kotihoito ei tarkoita neljän seinän sisällä istuskelua, ei edes vauvan kanssa.
On aivan turhaa sanoa, että " lapseni haluaa olla hoidossa, kun meille syntyy vauva" . Ei vielä edes 4-5 vuotias osaa kunnolla suunnitella tulevaa ja kuvitella, mitä elämä olisi ilman jotakin. Kyllä se on vanhemmat, jotka laittavat tuollaiset ajatukset kaksivuotiaan päähän ja haluavat tulkita kaksivuotiaan käytöstä siten kuin haluavat.
Vastaavasti ei voi sanoa, että " kaksivuotiaani haluaa olla kotona, kun vauva syntyy" .
Korkeintaan kun vauva on syntynyt, niin silloin voi ehkä mahdollisesti nähdä, mitä se kaksivuotias ajattelee, kun hänet viedään hoitoon ja vauva jää kotiin. Välttämättä kuitenkaan sen ikäinen ei osaa edelleenkään sanoa suoraan, mitä haluaa. Saattaa olla, että se kaksivuotias kiukuttelee ruoan kanssa tai ei halua käydä illalla nukkumaan ja tällä tavalla viestii, että oikeasti haluaisi olla kotona.
tehdäänkö teillä joka liike sen mukaan, mitä 2-vuotias kulloinkin haluaa. Sitten en kyllä yhtään ihmettele, jos arjenhallinta on vaikeaa.
Jos on itse kotona vauvan kanssa, niin pitäisin myös esikoisen kotona. Meillä on täällä pikkukunnassa hoitopaikat kiven alla. Kun itse hoitovapaan jälkeen palasin töihin, ei kunnalla ollut aluksi tarjota hoitopaikkaa lapselle. Viimein järjestyi kolmepäiväinen hoitoviikko. Oli siinä sumplaamista, kun töissä piti kuitenkin olla viitenä päivänä, että mihin laitan lapsen vielä kahdeksi päiväksi! Ei ollut iäkkäistä sukulaisistakaan apua... Päiväkodinjohtaja ei voinut muuta, kun valitella asiaa. Päiväkotiin ei mahtunut enempää lapsia, hoitajista on pulaa, rahasta on pulaa jne.
Vierailija:
On aivan turhaa sanoa, että " lapseni haluaa olla hoidossa, kun meille syntyy vauva" . Ei vielä edes 4-5 vuotias osaa kunnolla suunnitella tulevaa ja kuvitella, mitä elämä olisi ilman jotakin. Kyllä se on vanhemmat, jotka laittavat tuollaiset ajatukset kaksivuotiaan päähän ja haluavat tulkita kaksivuotiaan käytöstä siten kuin haluavat.Vastaavasti ei voi sanoa, että " kaksivuotiaani haluaa olla kotona, kun vauva syntyy" .
Korkeintaan kun vauva on syntynyt, niin silloin voi ehkä mahdollisesti nähdä, mitä se kaksivuotias ajattelee, kun hänet viedään hoitoon ja vauva jää kotiin. Välttämättä kuitenkaan sen ikäinen ei osaa edelleenkään sanoa suoraan, mitä haluaa. Saattaa olla, että se kaksivuotias kiukuttelee ruoan kanssa tai ei halua käydä illalla nukkumaan ja tällä tavalla viestii, että oikeasti haluaisi olla kotona.
Eli: lapseni ei todellakaan ole sanonut, että hän haluaa hoitoon. Hän aloittaa muutenkin hoidon vasta 2 viikon päästä. Kyse olikin vain siitä, että ennakoin itse tulevaa. MITÄ JOS LAPSI KOKEE NÄIN VAUVAN SYNNYTTYÄ??
Hyviä pointteja tuli tuosta yhteiskunnan verovarojen väärinkäytöstä. Oikein hyviä pointteja, joita olen itsekin miettinyt. Nimittäin kun ei ole sellaista mahdollisuutta annettu, että maksaisi vapaaehtoisesti enemmän! Olemme hyvätuloinen perhe (minun palkkani varsinkin on erittäin hyvä), joten meillä olisi varaa maksaa ihan kunnon palkkaa päiväkodille siitä hyvästä, että leikkisivät lapseni kanssa JOS HÄN JOSTAIN SYYSTÄ SITÄ KAIPAISI .- VOIHAN OLLA, ETTEI KAIPAA - mutta eipä ole tällaista mahdollisuutta. Ainoa mahdollisuus on juuri tuo verovarojen " väärinkäyttö" .
Anyway, siinä mielessä koko tämä vouhkaaminen on aivan turhaa, että aion joka tapauksessa toimia omaa lastani kuunnellen. Jos hän haluaa olla kotona, niin kaikin mokomin! Olisin siitä vain iloinen!
Ap
Vierailija:
tehdäänkö teillä joka liike sen mukaan, mitä 2-vuotias kulloinkin haluaa. Sitten en kyllä yhtään ihmettele, jos arjenhallinta on vaikeaa.
Ja arjen hallinnassa ei ongelmia myöskään. Mutta tuossa kavereiden kaipaamisessa onkin kyse jostain vähän isommasta asiasta kuin siitä, että lapsi vinkuisi mehua. Jos todella vaikuttaa siltä (ja tämänhän saan tietää vasta joulukuussa) että lapsi kaipaa tarhan leikkeihin, niin sitten mietin, miten toimimme asian suhteen. Ei tässä etukäteen olla mitään päätöksiä tehty, vaan lapsen ehdoilla toimitaan.
Ap
palkkaa kotiin hoitoapua. Joku viemään isompaa puistoon, jos et itse pääse.
Ja onhan kai lapsilla isä? Eikös siinä alussa ole monen viikon isyysloma ja voihan esikoinen ulkoilla isänsä kanssa, jos ette päivän mittaan pääse pakkasten takia.
Ajattelin että kukin tekee miten parhaaksi näkee, no 2 vee on tosi pieni mutta jos äiti on sitä mieltä että tarvitsee virikkeitä niin varmasti sitten tarvitsee.
Tämän vuoden olen itse joutunut taistelemaan lastemme päivähoidosta kynsin ja hampain. Meillä on kolme lasta joille jouduin vuoden alussa palkkaamaan hoitajan kotiin koska eivät mahtuneet yhteenkään alueen päiväkodeista - kaikki kolme olisivat joutuneet eri paikkaan!
Nyt syksyllä esikoisemme aloittaa eskarin ja jälleen saimme vastauksen että kaikki eivät suinkaan mahdu samaan päiväkotiin ja mikä hassuinta, ratkaisuksi tarjottiin sitä, että esikoisemme olisi kokopäiväisenä tarhassa eskarissa ja kuopus (2 v) ja keskimmäinen (5v!) olisivat meillä kotona kunnallisen perhepäivähoitajan kanssa ja meille tulisi sittenh lisäksi vielä yksi vieras lapsi!
Päiväkodin johtaja sanoi suoraan että alueen päiväkodeissa on nyt erityisen paljon" ns. lastensuojelulapsia" (täällä käytetty nimitys lapsille joiden vanhemmat ovat kotona ku lapset ovat päiväkodissa" ) . Ottaa niin suunnattomasti päähän!
Lopulta saimme paikan yksityisestä päiväkodista ja koska meillä on kolme lasta eikä päivähoitomaksu kompensoidu samalla tavalla kuin kunnallisessa hoidossa joudumme maksamaan hoitomaksua yli 500 e/kk.
Ja muuten, meidän kaksi nuorempaa lasta ovat syntyneet molemmat marraskuun-joulukuun vaihteessa ja elämä on jatkunut ihan mallillaan vaikka vanhemmat lapset ovat olleet kotona. Harvemmin ne paukkupakkaset yhteen putkeen monta viikkoa kestää ellei ap sitten asu Ivalossa.
kun teillä ei edes ole rahapula?
Me laitetaan neljä vuotias esikoinen päiväkotiin, vaikka jään 1-vuotiaan kanssa vielä kotiin ja syksyllä syntyy kolmas lapsi. Minua kauhistuttaa jo, miten päiväkodissa suhtaudutaan, mutta kun murehdin tätä äidilleni, hän väitti että päiväkodeissa ollaan vaan tyytyväisiä, että lapsia tuodaan hoitoon oli mikä oli. Pkt saavat sitä enemmän resursseja, mitä enemmän lapsia. Että noi jeesustelut mitä siltä voi tulla, voi jättää ihan omaan arvoonsa. Eivät ne oikeasti halua menettää enää yhtäkään työntekijää ja niin käy välittömästi jollei tietty lapsimäärä täyty. Eikä se ole muutenkaan heidän asiansa tuoda mielipiteitään julki yhdenkään perheen toimintatavoista, jollei nyt mistään laiminlyönneistä tms. ole kyse.
Ja arvostelijoille, kyllä meidän neljä vee todella haluaa hoitoon. Joka päivä puhuu siitä miten saa kavereita ja miten siellä on uusia leluja.
Eikä kaverisuhteita sen paremmin, ei edes seitsemänä päivänä kuussa.
tässä ketjussa näyttää olleen numero 74.
Tämä vain ihan ulkopuolisen silmin sanottuna, en ole ap.
Ei ole ap:n vika, jos päivähoitopaikat ovat kunnassa vähissä, eikä lapsi koe hylkäämiseksi sitä, jos hän on pari tuntia tarhassa.
Yhtä lailla hän voi kokea itsensä hylätyksi kotonakin, kun äiti kiinnittää kaiken huomionsa uuteen vauvaan. Näitä surusilmäisiä esikoisia olen nähnyt kotihoidossakin.