Lue keskustelun säännöt.
Mä sitten inhoan työssäkäyntiä! Ihan oikeasti!
13.03.2012 |
Suurin osa päivistäni, kuukausistani, vuosistani, elämästäni menee pilalle työssäkäymisen vuoksi.
Inhoan sunnuntaipäiviä, ne menee alkavaa työviikkoa murehtiessa. Vaikka kuinka yritän ajatella jotain muuta, asennoitua toisella tavalla töihin ja työssäkäymiseen. Olen oikeasti yrittänyt asennemuutoksia jo siitä asti, kun työhön olen mennyt parikymppisenä (ja nyt olen jo kohta 35-vuotias) koska olen ajatellut että jos ja kun tää on pakollista hommaa, olisi tosi ihanaa jos ei joka arkipäivä ja sunnuntai vaan vituttaisi ankarasti.
Tai oikeestaan mua ei vaan pelkästään vituta, vaan mulla on sellanen tosi haikea mieli lähteä kotoa aamupimeällä töihin. (valosaan aikaan parempi, pimeään vuodenaikaan ihan hirveetä, saatan jopa itkeskellä aamuisin kun töihin meno niin ahdistaa. Joo-o, pidätte mua varmaan hulluna.. no ihan suht tavallinen kolmevitonen olen kuitenkin...)
Yritän aina esittää reipasta ja että tykkään työssäkäymisestä ja työstäni. En ole kenellekään sanonut, että todellisuudessa työt ahdistaa niin paljon, että elämä tuntuu menevän piloille niiden takia. Tuntuu kauhealta, että valtaosa elämästäni ja päivistäni menee ahdistukseen ja vastenmieliseen tekemiseen.
Nautin vapaa-ajasta, vaikken teekään silloin mitään kummallista, viihdyn erittäin hyvin kotona, yksikseni tai perheen kanssa, tykkään ihan tavallisista kotihommista, siivoiluista ja sen sellaisista. Kukaan ei arvostele tekemisiäni, saan itse rytmittää päiväni, päättää mitä teen milloinkin vai olenko tekemättä.
Ja siis mä en ole mielestäni kuitenkaan mikään laiska ihminen, meillä on kotonakin tosi siistiä. Olen tunnollinen ja ahkera. Töissäkin, vaikka inhoankin sitä työsskäyntiä.
Joskus nuorempana luulin, että inhoan työssäkäyntiä vain töiden takia, ja olenkin siis ehtinyt jo vaihtaa alaa, ja tehdä monenlaista erilaista työtä eri aloilta, mutta on ollut lähes lannistavan kamalaa huomata, että mistään työstä en ole tykännyt, tai mikään työ ei ole ollut edes neutraalia! Kaikkia olen inhonnut, tai en välttämättä itse työtehtäviä, mutta sitä työssä, työpaikalla olemista! Aamulla raahautuu johonkin paikkaan, sulkee ulko-oven perässään ja tietää että sieltä pääsee ulos vasta 8 tunnin päästä. Koen sen tosi ahdistavana.
Kaikissa työpaikoissa musta on kuitenkin tykätty, kai koska olen ahkera ja tunnollinen ja teen työt hyvin. Enkä näytä sitä ulospäin, että inhoan joka minuuttia työssä ja vilkuilen vähän väliä kelloon, laskien minuutteja siihen että työpäivä on ohi ja pääsen kotiin!
Oikeesti, en kaipaa haukkuja (niitähän täältä varmaan kyllä saa) piti vaan purkaa mieltä. En tiedä mikä mussa on vikana, kun en vaan kertakaikkiaan oikeasti yrityksistäni huolimatta pääse sinuiksi työssäkäynnin kanssa. Osaatteko aavistaakaan, kuinka hirveältä tuntuu se että suurin osa elämästä on kamalaa? Inhoat elämääsi kaikki sunnuntait ja arkipäivät klo 7 - 16?
Olen niin kateellinen, ja vilpittömästi ihmettelen enkä osaa ymmärtää ihmisiä, jotka sanovat että käyvät mielellään töissä. Olen tavannut myös ihmisiä, jotka eivät suostu jäämään esim. sairaseläkeelle, vaikka kroppa ei enää pystyisi työhön, he silti sinnittelevät koska haluavat olla töissä!
(Mietin itsekseni, että kuinka kamalaa heillä voi kotona ollakaan jos työolot sen voittaa??)
Kommentit (118)
Oli samat fiilikset. Sitten eron jälkeen jätin työni, muutin Kouvolaan pikku taajamaan ja päätin elää tuilla. Vietän aikani koiran kanssa ulkoillen, kalastelen, olen jouten. Tätä jo pari vuotta. Kotimatkani tuskaa lisäsi tieto siitä että verorahoillani elätetään mitä sekalaisempaa sakkia joka notkui kotimatkani varrella täysin joten. En vaan pystynyt enää. Nyt mietin miksi edes Yritin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI ongelma kirjoitti:
Perusta oma yritys. Voit itse päättää milloin ja mitä työtä teet tai teetkö ollenkaan.
Ja teen mitä?
Ap ei halua tehdä töitä ja te ehdotatte toisenlaisia töitä. Ette nyt vaan ymmärrä. Ap tahtoo olla ilman työvelvoitetta kuten moni muukin. Valitettavasti suomalaisten pitää käydä töissä. Ehkä avioliitto työperäisenmaahanmuuttajan kanssa auttaisi.
Minä inhoan myös sitä töihin menoa ja töissä oloa, työpäivän paras hetki oli aina se kun sai sulkea työpaikan oven perässä, askel oikein keveni. Koronan tuoma etätyöpakko on ollut siunaus, koska työni ei ole vastenmielistä, kaikki se työhön kuuluva muu on, kuten aamutoimet, ruuhkajuna, meluisa kahvihuone, vielä meluisampi lounasravintola, työpaikan sosiaaliset kiemurat ja se että työpaikalla olo on kuin häkkiin lukitulla hamsterilla joka juoksee juoksupyörässään ja jonka häkin ovi avataan klo 16.30 joka päivä.
Mikä olisi työtä, jossa sinä viihtyisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä inhoan myös sitä töihin menoa ja töissä oloa, työpäivän paras hetki oli aina se kun sai sulkea työpaikan oven perässä, askel oikein keveni. Koronan tuoma etätyöpakko on ollut siunaus, koska työni ei ole vastenmielistä, kaikki se työhön kuuluva muu on, kuten aamutoimet, ruuhkajuna, meluisa kahvihuone, vielä meluisampi lounasravintola, työpaikan sosiaaliset kiemurat ja se että työpaikalla olo on kuin häkkiin lukitulla hamsterilla joka juoksee juoksupyörässään ja jonka häkin ovi avataan klo 16.30 joka päivä.
Sama, kunnes löysin itselleni sopivamman työn.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko tulla toimeen ilman tyrittänyt sellaistakin joskus etsiä, mutta puhelinmyyntiä kummempaa ei tunnu löytyvän ja siihen musta ei kyllä valitettavasti olisi.
ap
Ja toisessa ketjussa tämä sama tuubamodetrolli kirjoitaa näin..
musta tämä on kyykytystä :( työkyvyttömyyseläkkeestä
Vierailija
klo 14:53 | 21.1.2013Olen kolme kuukautta odottanut päätöstä työkyvyttömyyseläkkeestä. Soitin taas tänään ja sain taas kuulla, että ihan normaali käsittelyaika, kiirehditään tätä vielä.
lakisääteistä takarajaa, milloin päätös pitää saada?Onhan se hyvä vedota ruuhkaan ja satoihin ennen omaani tulleisiin hakemuksiin mutta silti on todella vittumaista odotella päätöstä ilman rahaa yli kolme kuukautta. Ja aina luvataan kiirehtiä päätöstä mutta ei näy valmista syntyvän.
...kaksi persoonallisuushäiriötä, krooninen masennus, psykoottisia jaksoja, ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, dissosiaatiota...
Työkyky menee ja menetän työpaikan kun olen pakkohoidossa.Mutta nyt ei haluta edes maksaa sitä eläkettä.. vaikka olen pakkohoidossa.
ap
https://www.vauva.fi/keskustelu/17662/ketju/musta_tama_on_kyykytysta__t…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ei halua tehdä töitä ja te ehdotatte toisenlaisia töitä. Ette nyt vaan ymmärrä. Ap tahtoo olla ilman työvelvoitetta kuten moni muukin. Valitettavasti suomalaisten pitää käydä töissä. Ehkä avioliitto työperäisenmaahanmuuttajan kanssa auttaisi.
Entä miset sinä apinaole töissä? kirjoitat tänne nyt 8.45!. ai niin,sähän olet trollimode. ap. kenenkään ei ole pakko olla töissä. voit ottaa loparit heti ja antaa sen työsi jollekulle fiksumalle työttömälle.so simply. eikä sit tartte trollata enää täällä tota tuubaas mitä teet joka päivä täällä,luuseri!
Vierailija kirjoitti:
myös inhonnut kaikkia töitä joita olen tehnyt, mutta kaikki työt ovatkin olleet sellaisia hommia, mitä kukaan ei mielellään tee (ainakaan yleensä), eli siivousta ym, vaikka sinänsä olen tehnytkin töitä n. kuudella eri alalla. Millaisia töitä itse olet kokeillut, siis että onhan sillä eroa, onko vaikka putkimies tai fyysikko? Jospa olet kouluttautunut liian tylsille/vaativille aloille? Tietenkin jos sulla on varaa niin ei ole mikään pakko käydä töissä, kyselen lähinnä omalta kannaltani kun haaveilen, että sitten minuakin oikeasti huvittaa mennä töihin kun pääsen kunnon töihin..toisaalta minulle ehkä sopisi se, että töitä on vain sillon tällöin, eikä monta vuotta putkeen, siten vain on vaikea elättää itseään..
ei mulla itse työtehtäviä vastaan ole yleensä mitään ollut, vaikka olenkin mm. siivonnutkin työkseni vuoden ajan. Siivous oli työnä itseasiassa ihan mukavaa, sai tehdä omaan tahtiin ja näki kätensä jäljen heti. Ja kotonakin kun tykkään siivouksesta.
Mutta siis en tiedä toinko tarpeeksi aloituksessani esiin sitä, että enemmän kuin ne itse työt (työtehtävät) mua siis ahdistaa se työssäoleminen. Se, että sinne pitää tiettyyn aikan mennä, viitenä päivänä viikossa, ja pääsee tietyllä kellonlyömällä. Työpäivät tuntuvat pitkiltä, aika ei tunnu menevän millään, vaikka olisikin tekemistä. Sitä vaan odottaa koko ajan, että pääsisi jo kotiin, ja kotona aika sitten lentää kuin siivillä, vaikkei tekisi mitään.
En osaa paremmin tai tarkemmin selittää mikä siinä työssäkäymisessä on se pahin ahdistava tekijä, mä en kai vaan haluaisi lähteä kotoani mihinkään, paitsi omasta halusta, kun saisi määrätä milloin lähtee ja milloin tulee takaisin... Eikä kukaan olisi niskaanhengittämässä, vaatimassa tai arvostelemassa.
ap
Olen nyt jo eläkkeellä. Koko työurani 40 v, oli samanlaista kuin sinulla,alaa en vaihtanut mutta työpaikkoja oli useita, aina se vaan oli tuota pakkopullaa.
Käytin maksimi äitiyslomat ja olin vuoden vuorotteluvapaalla(elämäni ihanin vuosi).
Olisin halunnut vaan olla kotona lasten kanssa,halusin myös matkustaa, ja se ei ollut yhden ihmisen palkalla mahdollista. Muutenkin palkkaani tarvittiin kipeästi joten pakko oli töissä käydä.
Mikä siinä oikeastaan tökki oli se, että en itse pystynyt määräämään elämästäni, se oli oravanpyörä.
Nyt eläkkeellä elämä on mahtavaa, olen onneksi terve. Ihmettelin miten joku saa valtavaa tyydytystä työstä ja kadehdin myös näitä ihmisiä. Mielestäni en ole laiska kun tykkään harrastaa ja puuhata vaikka mitä.
Vähän pettynyt olen itseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en inhoa. Siis tuolla inhota-sanalla. Mutta ei vaan huvittaisi yhtään tehdä töitä. Olisin mieluummin Vaikka vaan kotona.
Inho tai viha on liian voimakkaita termejä kohdallani. Menen lampaana töihin jokaisena työpäivänä. Työni teen hyvin, en saikuta, en valita ylimääräistä.
Minulla ei ole työttömyysjaksoja, lammas kun olen. Otan paskatyön tai alipalkatun työn ihan vaan, ettei tarvitsisi olla työtön.
Nyt olen työssä, johon päädyin kun oli pakko keksiä työ, jossa voisin olla edes vähän mielelläni. Hoitoala ja täälläkin niin "ylistetty" lähihoitaja.
Ei ole raskasta, kuten ennen töissäni. Eikä ole kiirettä, kuten aiemmissa töissäni. Palkkakin on suurempi kuin koskaan ennen. Silti rehellisesti mieluummin olisin kotona tekemättä mitään. Mutta kohdallani se ei ole vaihtiehto. Näillä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
myös inhonnut kaikkia töitä joita olen tehnyt, mutta kaikki työt ovatkin olleet sellaisia hommia, mitä kukaan ei mielellään tee (ainakaan yleensä), eli siivousta ym, vaikka sinänsä olen tehnytkin töitä n. kuudella eri alalla. Millaisia töitä itse olet kokeillut, siis että onhan sillä eroa, onko vaikka putkimies tai fyysikko? Jospa olet kouluttautunut liian tylsille/vaativille aloille? Tietenkin jos sulla on varaa niin ei ole mikään pakko käydä töissä, kyselen lähinnä omalta kannaltani kun haaveilen, että sitten minuakin oikeasti huvittaa mennä töihin kun pääsen kunnon töihin..toisaalta minulle ehkä sopisi se, että töitä on vain sillon tällöin, eikä monta vuotta putkeen, siten vain on vaikea elättää itseään..
ei mulla itse työtehtäviä vastaan ole yleensä mitään ollut, vaikka olenkin mm. siivonnutkin työkseni vuoden ajan. Siivous oli työnä itseasiassa ihan mukavaa, sai tehdä omaan tahtiin ja näki kätensä jäljen heti. Ja kotonakin kun tykkään siivouksesta.
Mutta siis en tiedä toinko tarpeeksi aloituksessani esiin sitä, että enemmän kuin ne itse työt (työtehtävät) mua siis ahdistaa se työssäoleminen. Se, että sinne pitää tiettyyn aikan mennä, viitenä päivänä viikossa, ja pääsee tietyllä kellonlyömällä. Työpäivät tuntuvat pitkiltä, aika ei tunnu menevän millään, vaikka olisikin tekemistä. Sitä vaan odottaa koko ajan, että pääsisi jo kotiin, ja kotona aika sitten lentää kuin siivillä, vaikkei tekisi mitään.
En osaa paremmin tai tarkemmin selittää mikä siinä työssäkäymisessä on se pahin ahdistava tekijä, mä en kai vaan haluaisi lähteä kotoani mihinkään, paitsi omasta halusta, kun saisi määrätä milloin lähtee ja milloin tulee takaisin... Eikä kukaan olisi niskaanhengittämässä, vaatimassa tai arvostelemassa.
ap
Olen nyt jo eläkkeellä. Koko työurani 40 v, oli samanlaista kuin sinulla,alaa en vaihtanut mutta työpaikkoja oli useita, aina se vaan oli tuota pakkopullaa.
Käytin maksimi äitiyslomat ja olin vuoden vuorotteluvapaalla(elämäni ihanin vuosi).
Olisin halunnut vaan olla kotona lasten kanssa,halusin myös matkustaa, ja se ei ollut yhden ihmisen palkalla mahdollista. Muutenkin palkkaani tarvittiin kipeästi joten pakko oli töissä käydä.
Mikä siinä oikeastaan tökki oli se, että en itse pystynyt määräämään elämästäni, se oli oravanpyörä.
Nyt eläkkeellä elämä on mahtavaa, olen onneksi terve. Ihmettelin miten joku saa valtavaa tyydytystä työstä ja kadehdin myös näitä ihmisiä. Mielestäni en ole laiska kun tykkään harrastaa ja puuhata vaikka mitä.
Vähän pettynyt olen itseeni.
Ymmärrän täysin. Itse olen introvertti ja ujo joten senkin takia työssäkäynti kuormittaa hirveästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitähän se on. Myyt ruumiisi 24/7/365 työnantajalle, saat vastikkeeksi 8h palkan ja lomarahat. Sairasta.
EI ongelma kirjoitti:
Perusta oma yritys. Voit itse päättää milloin ja mitä työtä teet tai teetkö ollenkaan.
Itkevä pienyrittäjä avautuu työpäivistään
6 pv viikko..sunnuntait siivoan kotia.
työnhakija saapuu, sovitamme vaatteita, otamme kuvia kokonaisuudesta.työnhakija sanoo: ei oo rahaa tarviitko työntekijää
Siivoan työntekijän jäljet ja kerään itseni henkisesti.
Ovesta astuu mies joka käy liikkeessä ottamassa kuvia itsestään.miehellä on paksu meikkikerros naamassaan, ei koskaan osta mitään.
Kiellän miestä tulemasta sisään.Mies kirjoittanee minusta google arvostelun.En pysty palvelemaan mt-potilasta, joka ei koskaan osta
asiakas kysyy: violettia vekkihametta.vastaan: eioo.
Asiakas kysyy : kissa aiheisia korvakoruja.vastaan: ei oo.
Ryhtykää kaikki yrittäjiksi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
EI ongelma kirjoitti:
Perusta oma yritys. Voit itse päättää milloin ja mitä työtä teet tai teetkö ollenkaan.
Itkevä pienyrittäjä avautuu työpäivistään
6 pv viikko..sunnuntait siivoan kotia.
työnhakija saapuu, sovitamme vaatteita, otamme kuvia kokonaisuudesta.työnhakija sanoo: ei oo rahaa tarviitko työntekijää
Siivoan työntekijän jäljet ja kerään itseni henkisesti.
Ovesta astuu mies joka käy liikkeessä ottamassa kuvia itsestään.miehellä on paksu meikkikerros naamassaan, ei koskaan osta mitään.
Kiellän miestä tulemasta sisään.Mies kirjoittanee minusta google arvostelun.En pysty palvelemaan mt-potilasta, joka ei koskaan osta
asiakas kysyy: violettia vekkihametta.vastaan: eioo.
Asiakas kysyy : kissa aiheisia korvakoruja.vastaan: ei oo.
Ryhtykää kaikki yrittäjiksi....
Lopeta yrityksesi
Vierailija kirjoitti:
Oli samat fiilikset. Sitten eron jälkeen jätin työni, muutin Kouvolaan pikku taajamaan ja päätin elää tuilla. Vietän aikani koiran kanssa ulkoillen, kalastelen, olen jouten. Tätä jo pari vuotta. Kotimatkani tuskaa lisäsi tieto siitä että verorahoillani elätetään mitä sekalaisempaa sakkia joka notkui kotimatkani varrella täysin joten. En vaan pystynyt enää. Nyt mietin miksi edes Yritin.
Nyt sinä olet se elätti..häpeä ..senkin loispaska
Itkevä pienyrittäjä
Ymmärrän ap:tä. Sulla on varmasti huono ilmapiiri töissä. Ei mukavat hommat hyvien työkavereiden kanssa ahdista. Itselläni on ajoittain samoja ajatuksia, mutta tiedän että voin tulevaisuudessa muuttaa työkuvioitani paremmiksi. Työni on raskasta ja kuluttavaa, mutta siinä on positiivisetkin puolensa. Olen myös kiitollinen siitä että mulla ylipäätään riittää töitä, työttömät ovat tosi ahtaalle ajettuja tällä hetkellä. Yritän löytää kiitollisuuden aiheita aina kun ahdistaa, on ongelmia työilmapiirissä tai jokin menee pieleen. Toivottavasti saat joskus töitä jostain muualta, missä viihdyt paremmin.
suurin osa käy töissä pelkästään rahan takia. Ei kai sellaiseen orjuuteen muuten kukaan lähtisi. On miljoona kivempaa tapaa viettää aikansa kuin työnteko.
Teen myös osa-aikatyötä ja saan osittaista liiton rahaa, mutta eihän näin voi jatkua loputtomiin. Ja suurimman osan ajasta inhoan työtäni silti kun siellä olen, tuntuu pahalta sanoa että inhoan. Tässä vuosien varrella on kehittynyt hirveä häpeäkin itseä kohtaan tuosta vihasta, kummallista. Onko muilla tällaista itsehäpeää tullut?
Työni on ihan tavallista tehdastyötä, ei asiakaspalvelua yhtään.