Päiväkoti tekee lapsista ilkeitä sikoja!

Ei se todellakaan noin mene, valitettavasti! Olisihan se toki kätevää voida kiillottaa omaa kehäänsä, kun lapseni on yhä kotihoidossa, mutta ikävä kyllä ;) tunnen paljonkin päivähoidossa olevia, hyväkäytöksisiä ja empaattisia lapsia...



Päiväkodissa (tai kerhossa tai puistossa...) saattaa toki huonolla tuurilla olla joku sellainen lapsi, joka näyttää huonoa mallia muille yrittämällä kiroilla ja riehua, mutta ei yksikään päiväkoti voi muuttaa lasten käytöstä noin totaalisesti kuin kuvailit. Kyllä silloin kyse on joko rajusta uhmaiästä ja vanhempien neuvottomuudesta sen edessä tai jostain muusta suuremmasta kokonaisuudesta kuin päiväkodista sinänsä. Päiväkodeissahan päinvstoin yleensä juuri opetetaan niitä hyviä käytöstapoja ja toisten huomioon ottamista, kuten jotkut ovat päinvastaisissa esimerkeissään tuoneetkin esiin.



Juttele nyt hyvä ihminen naapurisi kanssa asiasta ennemmin kuin että täällä leimaat päiväkodit tuollaisen harhakuvitelman takia!

Poikamme oli kaksi vuotta päiväkodissa ja ei tullut ilkeäksi eikä muutakaan, mutta muuttui kyllä arasta reippaammaksi (=juttelee kaikille aikuisille kaupassa, vaikkei tuntisikaan ja menee helposti vieraiden lasten kans leikkimään). Nyt hän on pph:lla (paikkakunnan vaihdon vuoksi) ja ilmeisesti aika helppo hoidettava, vaikka kyllä ihan omapäinen, mutta uskoo yleensä kun pyydetään (käskyjä kapinoi). Hoidossa pitää huolta vähän yli 1-v tytöstä ts. on ilmeisesti ainoa isommista, joka suostuu hänen kanssaan leikkimään. Poikamme siis kohta 4-v.



Sen sijaan samanikäinen veljentyttö on ollut nämä samat kolme vuotta pph:lla ja on ihan hirveä lällättelijä. Ja meillä on sitä ja tätä ja teillä ei, lällälläää. Et saa tulla meidän leikkiin, kun me ollaan isoveljen kanssa täällä meiän pihalla lällälälää.. Tosi rasittavaa, kun poikamme ei näitä syrjimishommia ymmärrä.



Luulen, että on loppupelissä lapsen tempperamentista ja luonteesta kiinni, ei niinkään hoitopaikasta. Niin ja kaippa se kotikasvatuskin merkitsee jotain..

Silloin hän kokeili rajoja oikein tosissaan, ja olin kyllä aluksi tosi hämmentynyt ja neuvoton. Onneksi sitten " kasvoin" ja ymmärsin pysytellä kiukun yläpuolella ja ottaa aikuisen vastuun raivareissa: annoin lapseni kiukulle tilaa, mutta en sytytysnestettä ;)



Ja siis omat lapseni ovat aina olleet kotihoidossa, että oppii ne kaikenlaista ihan puistoistakin... Eikä tuo esikoinen siitä " pilalle" kuitenkaan mennyt, päinvastoin. Nyt on taas jo pitkään ollut erittäin kiltti ja rauhallinen lapsi, menee syksyllä eskariin. Ja pikkuveljensä (3v) puolestaan on ollut temperamentiltaan aina rauhallinen, hänelle tuskin vastaavaa uhmista välttämättä edes tuleekaan. Kuopuksemme (1v) sen sijaan kokeillee rajojaan moneen kertaan, on sen verran vilkas pikkuneiti jo nyt :D Eli älä nyt hyvänen aika sentään ap mene päiväkotia tuollaisesta käytöksestä syyttämään! Eiköhän kyse ole uhmaiästä, sopeutumattomuudesta muutokseen, kiireestä, stressistä tms. isommasta perheessä. Huorittelua ei btw tuttavapiirissäni harrasta kukaan, ei " edes" ne päiväkodissa olevat lapset...

Miksi täällä aina väitetään että jos lapsi on kotona hoidettu niin koulussa tulee paljon ongelmia?????????????????????????? Mitä ihmettä?! Tiedän useita lapsia jotka eivät ole olleet toisilla hoidossa ollenkaan ja näillä lapsilla ei ole ollut sitten niin mitään vaikeuksia koulussa! Sitten taas monella päiväkodissa yms. olleella on paljon ongelmia :( Ekalla luokalla jo joudutaan jälki-istuntoihin jne. Ihan järkyttävää! No, tämä oli vaan mun kokemukseni mitä tiedän monesta eri eka taikka tokaluokkalaisesta. Kotona olleet osaa käyttäytyä tosi hyvin ja ovat niitä " helpoimpia" lapsia koulussa. Toki kaikki tarhassa olleet eivät ole riiviöitä mutta aika useat, valitettavasti....

meidän naapurustossa on enimmäkseen pph-hoidettuja lapsia. Ne kaksi päiväkotilasta erottaa kyllä " annan sulle turpaan" -lausunnoista!

Usko nyt, että se ei ole PÄIVÄKOTI joka tekee lapsesta jonkunlaisen vaan lapsen vanhemmat ja koti! Jos vanhemmat eivät handlaa sitä että lapsi on tarhassa, eikä lapselle enää kotona opeteta mitään niin voi voi. Ei ole päiväkodin syy.



Mutta hyvä että sinä tiedät että näin on.

Kymmenen työvuoden jälkeen voin sanoa, ettei pk-lapsilla ole keskimäärin mitään sellaista, jota kotihoidetuilta/pph-lapsilta puuttuu. Pk-lapset ovat keskimäärin äänekkäämpiä ja itsekkäämpiä kuin muut lapset ekaluokan alussa. Pph- ja kotihoitolapset ovat taas yleensä hiljaisempia ja paremmin käyttäytyviä kuin pk-lapset, jotka osaavat ns. pitää puoliaan vähän liiankin hyvin.



Klassinen kotikasvatus (tai lähinnä sen puute) näkyy ekaluokkalaisissa hyvin paljon. Nyrkkisääntö on, että 25-50 % ekaluokkalaisista tarvitsee erityistä tukea käyttäytymisessä päivittäin. Tämä siksi, kun käytöstapoja ei ole opittu ennen kouluikää, mikä olisi aikalailla suotavaa oppimisen kannalta.



Parhaiten käyttäytyvät yleensä kotihoidetut tai mummon hoitamat lapset. He saavuttavat myös omat oppimistavoitteensa ilman mitään hässäkkää.

Kyllähän se on selvää että isossa lapsilaumassa parin aikuisen seurassa vallitsee " viidakonlait" -vahvin pärjää.

96

ja kaikki ovat pärjänneet mainiosti. Oletko ajatellut, että siellä tarhassa on muitakin rauhallisia. Villit ovat villejä ja ovat sitä myös kotona.

on ryhmän koostumus.



Pph:ssa lapsi elää ikäänkuin perheessä, jossa on eri-ikäisiä lapsia. Pk-lapset elävät hyvin luonnottomassa ympäristössä, jossa pitää tapella oikeuksistaan samanikäisten uhmisten kanssa.



Pph on mielestäni terveempi kasvuympäristö lapselle kuin laitos. Laitokseen (=kouluun) lapsi ehtii myöhemminkin.



Alkuope

ja muutenkin ns avoin malli, eli ryhmät eivät ole tiukat. Nytkin keskarin ryhmässä on 2 - 6 -vuotiaita.

Vierailija:

ja oli polttavinaan tupakkaa...oikeen silleen reteesti. Poika siis 3v. Kysyin, mist' tommosta oot oppinut, sanoi ett' isoilta pojilta.

Eli kyll' siell' pk>ssa opitaan huonoille tavoille, sill' tyhmyys tiivistyy. Kun yksi sikailee, muutkin alkavat sikailla. Ei ne hoitajat siell' pihalla varsinkaan koko aikaa ole k' ytt' ytmiss' ' nt;j' vahtimassa.

Isossa p' iv' kodissa valitsee ns. viidakon lait. Jos jonkun lelun haluat, siit' on tapeltava ja aina vahvin voittaa. Siksi vahvaksi on tultava. Eli oli se sitten v' kivalta tai sanallinen keino, mutta negatiivinen silti.

Mun kaveri piti poikansa p' iv' kodissa kun niille syntyi vauva. Poika, 3v, on jotain ihan kamalaa. Kiusaa, l' psii ja potkii vauvaa, huutaa ' idille \haista vittu\ jne. Ennen ok>ta oikein ihana pikkupoika.

Jostainhan ne jutut opitaan. Ei voi kotia syytt' ' , jos lapsi on p' iv' ss' 8/10h p' iv' kodissa. Siin' ei kodin kasvatukseen j' ' paljoakaan aikaa.

Oliskohan mahdollisesti niin, että syntynyt pikkusisarus ja se, että äiti hylkää esikoisensa tarhaan (toihan on huonoin mahdollinen aika, että lapsi alotta tarhan kun vauva syntyy!!) aiheuttaa pojan käytöksen!??



Tuo nyt on kyllä aivan 100% äidin aiheuttama tilanne, EI päiväkodin!

Vierailija:

ja oli polttavinaan tupakkaa...oikeen silleen reteesti. Poika siis 3v. Kysyin, mist' tommosta oot oppinut, sanoi ett' isoilta pojilta.

Eli kyll' siell' pk>ssa opitaan huonoille tavoille, sill' tyhmyys tiivistyy. Kun yksi sikailee, muutkin alkavat sikailla. Ei ne hoitajat siell' pihalla varsinkaan koko aikaa ole k' ytt' ytmiss' ' nt;j' vahtimassa.

Isossa p' iv' kodissa valitsee ns. viidakon lait. Jos jonkun lelun haluat, siit' on tapeltava ja aina vahvin voittaa. Siksi vahvaksi on tultava. Eli oli se sitten v' kivalta tai sanallinen keino, mutta negatiivinen silti.

Mun kaveri piti poikansa p' iv' kodissa kun niille syntyi vauva. Poika, 3v, on jotain ihan kamalaa. Kiusaa, l' psii ja potkii vauvaa, huutaa ' idille \haista vittu\ jne. Ennen ok>ta oikein ihana pikkupoika.

Jostainhan ne jutut opitaan. Ei voi kotia syytt' ' , jos lapsi on p' iv' ss' 8/10h p' iv' kodissa. Siin' ei kodin kasvatukseen j' ' paljoakaan aikaa.

täysin sosiaalisesti kyvyttömiä jne.

T: Kotonahoidettu sosiaalinen puhetyöläinen

Vierailija:

Nää on näitä juttuja joilla kotona pitkään lapsiaan hoitavat äidit haluavat korottaa omaa jalustaansa ja kiillottaa kruunuaan. Ja en sano tätä siksi että omat lapset olisivat joutuneet pienenä hoitoon, ovat olleen 4 ja 5 v kun ovat lähteneet perhepäivähoitoon.

laittaa 3-vuotiaan esikoisen tarhaan 8 - 10 tunniksi päivässä? Siis miten?



Ja päiväkodissa harvoin noita vittuja opitaan.



Ja tuokin oli potaskaa, että joka lelusta tapellaan ja vahvin voittaa. Onkohan kirjottaja ikinä käynyt päiväkodissa. Mitenkäs kaikki meidän arat lapset siellä viihtyy ja saavat leikkiä leluilla ihan niin kun muutkin?

ei siis päiväkodin vika mitenkään että ne on alunperin tullut edes opittua?

Kodin tarkoitus on kasvattaa, ei päiväkodin!



Ei ihme että maailma on pullollaan vankiloita ja ne pullollaan kriminaaleja.

Lapsemme menivät päiväkotiin 4 ja 5 vuotiaina. Meillä kävi myös näin, että ennen rauhallisista ja tottelevaisista pojista tuli kotona villejä ja jossain määrin tottelemattomia.



Olen myös sitä mieltä, että päiväkodilla on suuri vaikutus asiaan, vaikka lastemme päiväkoti onkin ihan huippu paikka. Ryhdyinkin miettimään miksi näin kävi. Löysin mielestäni seuraavia syitä:



-Päiväkodissa lapsi on suuressa ryhmässä ja joutuu hakemaan paikkaansa eri keinoin kun kotona.

-Levottomuus synnyttää levottomuutta, ei tarvita kuin yksi hulivili ryhmään, niin koko systeemi muuttuu tämän mukana.

-Päiväkotiin meno on lapelle kaikin puolin suuri muutos.



-Ja tärkeimpänä: Päiväkoti arjessa on valtavasti SÄÄNTÖJÄ ja aikatauluja joita lapsen tulee noudattaa, tämä on lapselle oikeasti työlästä ja vaatii ponnisteluja.



Kotiin päästyään lapsen on siis saatava purkaa tuo sääntöjen noudattamisesta aiheutunut energialataus. He tekevät kaikkea juuri niin kuin ei saisi, jotta kokevat " tulevansa taas tasapainoon itsemääräämisensä kanssa" .



Kysykääpä lapsiltanne mikä pk:ssa on mukavinta, mikä ikävintä. Veikkaan että mukavaksi saatte vastauksia " leikki, ulkoilu" ... =ei niin paljoa säääntöjä, ja ikäväksi " lepo, ruokailu...." jos nämä ovat tarkaan srtukturoituja tilanteita.



Tämän tajuttuani muutin omaa toimintaani kotona. Sen sijään, että olisin jatkuvasti hokemassa lapsille: " tee näin, elä tee näin, nyt teet sitä...." , olen tietoisesti höllännyt ja vähentänyt kodin sääntöjä.



Tämä ei tarkoita sitä, että meillä saisi tehdä mitä vaan, tietyt perusperiaatteet on ja pysyy. Mutta sen sijaan, että huutaisin kuula punaisena " älkää riehuko, älkää juosko, älkää...." , otan tilanteet huumorilla ja ehdotan lapsille esim. jotain mielekästä tekemistä.



Päiväkotilapset kaipaavat valtavasti aikuisen kiireetöntä huomiota, sitä on vaikea saada isossa ryhmässä. Vastuu on vanhemmilla järjestää sitä iltaisin ja vkloppuisin.



Näillä OMILLA muutoksillamme olemme taas palauttaneet rauhan kotiimme. Vaikka välillä menisikin hulinaksi, oma mielenrauhani säilyy kun tiedän, että se juokseminen ja hyppiminen tulee aidosti lapsen tarpeista. Liialla kurilla saa vain pahempaa aikaan. LAPSET ON LAPSIA, tuntuu että tämä unohtuu monesti sekä päiväkodin ammattihenkilökunnalta, että meiltä vanhemmilta.

Höpöhöpö.



Just sain viime kehityskeskustelussa palautetta että poikamme on oppinut hienosti selvittämään asiat puhumalla. Viime vuonna vielä jos tuli riitaa niin poika rupes itkemään, ja polki jalkaa kiukuissaan. Nyt ei enää itku tule niin helposti vaan osaa PUHUA itsensä pois asiasta.