MIKSI IHMISISTÄ TULEE NIIN HELVETIN TYLSIÄ KUN NE SAA LAPSIA??? MAMMAT KERTOKAA!

järjestänyt, että ihminen rauhoittuu lasten jälkeen. En minäkään jaksa enää missään baareissa riekkua ja ne äidit, jotka jaksavat, ovat mielestäni vähän kyseenalaisia muutenkin.

Lapsettomissa kaveriporukoissa on vain joskus hankalaa olla lapsien kanssa, kun meno niin erilaista...

Kuule se kaksi lasta vie kaikki mehut. Ja lapsenvahteja ei ole liiemmin näkynyt. AP, tuletko meille lapsenvahdiksi niin mekin lähdetään oikopäätä johonkin festareille tai laivalle bilettämään pariksi yöksi.

Tai samantien viikoksi, niin keritään lentää kauemmas ja tehdä kaikkea ex temporee ettei heti tarvi tulla takaisin.

halua menettää hermojaan. Toisaalta myös painava unenpuute vaikutta myös sosiaalisiin aktiviteteetteihin: Ei jaksa edes nauraa vitseille tms. ja ajatusmaailma pyörii vai lapsen (ja oman) nukkumisen ympärillä.

Että ei jaksa enää lähteä kavereiden kanssa mökille ryppäämään?

Silloin kun joskus on omaa aikaa, ei paljoa kiinnostaa kuunnella humalaisten hölinöitä.

Myös hyvää yöunta arvostaa, kun ei voi koskaan tietää, koska saa seuraavan kerran nukkua.

Kyllä sitä lapsen ehdoilla ja lapsen parasta ajatellen tulee elettyä. Ja monasti lapsen paras ei ole kaverimökkeily juhannuksena (yleensä liittyy riekkumista ja alkoholinkäyttöä), tylsät isovanhemmat ovat lapselle parempi. ;)



Ja sitten taas vaikka isovanhemmat hoitaisivat lapsia juhannuksena, niin - yllätys - mä haluan olla siellä missä lapseni.

Itse ollaan väsyneitä arjen pyörittämisestä ja ei kyllä jaksettaisi mitään kauheita ryyppyreissuja kun muutenkin niistä toipumiseen on vanhemmiten alkanut kulua yhä enemmän aikaa. Toiseksi ei haluta jättää lapsia kovin usein hoitoonkaan, ollaan ajateltu että ehditään me sitten taas mennä kun ovat kasvaneet isommiksi (sikäli kun sitten kiinnostaa). Tylsiä siis varmaan ollaan, so what. Elä sinä mielenkiintoista ja antoisaa elämää omalla tavallasi.

Ja en kadehdi pätkääkään lapsettomia enkä varsinkaan sinkkuja.

Mä kyllä taisin muuttua tylsäksi jo parisuhteessa -ei paljon huvittanut lähteä bilettämään kun oli PALJON mukavampaa kotona oman kullan kainalossa.

niin sä et voi vaan lähtee niinku ennen. sun pitää ensin hoitaja ehtii ja sit että viittiikö kysyä ketään. ja ku se riippuu paljon lapsesta ja onko rintaruokinnalla vai ei.. esim. meidän lapsi ei suostu juomaan muuta maitoa ku rinnasta. ja sillon ku on perhe niin sillon on vastuussa myös siitä!! sillon mun mielestäni ei pidä juosta enää.. ja siinäpä se onkin.. monet ystävät on menetetty, ku ei enää käy missään juomassa. vai voiko niitä ystäviks enää sanoa? mun ystävät on niitä jotka ymmärtää myös tän tilanteen, ottaa huomioon lapsen.. ja mis voi liikkua lapsen kans. mut kyllä jokainen silti tarvii sitä aikaa ja joskus on kiva päästä tuulettuu.

Sano nyt sitten kaverille että en halua tulla sun kanssa kaljalle, mieluummin vietän vapaahetkeni lukien kirjaa ja syöden suklaata. ;)

Ja vaikka ei vielä olisi lapsiakaan, ei baarielämä/ ryyppyreissut kavereiden kanssa välttämättä enää jaksa kiinnostaa samalla tavalla kun 18- tai 20-vuotiaana.



Itse ainakin aloin " tylsistyä" jo ennen lasten saantia.

Tässä on nyt sitten viikko kituutettu eukon kanssa, joka käyttäytyi kuin kiukutteleva teini. Lastemme takia kun ei siis mökillä voinut riehkata pitkin öitä ja toisaalta piti ainakin jonkun herätä aamulla kun lapset heräsivät, lapset piti syöttää suunnilleen säännöllisesti ja päästää uimaan (ja tietysti vahtia) kun halusivat jne. jne.



Ja kyllä oli kerrottu etukäteen tosiasiat, mutta sinne meidän mökille piti kuitenkin ängetä.

miksi se juominen joka käänteessä on niin tarpeellista? Eikö joskus voi viettää kaveriporukalla iltaa ilman viinaa, oli lapsia tai ei?



Ennen lasta sain jo kuulla marinaa, kun en juonut, kuin harvoin. Mukana olin kuitenkin ja hauskaa oli itselläni ainakin.



Ja toisekseen, sain tarpeekseni oksentamisesta raskausaikana ja en tosiaankaan vietä yhtään päivää vapaaehtoisesti krapulassa.

ööh, no kyllä minä ainakin voin viettää iltaa ilman viinaa, mutta lapsettomat kaverit ei!



T.16

Minä ainakaan - ja tuskin ap:kaan) en tarkoittanut ryyppäämistä vaan sellaista yleistä elämänasennetta: ei voida lähteä kaverin kanssa edes iltakahvikupposelle vartiksi ellei asiasta ole etukäteen sovittu. Siis vaikka tilanne olisi se, että lapset on juuri nukahtaneet, lasten isä on kotona selvinpäin eikä estettä lähtemiseen ole, niin silti tuntuu että naisilla on joku ihme omantunnon kolkutus niskassa, että " enhän minä nyt näin vaan voi lähteä..." Totta kai on eri asia jos ei HALUA lähteä, mutta en usko että aina on kyse siitä.



Hyviä perustelujahan nuo on että kun on perhe niin pitää tahtia hidastaa. Kumma kyllä, kaikki tuntemani perheenisät käyvät ainakin joskus poikaporukalla baarissa, saunailloissa tai matkoilla. Ja heidän vaimonsa ne istuvat kotona 24/7.

hauskanpitoa lapsettomien kanssa.

Lasten kanssa kun ei voi mennä ihan saman kaavan mukaan kuin ennen ja toisilla on vaikeuksia ymmärtää sitä...





Kuka tässä juomisesta puhui yhtään mitään!!??? Ei hauskanpito viinaa tarvitse, vaan oikeanlaista asennetta! Ja sitä ei näiltä mukuloita saaneilta tahdo löytyä. ap

[/quote]

Ei tee enää mieli ja suoraan sanottuna monet lapsettomien jutut tuntuu niin tylsiltä... En jaksa enää kelailla jotain nuoruusmuistoja tai miettiä, kuka pokasi kenet missäkin tai kuka teki minkäkin hauskan kepposen kenelle...

Mulla on ilmeiseti sitten ihan erilaisia lapsettomia ystäviä. Heidän kanssaan tarvii viikkoa ennen sopia menoja. He eivät lähde noin vaan kahville yms. Tekevät säännöllistä arkipäivä työtä ja iltaisin ei voi mitään tehdä(kun täytyy hoitaa koiria, käydä salilla yms).

Kaksi työssäkäyvää vanhempaa, epäsäännölliset työajat, kodinhoito, kauppakäynnit, ruuanlaitto jne.

Lasten kanssa yhteistä vapaa-aikaa muutama tunti päivässä. Viikonloppuisin enemmän ja niihin onkin sitten mahdutettava kaikki ystävien ja sukulaista tapaamiset.



Ei oikeasti jaksa. Kaikki energia menee siihen normaaliin arkielämään.