Kuinka kauan kestää vieroitusoireet mielialalääkkeestä (Venlafaxin)? Kauhea olo :(

Haluan jakaa kanssanne Venlafaxine-tarinani, mikäli jostakin syystä joku tätä lukeva vielä painii sen kanssa, haluaako tämän lääkkeen aloittaa. 

Minä söin reilun vuoden ajan Seroniliä, joka kirjoitettiin minulle syömishäiriöni vuoksi. Kun olin virallisesti jo takaisin terveiden kirjoissa - paino palannut normaaliksi ja arki rullasi - minulle kuitenkin vaihdettiin Seronil Venlafaxineen. Elämäni oli tässä vaiheessa lähes täysin balanssissa, olin jo vuoden verran ollut takaisin töissä, paino oli normaali, ja elämä tuntui hyvältä. En vieläkään varsinaisesti tiedä, miksi minulle kirjoitettiin Venlaa. Erikoista oli etenkin se, että en ollut ikinä tavannut lääkkeen määrännyttä lääkäriä. Minulle selvisi vasta vuotta myöhemmin, ettei hän ollut edes sama ihminen jonka olin kerran aikaisemmin tavannut, vaan paikan uusi ylilääkäri. Minun ja lääkärin välissä asiaa hoitanut psykiatri soitti minulle ja kertoi minulle tulleen e-reseptillä uuden lääkkeen, ja että sen syöminen alkaisi heti. 

Olin hyvin skeptinen lääkkeestä, enkä halunnut alkaa syömään sitä. Pitkitin aloittamista kuukaudella, kunnes lähestyvä tapaaminen minua hoitaneen syömishäiriö psykiatrin kanssa pakotti minut aloittamaan lääkkeen. Lääke oli alkujaan hyvä. Varsinkin, kun laihduin reilussa kuukaudessa noin 12kg. (Tämä tottakai vei minua kaueammaksi siitä todellisesta tarkoitusperästä - pysyä edes normaalipainoisena, eikä alipainoisena)

Söin lääkettä noin 4kk. Se teki minusta pirteämmän ja toimi kaikenkaikkiaan hyvin. Tosin, ei elämässäni ollut mitään valittamista ennen lääkkeen aloittamistakaan, olin pitkästä aikaa voinut hyvin. Aloin kuitenkin epäillä olevani raskaana, ja soitin heiti lääkäriasemalleni puhuakseni psykatrin tai lääkkeen määränneen lääkärin kanssa lääkkeen lopettamisesta. Ihme kyllä kumpikaan heistä ei ollut tavattava 2 kuukauteen. Sain puhelinajan sijaisena toimivalle lääkärille, joka kävi läpi potilastietoni ja ymmärsi haluni lopettaa lääkkeen. (Itseasiassa samaa oli ehdottanut jo omalääkärini ja Taysin neurologi käytyäni puhumassa pääkivuistani) ... Vasta tässä vaiheessa kuulin ensikertaa mahdollisista vieroitusoireista. Puhelimessa minua ohjeistanut lääkäri mainitsi, että lopettaminen saattaa tuottaa pienimuotoisia vieroituisoireita, ja ohjeisi pienentämään annosta ensiksi yhteen tablettiin viikossa, sitten joka toisena päivänä. Näin toimittiin. Tosin olin pienentänyt annosta jo aika päivinä yhteen tablettiin päivässä,  sillä en kokenut minkäänlaista syytä edes syödä tälläistä lääkettä. 

Ja sitten alkoivat vieroitusoireet. Olen lukenut monien muiden vastaavia kokemuksia, ja mikäli olisin näistä tiennyt ennen lääkkeen aloittamista, olisin tehnyt kaikkeni, ettei koko lääkettä olisi ikinä aloitettu. 

Omalla kohdallani oireet olivat sietämättömiä. Pääni sisällä kuului todella kovaäänisiä, ahdistavia, humaduksia aina kun käänsin silmiäni. Aluksi nämä olivat pelottavia. Kun käänsin katsettani, tuli kuva viiveellä. Vasemmalla silmällä ei nähnyt välillä ollenkaan. Sähköiskumaisia sävähdyksiä alkoi tulla ensin käsiin, myöhemmin jalkoihin kävellessä, eri asteisina - toiset tuntuivat vain epämiellyttäviltä, toiset olivat hyvin kivuliaita. Lävitseni alkoi mennä tulikuumia aaltoja, jotka tuntuivat muljauttavan sisäelimiä jokaisella ohituskerrallaan. En ymmärtänyt enää täysin puhetta, ja refleksini olivat hitaat. Puheentuottaminen oli välillä haastavaa, täysin normaalit sanat unohtuivat ja ääneen lausuessa ne saattoivat katketa keskeltä. Silmäkuopissa oli jatkuva, piinaava kipu. Parestesiaa oli päivittäin. Aloin pitämään kirjaa päiväkohtaisesti kipujen lujuudesta, (asteikolla 4-10, ajatellen, että 10 olisi niin kova kipu, että pitäisi hakeutua sairaalaan) lähestulkoon kaikki päivät olivat 9puolta. En kuitenkaan halunnut lopettaa vieroittumista, ennen kuin raskaus olisi täysin poissuljettu tai varmistunut. 

Olen oppinut elämässäni, varsinkin anoreksian aikana, kestämään hyvin voimakkaita kipuja, mutta nämä ovat menneet sietokykyni äärirajoilla. En ole ikinä ollut itsetuhoinen saati masentunut, mutta kohtuuttomat kivut ovat toisinaan saaneet minut ajattelemaan sitä, että olisi tavattoman helpottavaa ampua itsensä jotta kivut loppuisivat. 

Vieroituskivut ovat jatkuneet nyt noin kuukauden, ja menevät päivä päivältä pahemmiksi. Joten en osaa arvioida, kuinka pitkä ja kuinka kivulias prosessi vielä on edessä. En halua kuitenkaan vieroittumista lopettaa, vaan haluan viimeisetkin rippeet tästä hullusta lääkkeestä pois kehostani. 

Kehoitan jokaista miettimään kahdesti, juttelemaan vielä lääkärilleen - ja pakottamaan heidät kertomaan mahdollisimman tarkasti mahdollisista vieroitusoireista. Kuulemani mukaan yksikään lääkäri ei ole maininnut Venlafaxinen vieroitusoiretta lääkkeen aloitusvaiheessa. 

Toivon tsemppiä kaikille niille, jotka kärvistelevät vieroitusoireiden kanssa. Älkää luovuttako, tai palatko takaisin lääkkeeseen, vaikka kivut tuntuisivat ylitsepääsemättömiltä. Vaan yrittäkää päästä lopullisesti irti Veloista, älkääkä enää koskaan - missään tilanteessa - suostuko syömään tätä lääkettä.

Täällä kanssa yksi joka yrittää irti lääkkeestä. Olen syönyt vuoden 75mg päivässä eli pientä annosta. Nyt yritän ajaa alas lääkitystä 37,5 mg annoksella je helevettiä on. Ensin söin jokapäivä ja nyt jokatoinen. Päätä särkee ja mikään burana ei auta, ei pysty katsomaan alaspäin kun halkee kaali. Viikon huimannut niin että saa pitää seinistä kiinni, jos ei kohta lopu joudun luovuttamaan pelin ja aloittamaan uudestaan....perkele sanon minä!

Itse käytin kyseistä lääkettä ylipäätään kaksi viikkoa aikoinaan, kunnes tulin päätökseen, että tämä ei nyt taida olla ihan minun juttuni. Elämäntilanne oli silloin suht hankala, ja pitkin hampain suostuin ottamaan lääkkeet vastaan, vaikka en alunperinkään ollut omasta mielestäni niiden tarpeessa. Olo oli aivan järkyttävä tuon kaksi viikkoa, ja lopetin lääkkeen ottamisen. Sen jälkeen se olo vasta kamala olikin, voisin kuvata oloa elämäni pahin krapula. Tai no paremminkin tuollainen krapula potenssiin sata. Aivan järkyttäviä myrkkyjä, eikä varmaan ollut järkeä tuon kahdenkaan viikon jälkeen lopettaa kuin seinään niitä. Mutta olo meni muutamassa päivässä ohi ja olin taas oma itseni, vaihdoin lääkäriä ja sain lähetteen psykologille. Ja tuo keskustelu sitten auttoi minut tilanteessani eteenpäin. Pointtini ei siis ollut se, että tämä lääke on huono, ja jättäkää ne syömättä, vaan että tsemppiä lopetukseen. Kestät kyllä :)

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 20:47"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 20:39"]Mulla täysin samat oireet kuin ap:lla, en enää ikinä aio syödä mielialalääkkeitä :/ [/quote] Ja jatkoa vielä että aloin vähentää 75mg Venlafaxinia 7kk sitten, avasin kapselin ja otin minipillereitä aina vain vähemmän. Yhdessä kapselissa 12 pilleriä, nyt olen jo monta kk syönyt yhden minipillerin per päivä, silti jos unohtuu ottaa niin alkaa järkyttävät vieroitusoireet. Sähköiskuja, huimausta, itkua, paniikkia, oksetusta. Minäkin mietin joudunko tosiaan syömään tuota lääkettä ikuisesti mutta en todellakaan aio luovuttaa. Järkyttävää myrkkyä. :/

[/quote]

Näissä on vaan se ongelma, että nuo ovat myös sen masennuksen oireita. 

Youtube- video jossa yritetään kuvata Venlafaxinin vieroitusoireita:

Aika osuva ;-)

Itse lopetin kyseisen lääkkeen seinään. Ruokahaluni kasvoi lääkityksen aikana ja lihoinkin sitä mukaa pari kiloa kuussa. Lopulta kyllästyin lihomiseen ja läskeihin ja päätin vain yksinkertaisesti etten enään yhden ainoaa nappia suuhuni pistä. Siihen nähden mitä luen muiden kokemuksia olen itse tainnut päästä suht helpolla. 225mg otin ennen päivässä ja lopettamisen jälkeen olo oli aika kauan oksettava ja "krapulainen". Muuten kuitenkin ihan siedettävä olo. Välillä kyllä mietti pitäisikö ottaa nappi tai kaksi olon tasaamiseksi, mutta päätin kärvistellä:D tsemppiä teille jotka lopettelette/harkitsette lopettamista:)

Olen syönyt venlafaxinia nyt melkein seitsemän vuotta ja kolmesti olen yrittänyt lopettaa, mutta vieroitusoireet ovat niin kamalia että on ollut pakko palata takaisin lääkkelle. Pelkään etten pääse lääkkeestä ikinä eroon.

Mä olen onnistunut pääsemään Venlafaxinista eroon. Kamalaa se kyllä oli. Sepramista olen vieroittautunut kolmesti eikä sekään herkkua ollut. Nyt on vieroittautuminen neuroleptista menossa ja tämäkin on kamalaa vaikkakin eri tavalla ja nyt kyllä näyttää siltä, ettei tämä onnistu.

Viikon ne oireet kestää, ruokahaluttomuutta ja pahaa oloa yms. Lopetin viime vuonna seinään, ja kertaakaan en ole katunut!

[quote author="Vierailija" time="24.03.2012 klo 22:40"]

Vieroitusoireita.
ap

[/quote]

koska jokaisen ihmisen aivokemia poikkeaa toisesta.

osa noista on myös pelkästään psyykkisiä oireita mikä tekee mömmöistä

huvittavia. 2 - 20 viikkoa kestävät vierotusoireet.

omalla naisella tuli kummallisia sivuoireita, mm emättimen liikakostumista.

ym ym ym seksihalut taivaissa. pakko lopettaa vielä kun on nahka vehkeissä

tallessa. enemmin vähä masentunut kuin aina munissa kiinni. Luin tuossa

että aasiassa maksulliset naiset ottavat noita (siellä saa kaikki lääkkeet reseptivapaasti)

saadakseen itselleen jatkuvat halut,

Vuoden olen venlaa käyttänyt, nyt olen asteittain vähentänyt ottamalla kapselista yhden rakeen pois joka kolmas päivä. Pahoinvointia, outoja unia ja päänsärkyä lukuunottamatta on mennyt hyvin! Seksusaaliset halut ja kyvyt on jo palautumassa ja koen tunteita ensi kertaa 9 vuoteen (ennen venlaa oli käytössä citalopramia ja triptyliä). Siunattu lekuri, joka löysi minulta vakavan kilpirauhastulehduksen, siihen sain lääkkeet ja masennuskin on paranemaan päin ❤

Viestien 98 ja 117 kirjoittaja taas täällä.

Nyt tuli puoli vuotta kuluneeksi lääkkeen alasajosta. Ehkäpä juuri sen kunniaksi minulla on kuluneen viikon aikana ollut sama pahoinvointi ja korkea leposyke kuin silloin lopettelun alussa. Muutenkin näyttäisi menevän sykäyksittäin tämä irtaantuminen, tässä oli taas pitkä jakso välissä jonka aikana ei ollut mitään oireita.
Onneksi tähän oksettavaan oloon auttaa ilman reseptiä apteekista saatava Marzine (matkapahoinvointilääke), auttoi silloin alussa myös. 

Psyyken puolella ei ole ollut mitään pitkiin aikoihin, onneksi. 

Ehdin vetää Venlaa (75mg) about kuukauden, päätin lopettaa koska huomasin että sain päänsärkyjä joka päivä ja lääke veti kaiken puhdin pois - en jaksanu tehdä mitään. Nyt olen ollut vähän päälle viikon vetämättä nappeja ja vieroitusoireet on ollu aika järkyttävät: kaks migreenikohtausta, päänsärky joka päivä (vieläkin), huonovointisuutta, vertigoa, tuntuu kuin olisi kuumetta tai vatsatauti tai jotain, väsyttää ihan saatanasti, näen outoja aidontuntuisia unia, saan lieviä 'sähköiskuja' käsiin, silmät ERITTÄIN valonarat, muistiongelmia... Toivon että näistä oireista pääsen eroon mahd. pian, tuntuu aika helvetiltä ja en halua olla 'koukussa' kyseiseen lääkkeiseen kun on näköjään noin vahva/ moniulotteisesti vaikuttava....

Täällä yksi teistä eli Venlaa kolmisen vuotta 150mg annostuksella syöneenä ja nyt muutama päivä 75mg annostuksella. En oli siis varsinaisesti lopettamassa lääkettä, lähinnä kokeilen että miltä elämä maistuu pienemmällä annostuksella, varsinkin kun elämä on nykyään kohtuu hyvää ja hommat kunnossa. Tässä ketjussa ei ole alkoholista ja ko. lääkkeestä puhuttu, mutta omalla kohdalla on myös alkoholia aika runsaasti veressä usein, mietin vaan et mahtaisko esim pieni määrä alkoa loiventaa vierotusoireita? Itsekin siis tunnen että lääkkeen määrä pienentynyt...näitä edellä mainittuja tuntemuksia tullut. No juu tämmöstä sekavaa, mutta halusin kirjoittaa, kun google minut tänne paiskasi.

Hyvää kesää kaikille ja jaksuja selvitä oireista!!

Ihan hirveetä! Venlat 150mg loppu ku olin unohtanut pyytää reseptin. Olen ollut nyt 2vrk ilman. Tänään aamuyöllä alkoi järkky oksentelu + ripuli joka on myös miehelläni eli luultavasti norovirus. Samaan aikaan kamalimmat vierotusoireet mitä oon kokenu. Särkee, täytyy kipristellä, hemmetin outo olo päässä, säkäreitä, ei voi nukkua ku on pakko liikuttaa raajoja ja taivuttaa selkää, kylmä ja kuuma, itkettää ja tuntuu et ei tästä voi selvitä. Onneks oksentelu ja ripuli loppu aamulla mut eipä oo olo kummonen vieläkään.... Kohta mies tuo lisää lääkkeitä ❤️ toivotaan että tää kiemurtelu loppuu vihdoin.......

polta pienemmästä annoksesta keskit n 3 kk

hei täällä kans yks FEnlafaxin lopettanut..tein silleen(en tiiä saako edes tehdä,mutta tein omin päin) otin 3pv aina yhden napin sieltä sisältä pois ja sitte seuraavina kahtena otin taas yhden ja pidin samaa annostusta kaks päivää ja sitte ja taas joka päivä yhden pois kuudesta tabl. kunnes loppu. Ja pää on ihan huminaa täynnä ja semmonen ärsyttävä tunne niinku pää tulis kipeeksi,muttei oo tullut. Söin 2kk ja en tykkää yhtään näistä vierotusoireista. Ja lääkityksen aikana 75mg, jos jäi yksikin tabl.pois niin tiesi heti itkuisuutta ja itsemurha ajatuksia.. Söin tuota keskivaikeaan masennukseen. Saas nähdä kuinka kauon vielä oireita lopettamisesta kestää ja nuo muiden kuvaamat sähköiskut on myös minulle tuttuja jopa lääkkeen aikana.. Kaunian tuntuisia ei voi muuta sanoa!! TSemppiä muille lopettaneille elämään <3

Itellä menee venlafaxin 300mg aamulääkkeenä vaikeaan masennukseen, päädiagnoosina rajatilatyyppi. Otan sen arkisin yleensä ennen klo 6, ja jos viikonloppuna erehtyy nukkumaan yhdeksään, vierotusoireet on varmat. Stressaan lääkkeen ottoa, koska unohtaminen johtaa niin kauheisiin oireisiin ja ne kestää pitkään vaikka ottaisi lääkkeen joten pv jokatapauksessa pilalla. Vierotusoireet itellä päänsärky, huimaus, tavallaan sähköiskumaiset humaukset läpi kehon, oksettava olo, ei pysty muuhun ku olemaan vaakatasossa. En halua edes ajattella lopettamista ja pelottaa ettei noista pääse ikinä eroon, mutta toisaalta en olisi enää hengissä ilman niitä saati sitten kykenevä käymään töissä ja opiskelemaan. Alkuun meni seronil 60mg, mutta kun päädyin nielemään kaks ja puolsataa pilleriä ja tehon kautta suljetulle, vaihettiin venlaan. Toimintakyvyn palauttaminen onnistui näillä tosi hyvin, vaikka mielialaan eivät vaikutakaan pahemmin, mutta se varmaan johtuu rajatilahäiriöstä jota ei voi lääkitä.

Sama lääkeaine oli myynnissä efexor nimellä 15 v sitten