Kamalaa, päiväkodinjohtaja sai minut puhelimessa itkemään :-(
Tämmöistä. Soitin päiväkodin johtajalle ihan vain kysyäksen hoitomaksuista. Kerroin meidän perheen tilanteen, eli esikoinen aloittaa hoidon nyt vajaa kaksivuotiaana ensi viikolla. Jään äitiys-lomalle 13.11, ja ajattelin varmuuden vuoksi pitää hoitopaika osa-aikaisena sen jälkeen. Tämä ihan vain siksi, että meille tulee talvilapsi (la 19.12) ja mikäli silloin esimerkiksi pakastaa 2 viikkoa putkeen kovasti, olisi esikoinenin jumissa kotona ilman mahdollisuuksia päästä ulos saatikka nähdä kavereita. Ajattelin tosiaan ihan vaan, että pääsisi kerran tai pari viikossa tarhassa käymään, ettei kiintymyssuhde kavereihin ja hoitajiin katkeaisi.
Yhtäkkiä tämä johtaja kysyi lapsen ikää, ja vastattuani sanoi " ai hän on niin pieni vielä" . Kysyin, että mitäs tuo tarkoitti? Hän siihen, että " niin no, ajattelin vaan, että toivottavasti lapsesi ei sitten tunne itesään hylätyksi kun JOUTUU tarhaan, vaikka uusi lapsi on kotona äidin kanssa" . Meinasin KUOLLA!! Tietenkin lapsi menisi tarhaan vain, jos ITSE HALUAA!! En minä tässä itselleni mitään ihmeen iisipäiviä yritä järjestelyllä kalastella, vaan ihan vaan ajattelin toiselta kannalta: ehkä lapsi kokee rangaistuksena ennemminkin sen, että kun pikkusisarus syntyy, sitten hän ei enää pääsekään mihinkään ja äitikin vaan imettää eikä tule edes leikkimään ulos.
Laitoin tämän tilityksen jo taaperopuolellekin, mutta pistetään tännekin, kun on enemmän kävijöitä...
Johtaja sitten totesi (tämän itku kurkussa selitettyäni) kylmällä äänellä, että " niin, meillähän on vielä TOISTAISEKSI tämä subjektiivinen päivähoito-oikeus, joten on ihan oma asianne, miten toimitte" . Eli vihjasi mielestäni kuitenkin ihan suoraan, että laiska äiti, joka ei jaksa hoitaa kahta lasta kotona.
Taidanpa perua ajatukseni ja solmia päivähoidon sittenkin vain siihen saakka, kun jään äitiyslomalle. Yritän sitten löytää lapselle muita virikkeitä. En halua, että kaikki päiväkodissa ajattelevat, että siitä hyvästä että lapseni on siellä ehkä 7 päivää kuussa, olen huono ja itsekäs äiti.
Itkettää vieläkin! Tällaista tämä raskaus on, vaikka kai pitäisi jättää tuo tulkinta omaan arvoonsa... Kun todellakin ihan käsi sydämella ajattelin VAIN lastani! Itse hoitaisin mielelläni molemmat kyllä kotona.
Kommentit (168)
Mies aloitti työt uudessa paikassa kesäkuun alussa, vauva syntyi toukokuussa, onko hänellä oikeutta vapaaseen ja mitä rahaa siitä saa, ja miten ilmoitettava työnantajalle?
Meidän lapsi oli 3v4kk kun pienempi sisarus syntyi. Kun jäin noin kuukautta aiemmin äitiyslomalle, jäi myös esikoinen kotiin. Itseasiassa minulle ei tullut muuta edes mieleen, vaikka esikoinen ihan hyvin päiväkodissa viihtyikin ja muisteli jatkossakin kavereitaan.
Olimme kotona kolmisin (mies tietenkin piti isyysloman) ja esikoinen kävi kerran viikossa srk:n kerhossa. Ei kuitenkaan ollut oikein innostunut siitä. Joten loppuajasta jäi kertoja väliinkin. Aina silloin tällöin kävimme kylässä, mutta paljon meni aikaa ihan kotioloissakin. Naapureita treffattiin aina silloin tällöin pihalla ja talvella usein olimme mäenlaskussa muutaman pph:n kanssa.
Nyt esikoinen on viisi vuotta. Jos nyt saisin vauvan, ottaisin edelleenkin esikoisen kotihoitoon. Jos hän olisi eskari-ikäinen, käyttäisin kyllä eskarissa, mutta en veisi hoitoon muuten.
Meillä on se hyvä puoli, että meidän alueen päiväkotiin pääsee yleensä. Meillä on neljä päiväkotia ihan yhtä lähellä ja meidän pk on se, joka ei ole toivomuslistalla ykkösenä kun vanhemmat hakee lapsiaan ensimmäistä kertaa päiväkotiin. Usein kun tuijotetaan vain sitä, että ykköspäiväkoti on uusi ja hieno ja pihalla leikkikalut kiiltelee. MEidän vanhassa vähemmän hienossa päiväkodissa on kiva piha, vähän metsääkin, ja upeat hoitajat (mitä ne voi tietenkin olla siinä uudessakin).
Enenn tätä av:ta en edes tiennyt, että monet vievät esikoisen hoitoon, vaikka uusi sisarus syntyy. En vain kiinnittänyt asiaan huomiota. Mutta jotenkin minusta lapset kuuluvat kotiin. Ja kotona ne pitäisin, vaikka mikä olisi. Jos vain voisin ;D
Jos kävisi niin, että vauvalla esim. koliikki/allergioita ja et jaksaisi, niin kaikki täällä sanoisivat, että apua pitää hakea ajoissa. Parempi kuitenkin hoitopaikka kuin esim. masennuslääkkeet, lapsen tukistaminen tai kotona olo tekemättä mitään.
Osa-aikahoitopaikalla ainakin pystyy ehkäisemään tälläisiä vakavia ongelmia :)
Vierailija:
Uuden vauvan kanssa on taysi tyo ja aiti varmasti vasynyt, miksei han voisi hengahtaa muutaman tunnin silloin talloin vauvan kanssa ja vaikka nukkua tai olla vaan hetken rauhassa. Vauva saa osakseen omaa ja rauhallista aikaa, aiti on pirteampi ja paremmassa kunnossa, ja esikoinenkin voi taman seurauksena paremmin.
Ehkäpä useimmat antavat neuvoja oman kokemuksen pohjalta, joten kaikki kirjoittajat taitavat tietää, mitä on vauva-aika. Useimmat ovat kokeneet hyväksi, että kaikki lapset ovat kotona ja sitten on pieni joukko puolustelijoita, joiden mielestä vanhemman lapsen voi viedä hoitoon.
hakea vanhemmalle päivähoitopaikkaa kun vauva syntyi - sairasta se olisi ollut.
Pitäähän perheyhteyden syntyä ja miten se syntyisi jos vähän isompi sisarus ei ole kotona. Uusi tulokas vaatii kaikilta sopeutumista ja parhaiten tämä sopeutuminen tapahtuu kun perhe on paikalla.
Toivon totisesti että tällainen isompien sisarusten päivähoitoon vieminen loppuu.
Oikeassa se päiväkodinjohtaja oli vaikka sua nyt itkettääkin.
Ja jos pakkanen on ulkona niin kovaa ettei sinne voi vauvan kanssa mennä niin ei sinne voi mennä sen esikoisenkaan kanssa.
Ja kokemusta on niin päiväkodista hoitajana, kuin kotiäitinä suurperheessä johon on mahtunut niin kolikkivauvaoja kuin " taviksia" ja aina on pärjätty ja mukavaa on ollut. Välillä on ollut väsyneempi välillä ei.. Hitto se on elämää. Ja jos elämään tahtoo lapsia niin kanattaa miettiä tekeekö vain sen yhden ja jatkaa omaa elämäänsä kun se on 3.. vai kantaako vastuun kunnolla jälkikasvustaan ja tekee sen verran niitä kun omat rahkeet jaksaa ja kestää... ja heti kun ei kestä ja tulee tarve pistää alle 3 vuotinen ( ja ylikin) päiväkotiin niin kanttaa laittaa asiat uuteen järjestykseen ja harkitä ehkäisyä..
Laten paikka on kotona, eikä missään super lastenkasvattamoissa.
Vierailija:
Ja minä olen samassa veneessä sinun kanssasi, toinen lapsi syntyy tammikuussa. Esikoinen on kuitenkin jo silloin 4-vuotias.Ei tulisi mieleenkään varata lapselle hoitopaikkaa, varsinkin kun tiedän kuinka täyttä siellä nytkin on.
Tänään vein lasta hoitoon (hän viihtyy siellä erinomaisesti) ja kysyin että olisiko sittenkin ollut mukavampi jäädä kotiin? Vai haluaako mieluummin mennä hoitoon kavereiden luokse?
Vastaus oli yllättävä: hän olisi mieluummin kotona. Kun hoidossa on kuulemma kauhea tohina koko ajan, ei saa rauhoittua. Tämä oli minulle yllätys. Olin ajatellut että lapsi ei voi sietää tylsää kotielämää. Mietityttää tietenkin tuo toisen lapsen syntymä ja sen jälkeinen kotielämä.
Kysyin vielä että kumman kanssa mieluiten olisi kotona, isän vai äidin. Lapsi vastasi että molempien. " Että tehtäisiin sitten yhdessä kotihommia" . Kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo lause muutti minun mielikuvani lapsen toiveista täysin.
Ja kyllä esikoinen kokee jossain määrin hylätyksi tulemista jos hänet viedään hoitoon kun äiti ja isä ovat vauvan kanssa kotona.
En kannata subjektiivista päivähoito-oikeutta, koska sitä käytetään väärin. Ja ihmettelen sinunkin henkistä tasapainoasi, jos tuollainen asia saa sinut itkemään.
Älä kuormita päivähoitoa jos olet itse kotona.
Me asuimme ulkomailla, kun lapsemme syntyivät ja ikäeroa tuli ruhtinaalliset 1v8kk. Mies teki pitkää päivää eikä siinä maassa mitään isyyslomia tunnettu, pari viikkoa sai vuosilomaansa käytettyä synnytyksen aikaan. Olin täysin yksin, ei ollut sukulaisiakaan apuna. Olihan se varmasti aikamoista härdelliä, mutta pidin huolen siitä, että lähden hyvin pian (uuden) vauvan kanssa kaikkiin äiti-lapsi -kerhoihin, joissa olimme jo esikoisen kanssa käyneet. Minulle siellä syntyneet ystävyyssuhteet olivat varmasti suurin tuki.
Suomessa varsinkin nuoret äidit jotenkin tuntuvat luottavan ihan liikaa yhteiskunnan apuun. Päiväkotia pidetään itsestäänselvyytenä, samoin muuta kotiapua. Itse en voisi kuvitella tilannetta, jossa minä tai mieheni emme olisi todistamassa esim. lapsen ensimmäisiä kunnollisia sanoja tai lauseita. Kun viisivuotiaalta esikoiselta oli lähtenyt ensimmäinen maitohammas hoitopäivän aikana, minulla pääsi itku! Vaikka olen nyt ollut jo kolme vuotta työelämässä ja lapset ovat kouluiän kynnyksellä, otan silti edelleen ehdottomasti suurimman vastuun lapsista ja heidän hoidostaan.
jos lapsi on muutaman paivan tai osapaivan paivakodissa, ei han sita HYLKAAMISEKSI tunne...ottakaa jarki kateen!
Ja miksei naiset anna toisille naisille armoa. Uuden vauvan kanssa on taysi tyo ja aiti varmasti vasynyt, miksei han voisi hengahtaa muutaman tunnin silloin talloin vauvan kanssa ja vaikka nukkua tai olla vaan hetken rauhassa. Vauva saa osakseen omaa ja rauhallista aikaa, aiti on pirteampi ja paremmassa kunnossa, ja esikoinenkin voi taman seurauksena paremmin. Ennen vanhaan apua oli ehkapa paremmin saatavilla perhe- ja tai pihapiirissa, nyt ei valttamatta niin ole, ja ei ole niin kamala ajatus, jos vanhempi lapsi on valilla hoidossa jos se vaikka vaan auttaisi aidin vasymyksessa. miksi pitaa aina olla superaiti? hoitaa kaikki itse? ja sitten raahustaa riutuneena puistoissa?