Lue keskustelun säännöt.
Mä sitten inhoan työssäkäyntiä! Ihan oikeasti!
13.03.2012 |
Suurin osa päivistäni, kuukausistani, vuosistani, elämästäni menee pilalle työssäkäymisen vuoksi.
Inhoan sunnuntaipäiviä, ne menee alkavaa työviikkoa murehtiessa. Vaikka kuinka yritän ajatella jotain muuta, asennoitua toisella tavalla töihin ja työssäkäymiseen. Olen oikeasti yrittänyt asennemuutoksia jo siitä asti, kun työhön olen mennyt parikymppisenä (ja nyt olen jo kohta 35-vuotias) koska olen ajatellut että jos ja kun tää on pakollista hommaa, olisi tosi ihanaa jos ei joka arkipäivä ja sunnuntai vaan vituttaisi ankarasti.
Tai oikeestaan mua ei vaan pelkästään vituta, vaan mulla on sellanen tosi haikea mieli lähteä kotoa aamupimeällä töihin. (valosaan aikaan parempi, pimeään vuodenaikaan ihan hirveetä, saatan jopa itkeskellä aamuisin kun töihin meno niin ahdistaa. Joo-o, pidätte mua varmaan hulluna.. no ihan suht tavallinen kolmevitonen olen kuitenkin...)
Yritän aina esittää reipasta ja että tykkään työssäkäymisestä ja työstäni. En ole kenellekään sanonut, että todellisuudessa työt ahdistaa niin paljon, että elämä tuntuu menevän piloille niiden takia. Tuntuu kauhealta, että valtaosa elämästäni ja päivistäni menee ahdistukseen ja vastenmieliseen tekemiseen.
Nautin vapaa-ajasta, vaikken teekään silloin mitään kummallista, viihdyn erittäin hyvin kotona, yksikseni tai perheen kanssa, tykkään ihan tavallisista kotihommista, siivoiluista ja sen sellaisista. Kukaan ei arvostele tekemisiäni, saan itse rytmittää päiväni, päättää mitä teen milloinkin vai olenko tekemättä.
Ja siis mä en ole mielestäni kuitenkaan mikään laiska ihminen, meillä on kotonakin tosi siistiä. Olen tunnollinen ja ahkera. Töissäkin, vaikka inhoankin sitä työsskäyntiä.
Joskus nuorempana luulin, että inhoan työssäkäyntiä vain töiden takia, ja olenkin siis ehtinyt jo vaihtaa alaa, ja tehdä monenlaista erilaista työtä eri aloilta, mutta on ollut lähes lannistavan kamalaa huomata, että mistään työstä en ole tykännyt, tai mikään työ ei ole ollut edes neutraalia! Kaikkia olen inhonnut, tai en välttämättä itse työtehtäviä, mutta sitä työssä, työpaikalla olemista! Aamulla raahautuu johonkin paikkaan, sulkee ulko-oven perässään ja tietää että sieltä pääsee ulos vasta 8 tunnin päästä. Koen sen tosi ahdistavana.
Kaikissa työpaikoissa musta on kuitenkin tykätty, kai koska olen ahkera ja tunnollinen ja teen työt hyvin. Enkä näytä sitä ulospäin, että inhoan joka minuuttia työssä ja vilkuilen vähän väliä kelloon, laskien minuutteja siihen että työpäivä on ohi ja pääsen kotiin!
Oikeesti, en kaipaa haukkuja (niitähän täältä varmaan kyllä saa) piti vaan purkaa mieltä. En tiedä mikä mussa on vikana, kun en vaan kertakaikkiaan oikeasti yrityksistäni huolimatta pääse sinuiksi työssäkäynnin kanssa. Osaatteko aavistaakaan, kuinka hirveältä tuntuu se että suurin osa elämästä on kamalaa? Inhoat elämääsi kaikki sunnuntait ja arkipäivät klo 7 - 16?
Olen niin kateellinen, ja vilpittömästi ihmettelen enkä osaa ymmärtää ihmisiä, jotka sanovat että käyvät mielellään töissä. Olen tavannut myös ihmisiä, jotka eivät suostu jäämään esim. sairaseläkeelle, vaikka kroppa ei enää pystyisi työhön, he silti sinnittelevät koska haluavat olla töissä!
(Mietin itsekseni, että kuinka kamalaa heillä voi kotona ollakaan jos työolot sen voittaa??)
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli samat fiilikset. Sitten eron jälkeen jätin työni, muutin Kouvolaan pikku taajamaan ja päätin elää tuilla. Vietän aikani koiran kanssa ulkoillen, kalastelen, olen jouten. Tätä jo pari vuotta. Kotimatkani tuskaa lisäsi tieto siitä että verorahoillani elätetään mitä sekalaisempaa sakkia joka notkui kotimatkani varrella täysin joten. En vaan pystynyt enää. Nyt mietin miksi edes Yritin.
Nyt sinä olet se elätti..häpeä ..senkin loispaska
Itkevä pienyrittäjä
Toivottavasti en tule koskaan juuri sinun liikkeeseesi. Noin rumasti puhuvalle yrittäjälle ei huvita viedä rahojaan.
Toinen pienyrittäjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
noin oli vielä vähän aikaa sitten. Ratkaisin tilanteen lähtemällä opiskelemaan, ja nyt olo on paljon parempi.
Sama. En tiedä haluanko tähänkään alalle työllistyä mutta opiskelu on mielenkiintoista ja keikkailen samalla että saa vähän rahaa.. aion opiskella hyvin hitaasti ja rauhassa, ehkä 4-4,5 vuodessa AMK tutkinnon.
Sama täällä! Olen ollut muutamassa eri työpaikassa ja aina on sama ahdistava olo kehossa. Inhoan aikatauluja, lisääntyvää työtä ja vastuuta ja kyttääviä työkavereita. Onneksi pian jään äitiyslomalle ja alan miettiä uutta alaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli samat fiilikset. Sitten eron jälkeen jätin työni, muutin Kouvolaan pikku taajamaan ja päätin elää tuilla. Vietän aikani koiran kanssa ulkoillen, kalastelen, olen jouten. Tätä jo pari vuotta. Kotimatkani tuskaa lisäsi tieto siitä että verorahoillani elätetään mitä sekalaisempaa sakkia joka notkui kotimatkani varrella täysin joten. En vaan pystynyt enää. Nyt mietin miksi edes Yritin.
Nyt sinä olet se elätti..häpeä ..senkin loispaska
Itkevä pienyrittäjä
Toivottavasti en tule koskaan juuri sinun liikkeeseesi. Noin rumasti puhuvalle yrittäjälle ei huvita viedä rahojaan.
Toinen pienyrittäjä
Luitko kommentin johon vastasin?
Luetun ymmärtäminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli samat fiilikset. Sitten eron jälkeen jätin työni, muutin Kouvolaan pikku taajamaan ja päätin elää tuilla. Vietän aikani koiran kanssa ulkoillen, kalastelen, olen jouten. Tätä jo pari vuotta. Kotimatkani tuskaa lisäsi tieto siitä että verorahoillani elätetään mitä sekalaisempaa sakkia joka notkui kotimatkani varrella täysin joten. En vaan pystynyt enää. Nyt mietin miksi edes Yritin.
Vierailija kirjoitti:
Oli samat fiilikset. Sitten eron jälkeen jätin työni, muutin Kouvolaan pikku taajamaan ja päätin elää tuilla. Vietän aikani koiran kanssa ulkoillen, kalastelen, olen jouten. Tätä jo pari vuotta. Kotimatkani tuskaa lisäsi tieto siitä että verorahoillani elätetään mitä sekalaisempaa sakkia joka notkui kotimatkani varrella täysin joten. En vaan pystynyt enää. Nyt mietin miksi edes Yritin.
Nyt sinä olet se elätti..häpeä ..senkin loispaska
Itkevä pienyrittäjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli samat fiilikset. Sitten eron jälkeen jätin työni, muutin Kouvolaan pikku taajamaan ja päätin elää tuilla. Vietän aikani koiran kanssa ulkoillen, kalastelen, olen jouten. Tätä jo pari vuotta. Kotimatkani tuskaa lisäsi tieto siitä että verorahoillani elätetään mitä sekalaisempaa sakkia joka notkui kotimatkani varrella täysin joten. En vaan pystynyt enää. Nyt mietin miksi edes Yritin.
Nyt sinä olet se elätti..häpeä ..senkin loispaska
Itkevä pienyrittäjä
Kenenkäs rahoilla se itkevä pienyrittäjä elelee? Ettet vain loisi muiden rahoilla?
Kasvattakaa toki lapsistannekin yhtä arkoja ressukoita. Hyvä neuvo tässä on opettaa uhriutumisen jalo taito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se johtuu pahoinvointi johtuu ahneuden valtakaudesta kun voittoja pitää saada yhden ihmisen selkärangasta enemmän mihinkä ihminen pystyy. Ennen jäi työpaikalla aikaa myös sosiaalisten suhteiden hotamiseen ja se työ oli kivaa kun ei ollut mitään kiirettä, sekuntti kellolla kyttäämistä, sai tehdä työnsä rauhassa kunnolla ja työntekijöitä oli tarpeeksi.
Sitten kun alkoi mennä tämmöiseen ihan kamalaan voiton tavoitteluun ja minuutilleen pitää jostain suoriutua kuin huippu urheilija niin sellaisessa työnteossa ei ole enää mitään järkeä.
Silloin kun se muutos alkoi niin jäin töistä pois työttömäksi ennemmin enkä alkanut millään minuuttipelillä tekemään töitä hutaisten. Ei minun moraaliini kuulunut sellainen. Jos en saa tehdä työtäni kunnolla niin en tee sellaista kusten juostua työtä ollenkaan.
8...16 työ on kyllä useimmiten tympeää.
Etätyössä sen sijaan on vain hyviä puolia.
Yrittäjyys olisi cool, muttei se suomessa kannata liiallisen verotuksen ja byrokratian takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäin tk eläkkeelle kun alkoi työnteko vituttaa....tosin tulot puolittui 4000 euroon mutta onneksi ei senttiäkään velkaa vaan velaton uudehko omakotitalo ja reilun miljoonan omaisuus.
Minkä diagnoosin kehitit?
Vierailija kirjoitti:
Tosi ärsyttävää kun niin monet "aloin tehdä vähemmän töitä ja rahat riittää silti" -höpisijät eivät ikinä suoraan kerro, kuinka he käytännössä onnistuivat tuossa ja mikä heidän työnsä ja palkkansa sitten on. Aika monet kaipaisivat ihan käytännön vinkkejä, kuinka tehdä itse samoin ja se on vaikeaa kun mitään ei kerrota. Miksi elämän "leppoistamiseen" kuuluu aina salamyhkäisyys?
Se on kuule semmoinen tilanne, jossa täytyy käyttää omia aivojaan. Ei ole mitään valmista kaavaa kopioitavaksi. Opettele ajattelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
8...16 työ on kyllä useimmiten tympeää.
Etätyössä sen sijaan on vain hyviä puolia.
Yrittäjyys olisi cool, muttei se suomessa kannata liiallisen verotuksen ja byrokratian takia.
Yrittäjät voisi vähemmän kerätä itselleen omaisuutta ja palkata riittävästi työntekijöitä. Minä en yrittäjänä tarvitsisi järkyttävää määrää sijoitusasuntoja ja haalia vain rikkauksia itselleni yli tarpeen vaan jakaisin sitä sitä hyvinvointia työntekijöillekkin kuten ennen tehtiin. Nyt halutaan ahneuden valtakunnassa teetättää minimipalkalla järkyttävä työmäärä yhdellä ihmisellä joka saa vain siitä minimipalkan ja kerätä itselleen pitäen saada omaisuutta yli äyräiden niin ettei käärinliinojenkaan taskuihin ne mahdu.
Orja yhteiskuta tulee uudelleen jossa orja saa vain välttämättömimmän elämiseensä ja sen orjan omistaja saa ökyelämän keräten itselleen ihan kaiken sen orjan tienaaman. Työnantajalla on luxus kalliita asuntoja, veneitä, öky huviloita, kalliita matkoja yms. ja joku pienipalkkainen työntekijä raataa ne omasta selkänahastaan hänelle asuen vuokralla eikä jää mitään säästöön edes pahanpäivän varalle.
Tämä aloitus on kuin suoraan omasta kynästä. Vihaan työssäkäyntiä jo ajatuksena, työ imee itsestäni niin paljon energiaa pois niin henkisesti kuin fyysisestikin. Työn vastapainoksi minulla on monia harrastuksia, joissa tunnen edes välillä eläväni.
Elättelen toiveita, että voisin jonain päivänä tienata somen kautta rahaa, eikä tarvitsisi enää käydä ankeissa palkkatöissä. Täysin hakuammuntaahan tuokin on, mutta tuntuu edes vähän paremmalta kun yrittää edes saada jotain aikaan tilanteen parantamiseksi.
Taas on sunnuntai ja iltaa kohti alkaa ahdistus kasvamaan, viikonlopun lepo ei tunnu riittävän mihinkään.
Älä viiti, ap, valittaa sulla on sentään se työ, säännölliset tulot ja siltä osin turvattu elämä.
Jäin tk eläkkeelle kun alkoi työnteko vituttaa....tosin tulot puolittui 4000 euroon mutta onneksi ei senttiäkään velkaa vaan velaton uudehko omakotitalo ja reilun miljoonan omaisuus.