Lue keskustelun säännöt.
Mä sitten inhoan työssäkäyntiä! Ihan oikeasti!
13.03.2012 |
Suurin osa päivistäni, kuukausistani, vuosistani, elämästäni menee pilalle työssäkäymisen vuoksi.
Inhoan sunnuntaipäiviä, ne menee alkavaa työviikkoa murehtiessa. Vaikka kuinka yritän ajatella jotain muuta, asennoitua toisella tavalla töihin ja työssäkäymiseen. Olen oikeasti yrittänyt asennemuutoksia jo siitä asti, kun työhön olen mennyt parikymppisenä (ja nyt olen jo kohta 35-vuotias) koska olen ajatellut että jos ja kun tää on pakollista hommaa, olisi tosi ihanaa jos ei joka arkipäivä ja sunnuntai vaan vituttaisi ankarasti.
Tai oikeestaan mua ei vaan pelkästään vituta, vaan mulla on sellanen tosi haikea mieli lähteä kotoa aamupimeällä töihin. (valosaan aikaan parempi, pimeään vuodenaikaan ihan hirveetä, saatan jopa itkeskellä aamuisin kun töihin meno niin ahdistaa. Joo-o, pidätte mua varmaan hulluna.. no ihan suht tavallinen kolmevitonen olen kuitenkin...)
Yritän aina esittää reipasta ja että tykkään työssäkäymisestä ja työstäni. En ole kenellekään sanonut, että todellisuudessa työt ahdistaa niin paljon, että elämä tuntuu menevän piloille niiden takia. Tuntuu kauhealta, että valtaosa elämästäni ja päivistäni menee ahdistukseen ja vastenmieliseen tekemiseen.
Nautin vapaa-ajasta, vaikken teekään silloin mitään kummallista, viihdyn erittäin hyvin kotona, yksikseni tai perheen kanssa, tykkään ihan tavallisista kotihommista, siivoiluista ja sen sellaisista. Kukaan ei arvostele tekemisiäni, saan itse rytmittää päiväni, päättää mitä teen milloinkin vai olenko tekemättä.
Ja siis mä en ole mielestäni kuitenkaan mikään laiska ihminen, meillä on kotonakin tosi siistiä. Olen tunnollinen ja ahkera. Töissäkin, vaikka inhoankin sitä työsskäyntiä.
Joskus nuorempana luulin, että inhoan työssäkäyntiä vain töiden takia, ja olenkin siis ehtinyt jo vaihtaa alaa, ja tehdä monenlaista erilaista työtä eri aloilta, mutta on ollut lähes lannistavan kamalaa huomata, että mistään työstä en ole tykännyt, tai mikään työ ei ole ollut edes neutraalia! Kaikkia olen inhonnut, tai en välttämättä itse työtehtäviä, mutta sitä työssä, työpaikalla olemista! Aamulla raahautuu johonkin paikkaan, sulkee ulko-oven perässään ja tietää että sieltä pääsee ulos vasta 8 tunnin päästä. Koen sen tosi ahdistavana.
Kaikissa työpaikoissa musta on kuitenkin tykätty, kai koska olen ahkera ja tunnollinen ja teen työt hyvin. Enkä näytä sitä ulospäin, että inhoan joka minuuttia työssä ja vilkuilen vähän väliä kelloon, laskien minuutteja siihen että työpäivä on ohi ja pääsen kotiin!
Oikeesti, en kaipaa haukkuja (niitähän täältä varmaan kyllä saa) piti vaan purkaa mieltä. En tiedä mikä mussa on vikana, kun en vaan kertakaikkiaan oikeasti yrityksistäni huolimatta pääse sinuiksi työssäkäynnin kanssa. Osaatteko aavistaakaan, kuinka hirveältä tuntuu se että suurin osa elämästä on kamalaa? Inhoat elämääsi kaikki sunnuntait ja arkipäivät klo 7 - 16?
Olen niin kateellinen, ja vilpittömästi ihmettelen enkä osaa ymmärtää ihmisiä, jotka sanovat että käyvät mielellään töissä. Olen tavannut myös ihmisiä, jotka eivät suostu jäämään esim. sairaseläkeelle, vaikka kroppa ei enää pystyisi työhön, he silti sinnittelevät koska haluavat olla töissä!
(Mietin itsekseni, että kuinka kamalaa heillä voi kotona ollakaan jos työolot sen voittaa??)
Kommentit (118)
Voisitko tulla toimeen ilman työssäkäyntiä tai työskennellä kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko tulla toimeen ilman työssäkäyntiä tai työskennellä kotona?
en ole töistä edes saanut ketään läheistä ystävää, ne työpaikan ihmissuhteet (kahvitaukojen jutut) on niin pintalöpinää, ettei se jaksa kiinnostaa tai innostaa. Samaa voi lätistä vaikka naapureiden kanssa, jos siihen tuntisi tarvetta (enpä juuri tunne).
Voisin periaatteessa jättäytyä kotiin ja elää miehen siivellä. Ehkä. En ole tähän mennessä sitä vaihtoehtoa kunnolla uskaltanut miettiä, jotenkin on takonutsä juuri se "siivellä eläminen". Että niin ei pitäisi tehdä..
Mitähän työtä sitä kotoa käsin voisi tehdä. Olen yrittänyt sellaistakin joskus etsiä, mutta puhelinmyyntiä kummempaa ei tunnu löytyvän ja siihen musta ei kyllä valitettavasti olisi.
ap
Arkiaamut on ihan tuskaa, vatsaan sattuu ja ahdistaa tosiaan jo valmiiksi. Välillä itkettääkin. Oon ite 30-vuotias, kerran alaa vaihtanut. Nyt varsinkin kotiäitiyden jälkeen töihinpaluu oli ihan hirveetä.
Miksei tosiaan voi olla mukavaa mennä töihin? Olisin niin paljon mieluummin kotona lasten kanssa,mutta talous ei salli sitä. Pitäis keksiä joku homma että saisitehdä sitä kotona ilman rajoituksia.
Nyt olen kotona hoitovapaalla ja vielä 1,5 vuotta aikaa nauttia siitä, mutta tuollaista se minullakin oli töissä käydessä. Harmitti kun en saanut olla tarpeeksi oman lapseni kanssa vaan jouduin käyttämään liikaa aikaa ja energiaa turhalta tuntuvaan työhön. Odotin vain lomia ja vapaapäiviä, jotta sain olla perheen kanssa ja ottaa rennosti kotona. Nyt olo on paljon parempi kun saan tehdä sitä mistä nautin. Olisi kiva löytää jokin työ, jonka kokisi niin mielekkääksi, että siihen käytetty aika ei tuntuis hukkaan heitetyltä elämältä.
voisi välillä pitää taukoa ja mennä vaikka opiskelemaan? Olet ollut niin kauan ilmeisesti töissä, että saisit aikuiskoulutustukea parin vuoden opintoihin.
Saisit ainakin hengähdystauon töistä ja voisit välillä hengailla koulussa :)
Samaa olen nimittäin itse haaveillut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arkiaamut on ihan tuskaa, vatsaan sattuu ja ahdistaa tosiaan jo valmiiksi. Välillä itkettääkin. Oon ite 30-vuotias, kerran alaa vaihtanut. Nyt varsinkin kotiäitiyden jälkeen töihinpaluu oli ihan hirveetä.
Miksei tosiaan voi olla mukavaa mennä töihin? Olisin niin paljon mieluummin kotona lasten kanssa,mutta talous ei salli sitä. Pitäis keksiä joku homma että saisitehdä sitä kotona ilman rajoituksia.
Alotin vielä uuden, mielenkiintoiseltakin vaikuttavan työn nyt kun palasin töihin, työmatkakin huomattavasti (yli 50km vähemmän suuntaansa) lyhyempi, työajatkin on inhimillisemmät. Vaan ei.. :(
Voisi kuvitella, että se on itsenäistä, saa itse päättää mitä tehdään (tietysti se normaali päivärytmi ja -rutiini), eikä ole kukaan niskaanhengittämässä.
Vai onko sittenkin? Kuinka paljon vanhemmat, päivähoidon johtajat yms. luovat paineita ja arvostelevat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kuin minun kirjoitus, en voinut käsittää miten joku voi mennä mielellään töihin, itselle oli aina tuskaa vaikka olisi ollut hyväkin työpaikka. en kestänyt ajatusta että loppuelämä samaa vaan perustin yrityksen joka liittyyy suurimpaan elämäni milelenkintoon ja harrastukseen. ihanaa kun voi tehdä töitä kotona, helpottaa myös pienten koululaisten elämää kun olen kotona. ennen lähdin töihin kuudelta ja tulin kuudelta illalla, en tuntenut lapsiani lainkaan. en voinut elää niin. ala sinäkin yrittäjäksi, mieti mistä asioista tykkäät ja niiden pohjalta luot yrityksen jollain tavalla. muutoin et pääse paskasta eroon.
Sillä erotuksella tosin, että oma yritys siintää vasta haaveissa. Olen juuri nyt hoitovapaalla,
joten tässä on aikaa miettiä strategioita rauhassa. Onneksi.
Ihanaa kuitenkin lukea, että tuollainen ratkaisu on jollakulla kannattanut! Se rohkaisee tällaista (toistaiseksi) päiväuneksijaakin. :)
noin oli vielä vähän aikaa sitten. Ratkaisin tilanteen lähtemällä opiskelemaan, ja nyt olo on paljon parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja en ole koskaan tykännyt työnteosta :)
Muistan lukiossa jo nuorena tyttönä kun ihmettelin, että mitä minä haluaisin tehdä isona kun mikään työ ei kiinnostanut.
Olen omituinen ihminen. Olen kova tekemään töitä ja fyysistäkin työtä teen rivakasti. Mutta töissä en ole koskaan tykännyt käydä. Ajantuhlausta pelkästään kun olisi niin paljon muuta kivaa tekemistä.
Joten ap et ole ainoa omituinen. Minä tykkään puuhastella kovasti ja tehdä hommia, mutta palkkatyössä en ole koskaan tykännyt olla kun se on ollut vain pelkästään rahan takia pakkpullaa ja ajanhukkaa.
No, onneksi ei ole nää jäljellä kuin 16 vuotta:)
Et selvästikään ole mikään kellokortti-ihminen. Olet siis kokeillut eri aloja? Onko sinulla paljon eri alojen koulutusta? Oletko jutellut kenenkään ulkopuolisen kanssa noista sinun asennoitumisyrityksistä ja lähinnä siitä, miksi ne johdonmukaisesti ovat epäonnistuneet?
Mainitset perheesi. Onko sinulla sekä mies että lapsia? Onko miehesi kuinka hyvin tietoinen tästä tympääntyneisyydestäsi? Miten hän sinua auttaa tai tukee? Entäs jos tosiaan jäisit kotirouvaksi/-äidiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös inhonnut kaikkia töitä joita olen tehnyt, mutta kaikki työt ovatkin olleet sellaisia hommia, mitä kukaan ei mielellään tee (ainakaan yleensä), eli siivousta ym, vaikka sinänsä olen tehnytkin töitä n. kuudella eri alalla. Millaisia töitä itse olet kokeillut, siis että onhan sillä eroa, onko vaikka putkimies tai fyysikko? Jospa olet kouluttautunut liian tylsille/vaativille aloille? Tietenkin jos sulla on varaa niin ei ole mikään pakko käydä töissä, kyselen lähinnä omalta kannaltani kun haaveilen, että sitten minuakin oikeasti huvittaa mennä töihin kun pääsen kunnon töihin..toisaalta minulle ehkä sopisi se, että töitä on vain sillon tällöin, eikä monta vuotta putkeen, siten vain on vaikea elättää itseään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan ok työ ja mukavat työkaverit, mutta silti ahdistaa, että sinne töihin on pakko mennä joka päivä. Olisi niin paljon muutakin mukavaa tekemistä.
Nuo talviaamut on tosiaan ihan kauheita, kun ulkona on kylmää ja pimeää. Tuntuu jotenkin luonnottomalta lähteä töihin ennen auringonnousua.
Itse olen opiskellut pitkään (2 kk-tutintoa), joten opiskelun aloittaminen (taas) ei ole vaihtoehto.
Konsultti, yrittäjä, vapaa ammatinharjoittaja, konsulentti, joku paikasta -toiseen -tyyppinen työ (myyntineuvottelija?) tai joku muu epäsäännöllinen ammatti.
että kaikki ongelmat ratkeaa vaan oikealla asennoitumisella, koska jos tekee viikossa 40 tuntia sellaista, mitä inhoaa, niin ei sitä mikään asenne muuta. Vaikka kuinka ajattelisin esim. nykyistä työtä tehdessäni, että on tämä parempi kuin kivitettävänä oleminen (näin olen joskus ajatellutkin..), niin ei se poista sitä, että suuri osa päivästä kuluu johonkin inhottavaan (lähinnä siksi, että työ ei kiinnosta minua ollenkaan), ja sen lisäksi vie energian siltä loppupäivältäkin, koska kuitenkin siihen epäkiinnostavaan hommmaan pitää paneutua kunnolla eikä sitä voi tehdä puolivillaisesti, eli työ vain ottaa eikä anna. Ja kun itsestä otetaan virtaa monta tuntia päivässä, niin ei paljoa jää energiaa muulle elämälle. (Ei ap)
myös inhonnut kaikkia töitä joita olen tehnyt, mutta kaikki työt ovatkin olleet sellaisia hommia, mitä kukaan ei mielellään tee (ainakaan yleensä), eli siivousta ym, vaikka sinänsä olen tehnytkin töitä n. kuudella eri alalla. Millaisia töitä itse olet kokeillut, siis että onhan sillä eroa, onko vaikka putkimies tai fyysikko? Jospa olet kouluttautunut liian tylsille/vaativille aloille? Tietenkin jos sulla on varaa niin ei ole mikään pakko käydä töissä, kyselen lähinnä omalta kannaltani kun haaveilen, että sitten minuakin oikeasti huvittaa mennä töihin kun pääsen kunnon töihin..toisaalta minulle ehkä sopisi se, että töitä on vain sillon tällöin, eikä monta vuotta putkeen, siten vain on vaikea elättää itseään..
ei mulla itse työtehtäviä vastaan ole yleensä mitään ollut, vaikka olenkin mm. siivonnutkin työkseni vuoden ajan. Siivous oli työnä itseasiassa ihan mukavaa, sai tehdä omaan tahtiin ja näki kätensä jäljen heti. Ja kotonakin kun tykkään siivouksesta.
Mutta siis en tiedä toinko tarpeeksi aloituksessani esiin sitä, että enemmän kuin ne itse työt (työtehtävät) mua siis ahdistaa se työssäoleminen. Se, että sinne pitää tiettyyn aikan mennä, viitenä päivänä viikossa, ja pääsee tietyllä kellonlyömällä. Työpäivät tuntuvat pitkiltä, aika ei tunnu menevän millään, vaikka olisikin tekemistä. Sitä vaan odottaa koko ajan, että pääsisi jo kotiin, ja kotona aika sitten lentää kuin siivillä, vaikkei tekisi mitään.
En osaa paremmin tai tarkemmin selittää mikä siinä työssäkäymisessä on se pahin ahdistava tekijä, mä en kai vaan haluaisi lähteä kotoani mihinkään, paitsi omasta halusta, kun saisi määrätä milloin lähtee ja milloin tulee takaisin... Eikä kukaan olisi niskaanhengittämässä, vaatimassa tai arvostelemassa.
ap
Sama juttu minulla. Oma kokemukseni on että jatkuvat uudet vaatimukset ja tavoitteet, muutokset, kähmintä työpaikalla, pelle firmat, tuloksen teko, koko ajan skarppina olo,huonot työsopimukset ja epävarmuus ovat väsyttäneet minut vaikka nuori olenkin alle 40v. En ole saanut paljonkaan positiivisia kokemuksia työelämästä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Nyt olen kotona ja viihdyn hyvin vaikka ei tämä pysyvä järjestely voi ollakaan.
Itse tykkään työstäni ja olen super motivoitunut. Kotiaskareet eivät juuri ole kiinnostaneet ja kotona tuntuu että seinät kaatuu päälle enkä kestä katsella enää niitä talousaskareita tai työnnellä lasta ja ostoskärryjä.
Työkaverit katsoo minua ihan ihmeissään kun tulen puolituntia ennen töihin ja teen aina ylitöitä ja uppudun asioihin. he ovat AP.n kanssa samoilla linjoilla.Viihtyisivät paremmin kotona.
Meitä on niin moneen junaan.Miksi et tekisi vaikka etätyötä kotoa. Se olisi parempi ratkaisu taloudellisestiki. Uskalla tehdä muutoksia elämällesi ja nauti siitä.
rahaa jää käteen jopa enemmän kuin edellisessä palkkatyössäni. Asiakkaita saan koko ajan lisää, enkä pysty ottamaan läheskään kaikkia tarjottuja töitä vastaan tällä hetkellä - että kyllä se konkurssi varmaan on ihan oven takana ;) Tottakai ne sovitut työt on hoidettava, mutta joustovaraa on silti huomattavasti enemmän kuin normityössä.