Päiväkoti tekee lapsista ilkeitä sikoja!

Vierailija:

Parhaiten käyttäytyvät yleensä kotihoidetut tai mummon hoitamat lapset. He saavuttavat myös omat oppimistavoitteensa ilman mitään hässäkkää.

Hassua että me saadaan kommentteja, " että harvinaisen kiltti pojaksi" , jne lapsistamme.



Kasvattakaa niitä lapsianne!



t: 112?

Vierailija:

Poika, 3v, on jotain ihan kamalaa. Kiusaa, l' psii ja potkii vauvaa, huutaa ' idille \haista vittu\ jne. Ennen ok>ta oikein ihana pikkupoika.

Jostainhan ne jutut opitaan. Ei voi kotia syytt' ' , jos lapsi on p' iv' ss' 8/10h p' iv' kodissa. Siin' ei kodin kasvatukseen j' ' paljoakaan aikaa.

omakin lapseni niille korviaan höristää, enkä yhtään ihmettelisi vaikka joskus keksisi kokeilla itsekin, miltä se kuulostaa omasta suusta.

vaikka välillä se tuntuu tosi vaikealta, omani kun on se hiljainen ja vetäytyvä ja mukautuva.



Olen kuitnekin huomannut, että vaikka hän ei ole heti ensimmäisenä se, joka suuna päänä leikit määrää, niin usein leikit aina lopulta päätyvät siihen, että lapseni on vähintäänkin tasavertainen, välillä se joka leikkiä johtaa. Hän vaan aluksi usein mukautuu toisten touhuihin, tarkkailee miten kukakin toimii, ja sitten osaa luovia kaikenlaisten lasten kanssa.



Kutsuisin häntä sosiaalisesti erittäin taitavaksi, vaikka ei ikinä pomota, käytä kyynerpäätaktiikkaa tms. Veikkaan että hän tulee pärjäämään elämässä oikein hienosti.

koulussa kun pitää istua pitkiä aikoja paikoillaan ja tehdä tehtäviä.

Ja veikkaan että hyvin harva lapsi on vailla sosiaalisia kontakteja kouluun asti, eiköhän lähes kaikki käy kerhossa tai jossain.

T: Kotihoidettu luokkansa priimus, tällä hetkellä osittain kotona 2 ja 4-vuotiaiden kanssa. LApset siis kotihoidossa, vanhemmat vuorottelee hoitajina.

Vierailija:

toihan on hyvä mahdollisuus kasvattaa! tuskin kukaan kertoo lapselle miten ei tule käyttäytyä jos hän on aina vaan kiltisti. pk on hyvä sosiaalistumisen kannalta. jos lapset ovat vain kotona kouluun asti niin koulussa kyllä tulee ongelmia jos ei olla sitä ennen totuttu ryhmässä toimimiseen. parempi se on sikailla nyt pikkusina pk:ssa kuin myöhemmin koulussa.

Vierailija:

Lapsemme menivät päiväkotiin 4 ja 5 vuotiaina. Meillä kävi myös näin, että ennen rauhallisista ja tottelevaisista pojista tuli kotona villejä ja jossain määrin tottelemattomia.

Olen myös sitä mieltä, että päiväkodilla on suuri vaikutus asiaan, vaikka lastemme päiväkoti onkin ihan huippu paikka. Ryhdyinkin miettimään miksi näin kävi. Löysin mielestäni seuraavia syitä:

-Päiväkodissa lapsi on suuressa ryhmässä ja joutuu hakemaan paikkaansa eri keinoin kun kotona.

-Levottomuus synnyttää levottomuutta, ei tarvita kuin yksi hulivili ryhmään, niin koko systeemi muuttuu tämän mukana.

-Päiväkotiin meno on lapelle kaikin puolin suuri muutos.

-Ja tärkeimpänä: Päiväkoti arjessa on valtavasti SÄÄNTÖJÄ ja aikatauluja joita lapsen tulee noudattaa, tämä on lapselle oikeasti työlästä ja vaatii ponnisteluja.

Kotiin päästyään lapsen on siis saatava purkaa tuo sääntöjen noudattamisesta aiheutunut energialataus. He tekevät kaikkea juuri niin kuin ei saisi, jotta kokevat " tulevansa taas tasapainoon itsemääräämisensä kanssa" .

Koko juttu oli hyvä, mutta kun oli pitkä, poikkasin osan pois. Samoja asioita olen pohtinut.

Esimerkiksi nuorimmainen lapseni voi pahoin, jos hänen täytyy syödä liian nopeasti. En tiedä, mistä tämä johtuu, mutta näin vain tapahtuu. Niinpä kotioloissa hän saa syödä vähän ja tulee syömään tunnin päästä uudelleen. Hänelle päiväkodissa on yksi suurimmista ongelmista, että hänet pakotetaan syömään heti kaikki ruoka.

JOS nyt lähetään sun megapälli linjalle, niin mieluuummin sitten maan hiljaisia, kuin narkkareita, autovarkaita ja mummojen potkijia.

Vierailija:

Joskus voi tilanne olla päikkyryhmässä jotenkin hankala. Silloin herkät lapset oireilevat enemmän kotona.

Useimmiten vain se elämänvaihe, kun lapset menevät hoitoon ja vanhemmat töihin, on äärimmäisen raskas kaikille.

Vanhemmat ovat uudessa tilanteessa eivätkä välttämättä jaksa väsyneinä työpäivän jälkeen panostaa lapsiin ja kasvattamiseen. Kaipaavat ehkä omaa rauhallista aikaa.

Lapset ovat päiväkotipäivän jälkeen väsyneitä ja rasittuneita ihan uudella tavalla. Päiväkodista myös tulee kavereilta kaikkia ohi meneviä " villityksiä" ja malleja. Lapset tarvitsisivat iltaisin päiväkotipäivän jälkeen tosi paljon vanhempien läheisyyttä ja intensiivistä läsnäoloa.

Vierailija:

Näen pk-arkea päivittäin, sillä työskentelen myös ryhmissä.



Tässä ketjussa on paljon faktoja molemmista suuntauksista. Meidän pk-arki on valitettavasti sitä ' huonoa arkea' , sillä päiväkotimme on kunnan suurin ja ryhmäkoot isoja. Hoitajapula on arkipäivää.

Lapset voivat meillä melko huonosti. Ns. kiltit ja vetäytyvät lapset taistelevat olemassaolostaan eivätkä osallistu aktiivisesti leikkeihin- fakta on se, että voimakkaimmat ja äänekkäimmät sanelevat säännöt. Hoitajien työ on pitää lapset hengissä, yrittää estää vaaratilanteita, ratkoa riitoja. keskinäisiin välienselvittelyihin, joita siis päiväkodissa on jatkuvasti, ei aika riitä. isoin ja vahvin siis vie lelun, jolla heikompi ja ujompi oli leikkimässä. Vahvat persoonat pärjää, he sanelevat säännöt: kuka leikkii milläkin ja miten leikitään. Jos kyseessä oleva leikkikalu tai leikki ei kelpaa, lapsi ' potkaistaan' ulos piiristä. Niin se vain on.



En väitä, etteikö päiväkoti myös kasvattaisi lapsista itsenäisempiä ja sosiaalisempia, mutta vain osittain. Kaikella on kääntöpuolensa. Ujot ja arat jäävät auttamattomasti jalkoihin eikä ns. positiivista sosiaalistumista tapahdu. Moni lapsi on hyvinkin ahdistuneen oloinen.



Monta kertaa olen miettinyt, mitä järkeä tässä kaikessa on. No, päiväkoti auttaa vanhempia käymään töissä ja tienaamaan rahaa. Mutta usein siinä jää lapsi ja lapsen edut toiseksi. varsinkin ne pienet, jotka ovat hädin tuskin vuotta täyttäneet, säälittävät meitä eniten. kaikkia työntekijöitä. Syli ja lämpö ei yksinkertaisesti riitä, vaikka kuinka haluaisi. En koskaan suosittelekaan lasta laitettavaksi päivähoitoon alle 2-vuotiaana, mikäli ei ole välttämätön pakkotilanne. Alle 2-vuotias ei leiki muiden kanssa eikä tarvitse ikäistään seuraa siinä, missä jo 3-vuotias tarvitsee. Alle 2-vuotiaan paikka on kotona, pakko sanoa.



Toki yritämme parhaamme ja teemme kaikkemme, että lapset käyttäytyisivät sääntöjen mukaan ja ettei laiminlyontejä tapahtuisi. Mutta suuressa ryhmässä aina on joku, joka ei pärjää, joku,, jolle sääntöjen noudattaminen on vaikeaa, joku, joka ei kestä meteliä, ei pysty keskittymään, joku, joka selvästi kärsii. Yleinen häly ja meteli, mikä suuressa ryhmässä on lähes tauotta, on monelle liikaa.



me näemme konkreettisesti sen, miten lapsi kärsii ura-vanhemmista, jotka tuovat lapsensa ensimmäisenä ja vievät viimeisenä. vanhemmuus on täysin kadoksissa, lapsi hukassa. tälläiset tapaukset tekevät minut todella surulliseksi, sillä selvästi huomaa, että lapsi on tuotu meille ' säilytettäväksi' - pois jaloista.



Näin ammattilaisena ja kahden lapsen äitinä suosittelen lasten kotihoitoa ainakin 2-vuoteen asti.

Äitini jäi eläkkeelle jokin aika sitten työskenneltyään n.40 vuotta kunnallisessa julkisessa suurehkossa päiväkodissa. Hänen työuraansa kuuluu tietysti myös muita työpaikkoja työuran alussa monista muista paikoista, myös lastenkodeista. Meille siis lapsen vieminen 1-vuotiaana päivähoitoon oli erittäin helpp,turvallinen ja positiivinen ratkaisu. Lapsemme ei ole kahdessa vuodessa muuttunut riiviöksi-saatikka sitten siaksi.

Vierailija:

JOS nyt lähetään sun megapälli linjalle, niin mieluuummin sitten maan hiljaisia, kuin narkkareita, autovarkaita ja mummojen potkijia.

kyseenalaistamaan ja pitämään puolensa. Tietysti ihmisiä tarvitaan erilaisiin tehtäviin, mutta mitään johtajahahmoja ja vastuunottajia noista maan hiljaisista ei koskaan tule. He kiltisti tekevät työelämässäkin heille osoitetut työt, mutta mitään erityistä kehitystä ei heissä ole odotettavissa.

ja viljelee sitä pk:ssa niin ettei henkilökunta kuule. Voiko siitä syyttää päiväkotia?