Lue keskustelun säännöt.
Mä sitten inhoan työssäkäyntiä! Ihan oikeasti!
13.03.2012 |
Suurin osa päivistäni, kuukausistani, vuosistani, elämästäni menee pilalle työssäkäymisen vuoksi.
Inhoan sunnuntaipäiviä, ne menee alkavaa työviikkoa murehtiessa. Vaikka kuinka yritän ajatella jotain muuta, asennoitua toisella tavalla töihin ja työssäkäymiseen. Olen oikeasti yrittänyt asennemuutoksia jo siitä asti, kun työhön olen mennyt parikymppisenä (ja nyt olen jo kohta 35-vuotias) koska olen ajatellut että jos ja kun tää on pakollista hommaa, olisi tosi ihanaa jos ei joka arkipäivä ja sunnuntai vaan vituttaisi ankarasti.
Tai oikeestaan mua ei vaan pelkästään vituta, vaan mulla on sellanen tosi haikea mieli lähteä kotoa aamupimeällä töihin. (valosaan aikaan parempi, pimeään vuodenaikaan ihan hirveetä, saatan jopa itkeskellä aamuisin kun töihin meno niin ahdistaa. Joo-o, pidätte mua varmaan hulluna.. no ihan suht tavallinen kolmevitonen olen kuitenkin...)
Yritän aina esittää reipasta ja että tykkään työssäkäymisestä ja työstäni. En ole kenellekään sanonut, että todellisuudessa työt ahdistaa niin paljon, että elämä tuntuu menevän piloille niiden takia. Tuntuu kauhealta, että valtaosa elämästäni ja päivistäni menee ahdistukseen ja vastenmieliseen tekemiseen.
Nautin vapaa-ajasta, vaikken teekään silloin mitään kummallista, viihdyn erittäin hyvin kotona, yksikseni tai perheen kanssa, tykkään ihan tavallisista kotihommista, siivoiluista ja sen sellaisista. Kukaan ei arvostele tekemisiäni, saan itse rytmittää päiväni, päättää mitä teen milloinkin vai olenko tekemättä.
Ja siis mä en ole mielestäni kuitenkaan mikään laiska ihminen, meillä on kotonakin tosi siistiä. Olen tunnollinen ja ahkera. Töissäkin, vaikka inhoankin sitä työsskäyntiä.
Joskus nuorempana luulin, että inhoan työssäkäyntiä vain töiden takia, ja olenkin siis ehtinyt jo vaihtaa alaa, ja tehdä monenlaista erilaista työtä eri aloilta, mutta on ollut lähes lannistavan kamalaa huomata, että mistään työstä en ole tykännyt, tai mikään työ ei ole ollut edes neutraalia! Kaikkia olen inhonnut, tai en välttämättä itse työtehtäviä, mutta sitä työssä, työpaikalla olemista! Aamulla raahautuu johonkin paikkaan, sulkee ulko-oven perässään ja tietää että sieltä pääsee ulos vasta 8 tunnin päästä. Koen sen tosi ahdistavana.
Kaikissa työpaikoissa musta on kuitenkin tykätty, kai koska olen ahkera ja tunnollinen ja teen työt hyvin. Enkä näytä sitä ulospäin, että inhoan joka minuuttia työssä ja vilkuilen vähän väliä kelloon, laskien minuutteja siihen että työpäivä on ohi ja pääsen kotiin!
Oikeesti, en kaipaa haukkuja (niitähän täältä varmaan kyllä saa) piti vaan purkaa mieltä. En tiedä mikä mussa on vikana, kun en vaan kertakaikkiaan oikeasti yrityksistäni huolimatta pääse sinuiksi työssäkäynnin kanssa. Osaatteko aavistaakaan, kuinka hirveältä tuntuu se että suurin osa elämästä on kamalaa? Inhoat elämääsi kaikki sunnuntait ja arkipäivät klo 7 - 16?
Olen niin kateellinen, ja vilpittömästi ihmettelen enkä osaa ymmärtää ihmisiä, jotka sanovat että käyvät mielellään töissä. Olen tavannut myös ihmisiä, jotka eivät suostu jäämään esim. sairaseläkeelle, vaikka kroppa ei enää pystyisi työhön, he silti sinnittelevät koska haluavat olla töissä!
(Mietin itsekseni, että kuinka kamalaa heillä voi kotona ollakaan jos työolot sen voittaa??)
Kommentit (118)
8-16 työssä, ihan sama mitä työtä tekisin sen ajan... just se, että joku muu päättää, että mun on oltava toi aika työpaikalla, sen sijaan että olisin tekemässä jotain itsestä mukavaa, ahdistaa, ja ahdisti, silloin kun vielä olin tollasessa työssä.
Nykyään olen yrittäjä, ja teen töitä kotoa käsin. Talous on epävarmemmalla pohjalla, mutta en vaihtaisi tätä vapautta mistään hinnasta pois! Me ihmiset ollaan vaan erilaisia, toiset tykkää käydä työpaikalla ja olla sosiaalisia, toiset erakoituu mielummin kotona kunhan ei ole pomoa määräämässä millon mulla on työ- ja millon vapaa-aika ;) Nyt olen siis tyytyväinen, sunnuntait ei ahdista eikä lomia odota kuin kuuta nousevaa, oikeestaan sunnuntaisin odotan maanantaita kun saan olla yksin kotona, kun mies on töissä ja lapsi hoidossa, vaikka joudun tekee töitäkin täällä!
Kannustan siis luovaan ajatteluun: mitä työtä sä voisit tehdä kotoa käsin, jos tuntuu, että se on sun juttu? Mulla on paljon ystäviä, jotka tekee töitä kotona: freelancer-toimittajia, kääntäjiä, tekstittäjiä, internet-sivujen tekijöitä, graafikoita, kirjanpitäjiä... ja sitten sellaisia, joilla on oma yritys, mutta työt ovat osittain asiakkaan luona tai julkisissa paikoissa kuten hieroja, matkaopas... maailma on täynnä itsenäisiä ammatteja! Noista suurin osa tosin vaatii kouluttautumista alalle, mutta ehkä parin vuoden opiskelukaan ei olisi pahitteeksi sulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aikaisemmin kouluttamaton, joten pääsin vain ravintolahommiin. Ai että sitä vihasi päiviään; rutiininomaista,kyttäämistä, raskasta. Odotti vain että pääsee pois kotiin!
Nykyään teen freelancer- hommia ylipitkän koulutusrupeaman päätteeksi.
70& ajasta etänä ja 30% työpaikalla, kivan leppoista eikä paha ole palkkakaan.
Lähde ap opiskelemaan?
itse työnteko ei kiinnosta! Enkä kuitenkaan ole laiska. Teen kyllä töitä ja olen ihan tyytyväinenkin, mutta pakko sanoa että mieluummin olisin kotona "vapaasti"
Itse olen pph, eikä mun tarvi aamuisin lähteä minnekään, kunhan odotan hoitolapsia ja otan heidät vastaan. Joskus olen pk:ssa niin todellakin inhottaa pimeässä painella menemään ja niinä aamuina ihmettelen kuka tätäkin kestää!!
ihmiset ovat tehneet. Irti vaan oravanpyörästä. Joskus sitä ajattelee että en uskalla kun mitä jos sitten en pärjääkään itsenäisessä työssä ja menetän sen ja tän edun. Uskoisin että kun saa tehdä sitä mistä tykkää olkoon se sitten vaikka kotiäidin hommia niin ihminen säilyttää itsensä paljon tasapainoisempana.
itse päätin tehdä pph:n hommia, jotta voin olla kotona lähettämässä lapsen koulussa ja ottamassa koulusta vastaan. Tällä tavoin ajattelen olevani jollain tasolla out of oravanpyörä ja sinänsä työkin on siedettävää, mutta minä inhoan sitä kun aamulla täytyy herätä tiettyyn aikaan ja olen työssäni kiinni päivät.
Olisi niin ihanaa olla kotona vain omien lasten kanssa, mutta siihen ei ole taloudellista mahdollisuutta.
Koen kuitenkin suurena etuna että saan viettää rauhallista elämää, esim.kotitöitä puuhastelen lasten päikkäriaikaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu. Lähdin opiskelemaan. Ei ahdista enää. Suosittelen.
Ja kauanko tämä auttaa? Opiskellaanko siksi, että että voisi olla poissa työelämästä vai siksi että työhön voisi mennä parempana osaajana?
Jos ahdistaa niin silloin pitää mennä terapeutille. Harmi vaan, että maksajaksi joutuu aina joku muu. :/ kandee sitäkin puolta miettiä, että jos sä et kanna rahaa teidä pöytää tai maksa veroja niin joku ahkerampi perheenäiti tekee teidänkin osan.
Itselläni on liukuva työaika, voin siis mennä klo 6-10 töihin eikä tarvitse mennä samalla kellonlyömällä. Tulen silti klo 7:ksi, jotta saan olla illalla pitempään kotona... Työni on "ihan kivaa", työkaverit tosi mukavia jne. Silti sunnuntaipäivät ovat jo aamusta pilalla kun pitää tulla töihin. Onneksi olen jo vanhempi kuin ap, eli eläkeikään on vähemmän aikaa ;) Ja kyllä, lähden kirkuen eläkkeelle heti kun pääsen.
Ja jos voittaisin lotossa, ei omat sanani olisi ne tyypilliset "töitä en jättäisi". Jättäisin. Heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättäytykää pois noista työpaikoistanne, jos ei maistu. Suomessa on paljon paljon ihmisiä tulossa tilallenne, esim. nuoria työttömiä. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on aika mieltäkääntävää lukea tällaista vikinää.
Veikkaan, että olette kaikki työllistyneet aikoinaan puhtaasti suhteilla. Sellainen ihminen ei osaa arvostaa työtä, kun ei sitä ei koskaan ole joutunut kunnolla hakemaan.
Jättäytykää pois noista työpaikoistanne, jos ei maistu. Suomessa on paljon paljon ihmisiä tulossa tilallenne, esim. nuoria työttömiä. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on aika mieltäkääntävää lukea tällaista vikinää. Veikkaan, että olette kaikki työllistyneet aikoinaan puhtaasti suhteilla. Sellainen ihminen ei osaa arvostaa työtä, kun ei sitä ei koskaan ole joutunut kunnolla hakemaan.
Oon samoilla linjoilla. Antakaa se työpaikkanne ihmiselle, joka osaa sitä arvostaa! Oon ite ollut työelämässä 20 vuotta ja joka päivä ikikiitollinen siitä, että mulla on työ, joka tuo leivän pöytään. Nähkää metsä puilta: te ootte ihmisiä, jotka ansaitsette työnteolla oman elantonne. Mun mielestä on täysin turhaa pohtia aamulla, että kiinnostaako se työhön lähteminen miten paljon tänään. Töihin mennään ja sillä selvä, se on osa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka eivät työtään jättäisi vaikka pääpotti tulisi! Hirveesti motivoisi käydä 8 h töissä jonkun 2000-3000 euron takia, kun tilillä olisi monta milliä, jep jep! Aika säälittävääkin puuhaa jos työ ainut elämänsisälö! Mieluummin tekisi vaikkapa vapaaehtoistyötäkin, saisi edes hyän mielen!
mutta voisitko ottaa esim. vuorotteluvapaata?? Yritä keksiä keino jolla voisit ottaa väliaikaista vapaata. Se ei ole mitään siivellä elämistä vaan hyväksyttävä asia on ajatella itseään ja jaksamistaan.
Voisitko ajatella myös tätä: Jos ihan oikeasti menetät työsi kokonaan tahtomattasi, olisitko sitten onnellinen? Paranisiko käsityksesi työstäsi jos sinut nyt irtisanottaisiin ja olisit työtön työnhakija? Haluatko oikeasti pois työsuhteestasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jää kotiin jos kerran talous antaa myöten. töissäkäynti on vittumaista, varsinkin 8 tunnin päivät. lyhempi päivä ok.
Vielä 1-2 lasta? Mitä miehesi pitää lapsista? Kouluttautukaa sijaisvanhemmiksi! Ei sillä rikastu, mutta saa kuitenkin jotain rahallista korvausta ja voit siten olla kotona. Eikä tarvii ihan siivellä elää. Tämä on meillä tulevaisuutta, jo ihan pian :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työssäkäynti harvalle meistä herkkua on. Mutta toisaalta töissäkäyminen on kai niitä ihmisen peruspakkoja tässä maailmassa/yhteiskunnassa. Kiva tietysti olisi, jos työ olisi sellaista, mistä edes joskus tykkäisi. AP sanoo kuitenkin ongelman olevan yksinkertaisesti se, että häntä ahdistaa töissä kulutettu aika ja ylipäänsä sinne meneminen. Tuo kuulostaa eri asialta kuin se, että joskus tai silloin tällöin vituttaa töihin meneminen (mikä on normaalia). Eli olisiko ap sinulla jotain masennukseen viittaavaa kenties? Sen hyväksyminen, että ihmisen pitää töissä käydä ei pitäisi olla noin raastavaa kuin sinulla nyt on. Kun kerran töissäsi ei sinänsä ole mitään asiaa, joka sinulle tuon pahan olon tekee, vaan yksinkertaisesti ahdistut vain siitä, että töissäkäyntiin menee aikaa.
kouluttautumalla omalla alallani hieman pidemmälle. Tämä tuo tullessaan enemmän itsenäisyyttä, joskus myös etätöitä sekä ennen kaikkea parempaa palkkaa. Parempi palkka mahdollistaa osa-aikaisen työn. Eipähän tarvi joka ikinen arkipäivä kellon mukaan elää.
sinulla lahjoja vaikkapa käsityöyrittäjäksi? Sellaista voisi myös tehdä kotona.
Ja jos kuitenkin opiskelu voisi vielä olla vaihtoehto, niin jos et ole jo käynyt, mene työkkärin ammatinvalintapsykologille. Hän ei terapoi tms, vaan tekee esim. testejä, mille alalle soveltuisit parhaiten. Häneltä voisit saada myös vinkkejä kotona tehtävästä työstä.
Luojan lykky, että rakastan työssäkäyntiä, olisi hirveää viettää 40 h paikassa jota inhoaa. Viihdyn itse täällä kuutiossani, mutta eihän se kaikille sovi.
Ehdottomasti ei "kuutiohommia" koneella ap:lle, sellainen ei sovi kaikille. Mites vaikka puutarha-ala? Saisi olla raittiissa ulkoilmassa ja tehdä käsillään jotain, mistä saa konkreettisia tuloksia. Monia nykymaailmassa tuntuu ahdistavan tämä ainainen paperinpyöritys ja koneella kykkiminen.
Tai perustat jonkin pienyrityksen, vaikka kukkakaupan?
Juotko sä miten paljon? Mua ahdisti aina hemmetisti sunnuntaisin siihen aikaan, kun vielä perjantaisin ja lauantaisin tuli riipaistua kännit. Ahdistukset loppui, kun raitistuin.
Omaan tahtiin olisi parempi työskennellä. Tällä hetkellä tuntuu, etten voi juuri vaikuttaa mihinkään. Muutenkin työni on raskasta ja huonosti palkattua.
Aion kouluttautua toiselle alalla, joka mahdollistaa itsenäisen työn ja palkka on huomattavasti parempi. Palkka on suuri tekijä työssä viihtymisen kannalta. Jos on huono palkka, työ tuntuu arvottomalta, kuin kukaan ei pitäisi minään.